sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Jolloti jolloti

Aatto on jo ensi viikolla. Uagh. Onneksi olen hankkinut lahjat läheisilleni joten voin nyt härskisti pyyhkiä sen stressin pois mielestäni. Ihanaa. Stressaan nyt "vain" muutosta, sisustuksesta, remontista, opinnoista ja valmistumisesta. Ei sen enempää.

Onneksi olen pienessä mielessäni jo suunnitellut oman kotimme sisustuksen valmiiksi, joten puuttuu enää toteutus. Toki kaksi huonetta on vielä kysymysmerkki maalin ja tapetin suhteen, kumpi tulee siis halvemmaksi ja miellyttää enempi silmää. Onneksi kyseessä on alakerran huoneita, joten niiden kanssa ei ole kiire. Kuten sanottu, aloitamme yläkerrasta.

Huomenna ajelemme kotipuoleeni isovanhempieni luokse. Mummu valmistaa joka vuosi kasoittain ruokaa koko suvulle näin joulun aikaan ja kaikki ahtautuvat paikalle mättämään kupunsa täyteen. Ruoka on taivaallista ja sitä on paljon. Näkeepähän avokkini omaa klaaniani, tätiä, setiä ja serkkuja. Ja minä saan näyttää suvulle että tämmöinen mies on nyt vienyt mun sydämeni.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Snow

Lunta maassa ja joulu lähestyy uhkaavasti. Onneksi olen tajunnut ostaa edes osan lahjoista ajoissa ja tänä aamuna mailiin oli ilmestynyt viesti bookplussasta että tilaukseni on lähtenyt matkaan, hooray! Vielä pitäisi keksiä paketoinko lahjat ekologisesti mainoksiin vai olenko pahis ja ostan lahjapaperia ym. härpäkkeitä. Vielä ehtii!

Lisäksi koitan tässä vääntää koulutehtäviä ja meinaa vähän ahdistaa toisinaan. Osa tehtävistä kun on ja pysyy koululla, eikä selkäni vielä tykkää istumisesta, varsinkaan että kököttäisin useamman tunnin paikallani. Pitäisi päästä pitkälleen välillä, mutta koulussa se on arvatenkin erittäin hankalaa. Joten, jätän kaikki vastaavat tehtävät suosiolla ensi vuodelle, mitä tässä itseään rääkkäämään. Voisin vaikka kirjoitella lopputyötä.

Eniten mieleni päällä on tällä hetkellä muutto yhteiseen kotiin Inssin kanssa. Inssihän on roudannut tavaroitaan tänne ja väliviikosta alkaen tavarat siirtyvät uusiin isoihin neliöihin. Kyseessä on 150m2 omakotitalo kaupungin laidalla, on kaksi kerrosta ja iso piha. Minut on nimetty viralliseksi sisustajaksi, joten kummasti tässä on mietitty uuden kodin ilmettä ja materiaaleja. Tulossa on siis pintaremontti sekä kylppärin räjäytys. Suunnitelmana on lähteä etenemään ylhäältä alas, aloitetaan meidän makkarista ja kylppäristä (luksusta, kylppäri makkarin yhteydessä, eli en suite!), siitä jatketaan yläkerran aulaan ja työhuoneisiin. Alakerran pikkuvessaan ostetaan kalusteet ensi vuoden alusta, kun teemme reissun Haaparantaan pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. En malta odottaa!

Tuntuu aika hullulta, että elämä heitti näin komeasti kuperkeikkaa ja kaikki aiemmat sinkkuaikoijeni suunnitelmat lensivät kankkulan kaivoon, hyvä niin. Allekirjoittanut on tällä hetkellä niin onnellinen että pahaa tekee.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Joo, eihän mulla ollu mitään

Noniin. Ensimmäinen viikko ja rapiat toipilaana, hermot menneet jo ajat sitten. Suoraan sanoen vituttaa kuin pientä oravaa. EI, kaikki ei ole tässä viikossa ollut ihan kauheaa, ei suinkaan. Tämä toimettomuus ja särky tässä ketuttaa. Viime viikon suurin saavutukseni oli että selvisin Inssin valvovan katseen alla postilaatikolle ja takaisin, jippifuckingjee. Lääkärisetä sanoi että kuutisen viikkoa menee toipumiseen, eikäääää.. (puoskari!)

Kuten sanottu, kaikki ei ole suinkaan nostanut ketutuskäyrääni, ehei! Mikäs sen mukavampaa kuin saada kaikki ateriansa sänkyyn ja kitarakonserttoja päälle. Käykö kateeksi? Ihan kaikkia mukavia yksityiskohtia en tänne ala kertomaan, siitä voisi tulla sanomista. Hähä.

Koirat ovat edelleen hoidossa ja Jasso-parka on tänään osoitellut mystisiä vatsaoireita, voi pientä. Vanha herra joutui kuulemma puurokuurille ja oli saanut jotain troppiakin, jota en tietenkään muista tähän hätään. Ihan henkihieverissä señor ei ole, sillä veljen Rellu-dalmis oli saanut osakseen kurmotusta takapihalla. Go Japsu go!

Suuri suunnitelmani olisi mennä loppuviikosta ihmisten ilmoille ja lyödäänkö vaikka vetoa niin Inssi pakottaa minut könkkäämään keppien kanssa? (olen saanut osakseni nalkutusta: "kepitkepitkepit!") Jaa että naiset vaan nalkuttavat? My ass.
Minun piti mennä lauantaina bestikseni R:n kanssa kuuntelemaan Inssin keikkaa, mutta eipä tässä nyt mennä minnekään. (ja toisaalta, Inssin soitto keskeytyisi sillä sekunnilla kun hoksaisi että istun yleisössä ilman niitä torrakoitani) Se siitä suunnitelmasta sitten. (lisäksi, huomattuaan että torrakot jäivät kotiin, Inssi kirkaisisi 300dB:n voimalla "KEPIT!")

Tiedetään, minun pitäisi kulkea niiden kirottujen torrakoiden kanssa. Säästäkää saarnanne. Minnuu ei huvita.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Voi mahoton paikka

Nyt kun taas vaihteeksi olen vuoteen pohjalla potilaana, on aikaa kirjoitella tänne.

Viime viikolla vaivannut lievähkö selkäkipu alkoi hellittää sunnuntaina. Samana iltana palasin kotipuolesta omiin neliöihini ja kiipesin talon vierustaa pitkin, kyseessä siis pieni loiva rinne, ovea kohti koirien kanssa kun selässä tuntui karmea rusahdus. Kipu oli uskomattoman kova, jalat lähtivät alta ja lyyhistyin keittiön ikkunan alle huutaen. Enkä meinannut millään päästä ylös kivetykseltä kivun vuoksi. Taisi isipapalla (joka siis oli nakkaamassa mua ja koiria kotiin) olla tekeminen että sai minut ylös sieltä.

Koska en enää ole sinkku, huomhuom. Poikaystäväni Inssi saapui paikalle sopivasti kun kamat oli sisällä ja minä tuskanhiestä märkänä, sain 800mg ibuprofeenia ensiavuksi. Sovittiin että katsellaan miten tilanne kehittyy, joten Inssi sai ruokkia koirat, joka meni tosi hyvin. Koirien ulkoilutus ei mennyt, sillä molemmat paukapäät ottivat ritolat, minä makasin sohvalla sopivasti näköetäisyyden ulkopuolella. Niinpä, Inssi heitti pienen iltalenkin koirien perässä ja saatiin karkulaiset ehjänä takaisin. Olo alkoi olla sitä luokkaa että piti lähteä OYSiin (nyt tiedätte mistä päin maailmaa kirjoitan...), Inssi heitti koirille luut ja katsottiin nopeasti että mitään houkutuksia ei jää tassuttajien ulottuville. Sitten Inssi talutti minut autolle, parin pysähdyksen kera kun otti niin jaloille. Automatkan itkin ja paruin kokonaan, vielä sattui niin mahtavasti että auto jäi päivystyksen ovista aika kauas, joten köpöttelin kiroillen Inssin käsipuolessa sen matkan. Nopeasti päästiin ilmottautumaan ja sain itkien selvitettyä mikä on hätänä. Hoitsu vei minut suoraan petipaikalle ja eikun odottamaan.

Soitin äidille pari kertaa odottelun aikana ja sain kipulääkettä, mutta ne eivät auttaneet ollenkaan, kuten arvasin. Jossain välissä piti käydä vessassa, joten Inssi joutui taas taluttelemaan, tosin heti kun pääsin pedistä ylös silmissä pimeni ja vasta käytävän päässä tokenin.

4h saatiin odotella kunnes lääkäri tuli katsomaan ja sorkkimaan. Sain kipulääkettä ja relaksanttia piikkeinä kankkuun. Diagnoosina välilevytyrä (tai joku luiskahdus/pullistuma), lisäksi hermot puristuksessa ja välilevyssä repeämä. Eipä ihme jos ei jalat kantaneet. Yhden aikaan pääsin keppien kanssa kotiin ja paluumatka oli tasan yhtä tuskallinen kuin menomatkakin. Koirat olivat olleet tosi hienosti sen ajan, joten painelin suoraan sänkyyn. Inssi hoiti aamulla minut ja koirat ennen töihin lähtöään, isä kävi hakemassa J&M:n kotipuoleen kun en itse niistä nyt voi huolehtia ja Inssillä on ihan tarpeeksi meikäläisessä.

Odotettu toipumisaika on siinä 2kk, puputan jos vaikka ja mitä lääkkeitä, könkkäsen keppien avulla hyvin lyhyitä matkoja kerrallaan. Jospa tämä tästä, hermot menee tähän makaamiseen, vaikka vasta kolmas päivä on menossa...

Suurkiitokset Inssille joka on jaksanut hoitaa allekirjoittanutta ja on omalta osaltaan varmasti edistänyt toipumista!

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kirous ja kuolema

Että meninkin käymään H&M nettikaupassa! Argh. Liikaa ihania vaatteita, aivan törkeän paljon ihania sisustusjuttuja. Voi ei. Lupasin itselleni, että hankkiudun vanhoista vaatteistani eroon ja ensi kuussa ostan uusia tilalle. Lisäksi mielestäni tarvitsen uusia pyyhkeitä ja lakanoita, niitä tarvitsee aina näemmä. Olisi ihanaa jos voisin ostaa Marimekkoa, Finlaysonia ja Luhtaa, mutta opiskelijan tuloilla ei paljoa juhlita, harmi. Niinpä toivon kovasti jos joulupukki muistaisi minua parilla Muumi-pyyhkeellä. Aallon teräsvati olisi ihan huippujuttu, mutta ei ahnehdita.

Muutenkin haluaisin hiukan uudistaa vaatekaappini lisäksi kotiani, pitäähän sen olla minun näköiseni paikka poissa maailman pyörityksestä. Pidän kodistani toki sellaisena kuin se nyt on, mutta tiedän että siitä voisi saada vielä paremman ihan muutamalla simppelillä jutulla. Ainakin olohuone tarvitsee kipeästi verhot.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Kaipaan niin "Pariisiin"


Minun suomalainen Pariisini on Tampere. Ranskassa en ole koskaan käynytkään, mutta ajatuksissani molempien kaupunkien, Pariisin ja Tampereen, fiilikset ovat samat. Ehkä on parempi etten koskaan käy Pariisissa ettei haavekuvani sorru. Heh.


(Tarkennettakoon tässä kohtaa että pidän majaa Pohjois-Suomessa, eli varsin kaukana Mansesta)

Asuin aikoinaan pari vuotta kyseessä olevassa kaupungissa ja sinä aikana rakastuin kaupunkiin ikihyviksi ja pois lähtiessä lupasin ajatuksissani palaavani vielä. Juuri ennen opintojen alkua tuli käytyä Finnconissa Mansessa ja voi miten olinkaan kaivannut tuttuja katuja, Näsinneulaa ja Tammerkoskea! Kuin olisin tullut kotiin ja kaupunki otti minut avosylin vastaan, kuiskasi korvaan, tervetuloa takaisin, olen odottanut sinua. Paljon ikäviä asioita tapahtui Tampereen vuosina, mutta kaupunki jaksoi aina lohduttaa minua.

Ja kyllä, Mansester on kärkikolmikossa tulevien paikkakuntien joukossa. Kaksi niistä on täällä pohjoisemmassa, toinen on kotipaikkakuntani. Katsotaan minne tieni viekään kun saan ammatin ensi keväänä. Uusia harrastuksia haluaisin kehitellä itselleni, uiminen tuntuisi aika ihanalta juuri nyt ja ratsastuksen pariin paluu vielä paremmalta. Kunhan en mökkiydy asuntooni ja keskustele henkeviä koirieni kanssa!

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Hurraa pin up tytöille!



Omistan kyseisen kirjan ja olen aivan pin up tyttöjen lumoissa. Muutenkin pidän tosi paljon 50-luvusta ja sen tyylistä, Elvis ja kellohameet, ah... Ennen osattiin, kaikkea ei näytetty vaan jätettiin jotain mielikuvituksen varaan, toisin kuin nyt. Yäk. Hiiteen silikonihirviöt, eläköön luonnollisuus ja aitous!

Pin upien kiistaton kuningatar ja keisarinna on tietysti...



Bettie Page! Olen suuri fani ja leikkasin samanlaisen otsiksen kun kyllästyin äidin jatkuvaan painostukseen aiheesta miten otsatukka sopisi minulle. Oma tukkani ei ole lähelläkään Bettien upeaa tyyliä, sillä kuten aiemmin olen maininnutkin, en osaa laittaa tukkaani ollenkaan. Jospa minäkin oppisin joskus.

Mielestäni nykyaikanakin monilla olisi paljon opittavaa menneen ajan keskiaukeaman tytöiltä. Jokainen nainen on kaunis sellaisenaan, muoviset leikellyt turbohuulet ja silikonirinnat eivät ole mielestäni kauniita ja viehättäviä. Muutenkin protestoin ankarasti turhamaisia plastiikkakirurgisia toimenpiteitä vastaan. Miksi jokainen ei saisi olla sen näköinen kuin on, karvoineen kaikkineen? Onko kauneus todellakin muka rinnanympäryksestä ja elopainosta kiinni? Ei kai. Itse koen usein alemmuutta kilojeni tähden, vaikka olen taatusti yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin. Luulisi korvien välin merkitsevän enemmän kuin painoindeksin. Kyllä, minä olen ylipainoinen, rintava, reitevä ja persevä, minulla on vatsakumpu ja jenkkakahvat. Äo:ni on 120 ja omaan hyvän kolmiulotteisen hahmotuskyvyn. Olen laihtunut 10kg ja aion laihtua terveyssyistä lisää, en ole koskaan muistuttanutkaan michelin-ukkoa enkä siihen pisteeseen aio päästää itseäni. Enkä aio laihtua luuviuluksikaan. Haluan viihtyä omassa kehossani ja rakastaa sen jokaista kaarretta, kumpua ja mutkaa. Sillä jos minä en pidä itsestäni, ei kukaan tee sitä puolestani.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Suupielet ponnahtivat ylös


Olen saanut tunnustusta blogistani Vapautuksen Foxielta, suurkiitokset! Olen aivan innoissani tästä ja suustani pääsi kimeä hiii kun luin saaneeni palkinnon. Pannaan hyvä kiertämään, joten pystin saavat Prinsessa Seinäruusunen, Vintage Living, Mustaa pitsiä, Chocochili, Materian ihmeellinen maailma ja tietty Vapautus.
Nyt sitten paljastetaan 7 uutta faktaa minusta kuten haasteena oli. Ääk.

1. Käsilaukussani on aina lompakko, avaimet, henkkarit, meikkipussi, kännykkä ja bussiaikataulu, sekä hervottomasti kuitteja ynnä vähän käytettyjä nenäliinoja.
2. Pelkään neuloja (en kuitenkaan ompeluneuloja) ja ilotulituksia. Lisäksi kammoan kaasunaamareita ja oman hieman trypofobisia piirteitä. Enkä oikein pidä korkeista paikoistakaan.
3. En osaa meikata enkä laittaa hiuksia. En ollenkaan.
4. En pidä keväästä, kurakelit ja liukkaus, mikä ihana yhdistelmä!
5. Olen kuuhullu.
6. Unelma-ammattini on tatuoija. (pienenä halusin olla isona lääkäri, kuten tätini, vielä pienempänä pitsanpaistaja, WTF?!)
7. En osaa puhaltaa purkkapalloa.

Lopuksi jaan kaikille virtuaalisen leivosläjän, olkaapa hyvät!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Never say DYE!


Värjäsin hiukseni taas vaihteeksi. Tulipa samalla testattua uutta värjäyskappaani joka osoittautui oikein päteväksi keksinnöksi, kiitokset Evelle jonka ansiosta kappa on kylppärissäni. Homma meni yllättävän hyvin ja mielestäni vähemmällä sotkulla kuin yleensä, olen nimittäin todella hyvä värjäämään kaikkea muuta kuin hiuksiani ja väriä löytyy sitten pitkin kylppäriä ja nahkaani. Varsinkin korviini onnistun aina tunkemaan väriä, onneksi olen löytänyt keinon jolla värin saa iholta pois, nimittäin hohkakivellä! (ei ole kovin ihoystävällistä, tiedetään) Tässä kohtaa mainostan käyttämääni väriä, jota kaltaiseni täystumpelokin osaa laittaa tukkaansa ilman katastrofia, nimittäin Schwarzkopfin Coloriste! Loistava keksintö, vielä kun sen kylkeen ilmestyisi merkintä eläinkokeettomuudesta, niin se olisi täydellinen.


Toivon mukaan hiuksistani tuli mustat ja voin olla taas pari kuukautta huoletta. En nimittäin pidä oikeasta hiusväristäni lainkaan, sillä se on tylsä. Pidän mustasta enemmän ja siinä ajattelin pysyä, toki jokin shokkiväri kuten paloauton punainen olisi hieno, mutta se olisi kutreilleni liikaa. Minun tuurillani olisin muutamassa kuukaudessa kalju.

Pakastimeni on syksyn myötä täyttynyt puolukoilla, niitä on ihan hirveästi enkä ole poiminut niistä ensimmäistäkään. Isot kiitokset siitä kuuluu isovanhemmilleni, jotka ovat taas jaksaneet heilutella poimureita, lisäksi samasta suunnasta olen saanut pienen ämpärillisen perunoita. Kyllä kelpaa! Keksin tehdä puolukkajäädykettä, luultavasti vielä leivon joko piirakkaa tai muffinsseja jossain välissä. Pieni kaappipakastimeni on melkein puolillaan puolukkapusseja, lisäksi siellä on useita rasioita mansikoita, ihanaa! Tulevaisuudessa voi olla ihan järkevää hommata arkkupakastin tällä menolla.

Huomenna ajattelin siivota tämän huushollin kuntoon sillä täällä on hirveä sotku, varsinkin koirankarvoja on kerääntynyt taas ahdistukseksi asti. Tunnustan olevani laiska siivoamaan ja usein tartun imuriin vasta kun on ihan pakko ja silloinkin pitkin hampain. Minulla on aina mukamas muuta tekemistä.

(kuvat googlen kuvahaku)

lauantai 18. syyskuuta 2010

Viuh vauh


Löysin ihanan nettikaupan, asianideas.com. Hullaannuin täysin sushiastioista, koriste-esineistä ja erityisesti viuhkoista, joita haluaisin kerätä nurkkiini läjäpäin. Tällä hetkellä omistan vain yhden valkoisen, muistaakseni Belle Modestelta ostetun pitsimäisen viuhkan jonka bongasin vuonna 2008 Tampereen Finnconissa vieraillessani. Kapine on osoittautunut korvaamattomaksi kesähelteillä, varsinkin viime kesänä se kulki uskollisesti mukanani joka paikassa ja onhan se aika viehkeää piiloutua viuhkan taakse räpsyttelemään silmiään. Ihan kaikista viuhkoista en pidä, nimittäin minun mielestäni ne isot mauttomaksi maalatut, yleensä markkinoilla myytävät, viuhkahirviöt ovat aika luotaan työntäviä. Tai sitten en ole vielä nähnyt silmiäni miellyttävää yksilöä, sekin voi olla mahdollista.


Yllä olevan kuvan viuhka on muuten melkein samanlainen kuin omani!

Kauhukseni huomasin että haluan vaaleanpunaisia meikkisiveltimiä. Minä, joka on inhonnut suurimman osan elämästään kyseistä väriä (joo, kiitti vaan äiti!). Omituista. Ehkä voisin hiukan löysätä pipoa pinkin kohdalla (kun tämä blogini on kerran saanut vaaleanpunaisen taustan) ja koittaa sietää sitä, mutta päälleni sitä en pue!

perjantai 17. syyskuuta 2010

You got a perfect skin, with a devils grin

Innostuin pitkästä aikaa piirtelemään ja tuloksena oli kiva corporate goth-tyylinen asukokonaisuus. Olisihan se kiva jos osaisin ommella jakkuja ja kauluspaitoja sun muuta. Aina ei mene nallekarkit tasan.

Haluaisin ommella itselleni läjän uusia vaatteita, rakastan korsetteja, pvc:tä ja goottivaatteita, haluaisin pukeutua niihin enemmän. Nykyinen tyylini on sinne päin, mutta en todellakaan pidä itseäni kovin goottina, hevarina ennemmin. Erilaisia goottityylejähän on suunnattomat määrät, enkä uskalla alkaa niitä sen kummemmin erittelemään, koska kuitenkin joku jäisi pois ja antaisin ihan väärän kuvan aiheesta, vaikka jotain siitä tiedänkin. Siksi juuri pidän gotiikasta, sen monipuolisuuden vuoksi. Vaatteet ovat joskus hyvin epäkäytännöllisiä, mutta jösses ne ovat hienoja! Mielelläni pukeutuisin viktoriaanisiin pönkkähameisiin ja kihartaisin kutrini ja tarjoilisin teetä hienosta kalustosta tyylikkäille vieraille takapihallani. Teoriassa hauska ajatus, mutta käytännössä ihan mahdoton, sillä takapihani on viidakoitunut ja sisältää muutakin kuin ruohoa. Lisäksi en omista hienoa teekalustoa (no okei, sen japanilaisen mutta tarkoitan nyt semmoista hopeista kruusatumpaa) ja vaatteeni ovat aina koirankarvojen peitossa, todella tyylikästä.

Ihan kaikesta en pidä goottityylissä, esimerkiksi kaasunaamarit ovat mielestäni aivan kamalia. Jokin niissä herättää minussa pientä pelkoa enkä taatusti viihtyisi niiden kanssa samassa huoneessa. Muut hengityssuojaimet sulatan mennen tullen, voisin jopa itse käyttää joitakin.


Alla oleva asu olisi minusta aivan huippu mainituille teekutsuilleni. Pakko kai tässä on pitää sellaiset joskus, vaikka sitten itsekseen. Naapureille ainakin olisi hupia kun istuisin muovisen puutarhapöytäni ääressä pönkkähameessa ja puputtaisin kakkuja kolmikerrosvadilta ja joisin ruusukupista teetä. Olisikohan ovellani sen jälkeen pari valkotakkista setää?


(kuvat googlen kuvahaku)

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Onnea Pullanmuru!


Rakas kissani Pullanmuru, eli Pulla, täyttää tänään kuusi vuotta. Vastahan minä sen hain maalaistalosta, pienen rimppakinttuisen rääkyvän kissanpennun joka roikkui koko kotimatkan huutaen kurkku suorana takkini rinnuksissa. Synttärisankari sai juhla-aterialla lohimoussea, oli muistaakseni jotain gourmet merkkistä apetta. (purkin kyljessä on valkoinen persialainen)

Onneksi olkoon pikku-Pulla, toivottavasti vuosia on tulossa vielä toiset 6.

Kotini on luolani

Ventovirin ihanasta blogista bongasin ihanan idean ja olen päättänyt toteuttaa sen omassa huushollissani. (anteeksi V, jos moinen kopiointi loukkaa sinua) Eli sängyn yläpuolelle toteutettu verhohyllyviritys. aivan mahtava! Omani tulee varmasti olemaan aivan karmea räpellys Ventosen vastaavaan verrattuna, mutta yrittänyttähän ei laiteta.

Muutenkin aion hiukan uudistaa kotiani, vaihdan olohuoneen maton, kun rakas Mammi-koirani on hiukan käsitellyt vanhaa juuttipohjaista repimällä siitä pohjaa irti. Lisäksi tämä kyseinen matto varistaa lattialle hiekantapaista murua, oletan sen olevan suorassa yhteydessä pohjamateriaaliin. Joten mattovanhus saa mennä varastoon ja sen tilalle tulee seeprakuvioinen paksu villamatto, joka varmasti sopiikin paremmin kämppääni.

Muutenkin haluaisin kotiini hiukan enemmän synkkyysvivahdetta nykyisen rinnalle. En toki ole vaihtamassa koko kämpän sisustusta mustaksi, vaan ajattelin jotain hillitympää. Punaisesta en luovu enkä ala riehumaan maalin kanssa. Jos nyt ihan ensiksi saisin vaihdettua olohuoneeseen verhot, maton ja makkariin se aiemmin mainittu verhohylly. Luultavasti olen taas lähiaikoina penkomassa kiertiksen uumenissa jos löytäisin sieltä itselleni valtaistuimen olohuoneeseen. Haluaisin punaisen nojatuolin jonka sylistä voisi katsoa telkkaria tai vaikka roikkua koneella.


Kämpän lisäksi vaatekaappini tulee kokemaan radikaalin uudistumisen, sillä aion käydä kamppeeni läpi ja vien varmasti leijonanosan vaatteistani pois. Haluan läjittäin uusia vaatteita ja aion niitä hankkiakin (ja yrittää ommella, paino sanalla yrittää) hiljalleen, huutonetistä olenkin jo bongannut yhtä sun toista kivaa. En ole vielä kertaakaan käynyt siellä löytämättä mitään mieleistä. Harmi vaan että osa tuotteista on hinnoiteltu ihan poskettomasti ja minimikorotuskin on hilattu törkeäksi. En ymmärrä. Juuri nyt olen huutanut itselleni kengät ja kravatin (ellei joku nyt mene ohittamaan huutoani) varsin edullisesti. Jospa siitä alkaisi vaatekaappini uusi ja entistä parempi aika!

maanantai 13. syyskuuta 2010

Mutta kun mä haluun!

Olen suunnattoman kateellinen kaikille niille joiden kodin sisustus on yhtenäinen ja noudattaa jotain tyyliä. Oma huushollini kun on iloinen sekamelska eri puun sävyjä ja täynnä koirankarvoja. Äh. Olisihan se aika siistiä jos kodissani olisi vain yhtä ainoaa sävyä huonekaluissa (mustaa luultavasti), kaksikin olisi jo tosi hyvin (punaista siis kaveriksi). Mutta ei niin ei. En raaski maalata mööpeleitäni, vaikka ruokapöydän kansi tulee jossain välissä kokemaan pientä elvytystä. Ei voi mitään, en ole tyylikäs persoona vaan asun kiltisti koirankarvojen keskellä tyylien sekasikiöasunnossani. Tunnustan että rakastan kotiani ja sydämeni itkee verta jo pelkästä poismuuttamisen ajatuksesta, sillä se on välttämättä edessä. Voi surku.

Ollapa sitä kyhnyä niin ostaisin vaatteita, kenkiä ja sisustusjuttuja sokerihumalasta sammumiseen asti. Nyt olen muuten vaan väsynyt ja silmät eivät halua pysyä auki. Taitaa olla päiväunien paikka.

En uskalla mennä minkään valtakunnan nettikaupan sivuille koska siellä olisi kuitenkin jotain aivan ihanaa ja välttämätöntä (TM). Ei sillä, ettenkö tarvitsisi uusia vaatteita, kun entiset ovat joko liian pieniä, rikki tai muuten sellaisia mitä en pidä. Säästökuuri, here I come.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Sunnuntai ja sataa

Ihana päivä, katson äidin kanssa Metsoloita ja haaveilen koneen ääressä tulevasta elämästäni. Tunnustan selanneeni huutonettiä antaumuksella ja löysin sieltä muutaman kivan jutun, katsoo sitten huudanko niitä. Tykkään kovasti kirppareista ja muista vastaavista paikoista, ainakin näin opiskelijan kannalta on mukavampaa ostaa tarpeelliset tavaransa käytettynä, onhan se huomattavasti halvempaa ja toisaalta myös ekologisempaa, kuin ostaa aina uutta. Toki käytettynä ostaminen vaatii hiukan enemmän vaivaa kun toisinaan haluttu tavara voi olla kiven alla. Omalle kohdalle on onneksi sattunut monta kertaa niin että olen vain sattumalta kävellyt kiertikseen (eli naapurin kierrätyskeskukseen) ja vastaan tullut milloin mitäkin, sohvasta astioihin. Viime käynnillä bongasin sieltä nojatuolin ja sohvan, taisivat tosin ehtiä mennä uusiin koteihin, harmin paikka.

Usein monet luulevat että kirppareilta ja muista ostetut tavarat ovat surkeassa kunnossa olevia homeisia jätteitä ja käytetyllä tavaralla sisustettu koti on tyylitön ja kaikin puolin surkea ilmestys. Tämä ei pidä paikkaansa! Nykyään kierrätyskeskukset eivät huoli mitä tahansa, eikä huonokuntoinen tavara myy kirpparilla. Käytettyä tavaraa voi tuunata halutessaan ja niistä saa luotua ihan yhtä kivan sisustuksen kuin uudestakin tavarasta. Silmä oppii katsomaan asioita ajan mittaan kun koluaa kirppareita ja kiertiksiä.

Omaa elämää olen miettinyt aika paljon viime aikoina, kun valmistun jo ensi keväänä. Muutaman kaupungin olen valinnut ja johonkin niistä tie vie jos töitä vaan löytyy. Äiti pitäisi minut mielellään täällä seudulla mutta tosi asia on että joskus pitää muuttaa kauas työn perässä. Eräs etelän kaupunki minua houkuttaisi kovasti, mutta en lähde monen sadan kilometrin päähän vain nostamaan työttömyyskorvauksia. Toivottavasti löydän kivan työn itselleni kunhan saan paperit käteen, hoidetaan koulu ensin pois. Keväämmällä alan katsella eri vaihtoehtoja ja teen ratkaisun siltä pohjalta.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Hän meikkaa, hän kampaa, aivan liikaa


Taas löysin itseni meikkihyllyltä. Taas olin päälläni huulipunien, hajuvesien ja kynsilakkojen seassa kikatellen sokerihumalan huuruissa. Työpisteeseen tässä pitäisi keskittyä eikä kampauspöydän täyttämiseen! Äiti ihanainen osti minulle hiusvärin ja hauskan roll on hajuveden, joka tuoksui aivan Escadan Rockin' Riolta! Kyseessä on Jeanne Arthesin Love Generation Pink. Ainakin omasta mielestäni se menee Escadasta kuin väärä raha.



Oma roll onini on yllättäen eri näköinen, mutta tuota samaa ainetta se sisältää ja hyvälle tuoksuu. Se meni heilahtaen joululahjalistalle, samoin sinne päätyivät Christina Aguileran nimikkotuoksu, johon tutustuin töissä. Neitokaisen musiikista en välitä, mutta hajuvesi oli oikein mukava yllätys.
Lisäksi pidän Adidaksen Fruity Rhytmistä, olen heikkona kaikkiin hedelmäisiin ja raikkaisiin tuoksuihin.

Ja ehdottomasti haluaisin lisää Naomi Cambellin Cat Deluxe at nightia sekä Puman Womania. Plus miljoona muuta.

Pikkutytöstä asti olen haaveillut vanhan aikasesta hajuvesipullosta. Minusta ne ovat sellaisenaan aivan ihania ja mielestäni jokaiselle kampauspöydälle kuuluu sellainen.

Eikö olekin ihana?
(kuvat tarjosi Google)

perjantai 10. syyskuuta 2010

Career gal

Vihdoinkin sain sen! Työpöydän! Isot kiitokset veljelleni joka jaksoi itsekseen kantaa virityksen sisälle ja siihen kohtaan minne isosisko käski, onneksi olin jo ajat sitten päättänyt minne perustan kotitoimistoni. Siksipä olen selannut epätoivoisesti netin syövereitä inspiraation perässä valitettavan laihoin tuloksin. Joko netissä on huonosti kuvia työpisteistä (ainakin inspiroivista) tai minä en osaa etsiä. Uskoisin syyn olevan jälkimmäinen.

Työssäoppimiseni sitten loppui ja haikeissa tunnelmissa lähdin kotipuoleen, kouluun palailen hiljalleen maanantaista alkaen ja luultavasti tulen istuksimaan koulun työtilassa vaikka lukujärjestykseni on tyhjä vielä tämän kuun ja sen jälkeenkin on todella niukka. Minun on ihan pakko saada itseni noudattamaan jonkinlaista aikataulua että saan hommani tehtyä



Koska olen koiranomistaja, en uskalla jättää työpöydälle mitään läppärin ja muutaman paperin lisäksi, sillä molemmilla koirillani tuntuu olevan viehätys kynien jyrsimiseen. Luultavasti piilotan kaiken houkuttelevan pöydän pieneen kaappiin ja tuskailen sitten myöhemmin kun se on niin täynnä tavaraa.

Oma työtuolini on muuten punainen. Tosin jos löydän jostakin ergonomisemman vaihtoehdon, vaihdan luonnollisesti tuolia. Joudun kuitenkin kökkimään koneen ääressä melko runsaasti ja haluan välttyä kaikilta mahdollisilta kolotuksilta ja jumituksilta. Toki nyt koulun alkaessa aion kulkea enempi lenkillä, kun kerran jaksan. On ihanaa käydä haistelemassa merituulia koirien kanssa ja samalla reissulla voi aivan hyvin kipaista koirapuistossa, koirat saavat juosta ja minä hengähtää tarvittaessa.

Minulla epäillään rasitusastmaa, joten olen kahden viikon seurannassa, joudun aamuin ja illoin puhkumaan PEF-mittariin. Lisäksi kuljetan mukanani inhalaattoria kaiken varalta. Huokaus.


Tuo etualalla oleva palikka on samanlainen kuin se mihin itse höngin joka päivä. Inhalaattorini ei suinkaan ole perinteinen piippu, vaan lieriön muotoinen kapine jota on helppo käyttää yhdellä kädellä, läheisilleni olen opettanut kaiken varalta sen käyttöä jos en jostain syystä voisi itse laittaa sitä käyttövalmiiksi.

Eli tuo keskimmäinen on samanlainen kuin minun kiekkoni.

20.9. selviää onko minulla astma vai ei. Pitäkäähän peukkuja!

(kuvat Googlen kuvahaku)

tiistai 7. syyskuuta 2010

Lisää täytettä meikkipussiin ja naama nätiksi!

(kuva Googlen kuvahaku)

Kuten jo aiemmin mainitsin, meikkiarsenaalini on melkoinen ja silti kovin usein sorrun ostamaan uutta kynsilakkaa/huulikiiltoa/what ever, sekä viime aikoina olen löytänyt itseni erilaisten nettikauppojen syövereistä. Yksi suosikeistani aiemmin mainitun pretty.fi:n lisäksi model's own:n sivut, varsinkin ne ihanat kynsilakat saavat pienen pääni pyörälle.


(kuva model's own)

Laitan kynnet noin kerran viikossa ja tykkään vaihdella värejä. Seuraavaksi taidan laittaa tummansiniset kynnet näiden smaragdinvihreiden tilalle. Vielä haluaisin lisää lakkoja, varsinkin kaikki tumman vihreät ja siniset sävyt ovat suosikkejani.

Haluaisin oppia käyttämään enemmän värejä silmämeikissä, erityisesti oikein voimakasta pinkkiä (vaikka vaaleanpunaisia vaatteita en suostu käyttämään, yäk yäk). Oppia ikä kaikki, ei kai tässä muu auta kuin ottaa pensseli kauniiseen käteen.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Tyttöjen juttuja


Mustaa pitsiä blogista bongasin taas yhden ihanan nettikaupan, pretty.fi. Kampauspöytääni odotellessa olen ehtinyt haaveilla sen täyttämisestä kaikella ihanalla jo luvattoman monta kertaa. Meikkejä, meikkejä! Ihan niin kuin nykyisellään minulla ei olisi tarpeeksi pakkelia, ehei.


Olen aivan surkea meikkaamaan tai laittamaan hiuksiani, silti minusta on ihanaa omistaa paljon kaikenlaisia tuotteita surkeiden yritysteni tarpeisiin. Onhan se mukavaa meikata ja laittaa kun osaa. Tällainen tumpelokin kokee joskus iloisia onnistumisen hetkiä ja silloin onkin ihan voittajafiilikset. Hyvin tehty meikki kaunistaa ja omalla kohdallani nostaa itsetuntoa väliaikaisesti. Tunnustan olevani kovin mukavuudenhaluinen ja usein jätän pakkelit pussiin, ellei ole ihan pakko näyttää naamaansa ihmisten ilmoilla. (lähikauppaa ei lasketa, huom huom)

Harmikseni olen muutaman kerran eksynyt lähellä olevaan kierrätyskeskukseen ja onhan siellä taas kaikkea kivaa! Ainakin yhden senkin ja hyllyn olisin voinut kotiuttaa saman tien, mutta neliöni ovat rajalliset. Työpiste ja aiemmin mainittu kampauspöytä kun eivät ole vielä löytäneet tietään kotiini. Pakko myöntää että sängyssä paperihommien tekeminen ei ole a) mukavaa, b) käytännöllistä. Varsinkin silloin kun talossa asuu 30kg sylivauvahauva jonka elämäntehtävä on maata kainalossa rapsutettavana tai pahoinpidellä omistajansa rapsutusten toivossa. Hauiksessani on todella ilkeän näköinen mustelma, joka nimenomaan on musta. Sattuuhan näitä.

(kuvat taas kerran Googlen kuvahausta)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Kaikki ei aina mene kuten Strömsössä

Joo, ei todellakaan. Varoitus herkille että tässä postauksessa tullaan puhumaan joitakin inhottavista asioista kuten verestä.

Olen nimittäin sairaana. Viime viikon perjantaina aloin oirehtia kotopuolessa, kurkku oli kipeä ja veto tyystin pois. Kuitenkin olo siitä koheni kuuman kaakaon ja levon avulla. Muutama päivä myöhemmin se iski; The flunssa. Torstaina olin melko räkäinen ja perjantai olikin sitten ihan helvetistä. Voitte varmasti kuvitella etten ollut kovin pirtsakka myyjä. Lauantaina olo alkoi parantua, yskä alkoi silloin ja voi jessus sitä köhän määrää. Kurkku ärsyyntyi niin pahasti että yskin hyvin minimaalisia määriä verta. Lauantai-sunnuntai yö oli muutenkin suoraan perseestä. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään yskimisien takia ja muutenkin oli huono olo, joka huipentui norjan kielikurssiin ja ämpärin halailuun. Nyt olen paremmassa voinnissa ja tuntuu että jaksan mennä huomenna töihin. Äiti ja isä olisivat tulleet käymään, mutta taudista johtuen se sitten peruuntui.

Huipennuksena olen tänään viettänyt vähän liian kauan aikaa kylppärissä nenäverenvuodon kanssa kaiken sen niistämisen takia. Lisäksi koitin tehdä currykermakastiketta, josta tuli pahaa. En suostu syömään sitä, vaikka varmasti mausteinen litku auttaisi minua toipumaan. Mutta se on niin pahaa ettei se kelpaa edes koirille! Ja minun koirani syövät melkein mitä vaan, jopa raakaa sipulia sopivan mielenhäiriön sattuessa. Nautiskelen siis riisini ja kanafileet gordon bleu sellaisenaan, vihannesten kanssa totta kai.

Aurinkoista sunnuntaita kaikesta huolimatta!

lauantai 28. elokuuta 2010

Kun kellohame heilahtaa

Minä aion ommella itselleni mekon lakkiaisiini (osa2). Malli, väri, kankaat ja muut heebelit ovat jo päätetty, tulossa on 50-luvun tyylinen kellohelmainen punainen mekko. Kengät minulla jo onkin, vanhat uskolliset tulipunaiset juhlapompottimeni, jotka ovat tosi mukavat jalassa. Voitte varmasti kuvitella miten odotan suurta päivää, kakkukahveja ja kukkapuskia. Onhan se iso juttu valmistua ammattiin, varsinkin mummuni on asiasta aivan täpinöissään. Vielä kun saisin ommeltua sen mekon taiteen sääntöjen mukaan, en nimittäin ole mikään virtuoosi ompelukoneen kanssa, päin vastoin!

Nyt menen tästä hiustenleikkuu puuhiin. Kohta minulla on sitten otsatukka, kääk!

torstai 26. elokuuta 2010

Kun saapuu syys

Totta se on, syksy on jo ovella, kesä alkaa olla ohi. Mihin ihmeeseen se taas menikään ja niin nopeasti? Ehdinkö varmasti nauttia auringosta ja lämmöstä, syödä kesäherkkuja? Uimassa en käynyt tänäkään vuonna, olen ylettömän itsekriittinen vilukissa. Tuntuu siltä, että olen ollut koko kesän joko töissä tai kotona. Toki joka päivä olen ulkoillut koirieni kanssa, käynyt toisinaan kaupungilla kiertelemässä ja vieraillut vanhempieni luona melko usein. Koirat ovat nauttineen sydämiensä pohjasta auringosta ja ovat kirmanneet ympäri pihaa kuin kaksi vasikkaa.

Syksy on kaunis vuodenaika, pyrin nauttimaan siitä tänä vuonna vähän enemmän. Luultavasti lenkkipoluilta käsin ihastelen ruskaa ja luonnon monimuotoisuutta. Vaatekaappini kaipaa edelleen lisäyksiä, vaikka äskettäin ostinkin pari toppia, paidan ja hupparin. Rakkaat uskolliset verkkarini ovat sanomassa sopimuksiaan irti ja en enää uskalla käyttää niitä kotini ulkopuolella, sillä lahkeet ovat niin pahoin rispaantuneet ja niiden sisästä irvistelevät kiristysnauhat voivat olla kaltaiselleni honkkelille turvallisuusriski. Joudun siis ostamaan uudet. Oh well.

Kuvitelmissani olen tyylikkäänä kahden hyvätapaisen koirani kanssa reippaalla lenkillä ruskanhehkuisessa luonnossa, punaiset posket ja iloinen mieli, kaikki menee niin hyvin! Todellisuudessa olen koirankarvojen peittämä, punanaamainen löntystäjä jonka koirat ovat toisinaan melkoisen kovapäisiä ja äänekkäitä. Se siitä mielikuvasta. Paino tosin on pudonnut ja vyötärö kaventunut, joten kohti entistä parempaa minää ollaan menossa. Vielä on ylimääräistä, mutta kyllä ne siitä lähtevät.

perjantai 20. elokuuta 2010

Rakkaudesta ruokaan

Kyllä, minä pidän hyvästä ruuasta. Minusta on mukava kokkailla ja leipoa. (ja sen kyllä huomaa, ehe ehe)
Olen itse ollut aina sitä mieltä että en ole kovinkaan hääppöinen kokki, onnistun pilaamaan murotkin. Mutta ajan saatossa yksikään keitoksiani syönyt ei ole joutunut vatsahuuhteluun tai manan majoille, oletan taitojeni parantuneen, sillä kehujakin on sadellut.

Ajattelin siis jakaa pari helppoa reseptiä kanssanne. Valittelen kuvien puutosta, digikamera on edelleen ostamatta. Osa mitoista on ihan muistin varassa, sillä teen ruokaa lähestulkoon aina puhtaasti perstuntumalla. Eli mittaa en käytä laisinkaan. Anteeksi!

Tosi helppo kasvis-kuskus.
- 1 kesäkurpitsa
- 2-3 paprikaa
- 1-2 sipulia koosta riippuen
- 4dl (?) kuskusia
- vettä
- öljyä
- mausteita (itse käytän currya, paprikajauhetta, soijaa ja sitruunapippuria)

Kuori sipuli ja pilko kaikki rehut. Heitä pannulle (sipuli ensin) tirisemään öljytilkkaan, mausta. Keitä vettä ja kaada kuskus sopivaan astiaan (joka kestää lämpöä, huomhuom!), kaada vettä päälle ja pyörittele, lisää tarvittaessa vettä/kuskusia. Kun kuskus on sopivaa, heitä kasvikset sekaan ja sekoita, se on siinä! Lisäksi voit paistaa broilerin filesuikaleita jos siltä tuntuu.

Köyhän tumpelon kasvislasagnette.
- Puoli pussia lasagnettelevyjä (Torino)
- 1prk tomaattimurskaa
- 1pss kasvissuikaleita
-1 sipuli
- 1 pieni prk ruokakermaa
- oreganoa, sitruunapippuria, grillimaustetta, soijaa
- öljyä paistamiseen
- päälle juustoraastetta maun mukaan

Kaada pasta vuokaan, pilko sipuli ja kuullota se öljyssä, lisää perään kasvissuikaleet, hetken päästä tomaattimurska. Mausta. Lisää ruokakerma, anna seoksen hetken hissuksiin poreilla, sekoittele välillä. Jos et käytä valmista juustoraastetta, raasta juustoa sopiva määrä. Kaada kastike pastan päälle vuokaan ja sekoita, ripottele juusto pinnalle, peitä kannella tai foliolla (itse teen niin). Paista 200 asteessa noin puolisen tuntia.
Vaihtelua lasagnetteen saa erilaisilla kasviksilla, tonnikalalla jne. Toki soijarouhe voisi olla aika päheä ratkaisu, itsellä on vaan kiintiö toistaiseksi täynnä. Kastikkeeseen voi halutessa lisätä palan aurajuustoa, jos siitä tykkää.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Kaikkea sitä sattuukin!

Vanha sanontahan kuuluu: when it rains, it pours. Eli kun sataa, sataa kaatamalla.

Tapahtui viikko sitten lauantaina työvuoron loppupuolella;
Purin kuormaa ja kärryni lähtivät liikkeelle, kallistuksen vuoksi. Totta kai, kärryt törmäsivät minua päin, vaatimattomat reilu 100 kiloa kopsahti nilkkaani ja voitte kuvitella että teki kipeää. Sinnittelin maanantaihin ja heti aamusta nilkutin lääkäriin, joka kirjoitti koko viikoksi sairaslomaa. Lääkäri kehotti pitämään jalkaa ylhäällä, tiistaina koitin pitää jalkaa yllä. Mutta sitten....

Alaselkäni jumittui tiistaina. Koitin venytellä, ottaa särkylääkettä ja maata piikkimatolla. Keskiviikkona sama laulu, kipu vaan paheni ja lopulta olin täysin toimintakyvytön. Kipu oli uskomattoman paha ja aloin pelätä välilevyn siirtymää, jonka olen kokenut jo kaksi kertaa aiemmin. Rakas pikkuveljeni haki minut ja koirat kotipuoleen, hän pakkasi puolestani ja talutti minut autoon. Tunnin ajomatka oli täyttä tuskaa, päästyäni perille söin hiukan ja minut talutettiin sänkyyn, sillä en pystynyt seisomaan, kävelemään tai istumaan. Nyt, muutama päivä myöhemmin, kävelen ilman tukea (keskiviikosta lauantaihin kuljin keppien kanssa ja otin tukea seinistä), pystyn istumaan lyhyitä aikoja, seisominen ei ole ihan täyttä tuskaa (enemmänkin epämukavaa, mutta alkaa sattua pidemmän päälle) ja voin kumartua. Kipu on onneksi vähentynyt, sillä pahimmillaan olin tajunnan rajamailla ja tuskanhiki virtasi. Vielä jonkin aikaa täytyy olla varovainen, istumista pyrin välttämään ja liikkumaan kohtuudella. Lisäksi olen särkylääkekuurilla. Jos selkä alkaa temppuilla vähääkään, pitää mennä tukka putkella lääkäriin. Joten seuraavat pari päivää seuraan selkääni hyvin tarkasti ja teen kevyempää työtä.

Pidetään peukut pystyssä että tämä koettelemus oli tässä!

maanantai 9. elokuuta 2010

Rakkaus on ruma sana

Pieni ylistys voimista mahtavimmalle, olen sokerihumalluttanut itseni hömpällä ja nyt päissäni höpöttelen mitä sattuu.

Voiko olla ihanampaa kuin rakastumisen tuoma humala? Kun mahanpohjasta kutittaa, maailma on vaaleanpunainen ja saippuakuplia leijuu ilmassa keijupölyn kanssa? Jalat ovat kevyet ja tuntuu että leijuu jossakin kaukana kaikesta, maailmassa on vain yksi ihminen ja pelkkä ajatus hänestä saa suupielet korviin ja perhoset lepattamaan vatsassa.

Miten tuo humalluttava tunne voi siirtää vuoria ja tyhjentää meriä, kuinka se jaksaa aina löytää meistä jokaisen ja sekoittaa hänen päänsä täysin. Se saa kaikkein kyynisimmänkin pyörälle päästään, kaataa raja-aitoja, eikä pelkää pitkää matkaa. Se on aina siinä, vaikka kuinka väittäisimme että olemme immuuneja. Kuinka yksi pieni tunne voi täyttää ihmisen niin kokonaan ja kannatella häntä elämän aallokossa, se on ikuinen mysteeri.

Nostan maljan tunteista mahtavimmalle ja toivon että jokainen saa eläissään kokea miten ihanaa on olla rakastunut sydänjuuriaan myöten!

torstai 5. elokuuta 2010

Lauantaista tulee hieno

Taas töitä lauantaina! 4h menee onneksi vaikka päällään seisten, kunhan on tekemistä. Minua oli kuulemma kaivattu elintarvikepuolella ja muutenkin työpanostani arvostetaan, olen todella otettu. Kiitokset ihanille työkavereilleni, heidän ansiostaan viihdyn töissä ja jokainen päivä on mukava aamusta asti.

Tarkoitukseni oli mennä viikonlopuksi kotikonnuille, mutta kun olen lauantaina kiinni, niin lähtö siirtyi ensi viikolle. Niinpä keksin viettää laatuaikaa itseni kanssa viikonloppuna. Hyvää ruokaa, ulkoilua koirien kanssa, kenties leffa... The works. Olen sen ansainnut, tänään riehuin töissä kuin pieni eläin, tulipahan tulosta. Nyt nukkumaan että jaksaa huomenna pomppia ihmisten aikaan ylös!

sunnuntai 1. elokuuta 2010

On taaskin sunnuntai

Kesä lähenee loppuaan, työssäoppimistakin eli töitä on taas viikko vähemmän. Vastahan ihastelin hiirenkorvia ja iloitsin palaavista muuttolinnuista. Kohta syksy on täällä, lehdet kellastuvat ja ilmasta tulee kirpeä. (sääsket kuolevat, hahahaa)

Tänään vietin ihanan aamuhetken, söin aamupalaa kaikessa rauhassa kimonossani. Sain nukkua pitkään ja ottaa päivällä vielä nokoset. Miten rentouttavaa! Olisipa vastaavia aamuja enemmän.

Minun pitäisi ostaa uusia vaatteita. Postipoika on tuonut minulle kasamäärin katalogeja iltojeni iloksi ja voi miten paljon siellä olisikaan minulle mieleisiä vaatteita! Toinen juttu onkin miten ne minulle sopisivat... Taidan pysyä turvallisissa perusvaatteissa toistaiseksi. Mustaa, mustaa, enemmän mustaa. Ja punaista kaveriksi, totta kai. Luultavasti hyökkään jossain välissä HenkkaMaukalle ja olen pää pyörällä rekkien välissä. Ennen sitä kannattanee miettiä mitä oikeasti tarvitsen.

lauantai 31. heinäkuuta 2010

It's a girl thing

Kengät!
Monen naisen fiksaatio, ihanat kengät. (samaan sarjaan kuuluvat laukut, korut ja meikit) Löysinpä aivan älyttömän koukuttavan sivuston ja nyt innoissani leikin siellä kuin pieni lapsi.

Täällä
voi suunnitella itselleen mieluisia korkkareita. Ei varmaan tarvitse kahdesti arvailla olenko suunnitellut itseni sokerihumalaan ja kokeillut ihan häröjä yhdistelmiä. Hauskaa kuin säkillinen apinoita! Halutessaan suunnittelemansa kengät voi tilata, mutta minä tyydyn suunnittelun luovan työn tuomaan iloon, olenhan köyhä (ja pihi) opiskelija.

Toki tuossa suunnittelussa saisi olla enemmän vaihtoehtoja, kuten saappaita ja nilkkureita, mutta kyllä korkkareidenkin kanssa saa ilon irti, itse vain tykkään enempi saappaista...

perjantai 30. heinäkuuta 2010

You say relax, I say spa!


Mitä tehdä silloin kun on huono päivä ja paha mieli? Vettäkin sataa.
Ratkaisu on kyhätä kotikylpylä!

Minä pesin ensin kylppärin strategisimmat kohdat, siistin jopa pikkuisen muutakin huushollia. Sytyin tuoksukynttilän ja päätin rentoutua suihkuni uumenissa. Ohjelmassa oli:
- hiusten pesu syväpuhdistavalla sampoolla
- iiso pläjäys hoitoainetta plus pieni päänhieronta
- kropan ja naaman kuorinta, jalkojen hoitoa
- kulmien siistiminen

Teki muuten ihan älyttömän hyvää. Huomenna jaksaa tehdä työnsä ja käyttää koiria puistossa juoksentelemassa, jos sää sallii. Harmi kun en omista minkäänlaista ammetta tai paljua, olisi niin mukavaa lillua kynttilänvalossa vaahtokylvyssä!

(kuvat: Google)

torstai 29. heinäkuuta 2010

Torstai toivoa täynnä

Yleensä kynsienlaittopäivä on keskiviikko, mutta tällä viikolla se siirtyi torstaille. Eli hopeiset ja smaragdinvihreät kynnet väistyivät tumman pronssin(?) ja marjapuuron pinkin tieltä. Ensi viikolla sitten taas uudet värit. Voi olla että varpaista vaihdan pinkin pois, kun kuultaa aika ikävästi läpi verenpurkauma erään kynnen alta. Ei ole kovin nätin näköinen moinen läntti.

Lauantaina pitää tehdä pieni vuoro elintarvikeosastolla, pääseepähän viileämpään ympäristöön. Talouspuolella on ollut ihan tappavan kuuma ja kassalla vielä pahempi, onneksi en ole ollut siellä tällä viikolla kuin ihan pikkuisen pätkän. Näyttöä pukkaa taas, sitten olisi enää yksi jäljellä ja pari kirjoitushommaa päälle. Ei paha ollenkaan. Töitä jäljellä kuukausi ja kaksi viikkoa.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Kesällä kerran

(kuva google)

Kävin poimimassa mansikoita mummulassa. Mukaan lähti myös kesäkurpitsaa, uusia perunoita oli haettu aiemmin ja tomaatit olivat vielä raakoja. Paikka on keidas! Seuraamme liittyi mummun ja papan Vertti-kissa, isäntäväki oli matkoilla. Omiin kissoihini verraten Vertti on jättiläinen, oli ihan hauskaa poimia mansikoita kun kissa pyöri jaloissa. Onneksi ehdin veljeni kanssa pelastaa verkkoihin tarttuneen linnunpoikasen ennen kuin kissa ilmestyi paikalle.

Tuli mieleen Marie Antoinette leffan kohta jossa päähenkilö nauttii "maalaiselämästä". Joka puolella kukkia ja kasveja, aurinko paistaa, pieni tuulenvire heiluttaa hameen helmaa. Paratiisi toisin sanoen. Ollapa oma kasvimaa mistä saisin rehuja pöytään (ja aikaa + taitoa sen hoitamiseen), oijoijoi!

Nyt saankin kohta puoliin ihanaa ruokaa. Uusia perunoita, salaattia, kasvispihvejä ja kukkakaaligratiinia, nam! Syömään siis!

torstai 22. heinäkuuta 2010

Mitä suuhusi laitat

Olen pohtinut tänään ruokaa ja eritoten mitä minä syön. Töissä vedän mikroaterioita koska olen laiska. Aamulla syön yleensä tosi huonosti, tyyliin jugurtin ja näkkäriä. Migreenikkona minun pitäisi huolehtia etteivät verensokeit laskisi kovin alas ja toisaalta pitäisi syödä terveellisemmin. Onneksi pidän kasvisruuasta ja olenkin miettinyt lihasta luopumista tykkänään.

(kuva: Google)


Tässä kohtaa jotkut tieten kirkaisevat että ihminen tarvitsee lihaa, niinhän se lautasmallikin sanoo! Uskallan olla eri mieltä. Esimerkiksi Vegaaniliiton ja Oikeutta Eläimille ry.n sivuilta löytyy valtavasti tietoa kasvisruokavaliosta, ravitsemuksesta ja käytännön seikoista. Lisäksi suosittelen teoksia Herne Rokkaa, Yllin Kyllin, Vegaanin kasviskeittokirja ja Vegaaniliiton esitteet ovat myös hyviä, esim. Kokeile korvata. Voi kun tekee taas mieli mennä kirjastoon!


Yllä kasvissyöjän ruokapyramidi Vegaaniliiton sivuilta.

Minulle ei sinänsä tuottaisi vaikeuksia jättää liha pois, punainen liha kun ei sovi vatsalleni ensinkään. Siitä tulee aina inhottava kivi mahassa - fiilis. Yäk. Kanasta ja kalasta pidän, tosin usein arveluttaa epäeettinen tapa tuottaa mitään lihaa ylipäänsä. Minä en ymmärrä tehotuotantoa ja eläinten kiusaamista, en yhtään. Jätän kuitenkin palopuheeni pois tässä kohtaa.

Mitäpä jos pitäisin vegeviikon?

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Minä tein sen!

Minä poljin kauppaan ja takaisin! Nyt reidet ovat ihan hyytelöä ja matka oli paikoin melko tuskainen, mutta minä, rapakuntoisten kuningatar, selvisin matkasta ilman sydänkohtausta tai reisikramppia. Pakko myöntää, että varsinkin loppumatka meni vauhdilla kun tajusin että minulla on aika kiire vessaan...

Oli kuitenkin ilo huomata että en ole ihan hirveän huonossa kunnossa. Toki hengästyin ihan mukavasti, naama meni komean punaiseksi ja hikeäkin valui, mutta olin varautunut pieneen kuolemaan. Harmi vaan että ruumiini tarpeet vaikeuttivat kauppareissua aika oleellisesti, enkä siis voinut paneutua ostosten tekoon kovin paljoa. Unohdin nimittäin talouspaperin, vaikka pärjäähän tuota ilmankin.

Päivä on muutenkin ollut todella kiva, kävin piknikillä! Kummipoikani, kaksi serkkuani, tätini ja äitini olivat seurana, ruoka oli aivan ihanaa ja seura vielä parempaa. Kiitokset vielä heille kaikille tästä päivästä, oli todella mukavaa!

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Ludvig van Beethoven soittaa radiossa

Tiedättekö sketsin jossa hyvin iloinen mies polkee ympäriinsä pyörällään ja laulaa Sig:in Ludvig van Beethovenia? Studio Impossiblessa nähty sketsi tuli päähäni kun olin isäni apuna vaihtamassa menopeliini eturatasta.
Täällä on nähtävissä yksi niistä pyöräilijä-sketseistä. (lisää hyviä syitä käyttää kypärää, kun katsoo osan 2)

Sain siis menopelini kuntoon ja tänään aion käydä ensimmäisellä ajelulla. Polkaisen 2 kilometrin päähän kauppaan ja takaisin. Kauhulla odotan miten selviän rapakuntoisena ensimmäisestä sadasta metristä. Enkä edes tiedä mitä sieltä kaupasta ostaisin... Hyvä minä. Keskustassa oleva kirjasto houkuttaisi myös, mutta jos nyt ensin sinne kauppaan ja huomenna kirjastoon.

On mukava nähdä miten moni käyttää kypärää pyöräillessään. Valitettavasti vielä useampi ei käytä. Eihän se kypärä ole kovin muodikas tai mikään tyylin huipentuma, mutta sen tarkoitus on suojata päätä, eikä olla fashion statement. Tunnustan että en itsekään teinivuosinani käyttänyt kypärää pyöräillessä, mutta nyt aikuisena olen asian suhteen ehdoton. En uskaltaisi lähteä kruisailemaan pitkin poikin ilman kypärää, eihän sitä koskaan tiedä milloin jotain voi sattua.

Pitäkäähän peukkuja että jaksan pyöräillä kauppaan ja takaisin ilman sydänkohtausta!

(kuvat tarjosi taas kerran google)

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Infopläjäys

Hoksasin että en ole kirjoittanut omaa esittelyäni lainkaan! Voi synti ja häpeä...
Eli täältä pesee ja linkoaa, pieni paketti minusta.

- 25 vuotta (vm. 85)
- Asun itsekseni 54,5 m2 kaksiossa luhtitalon pohjakerroksessa
- Olen edelleen sinkku
- Harrastan piirtämistä, lukemista, koirien kanssa ulkoilua, tatuointeja, kokkailua ja laulankin vähän
- Kerään korvakoruja ja badgeja, olen heikkona kaikkeen kimaltavaan
- Lempielokuviani ovat Kuutamolla, Komisario Palmun erehdys ja Henkien Kätkemä (plus miljoona muuta)
- Musiikin suhteen olen lähes kaikkiruokainen, eniten pidän melodisesta metallista ja muusta raskaammasta
- Olen tiukka absolutisti, enkä omista digiboksia, mutta en ole uskovainen
- Lempivärejäni ovat musta ja punainen
- Käytän vain hopea(nvärisiä) koruja
- Puhun sujuvasti molempia kotimaisia sekä tietty englantia, ranskaa osaan ihan vähän
- Horoskoopiltani olen länsimaisessa kauris ja kiinalaisessa rotta
- Äidin tekemä lasagne on lempiruokaani, hyvänä kakkosena tulee pottumuusi ja kukkakaaligratiini
- Haluaisin minimoida lihan kulutukseni, joka on jo nyt todella vähäistä
- Boikotoin turkisteollisuutta, McDonald'sia ja Proctor & Gamblea, lisäksi vastustan joskus äänekkäästikin tehotuotantoa ja eläinkokeita
- Pelkään neuloja (siis lävistys-, rokotus- jne) ja ilotulituksia
- Rakastan goottityyliä, 50-lukua, vintagea ja koitan sekoittaa niitä omassa huushollissani (jos olisi sitä pätäkkää)
- Haluaisin ostaa tulevaisuudessa oman kotini jonka voisin remontoida mieleisekseni

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Niin kuin tanssi matka käy...

Sain polkuyörän! Ja löysin vanhan kypäräni kaappien kätköistä, aion käyttää sitä kaikesta epäseksikkyydestään huolimatta, onhan se halpa henkivakuutus, kuten heijastinkin. Isot kiitokset perheelleni uudesta menopelistäni, olette ihania ja rakkaita (eikä polkupyörällä ole sen asian kanssa mitään tekemistä).

Tuli ostettua housut töihin, kun entiset ovat niin kuumat. Yleensä koen kaikki vaateostosreissut hyvin masentavina ja surullisina kun koitan tunkea turhankin suurta ahteriani milloin mihinkin riepuun. Vaan tällä kertaa hypin ilosta sovituskopissa, sillä olen huomaamattani laihtunut kokonaisen vaatekoon verran. Huzzah! Tulin tästä havainnosta aivan suunnattoman iloiseksi, eli ihanan Rölli-peikon sanoin yläkuloiseksi. Itsetuntoni nousi pykälän ylös päin ja uskon että saan pudotettua kolme kokoa lisää. Painoani en tiedä, enkä haluakaan sillä kuitenkin vaa'an lukema harmittaisi ja tulisi paha mieli. Pidetään siis suupielet ylä-asennossa!

Piknik, brunssi vai molemmat?

Haluan hemmotella itseäni. Olen jaksanut käydä töissä, pitää kämpän siistinä, huolehtia koirista ja olen kaikin puolin melko tyytyväinen elämääni. Niinpä olen päättänyt järjestää itselleni piknikin ja/tai brunssin. Kun kerran omistan aivan ihanat kuohuviinilasitkin, niin pitäähän niitä käyttää! Kylmälaukku onkin ostoslistalla, jos innostun roudaamaan itseäni ja eväitä jonnekin. Ensin haluaisin polkupyörän, voisin vaikka hurauttaa jonnekin (lue: läähättäen ja hikoillen pinnistellä edes 200m). Löysin asuinalueeltani kirjaston, tai tarkemmin naapurialueelta, mutta todella läheltä kumminkin! Kirjaston vieressä on aivan ihana omakotitaloalue, kapeita katuja ja vanhoja taloja. Kaiken kruunasi vieno tervan tuoksu. Oijoi.

Haaveilijana olen miettinyt mitä hyvää pakkaisin evääksi ynnä muuta kivaa. Pitäisi varmaan ostaa jotain asiaan sopivia astioita joiden rikkoontumista ei tarvitsisi pelätä. Tässä kohtaa voin iloita että olen kaupassa töissä ja vielä siellä puolella missä myydään taloustavaraa. Tulee joka päivä käsiteltyä niitä astioitakin. Toistaiseksi minua hirvittää käsitellä lasia ja posliinia, pelkään rikkovani jotain. Muovikippojen ja kattiloiden kanssa moista ongelmaa ei tietenkään ole. Nimenomaan astia/sisustushyllyjen luona olen viihtynyt tosi hyvin, hyllyttämisen lomassa voi katsella mitä on tarjolla ja vaikka hiukan hipelöidäkin. Onhan se vaan hyvä että myyjä tietää mitä on myynnissä! Kjeh kjeh.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Nytpä tahdon olla ma, pikku mökin laittaja

Haluan ostaa oman asunnon kunhan saan talouteni siihen tilaan. Haluaisin oman pienen taloni, pihasaunan, oman soppeni missä saisi unohtaa maailman murheet. Nykyinen asuntoni on aivan ihana ja pidän siitä paljon, totuus kuitenkin on etten voi asua siinä enää opintojeni jälkeen. Harmi.

Kuuluisa kesäreissumme länsinaapuriin on lykkääntynyt, joten tässä kuussa en pääse hypistelemään Ikean tavaroita. Tavallaan ihan hyvä juttu, sillä rahaa ei olisikaan kovin tuhlattavaksi ihaniin lakanoihin, purkkeihin ja muihin. Työpaikalle oli tullut kaikkea ihanaa ja olen vakavissani ostamassa läjän niitä ihanuuksia. Työkavereiden kanssa hypistelimme mm. aivan ihania karvalankamattoja, jotka vielä hennosti kimalsivat! Ah! Mikä nautinto olisi upottaa varpaansa aamulla pehmeään mattoon... Oijoijoi.

Ostoslistani sen kun pitenee ja lompakkoni huutaa tuskasta. Tavarahan ei tuo onnea, mutta onhan se mukavampi olla kauniiden asioiden keskellä elämän pyörityksessä.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Biisilista

Kuuntelen mielestäni aika paljon musiikkia. Makuni on pääosin raskaampaa ryminää, mutta koneeltani löytyy kipaleita laidasta toiseen. Haluan tässä kohtaa jakaa viime aikaiset suosikkini kanssanne.

- Martika: Toy Soldiers
- Bow Wow Wow: Fools rush in (Kevin Shields Remix)
- Kamelot: Love you to death (Roy Khanilla on sitten upea ääni!)
- Maria Mena: All this time
- CMX: Kultanaamio (kesäbiisini)

Lisää kuunteluitani löytyy täältä.

Harmi kun en omista digikameraa, ainakaan vielä. (koluan vähän väliä huutonettiä kameran toivossa) Ostin taas uuden laukun! Eurolla! Hurraa kierrätyskeskus!

Löysin siis mustan nahkaisen (?) peruslaukun, jonne mahtuu juuri kaikki tarvittava, eli: lompakko, avaimet, kännykkä, pieni meikkiarsenaali, henkkarit (eli passi, kun ei ole sitä ajokorttia, joka muuten ei oikeasti edes ole henkilöllisyystodistus *pilkviil*) ja satunnainen puuvillakassi, jos käyn kaupassa. Nyt on sitten kaksi kivaa pitkähihnaista laukkua kaupungille. Kivaa! Tunnustan olevani laukkufriikki ja omistan varmasti monen mielestä liikaakin veskoja. Pitäähän tytöllä olla laukkuja, hyvänen aika!

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Hikinen työpäivä

Olen tänään ollut saunassa 7h. Eli töissä. Ilma on ollut todella kuuma ja kostea, joten selkä on ollut märkänä vaikka olen vain istunut. Uagh.

Jouduin jopa käyttämään töissä molempia kotimaisia kieliä sekä lontoon murretta. Oli hauska huomata että osaa vielä vaihtaa sujuvasti kielestä toiseen. Muuten pää ei sitten toiminutkaan, sillä ukkosta on ilmassa ja se vaikuttaa minuun aika ikävällä tavalla, tulee meinaan pää kipeäksi. Osa päivästä menikin todella huonovointisena ja kuuma ilma ei muuten helpottanut yhtään.

Nyt nupin kolotus on hellittänyt ja väsymys painaa päälle. Ei mennyt viime yö kovin hyvin, sillä puolet yöstä täällä raivosi ukkosmyrsky joka oli todella hurja. Verhot eivät meinanneet pysyä ikkunassa ja ryske oli aika moinen. Huh huh!

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Beauty, bling and all things fabulous

Kampauspöytä!
Siinäpä aihetta kerrakseen. Omani ei vielä ole ehtinyt tänne, mutta ei se minua hidasta. Ostin tänään pöydälle peilin (tosi rumat kehykset, yäk, mutta kun halvalla sai...) ja katselin työpaikalla rasioita joihin voisin tunkea kaikki meikkini ynnä muut. Jos voisin, ostaisin kaikenmaailman ihania lasisia hajuvesipulloja ja peilirasioita, strutsinsulkia, plyymejä, helmiä.... Ne perhanat vaan maksavat ihan liikaa! Tunnustan omaavani pienen fiksaation kaikkea kimaltavaa ja kiiltävää kohtaan, olen siis harakka ja tästä fiksaatiostani saan kyllä kuulla aika usein lähimmäisteni taholta.

Löysin kivan sivuston, not on the high street. Nappasin muutaman kuvan inspiraatioksi itselleni ja jaan muutaman niistä teidän kanssanne. Mitäs pidätte?




sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Sua lemmin, kuin järjetön mä oisin..

Minä sitten tykkään elokuvista. Ostan uusia leffoja mielelläni ja katson tiettyjä lemppareita aina vaan uudelleen. Olen ilmeisesti saanut vaikutteita suhteesta leffafriikin kanssa. Tarkennettakoon, että nykyinen sivilisäätyni on sinkku.

Katsoin viikonlopun aikana äitini kanssa peräti kaksi leffaa, Kuutamolla & Ylpeys ja Ennakkoluulo. Kuutamolla on yksi suosikeistani ja olen nähnyt sen varmasti 10 kertaa, silti joka kerta se jaksaa ilahduttaa (ja ihana Minna Haapkylä on yksi lempinäyttelijöistäni ikinä!). Katsoin vielä tänään Marie Antoinette:n ja hullaannuin pukuloistosta. Lisäksi olen ihastunut elokuvassa soivaan Bow Wow Wow:n biisiin Fools rush in. Huomenna sitten hoilottelen sitä töissä hyllyjen välissä. :D


(kuvat tarjosi google)

Viikonloppu on ollut aivan ihana ja sain rakkaat koiranikin tänne. Kävin äidin kanssa lauantaina kaupungilla ja voi miten hauskaa olikaan! Äiti osti minulle Stockalta korvikset ja pari Iittalan Senta-sarja tyylistä shampanjalasia, joista nautiskelimme kuohuvaa illemalla. Alkosta kun löytyi alkoholitonta kuohuviiniä, jee! Kuohujuoman kanssa herkuttelimme vaahtokarkeilla, totta kai. Lisäksi teimme salaattia ja ratatouillea, tarjolla oli myös patonkia ja juustoja. Toivottavasti saan pian viettää toisenkin yhtä ihanan viikonlopun äidin kanssa.

Stockmannilla oli huikeat määrät kaikkea ihanaa ja lupasin itselleni ostaa sieltä astioita kunhan tästä hieman rikastun. Coloressa tuli myös käytyä monen muun paikan ohella ja sielläKIN oli ihania tavaroita. Olen ihastunut kaikkiin kukkajuttuihin ja haluaisin ostaa itselleni ruusulakanat. Ei uskoisi että pidän goottityylistä ja synkistelystä! Haluan varsinkin näin ihanaan kesäaikaan juhlistaa naisellisuuttani ja antaa valon tulvia joka ikkunasta, talvella on kuitenkin kylmää ja pimeää.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Niitä kuvia

Nyt tarjoilen niitä luvattuja kuvia huushollistani, joka ei ole ihan niin askeettinen kuin näyttää.



Tervetuloa!


Ruokaryhmä jonka sain ilmaiseksi ja se MicMacin juliste.


Olohuoneen laukkukokoelma, 25€ sohva ja Ozzyn terraario.


Nyt tarkkasilmäisimmät voivat päätellä lempiurheilulajini ja joukkueeni, töllö olikin laajakuvatelsu eikä taulutv! Tasona aiemmin mainittu vitosen lipasto ja vasemmalla Jassoa muistuttava taulu.


Sänkyni ja vielä eripari lamput. Musta kaistale suolakivilampun päällä on unimaskini, jota ilman en juurikaan enää osaa nukkua. Sain sen lahjaksi tädiltäni.


Baby ja meikäläisen banaanikynnet.


Blingblingini eli korvakorujen sekamelska KissKiss-laatikossa


Kiertiksestä ostettu teesetti, maksoi huimat 1,80€!


30 sentin muki, tämäkin kiertiksestä, kuten sohvani, ruokaryhmä ja tv-taso.