sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Hey, sister, soul sister

Minä repäisin ja kävin eilen rilluttelemassa, viihteellä, rimpsalla... Eli Elvenpathin ja isosiskonsa seurassa teatterissa ja jytinkijatkoilla parissa pubissa. Näytelmä oli Valheet ja viettelijät, tosi hyvä! Suosittelen etenkin pukudraamojen ystäville.

(kuva: Kaleva.fi)

Teatterista suunnistimme ensin Café Roosteriin hiukopalalle ja myöhemmin Kulumaan hetkeksi. Kotona olin noin kahden aikaan, minua oli kaivattu. Ehkä olisi syytä käydä useammin ihmisten ilmoilla, edellinen kerta oli vappuna 2015 Tähdessä, Viikatetta fanittamassa Elvenpathin erinomaisessa seurassa. Isot kiitokset taas Elvenpath ja isosisko seurasta, otetaanpa uusiksi!

Teatterissa pitäisi käydä useammin, kun kerta kaupungissa on sellainen ja taso on loistava. Eikä teatteri Riokaan ole sen huonompi.

Tämä viikko on mennyt flunssaisena, juuri kun ehdin hieman iloita ettei itselleni napsahtanut syyslomaflunssaa, niin johan alkoi roiskua. Aika helpolla olen onnekseni päässyt, en ole tarvinnut kortisonia tai avaavaa. Jospa tämä menisi pian ohi ja saisin ääneni takaisin, kuulostan ihan kummalliselta.

Huomenna palaan taas opintojen pariin, saas nähdä miten saan jutuista kiinni. While-if on nyt suurin murheeni, ehkä vielä tajuan senkin joskus hamassa lähitulevaisuudessa. 

Äh, nyt voisi mennä nukkumaan että jaksaa palata arkeen ja opintoihin reippaana. Joo, kun saisikin nukkua kokonaisia öitä!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Guka guka

Bruce hihkuu välillä guka guka, perään tätätää. Sitten poika jo viipottaa tiehensä, kiipeämään vaikka sohvapöydälle tai levittämään lelulaatikkoa.

Tämä viikko tuntuu menneen aivan omasta edestään, oli luennot, joista muistan ehkä jotain. Paino sanalla ehkä. Ainakin osasin vastata suhteellisen oikein opettajan ja Inssin kysymyksiin, tosin opettajan kysymykseen vastasin merkonomina, sillä aihe liippasi niin läheltä. Inssi taas kysyi tylysti mikä on boolean ja mikä on string (ei muuten ole alushousut koodaamisessa, vaan merkkijono, nääs). 

Lisäksi olen käynyt lasten kanssa perhekerhossa, jossa Elpu pääsi leipomaan pullaa ja minä sain tsemppausta Brucen syömälakkoon ja rikkonaisiin öihin. Nuo kerhot ovat kyllä ihana henkireikä kotiäidin arjessa, muuten olisin jatkuvasti kotona ja seinät kaatuisivat päälle. Lisäksi lapset saavat ikäistään seuraa, kun tässä lähistöllä ei ole ikätovereita, Elpun ystävä neiti W asuu vanhempiensa kanssa melkein naapurissa, mutta heidän perhettään näemme tosi harvoin, kun arki on melkoista pyöritystä puolin ja toisin. Tänään sentään nähtiin pitkästä aikaa, jee!

Elpu vietti pari päivää läheisessä päiväkodissa kun perhepäivähoitaja oli lomalla, hyvin oli mennyt ja keskiviikkona päiväkodilla oli kiva pihatapahtuma, jossa oli kaikenlaisia leikkipisteitä. Elpu yllätti ja ajeli menemään kolmirattaisella kuin vanha tekijä! Olen niin ylpeä! Elpun pyörä kun on ollut koko kesän tosi vähällä käytöllä, koko ajan on ollut rengas tyhjänä tai muuta remppaa, eli itse pyörällä ei ole ajeltu juuri yhtään ja treenaus oli jäämässä ensi vuoteen. Mutta niinpä se tyttö vaan hetken mietittyään polki ihan itse. Ehkä talvella pitää aloittaa hiihtämisen ja luistelun harjoitteleminen, saas nähdä osaanko enää itsekään. 

Huomenna menen syyslomailemaan lasten kanssa vanhempieni luokse muutamaksi päiväksi. Poden taas kamalaa koti-ikävää ja välillä tunnen kaipausta Manseen. Saakelin Uusi Päivä ja ihanat maisemat! Jospa jaksaisin hieman opiskellakin loisimisen ohessa, ainakin otan läppärin mukaan ja kuuntelen luentoja, tehtäviä ei paljoa tehdä ilman pöytäkoneen koodausohjelmaa, eikä sitä saa läppärille, kun ohjelma vaatii liikaa sen suorituskyvyltä. Noh, ehkä selviän.

Tammikuussa Bruce aloittaa perhepäivähoidon ja minä menen hoitopäivän ajaksi koululle koodaamaan, kotona hairahtuisin kuitenkin ties mihin muuhun, jos siis löydän sieltä itselleni vapaan sopen, en tiedä onko vanhaa kunnon työtilaa enää olemassa. Lisäksi koululle meneminen voi olla piristävääkin, kun pääsen pois kotinurkista ja näen muitakin ihmisiä. En suinkaan halua meikata ja pukeutua muuhunkin kuin verkkareihin tai muuhun lökövaatteeseen, ehen eeeen.... (enpä vissiin)

lauantai 15. lokakuuta 2016

bool idiootti = true; Console.WriteLine (idiootti);

Arvatkaapa mitä olen viime aikoina miettinyt? Jotkut teistä ehkä huomaavat otsikossa piilevän pienen mukahauskan vitsinpoikasen. Te loput... Ytimekkäästi sanottuna otsikossa koodi, joka kertoo että idiootti on totta. Tervetuloa C# eli C-sharpin pariin. Sitä minä opiskelen monen muun asian lisäksi. Juuri nyt on menossa kurssi aiheesta C# ja olio-ohjelmointi.

Tänään käytiin koko perheen voimin keskustassa, eli Valkeassa ja Hullareilla, Valkeassa oli jonkinlainen lasten lauantai ja molemmat muksut saivat ilmapallot, Elpu vielä leikkitatuoinnin Sokoksella sekä kynsilakkauksen Ombrellinon pisteellä, kun kerta oli lapsille sopivaa myrkytöntä lakkaa. Sitä ehkä saattaa löytyä lahjapaketista tänä jouluna.


Samalla vilkaisin itse Granitin, Tigerin ja Sokoksen sisustuksen tarjontaa. Mitään en ostanu! Mutta Inssipä osti minulle toivomani kuulokkeet Tigerista, kun nykyiset in ear Sennheiserini sattuvat korviin ja päätin kokeilla tuommoista korvakäytävää säästävää mallia. Ei varmaan liene yllätys että inhoan myös korvatulppien käyttöä (paitsi omia valettujani)? Hintaa kuulokkeilla oli 15€, Inssi vähän nyrpisteli nenäänsä niille, mutta kokeiltuaan totesi niiden tuntuvan ihan hyviltä. Nyt tekee mieli lähteä lenkille testaamaan niitä.

Aika päheet

Granitissa oli arvatenkin kaikkea tosi ihanaa, harmi kun en saanut otettua yhtään kuvaa. Brucelle iski väsymys ja kiukku, joten kuljin liikkeessä ipana sylissä. Lisää motivaatiota valmistumiseen, kovemmilla tuloilla on vara ostaa ihania sisustusjuttuja! Sokoksella ehdin napsia muutaman otoksen, kun silmiini osui vaikka mitä ihanaa. Pitäisi joskus tulevaisuudessa mennä täydemmän lompakon kanssa shoppailemaan ihan itsekseni. Se olisikin outoa se. Luultavasti lapset ovat silloin vähän isompia.

Olen myös noin viikon verran tehnyt tuttavuutta uuteen puhelimeeni. Sain etukäteen valmistujaislahjan Inssiltä, joten Samsung sai väistyä Huihain, eli Huawein, tieltä. Tarkemmin kyseessä on Honor 7 Lite, värinä vaalea kulta. Himoitsemaani ruusukultaa ei ollut saatavilla kyseiseen malliin, joten tavalliseen kultaan piti tyytymäni. Lisäksi sain vielä puhelimeen suojakotelon, jonka värin Elpu sai valita ja yllättäen neiti valitsi kirkuvan pinkin. Toisaalta, eipähän mene puhelin ihan heti hukkaan kun kuori loistaa niin sanotusti kirkolta kotiin. Muutenkin olen alkanut suhtautua väreihin jotenkin sallivammin, eivät ne ehkä olekaan ihan kamalia. Mutta ei pelkoa, en ole verhoutumassa sateenkaaren sävyihin ja leopardikuosiin. Mutta ruusukultaisia asusteita hankkisin mielelläni, sekä ehkä jotain mintun sävyssä, vaikka jotain sisustustavaraa. Keltainen on myös löytänyt tiensä mieleeni, sopivassa sävyssä sekin voisi olla kiva.

Alla nopeita räpsyjä Sokoksesta, Huihain kamera vaikuttaa ihan kivalta.





perjantai 7. lokakuuta 2016

Pelko häviää

Jopa on ollut taas. Opiskelu alkoi ja ensimmäisen luennon jälkeen olen hiukan pyörällä päästäni, ihmekö tuo. Eilinen päivä meni päänsäryn kanssa tapellessa, sekä pohtiessa miksi jotkut asiat vaan ovat tympeämpiä kestää. Miksi joku pettymys nostaa kyyneleet silmiin ja särkee sydäntä, kun taas toiset menevät olankohautuksella? Koin nimittäin sen ensin mainitun ja kuivasin pitkän tovin silmiäni, niistin nenää, sekä piipitin nenäliinaan kuinka paha mieli on, miten harmittaa ja surettaa. Nyt on jo parempi olo ja silmätkin ovat olleet kuivat vuorokauden verran.

Kuitenkin viikko on ollut mukava ja näitä ikävyyksiä on mahtunut kuvioihin vain tuo yksi. Opiskeluista on hyvä fiilis, lasten kanssa menee edelleen hyvin, Bruce on syönyt suhteellisen hyvin verrattuna tavalliseen nälkälakkoonsa. Eilen varsinkin poika söi niin hyvin etten uskaltanut hengittää kunnolla, jospa nuorimies tajuaisi alkaa syödä ihan oikeasti eikä vain roikkuisi rinnalla.

Hullut Päivät ovat tulevalla viikolla todennäköisesti viimeistä kertaa näillä leveysasteilla, joten ehkä sieltä voisi ostaa jotain. Inssille jo vihjaisin, että Escadan Cherry in the air olisi kiva löytää lahjapaketista, kun se joulukin lähestyy kovaa vauhtia. Pitänee tutustua valikoimaan hyvissä ajoin, veikkaan että Vimman ihanat lettikuosiset legginssit jäävät saamatta.

Maanantaina opiskelujen aloitustilaisuudessa oli tuttu kyltti ja pöljähkö ilme. (huomatkaa uusi Cubuksesta ostettu huivi ja sen väri!)

Tänään vietämme Inssin kanssa vuosipäivää, olemme katselleet toisiamme jo kuusi kokonaista vuotta. KUUSI! Miten aika kuluukin niin hirveän nopeasti? Vastahan me tapasimme!