tiistai 30. toukokuuta 2017

Itsekuria parempaa, kokemuksia verkkokurssilta

Ensiksi tunnustan jotain, olen lihonut vuoden aikana ja vyötärönympärys on kasvanut. En ole saanut itseäni salille, saati ohittamaan herkkuja, olen ollut välillä niin uuvuksissa että olen vain pinnistellyt pysyäkseni hereillä. Syynä toki liikkumattomuus ja retuperäinen ruokavalio, mutta myös opiskelun tuoma informaatioähky ja edelleen niin rikkonaiset yöt pikkulapsiperheen arjen pyörityksessä. Ei siis ihme, että keho on muuttanut muotoaan. Mieli on ollut maassa kun peilistä katsoo takaisin pyöristynyt ja niin väsynyt kotiäiti, joka ei jaksa lähteä salille vaikka aihetta olisi.

Niinpä somen ihmemaailmassa kohtasin PT Maikki Marjaniemen kurssiin nimeltä Itsekuria parempaa. Kurssi on ilmainen ja verkossa, sisältäen videoita, joissa käsitellään jotakin aiheen osaa sekä itsenäisiä tehtäviä. En osannut aavistaakaan mitä kurssi sisältäisi, esittelyn perusteella saisin käsiini jotain parempaa kuin itsekurini. Arvatenkin olin heti mukana, haluan niin saada pysyvän muutoksen elämäntapoihini ja saada hoikemman varren nykyisen tilalle. 

Arvatenkin en saanut oikotietä onneen, vaan paljon ajateltavaa ja pääsin pohdinnassa hyvinkin syviin vesiin, oikein asian ytimeen suorastaan. Välillä sohaisin aika kipeästikin ajatusmatkallani ja pyyhin kyyneliä. Olen vuosia puhunut itselleni ilkeästi ja soimannut itseäni pienistäkin jutuista, useimmiten aiheetta. Itsetuntoni on ollut aina huonohko ja pahimmillaan olen ollut ihan pohjamudissa, näytti vaaka mitä hyvänsä. En ole koskaan ollut itselleni tarpeeksi hyvä ja olen aina ajatellut että "sitkun" sitä ja "mutkun" tätä. Että jos olen X kiloa kevyempi ja ylläni on vimpan päälle hienot vaatteet, tukka kampaajan laittama ynnä muuta, niin sitten olen kuin taikaiskusta tyytyväinen itseeni ja onnellinen ja jaadi jaadi. Väärin, Phoenix, erittäin väärin! Miten ihmeessä en voisi olla tyytyväinen nyt? Eihän itsensä kiusaamisessa ja jatkuvassa moittimisessa ole mitään järkeä. Luulisi minun kokeneen jo sen verran elämää, että tietäisin itseni olevan hyvänä pitämisen arvoinen. Aina vaahtoan miten kaikki ovat saman arvoisia ja jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi sellaisenaan, eikä ulkomuodolla ole asian kanssa mitään tekemistä. Miksi sitten olen ollut itseäni kohtaan niin turkasen ilkeä? Enkö minäkin ansaitse tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi tällaisenaan, säärikarvoineni ja raskausarpineni? KYLLÄ!

Kurssi antoi minulle ajattelemisen lisäksi hyvän boostin jatkoon ja uuden, paremman, elämän alkuun. Oivallukseni täytyy takoa selkäytimeen, etten vahingossakaan palaa vanhaan. Haluan liikkua ja syödä terveellisesti koska haluan pitää itsestäni hyvää huolta ja nauttia elämästä. Verenmaku suussa treenaaminen ja kaloreiden laskeminen ei ole mun juttu. Jos haluan joskus herkutella, niin sitten herkuttelen. Valmennuksen jälkeen olen huomannut ettei minun enää tee mieli samalla tavalla ties mitä höttöherkkuja, ei tee edes tiukkaa. Vyötäröni on ihan huomaamatta kaventunut lähes 6 senttiä, hyvä minä! Voin nyt olla parempi esimerkki lapsilleni ja toivon mukaan auttaa heitä saamaan terveen ja hyvän itsetunnon, kannustaa hyviin elämäntapoihin. Suosittelen siis kurssia lämpimästi ihan jokaiselle ja etenkin heille, joilla on haasteita itsetunnon kanssa. Täydet pisteet Maikille kurssista ja oivaltavasta sisällöstä.

Loppuun ihana runo, joka pitäisi olla esillä alppimajassani, että näkisin sen joka päivä.


Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi