sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Niin kuin tanssi matka käy...

Sain polkuyörän! Ja löysin vanhan kypäräni kaappien kätköistä, aion käyttää sitä kaikesta epäseksikkyydestään huolimatta, onhan se halpa henkivakuutus, kuten heijastinkin. Isot kiitokset perheelleni uudesta menopelistäni, olette ihania ja rakkaita (eikä polkupyörällä ole sen asian kanssa mitään tekemistä).

Tuli ostettua housut töihin, kun entiset ovat niin kuumat. Yleensä koen kaikki vaateostosreissut hyvin masentavina ja surullisina kun koitan tunkea turhankin suurta ahteriani milloin mihinkin riepuun. Vaan tällä kertaa hypin ilosta sovituskopissa, sillä olen huomaamattani laihtunut kokonaisen vaatekoon verran. Huzzah! Tulin tästä havainnosta aivan suunnattoman iloiseksi, eli ihanan Rölli-peikon sanoin yläkuloiseksi. Itsetuntoni nousi pykälän ylös päin ja uskon että saan pudotettua kolme kokoa lisää. Painoani en tiedä, enkä haluakaan sillä kuitenkin vaa'an lukema harmittaisi ja tulisi paha mieli. Pidetään siis suupielet ylä-asennossa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti