torstai 23. kesäkuuta 2011

On hetki


Nyt on jo kaksi keikkaa takana, molemmat menivät hyvin. Viimeisin ehkä pikkuisen paremmin, kun pahin jännitys karistettiin pois ekalla keikalla. Hauskaa oli alusta loppuun ja seuraava veto onkin sitten ensi kuun puolessa välissä. Sitä odotellessa...

Pääsin takaisin töihin ja heti armottoman kaaoksen keskelle. Puhelin soi taukoamatta tiistaina, tänään oli yllättäen hiljaisempi päivä. Onneksi, tekemistä piisasi vaikka puhelin ei soinutkaa koko ajan. Nyt saa jo huokaista ja rentoutua juhannuksen yli.

Viime aikoina olen yrittänyt nauttia pienistä hetkistä, asioista. Kulutin erään aamupäivän kierrellen omassa rauhassani keskustassa kauppoja, vaikka jalkani ei sitä sallisikaan. Nilkasta löytyi jännetupentulehdus. Mukaan tarttui yhtä sun toista ja ennen kaikkea hyvä mieli. Ei sillä, ettenkö nauttisi kihlattuni seurasta, mutta tiedän ettei hän nauti tuntikausien vaatekauppamaratonista.

Viime keikan soundcheckiä odotellessa kiertelimme alueella, kun tivoli oli just samaan aikaan siellä. Inssi yritti kovasti viedä mua eri laitteisiin, mutta enhän minä uskaltanut. Kuitenkin Inssi sai houkuteltua minut maailmanpyörään, joka meni tosi korkealle, hui! Pelotti melkoisesti kun mentiin koko ajan vaan ylemmäs ja ylemmäs. Iik. Onneksi Inssi oli tukena ja turvana, huipulla vielä kosi minua sanomalla: Mennääks naimisiin? Ihana! Elämäni ensimmäinen ja taatusti ikimuistoisin maailmanpyöräkyyti.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Ahistangstviilviil

Argh.
EMP:ltä tilaamani ihanat tekonahkahousut olivat armotta liian pienet. Vähemmästäkin tuntee itsensä sinivalaaksi. Kiitos ja hei.

Etsitään sitten jostain muualta. Ompelen vaikka itse, helkkari. Minä haluan lisää pvc:tä, lateksia ja tekonahkaa. Nirskisnarskis. Olen ilmeisesti kehittämässä pientä fetissiä.

Onneksi muut tilatut jutut, paitsi Blackgroupin toinen hame, ovat olleet oikean kokoisia. Tosin, EMP:n paketista paljastuneet ylläripylläripaidat... Noh, ei ollut pinkkiä. Pitkähihainen kerrospaita, eli alla musta pitkähihainen ja päällä punainen teeppari, joita ei saa erilleen. Se oli ihan ok, peruskamaa. Toinen... Hmh. Nirunaruolkaintoppi, värinä suklaanruskea. Suoraan sanoen susiruma. Ruskea on vaatteissa sellainen väri jota en oikein käsitä. Olkoon nyt sitten, perhana. Kai se päällä voi roskat viedä. Muutenkin olen tosi kiukkuinen kun on niin kuuma, enkä saa lääkärin mukaan tehdä mitään. Ehkä lääkityskin on pielessä.

Mutta kuitenkin. Voisin ehkä pelata kymmenen erää Duke Nukemia, jos se tasaisi verenpainetta. Vaikka sehän oli matalalla, sanoi lääkäri.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Panic!

Keikka lähestyy, verenpaine nousee ja kauhu kasvaa. Vaatteet on valittu, samoin kosmetiikka. Vielä pitää valita kengät, jotka näyttävät hyvältä ja ovat ehdottoman mukavat jalassa. Treeneissä olen nykyään ihan sukkasillaan, mutta baarikeikalla se tuskin on järkevää. Tiedä mihin lasinsiruun tällään koipeni. Oman äänen kestämisessä, laulutekniikassa ja esiintymisessä on ihan tarpeeksi murhetta. Haluan hurmata yleisön ja lyödä heidät ällikällä, toivottavasti onnistun siinä. Bändi on ainakin huippuluokkaa, vokalistista en sano mitään.


Jotain kivaakin, tuhlasin törkeästi itseeni ja ostin uusia vaatteita. Tahdon lisää! Enkä tyytynyt vaan EMP:n pakettiin, vaan tilasin uutta kampetta Blackgroupista, Cybershopista sekä HenkkaMaukalta. Voi olla, että sorrun vielä Backstreetin ja/tai Mortician antimiin, jos pihinä raaskin. Keljua, kun kaikki on niin kallista. Tosin, yksi vaatteista (ihana, täydellinen, pvc-kynähame) on osoittautunut jo nyt jokaisen maksetun euron arvoiseksi. Olen aivan lumoutunut pvc-vaatteista ja luultavasti tulen hankkimaan niitä lisää.