keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Elämä on ihanaa, onhan?

Enää viikko opiskelun alkuun, iik ja apua. Jännittää niin vietävästi, ihan kuin olisi menossa isolle keikalle, eli positiivista jännitystä vaan. Ja hiukan paniikkia kylkeen.

Maanantaina vietin yksinhuoltajapäivää, eli Inssi oli myöhään iltaan omilla teillään ja minä kotona lasten kanssa. Päivä meni oikein kivasti, mitä nyt päivällinen oli hiukan liian kauan uunissa kun olin hoitamassa Brucea päiväunille. Onneksi palohälyttimet eivät alkaneet huutaa ja ruoka ei palanut.

Kävin taas kirpparilla ihmettelemässä ja löysin kerrankin itselleni vaatetta, risti seinään!
Farkut kolmella eurolla, kirjoja taas löytyi jopa neljä ja Elpulle talvikengät. Koko läjä maksoi 14€, eli halvalla taas päästiin. (älkää huomatko sotkua kuvissa)






Tänään pakkaan laukut, eli menen pitkän viikonlopun ajaksi käymään lasten ja koiraosaston kanssa vanhemmillani. Bruce huolehti viime yön herätyksistä hiukan liiankin ahkerasti, joten olen ehkä hiukan väsynyt.

Viikonloppuna tuli käveltyä kilometrikaupalla, sunnuntaina tein uuden ennätyksen ja talsin kokonaiset 6 kilometriä hiki päässä ylipukeutumisen vuoksi kertarykäisyllä. Oli mukava huomata että jaksoin ilman hengenahdistusta ja fiilis oli tosi hyvä. Hämäykseksi kuvat ihan eri reissulta, mutta saattepa nähdä meidän silmäpuolen.



Inssi ja lapset ovat jatkossa tulossa mukaan pitkille lenkeille, joten tiedossa koko perheen tekemistä ja ihmettelyä. Oli myös puhetta keskustassa pyörimisestä joku päivä, kun viimeksi siellä ihmetellessä oli tosi kivaa, vaikka Elpun ilmapallo karkasikin ja se harmitti jonkin aikaa. Mutta elämä jatkuu ja tyttö itse tuskin edes muistaa koko palloa. Pitäisi myös käydä Tigerissa ja Granitissa, huomasin molemmissa liikkeissä olevan kivoja säilytysjuttuja sun muuta sälää, jolla voisi hieman piristää tulevaa opiskelusoppeani. Kuten sanottu, kunnollinen työvalaisin olisi nyt ensimmäisenä hankintalistalla. (ja taas jännitys nostaa päätään niin että mahaa vääntää)

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Valoa kansalle!

Illat pimenevät, valoa tarvitaan. Enkä nyt aio puhua kynttilöistä, kun niitä ei meillä voi polttaa, vaan ihan tylsästi kattovalaisimesta.

Keittiössämme nimittäin on ongelma. Katosta roikkuu kaksi teräksistä Ikean Foto-valaisinta, jotka ovat "ihan kivat". Ne tulivat talon mukana, ja roikkuvat todella alhaalla, niihin lyö päänsä. Niiden alla oli ennen saarekevaunu, joka on nykyään siirtynyt huoneen keskeltä seinän viereen. Tuskin olemme ihan heti vaihtamassa ikealaisia pois, minulle riittäisi niiden nostaminen ylemmäs (ainakin hetkeksi).

Noh, ei se silti estä minua selaamasta Finnish design shopin sivuja ja haaveilemasta, katsokaa nyt näitä!

Ylävasurilta alkaen; Louis Poulsen - Collage, Muuto - Unfold, Showroom Finland - Pilke 60, Normann Copenhagen - Norm 03 large

Valkoisten kohdalla mietin niiden käytännöllisyyttä, miten tuommoisen voi pitää puhtaana keittiössä? Muuton Unfoldin varjostinosa on kumia, joten luulisin sen kestävän surutta vettä ja tiskiharjaa. Keltainen piristäisi muuten musta-valko-harmaata keittiötä etenkin kaamosaikaan. Haluaisin vaihtaa samalla nykyisen itse ompelemani kapan toiseen, nykyinen on ommeltu Marimekon Omenapuu-kankaasta, seuraajan haluaisin olevan saman lafkan Räsymatto-kuosia.

Vähän epäilen, että uusi valaisin löytyy taas Ikeasta, kun sinne mennään loppuvuodesta.


Tämä PS 2014 on aika hauska ja meillä (kuten varmasti joka puolella) sitä puhutellaan Kuolemantähdeksi (Star Wars!). Toimisiko tuo sitten keittiössä ruokapöydän yläpuolella yleisvalona?

Keittiössä muita valaisimia ei varsinaisesti ole, toki liesituulettimessa on oma lamppunsa, sekä yläkaappien pohjissa on spotteja työvaloina. Haluaisin kääntää ruokapöydän toisin päin, se on nyt pitkä sivu ikkunaan päin ja minä haluaisin kääntää ikkunaan lyhyen sivun. Siten myös välttyisi kolhimasta päätään ihan niin helposti. Lisäksi koitan saada raivattua keittiön tasoja tyhjemmäksi, olen niin täynnä tätä tavaran määrää. Ehkä osasyyllinen on paljon julkisuutta saanut KonMari, jonka menin lukemaan, kun kerta ostinkin sen kirjan. Siitä sain inspistä siivoamiseen ja ajattelen hiukan eri tavalla entiseen verrattuna.

Arvatkaapa muuten kuinka innoissani olen sisustamassa sitä työtilaa? Melkein tässä unohtuu keittiöt tyystin! Pitänee tehdä Polyvoreen kollaaseja.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kohti ääretöntä ja sen yli

Voi hyvänen aika!
En ole kertonutkaan, että hain piruuttani opiskelemaan vanhaan opinahjooni. Tosin en uudelleen merkonomiksi, vaan aikuiskoulutuksen puolelle ohjelmointiin. Hiukan skeptisellä ennakkoasenteella klikkasin hakemuksen matkaan ja ehdin jo hiukan sysätä asiaa taka-alalle mielessäni.

Mutta niinpä vain tällä viikolla laatikossa minua odotteli kirje ja siinä luki jotain mukavaa. Minut on hyväksytty opiskelemaan! Koulutus alkaa 3.10. infotilaisuudella, samassa paikassa missä olin merkonomin opissa. Jänskää. Tosin kyseessä on verkkokurssi, joten saan olla kotona, eikä Brucea tarvitse tunkea hoitoon näillä näkymin. Sovin Inssin kanssa pyhittäväni illat ja päiväuniajat opiskelulle, pakenen vielä yläkertaan koodaamaan. Virittelen nyt aivojani opiskelemalla ohjelmakieli Pythonia Codecademyn sivuilla. Puhelimessani on jonkunlainen sovellus samasta asiasta, mutta se on mielestäni huono, sillä se kyselee ihan typeriä ja toisaalta, läppärillä on helpompaa koodata kuin pienellä puhelimella.

Nyt on siis aihetta sisustaa yläkerran työnurkkaus viihtyisämmäksi, eilen siirtelin yläkerran aulassa kirjoja hyllystä toiseen. Harmillisesti työnurkkaus on aika pimeä, joten kunnon valaistus olisi sinne enemmän kuin tarpeen. Minulla on aavistus, että tulen istumaan siellä tunnin jos toisenkin ja harmaannutan hiuksiani siinä samalla. Vähän harmittaa, kun ei ole varsinaista tarvetta hankkia vihkoja, kyniä ja muuta sälää, kun opinnot hoidetaan sähköisesti kotoa käsin. Olisi niin hauskaa hypistellä koulutarvikkeita kuten ennen! Kaikkea sitä ihminen syksyisin kaipaakin...

Ehkäpä muutama ideakuva We Heart Itista.




Ilmeisesti muistitaulu, tai mikä onkaan, olisi aika hyvä juttu. Tuollainen ristikko olisi ihana, ainakin Granit myy sellaista ja se on aivan upea. 


Tänään aloitin päivän tekoreippaana ja koiranomistajan ominaisuudessa taapersin karvaisessa seurassa noin viitisen kilometriä. Nyt on juuri parhaat ulkoilukelit, jos minulta kysytään, lämpötila on sopiva (vaikka kesähelteistä pidänkin, mutta lenkillä se on hiukka nou nou), aurinko paistaa paljon eikä astma kiusaa. Olen innostunut pidemmistä lenkeistä, kunhan saan mennä omaa tahtiani ja ihastella maisemia. Kuvittelen nopeuden olevan keskivertoa, en pidä tukka putkella kaahaamisesta kun idea on kävellä ja ulkoiluttaa koiraa. Luonto on nyt ihanan värikäs.

(tähän piti tulla itse ottamani kuva, mutta se ei onnistunutkaan)

Myöhemmin iltapäivällä kävin Elpun ja Elvenpathin kanssa Ideaparkissa kiertelemässä, saldona lommo lompakossa ja kassillinen kivaa, tarkemmin Brucelle body, minulle tuubihuivi, kuorintavoidetta sekä alusvaatteita minulle ja Elpulle. Olen vähän kade, kun Elpu sai ihania My Little Pony-kuosisia alushousuja ja minä vaan tylsiä yksivärisiä. Kelpaisi "Reinkou Päs" minunkin kalsareihini!

Oli mukavaa kierrellä ja hypistellä, shoppailun jälkeen ajeltiin peräkanaa meille kuvaamaan Brucea. Laiska ja köyhä minä kun en ole vienyt pikkumiestä 1v-kuvauksiin, mutta onneksi minulla on lahjakas ystävä, joka tuli apuun. Elvenpath otti ihania kuvia Brucesta meidän pihalla, poika osaa todellakin poseerata! Kiitos vielä Elvenpath tästä päivästä ja erityisesti kuvauksesta! Nyt pitäisi saada jollain ilveellä tilattua itselle samanlainen kuvakansio kuin Elpusta aikanaan ja sitten sukulaisille pahvipohjukkeisia otoksia.

Että tämmöistä tällä kertaa. Aika jännä viikko takana.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Kotona on ihmisen hyvä olla

Meillä on rymsteerattu. Siirsin omin kätösin olohuoneen koirasohvan (eli susiruman kuosioksennuksen, joka on loistava tavaroiden säilytysalusta) alakerran vierashuoneeseen vanhan sänkyni mentyä uuteen kotiin. Tuli tilaa! Nyt sohvan paikalla on Ikeasta ostettu musta keinutuoli (taitaa olla Poäng-sarjaa). Haaveilen edelleen isommasta muutoksesta, mutta jos nyt vaikka saisi tuon nurkan käyttöön. Kiikkustuolissa voisi olla kiva istua lukemassa jotain, kunhan viereen saa lisää valoa ja laskutason. Olohuoneessa meillä on ennestään Ikean Maskros-sarjan jalkalamppu, vastakkaisella seinällä tosin, joka periaatteessa voisi siirtyä. Pientä sivupöytää ei ole, ellen tuunaa yläkerrassa majailevaa vanhaa tv-tasorimpulaa. Homma ei sinänsä olisi iso, siihen vain pitäisi ryhtyä. Helpommin sanottu kuin tehty!

Pihalla kukkii!

Lisäksi muutosta huutaa eteinen. Se vaan ei toimi. Komero on suuri, mutta koko ajan täynnä ja kummasti käytössä olevat lapaset, pipot sun muut jäävät eteisen pienen tason päälle keoksi. Argh! Sentään se Hullareilta ostettu Mazen Crown on saatu seinälle keväällä ja on se edelleen ihana. Haluaisin nyppiä jonkun edellisen asukkaan henkarikoukkuviritykset portaiden pilareista, ne ovat rumat. Kyllä, joku edeltäjämme on keksinyt iskeä henkarikoukkuja portaiden puisiin pilareihin naulakoksi. Korkeus on lapsille sopiva, mutta rumuuden lisäksi ne ovat potentiaalisen vaarallisia, olen nimittäin kerran meinannut kaatua naama edellä niihin ja olisi tullut todella pahaa jälkeä. Lapsille meillä on olemassa ihan oikeakin naulakko, joten sen voisi surutta ottaa käyttöön ja heivata nuo hirvitykset hukkaan. Tarvittaessa voisi ostaa kunnollisia koukkuja tai mitä lie noiden nykyisten tilalle.

Hulluutta lisää viime yön uneni. Kyllä, uni. Olimme ostaneet uuden talon, joka oli ihan hillittömän iso (ainakin se osa minkä muistan nähneeni tirsamaassa ollessani), jossa sitten tiettyjen sukulaisten kanssa purettiin muuttolaatikoita ja rymsteerattiin. Voi kun olisin kykenevä, niin tapetoisin alppimajasta monen monta huonetta! Keittiöön haluaisin aika hurjan mustavalkoisen tapetin, olohuoneeseen harmaan. Ruokasaliin olisi se kimaltava kulta-beige lintutapetti, mutta nykyisin en oikein välitä ruskeasta tai beigestä. Jostain kumman syystä olen ihastunut mustan, valkoisen ja keltaisen yhdistelmään (perversionsa kullakin, vai mitä?). Vaikka suosinkin mustia vaatteita, niin kotini haluan olevan täynnä vaaleutta ja vielä enemmän luonnonvaloa. Tulevat pimeät kuukaudet ovat minulle aina vaikeita ja ahdistaa, kun ihana aurinko menee niin pitkäksi aikaa piiloon. Jos asuisin oikein pohjoisessa, tulisin taatusti hulluksi kaamoksen keskellä, vaikka kauniin karua Lapissa onkin, mutta se pimeys puistattaa jo ajatuksena.
Lenkillä oli paljon lehtiä ja ilmassa syksyinen tuoksu

Kuten kuvasta näkyy, ilmat ovat suosineet ja meidän perhe onkin ollut aika paljon ulkona viikonloppuna, ensin käytiin lauantaina Hupisaarilla perhepäivähoidon tapahtumassa, jossa oli kaikenlaista tekemistä lapsille ja toki ihana luonto ympärillä. Ainolan puisto on niin ihana paikka. Sunnuntaina ajeltiin marjametsään ja poimittiin Elpun kanssa vähän puolukoita, kun perheen miehet keskittyivät marjojen syömiseen ja mättäillä istumiseen. Sieniäkin oli, tosi heikkokuntoisia ja etanoita täynnä. Elpua ei meinannut saada ollenkaan lähtemään, kun neiti halusi vaan poimia niitä puolukoita ja syödä eväitä. Hauskaa kyllä oli. 

Tänään kävin Brucen kanssa "vain äkkiä" kirpparilla Ruskossa, rahaa paloi päälle 30 egeä. Sillä rahalla sain ison kasan vaatteita lapsille ja itselleni kolme kirjaa. 

Brucelle tuommoinen sininen (oikeasti kirkuvan kirkkaan sininen, valaistus vääristää) haalari, kolmet housut, yhdet pitkät kalsarit ja kasa bodyja.

Elpulle farkut ja talveksi karvalakki.

Minulle kirjoja.

Pahoittelen surkeita kuvia, otin äkkiä kännykällä (kuten kaikki tämän postauksen kuvat) ruokasalin lasikantinen pöytä alustana ja se tumma kuvissa on meikäläisen varjo. Valaistus on niin ällö keltainen, että oksat pois. Taitaa vaatia sähkömiehen jos haluaa päästä eroon noista kamalista kattoon upotetuista valaisimen irvikuvista. Sama kirous on olohuoneessa ja eteisessä. Hyh, en ole ikinä pitänyt noista hirvityksistä. Inssille taitaa olla ihan sama, kunhan on valot. Miehet! 

Nyt iltatoimille ja nukkumaan, vanhuksen ruhoa kolottaa ja maha kurnii.