Minun suomalainen Pariisini on Tampere. Ranskassa en ole koskaan käynytkään, mutta ajatuksissani molempien kaupunkien, Pariisin ja Tampereen, fiilikset ovat samat. Ehkä on parempi etten koskaan käy Pariisissa ettei haavekuvani sorru. Heh.
(Tarkennettakoon tässä kohtaa että pidän majaa Pohjois-Suomessa, eli varsin kaukana Mansesta)
Asuin aikoinaan pari vuotta kyseessä olevassa kaupungissa ja sinä aikana rakastuin kaupunkiin ikihyviksi ja pois lähtiessä lupasin ajatuksissani palaavani vielä. Juuri ennen opintojen alkua tuli käytyä Finnconissa Mansessa ja voi miten olinkaan kaivannut tuttuja katuja, Näsinneulaa ja Tammerkoskea! Kuin olisin tullut kotiin ja kaupunki otti minut avosylin vastaan, kuiskasi korvaan, tervetuloa takaisin, olen odottanut sinua. Paljon ikäviä asioita tapahtui Tampereen vuosina, mutta kaupunki jaksoi aina lohduttaa minua.
Ja kyllä, Mansester on kärkikolmikossa tulevien paikkakuntien joukossa. Kaksi niistä on täällä pohjoisemmassa, toinen on kotipaikkakuntani. Katsotaan minne tieni viekään kun saan ammatin ensi keväänä. Uusia harrastuksia haluaisin kehitellä itselleni, uiminen tuntuisi aika ihanalta juuri nyt ja ratsastuksen pariin paluu vielä paremmalta. Kunhan en mökkiydy asuntooni ja keskustele henkeviä koirieni kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti