keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Who told you about cause and effect?

Luettuani tämän Hesarin kolumnin aloin pohdiskella asioita. Minullakin on vaatehuoneessa kassillinen vaatteita odottelemassa lähtöä muualle, kun niitä en ole pitänyt ja yksi paita ei vaan sovi herkälle hipiälleni, harmi.

Poskettomien tavarakasojen lisäksi minua sylettää muutamien omistamieni vaatteiden laatu. Pari kuukautta vanhan trikoopuseron hiha on alkanut ratketa siististi kuviota myötäillen. Eikä se päällä ole taisteltu ninjoja vastaan, kiivetty puuhun tai pelastettu maailmaa verenhimoisilta ulkoavaruuden asukeilta. Se päällä on kannettu lasta, leikitty, laitettu ruokaa, siivottu kissanhiekkaa, otettu päiväunet ja luettu hömppälehteä, eli ihan tavallisia asioita. Silti se on kohta menettänyt osan hihastaan täysin tuntemattomasta syystä. Myös pari muutakin erään ruotsalaisen vaateketjun trikootuotetta on alle vuodessa alkanut reikiintyä ja hapertua. Okei, eivät maksaneet paljoa, mutta silti. Luulisi vaatteen olevan muuta kuin kertakäyttökamaa! Etenkin tämä uusin tapaus ärsyttää aivan mielettömästi. Tuskin kukaan meistä ostaa vaatteita vain käyttääkseen niitä pari kuukautta ja sitten mokoma joutaakin muualle. Omistan nimittäin vielä vaatteita jotka on ostettu minulle valehtelematta 15 vuotta sitten, kun menin seiskaluokalle, samoin kaapissani on vielä lukioaikaisia kamppeita jotka eivät uutta häpeä.

Toki on hauskaa polttaa euroja shoppailun sokerihumalaisessa olotilassa, mutta en haluaisi kuitenkaan ostaa höttöistä kertakäyttösilppua, joka tulee lopulta kalliimmaksi kuin se yksi kalliimpi, mutta laadukkaampi tuote. Lisäksi uuden tuotteen ostaminen ei aina ole pakollista, kirpputorit notkuvat huonekaluja, lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Olen todella iloinen kun olen voinut ostaa ipanalle vaatteita, vaippoja, leluja sekä muuta tarpeellista edullisesti käytettynä, olihan edelliset asuntonikin sisustettu kierrätyshuonekaluilla. Itselleni en tahdo löytää kirppareilta vaatteita niin millään, en oikein enää välitä paljettitopeista ja sen sellaisista. Toki facebookissa on synkempiä kirppariryhmiä ja niistä olen ostellut joitain juttuja, samoin huutonetistä, ei vaan aina jaksaisi. Haluaisin toisinaan kahlailla rekkien vaatemeressä, sovitella, hiplata ja hypistellä.

Siispä, voisin tulevaisuudessa miettiä vielä enemmän kulutustapojani ja tarpeita, ettei hutiostoja tulisi ja toivon mukaan välttyisin nopeasti hajoavilta tuotteilta ja mielipahalta. Tietty kaikkea ei voi ostaa käytettynä, kuten kosmetiikka, sukat ja alusvaatteet sun muut vastaavat, myönnän ostaneeni kirpparilta ipanalle sukkia, mutta vauvansukat ovat hiukan eri juttu kuin aikuisten. 

Aionkin siis jatkossa miettiä tarvitsenko ja mistä se kannattaa hankkia ennen kuin rynnän luottokortti ojossa kassalle. Lisäksi aion myös miettiä hinta-laatusuhdetta tarkemmin, jospa omalta osaltani voisin saada aikaan pysyviä positiivisia muutoksia planeetallamme.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Just a little spanish flea

Hah, edellisen tuotokseni otsikko oli viittaus yhteen lempparibiiseistäni, nyt taas jollain tasolla ajankohtainen. Ainakin sen kivun osalta. Olen taas kerran selkävaivojen kourissa ja siksi sairaslomalla eli saikulla. Ottaako päähän? Ihan vähän vaan!

Noh, onni onnettomuudessa ettei vaiva ole välilevynpullistuma. Syyllinen on välilevy, mutta pienemmässä määrin, ihan vaan pieni repeämä joka kiusaa hermoja. Muutama liike on nyt kielletty eikä salillekaan ole asiaa ennen kuin olo on helpompi. Sekin vielä.

Olen kuitenkin ollut karmea luopio ja kävin Hulluilla Päivillä. Ostin takin, heijastimen, ruokaa, lapselle tunikan ja pari kirjaa. Muutama juttu jäi ostamatta, joten palaan rikospaikalle huomenna, ostamaan korutelineen ja munkkeja, ainakin.

Koen vielä ulkoasutuskaa. Elvenpath, ihana Haltijapolun hallitsija, viettää lähiaikoina synttäreitään ja tiedossa on siis bileet, halloween ja naamiaiset! Siistiä! Mutta miksi hitoksi oikein pukeudun? Argh! En keksi mitään. Mutta lahjanpa olen keksinyt ja osin hankkinut, mutta en taatusti kerro mitä paketista paljastuu, sillä tiedän Elvenpathin joskus eksyvän tänne lukemaan, joten buhahahaa ja lälläspyy! Uskallan väittää lahjan olevan hyvin mieluinen, joten ei hätää. Odotan kovasti bileitä ja luultavasti asuongelmakin ratkeaa, laitan valkoisen lakanan päälleni ja olen kummitus. Pöö. (no ei vaiskaan, saatoin ehkäpä löytää tässä samalla surffaillessani asun itselleni ja nauran itseni lähes sairaalakuntoon)

Ahneena ja itsepäisenä olen tänään päättänyt ottaa harteilleni pienen projektin. Nimittäin alakerran vierashuoneen. Se on nykyään pelkkä pyykkitupa ja sitä hallitsee karmea kasa vaatteita, joiden paikka olisi jossain muualla, kuten kaapissa. Siispä aion suorittaa lähitulevaisuudessa urotyön ja siirtää vaatekasat oikeille paikoilleen, sekä muuttaa huoneen ilmeen miellyttävämmäksi. Tapettiahan se huutaa, mutta ei nyt. Ensin pitäisi valita se tapetti ja mielelläni maalaisin (tai jopa vaihtaisin) liukuovet takaseinän komerosta. Ja se ihana hylly, String Pocket... Se täytyy saada, ehkä jopa useampi. Olenhan ahne paksiainen. Tai edes joku korvaava malli. Ikeaan reissaamme lähempänä joulua, tulevaan Ideaparkiin ei uskalla astua avajaisten aikaan jos haluaa säilyttää mielenterveytensä rippeet. Huoh, joulukin on tulossa ja olen jopa ostanut yhden joululahjan. Enkä kerro sitäkään tässä, kaiken varalta.

Tämän vuodatuksen otsikko viittaa muuten perheemme pienimmän suosikkirenkutukseen, jota on kuunneltu tässä mökissä hyvin paljon. Onneksi kyseisessä veriossa ei ole lainkaan laulua, eli se on instrumentaali, ja sitä jaksaa kuunnella monen monta kertaa kun näkee lapsen innostuvan siitä niin paljon ja miten suloisesti voi pieni ihminen tanssiakaan! Sydän pakahtuu.