Näytetään tekstit, joissa on tunniste jytinki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jytinki. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. lokakuuta 2017

Pieleen meni, kulttuuria lauantaihin

Juhlin tänään hieman etuajassa ystäväni Elvenpathin synttäreitä käymällä teatterissa ja vähän kaupunkilaahustamista päälle. Näytelmä oli Pieleen meni, jonka olen halunnut nähdä jo hyvän aikaa. Kannatti! Vatsalihakseni saivat hyvän treenin ja poskipäät ovat krampissa nauramisesta, oli se niin hauskaa!



Jutun juonihan on näytelmä näytelmästä jossa kaikki menee penkin alle. Lopussa lakoaa kaikki kulisseja myöden ja yleisö saa miettiä naurun lomassa minne Winston-Rambo menikään, putoaako valonheitin päähän?

Näytelmä on siis suomennos Olivier-palkitusta teoksesta nimeltä The play that goes wrong, jota esitetään edelleen Lontoon West endissä. Oululaisessa versiossa koheltavat Janne Raudaskoski, Elina Keinonen, Mikko Leskelä, Joose Mikkonen, Mika Nuojua, Aki Pelkonen, Heli Haapalainen ja Timo Reinikka.

(kuva: Forum24)

Itse näytelmä alkoi jo ennen ovien avautumista, kun rooleissa olevat näyttelijät sinkoilivat lämpiössä ja tekivät mielenkiintoisia kuulutuksia. Ovet avautuivat tavallista aiemmin ja yleisö pääsi suoraan valmistautuvien teknikoiden syliin seuraamaan lavasteiden kasaamista mm. roudarinteipin, eli jesarin, voimin, joka sopi kokonaisuuteen, onhan Pieleen meni näytelmä näytelmästä ja kaikesta mikä voi mennä pieleen.

Näytelmä on täynnä slapstick-huumoria ja koko touhu on vedetty tarkoituksella täysin överiksi, etenkin toisella puolikkaalla, jossa nähtiin sortuvia kulisseja, kissatappelu vapaapainin hengessä ja Popeda soi. Kaiken keskellä amatöörinäyttelijöitä näyttelevät näyttelijät koheltavat sotkien vuorosanoja ja nähtiinpä muutama klassinen ovella tyrmäyskin, mäiskis vaan! Toisaalta sympaattista seurata tarinan etenemistä ja hahmojen kovaa yritystä saada homma toimimaan, kun koko kuvio sotkeentuu kerta toisensa jälkeen ja Murha Havershamin kartanossa (eli se näytelmä näytelmässä) selviää lopulta, mutta ei ilman sinkoilevia kipinöitä savupöllähdyksien kera. Kerroksellinen tarina, näytelmä näytelmässä ja näyttelijät näyttelemässä amatöörejä, nivoutuvat ratkiriemukkaaksi kokonaisuudeksi, jota katsoessa unohtaa murheensa täydellisesti.

Kaupunginteatterimme on huikean laadukas paikka, jonne on aina mukava mennä. Ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vain keskustaan meren äärelle ja tiedossa on loistavaa teatteria koko rahan edestä.

torstai 12. lokakuuta 2017

Long live rock 'n roll

Tervehdys sohvan uumenista. Väsyttää taas, vaikka se onkin jatkuva olotilani nykyään, kiitos pätkäöiden viimeisen neljän vuoden ajalta. Mutta ei se mitään, kyllä tämä tästä!

Viikonloppuna kävin humputtelemassa kaupungilla Elvenpathin kanssa ja ai että kun teki hyvää (pankkitilille pahaa), vaikka en ostanut yhtään sitä mitä suunnittelin, teatterilippua lukuunottamatta. Sitä paitsi, Sokoksen kempparissa oli niin jäätävät jonot JA Batisten rose gold-kuivasampoo oli loppu, niin mitä sitä turhia. Meikkivarastoni on ehkä huipussaan juuri nyt ja iso osa on taatusti mennyt vanhaksi.

Noh, hauskaa oli ja seura parasta. Käytiin ex tempore Valveella kuuntelemassa irlantilaismusiikkia The Reedsin esittämänä, kun Oulussa on kerta ollut irkkufestarit. Tykkäsin The Reedsistä ja voisin mennä toisenkin kerran kuuntelemaan heitä.

Oma musahommani etenee tasaiseen tahtiin, treenit kerran viikossa ja ainakin joulukuussa on vahvistettu keikka. Sunnuntaina olisi promokuvaus ja kuvaajana häärii tietenkin Elvenpath. Saas nähdä mitä keksin pukea päälleni ja mitä hittoa teen hiuksilleni ennen sitä. Löysin Cubukselta ihan järjettömän hienot legginssit(?) ja Elvenpath oli makutuomarina/muotipoliisina ja kannusti ottamaan ne. Cubuksessa oli vielä -25% kaikista housuista, joten pakkohan se oli. Ehkä kiskon ne jalkaani kuvauksiin, keksisinpä vaan sopivan yläosan.

Tämä viikko on mennyt opiskelujen osalta penkin alle, sillä meille rantautui taas flunssa, argh! Tähän mennessä potilaita on kaksi, Elpu ja Bruce. Oma nenäni tuntuu hetkittäin tukkoiselta ja vähän on sellaista pientä etäisesti kurkkukipua muistuttavaa kihelmöintiä. Hyvä tuuri, kun sunnuntaina on tosiaan ne kuvaukset ja samana iltana treenit. En taida edes yrittää uusinta biisilisäystä, sillä nopealla kokeilulla se tuntuu olevan teknisesti aika vaativa, joten ehkä lepuutan äänihuuliani. Kävin Elpun kanssa Ideaparkin It's Pure:ssa inkivääriostoksilla ja tekaisin kannullisen jotain juomaviritystä. Ostin myös Clipperin inkivääri-sitruunahauduketta ja litkin sitäkin. Kuivatut inkiväärinpalaset olivat maistelussa omaan suuhuni aika voimakkaita, joten lapsille ne tuskin maistuvat. Voisin kuvitella syöväni niitä pikaisena ensiapuna vaikka keikkapäivänä, jos kurkussa tuntuu pahalle. Naapurin rouva kyseli onko meillä tyrniä, kun tuli puhe räkäisistä lapsista. On, pakastimessa on pussi niitäkin.

Toissapäivänä ja eilen Elpu oli kotona hoidosta, tänään ja huomenna hoivaan Brucea. Jospa tästä taudista selvittäisiin ilman isompia vaikeuksia ja mielellään ilman aikuisten sairastumista. Haluan niin kovasti päästä sunnuntaina kuvattavaksi, vaikka ulkonäköpaineet lepäävät painavana harteillani. Paineiden vuoksi ja oman mielen piristykseksi iskin hennaa päähäni ja nyt hiukseni ovat kuparinoranssit. Erittäin suurella todennäköisyydellä olen kokomustassa asussa kuvauksissa ja heitän silmälasitkin päiväksi nurkkaan. Meikin suhteen lähden hakemaan silmiin painottuvaa ja tummaa lookia, toteutus on sitten eri juttu lopputuloksesta puhumattakaan. Sen kunniaksi pesin pitkästä aikaa meikkisiveltimeni, jotka todella olivatkin pesun tarpeessa, hyh hyh mikä määrä törkyä niistä irtosi! Ostin pari viikkoa sitten Essencen sivellisaippuan ja joku ilta tässä askartelen oman alustansa siveltimien pesuun, kunhan löydän kuumaliimapyssyn.

Huomenna edessä on verikoe, hyi. Pelottaa ihan sairaasti. Koitan ohjata ajatukseni muualle ja keksiä jonkun pienen palkinnon itselleni, niin ehkä selviän koitoksesta kunnialla. Onneksi sairastan "vain" kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka vaatii verikokeen keskimäärin kerran vuodessa. Raskausdiabeteksen kanssa joutui mittaamaan verensokeria pitkin päivää ja loppuajasta tökkimään insuliinia reiteen, saati sitten sektion jälkeen sitä Klexanea joka oli ihan hirveää. Lähipiirissäni on 1-tyypin diabetesta ja toisella ms-tauti, jotka arvatenkin vaativat pistämistä ihan reilusti. Pelkkä ajatuskin puistattaa, olen niin nössö neulojen suhteen. Ei uskoisi, tiedetään, kun rakastan tatuointeja enkä pelkää tatuointineulaa ollenkaan, mutta nämä rokotus- ja verikoepiikit vasta kamalia ovatkin!

Taidan tämän vuodatuksen päätteeksi kömpiä Brucen viereen torkuille, takana on taas pätkäyö, tosin edellistä hieman helpompi. Toissayönä uneni jäivät tosi vähille ja otan tänään vahinkoa takaisin sen mitä voin, ulos meillä on tuskin asiaa kun Bruce-parka on aivan tukossa.

Ensi kerralla saatte kuvia ja ehkä jotain raporttia kuvauksista, käykää instassa vilkaisemassa anvephotography, siellä on Elvenpathin upeita otoksia.

Mukavaa torstaita, nähdään pian!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Uhhuh ja köh köh

Meillä sairastetaan taas. Elpu ja Bruce ovat flunssassa, joka toivon mukaan alkaa olla paranemaan päin. Väsymys painaa kovasti päälle, yöt ovat olleet todella rikkonaisia ja tuskaisia. Mitään antibiootteja ei ole tarvittu, vaan ollaan selvitty ihan parasetamolilla, Elpu sai eilen annoksen Pronaxenia pahimpaan oloon. Päiväunista voi vain haaveilla, sillä alppimajassa on meneillään putkiremontti, joka loppuu huomenna. Arvatenkaan en uskalla ajaa autoa näin väsyneenä, voisin nukahtaa seisaalleni. Tämä viikko on siis mennyt osaltani pieniä hoitaessa, välillä pyrähtäen ulkona koiranulkoilutuksessa.

Noh, jotain hyvääkin. Eilen siivosin nopeasti vaatehuonetta iltasella ja kävin läpi vaatteitani. Tuli vastaan monta kivaa vaatetta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kaapin perukoille. Kovetin sydämeni ja pistin julmasti kasseihin yhden jos toisen kamppeen, ajatuksena laittaa ne HOPE ry:n kautta uusiin koteihin. Aikomuksenani on myös pudottaa painoa jonkin verran, joten luulisi tyhjänä ammottavan vaatekaapin olevan yksi kiva pieni kannustin. Kunhan saan painon sopivaan lukemaan ja pysymään siellä, niin sitten olen shoppailuni ansainnut.

Arvatkaapa missä kävin toissaviikonloppuna? Keikalla! Olin siis yleisössä, en lavalla. Kyseessä oli Jukka Takalon ja Kaarle Viikatteen "Iltamat marraskuussa", tosi hieno ilta! Kotona oli pärjätty hyvin sillä aikaa, joten kai ehkä joskus voisin mennä toistekin omille menoilleni, enkä vaan kököttää kotona 24/7, niin kivaa kuin se onkin. Mutta se ilta, oli kivaa ja sain muistoksi Virallisen keikkajulisteen nimikirjoituksilla. Tässä vielä todistusaineistoa:



"Apua, hullu bändärieukko ahdistelee"

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Hey, sister, soul sister

Minä repäisin ja kävin eilen rilluttelemassa, viihteellä, rimpsalla... Eli Elvenpathin ja isosiskonsa seurassa teatterissa ja jytinkijatkoilla parissa pubissa. Näytelmä oli Valheet ja viettelijät, tosi hyvä! Suosittelen etenkin pukudraamojen ystäville.

(kuva: Kaleva.fi)

Teatterista suunnistimme ensin Café Roosteriin hiukopalalle ja myöhemmin Kulumaan hetkeksi. Kotona olin noin kahden aikaan, minua oli kaivattu. Ehkä olisi syytä käydä useammin ihmisten ilmoilla, edellinen kerta oli vappuna 2015 Tähdessä, Viikatetta fanittamassa Elvenpathin erinomaisessa seurassa. Isot kiitokset taas Elvenpath ja isosisko seurasta, otetaanpa uusiksi!

Teatterissa pitäisi käydä useammin, kun kerta kaupungissa on sellainen ja taso on loistava. Eikä teatteri Riokaan ole sen huonompi.

Tämä viikko on mennyt flunssaisena, juuri kun ehdin hieman iloita ettei itselleni napsahtanut syyslomaflunssaa, niin johan alkoi roiskua. Aika helpolla olen onnekseni päässyt, en ole tarvinnut kortisonia tai avaavaa. Jospa tämä menisi pian ohi ja saisin ääneni takaisin, kuulostan ihan kummalliselta.

Huomenna palaan taas opintojen pariin, saas nähdä miten saan jutuista kiinni. While-if on nyt suurin murheeni, ehkä vielä tajuan senkin joskus hamassa lähitulevaisuudessa. 

Äh, nyt voisi mennä nukkumaan että jaksaa palata arkeen ja opintoihin reippaana. Joo, kun saisikin nukkua kokonaisia öitä!