sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Viu vau vaaputin

Tervehdys kulmasohvan uumenista. Poden lievää ähkyä, sillä keksittiin Inssin kanssa tehdä tänä vuonna itse simaa, tippaleipiä ja munkkeja. Hyvää! Harmi vaan kun vatsa ei oikein tykkää simasta, päiväannos rajoittuu pariin lasilliseen, muuten tulee huono olo. Facebookissa jo pohdinkin tuleeko meille siman sijaan vappukiljua, mutta pelko oli turha. Tein perinteisesti fariinisokeripussin kyljessä komeilevalla ohjeella ja siitä tuli 4 litraa juomaa. Samalla muistelin kun tein isäni kanssa simaa samoilla ajatuksilla, että saadaanko sittenkään simaa. Munkkeja ja tippaleipiä en ole koskaan aiemmin tehnyt itse, syönyt kyllä senkin edestä. Kuitenkin homma onnistui ihan mukavasti kahdelta noviisilta. Munkeista ei tullut perinteisiä rinkeleitä, vaan aika pieniä palleroita, parilla haukkauksella tuhottavia. Sokerin seassa oli vielä kanelia, tippaleivät sentään saivat perinteisen tomusokerihunnun ylleen.

Herkkuja

Eilen olikin tosi kiva päivä, käytiin koko porukalla satamassa ihmettelemässä. Elpun harmiksi meri on vielä jäässä, eikä yhtäkään paattia oltu laskettu vesille. Kuivilla tosin oli useampi vene, joita tyttö ihaili. Samalla reissulla tuli pitkästä aikaa lykättyä tuplarattaita, jotka rullasivat ihanan kevyesti, kunhan ensin laitettiin renkaisiin ilmaa.

Tänään on satanut jotakin vetistä räntää ja tuuleekin kovasti. Ei paljoa huvita mennä leikkipuistoon tai oikein pitkälle lenkille palelemaan. Niinpä taidamme lorvia ja löhötä suurimman osan päivästä. Sehän passaa.

Hauskaa vappua kaikille!

torstai 20. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen tuli ja meni

Mämmit syöty, vähän pashaakin ja ehkä pari suklaamunaa. Keittiön ikkunalla koreilee narsisseja ja lumi on sulanut kivasti, ainakin tiet ovat kuivat. Kuitenkin jostain kura ja hiekka löytävät tiensä etenkin Niiskun liehuviin karvoihin ja sitä kautta alppimajan parketille. Kylppärissä on taas ihan kauheasti hiekkaa tassupesujen jälkeen, puuh.


Opintojen ohessa voi tehdä päitä (on sillä kroppakin), tässä on mr. Pökkelö

Koska lasten hoitaja lomailee, lapset ovat kotona melkein kolme viikkoa. Enää tämä viikko ja tuleva maanantai. Ollaan sairasteltu, ensin lapset ja nyt minä, koska flunssa ilmeisesti kuuluu kevääseen(kin). Kurjaa kun pienet ovat kipeitä ja kuume oli molemmilla huidellut 39 tienoilla, eli olo oli varmana tosi kurja. Tosin ei tämä herkkua ole astmaatikollekaan, sen verran on pakko valittaa. Inha olla pää täynnä räkää.

Alppimajasta puheen ollen, keittiössä on tapahtunut pieni muutos. Vanha jääkaappi lähti uuteen kotiin ja tilalle saapui isompi möhkäle, nimeltään Hotpoint Quadrio. Tämmöinen:

Aika möhkäle, mutta nyt on tilaa! (kuva googlen kuvahausta)

Pitää ottaa kuva jossain välissä, juuri nyt puuttuu vielä pari juttua. Kunhan yksityiskohtia on hiottu, niin saatte kuvia. Tässä lohdutuksena otos olohuoneen seinältä, tässä kohtaa meillä oli ennen Ikean vihreä lintutaulu, joka nyt on väistynyt tämän ihanuuden tieltä:


Blogihylly! Sisältää lasten ensikengät ja Elpun ekat crocsit, sekä neidin aarteita (pääsiäistiput ja Hello Kitty-maskotit). Ylähyllyllä lukee JELP, eli meidän perheen nimikirjaimet. Family-tekstin sain lahjaksi tädiltäni ja alahyllyn musta Ritari Ässä-muki on joululahja isältäni. Joku ehkä saattaa tunnistaa erään kipon blogin alkuajoilta, se on ostettu kiertiksestä. Violetti pikkulamppu on oikeasti kynttilälyhty. Kyltit bongasin entiseltä työpaikalta. Älkää välittäkö tapetista, se tuli talon mukana. 

Tämä päivä menee mahdollisesti sisätiloissa, alkuperäinen suunnitelma oli mennä kirjastoon lasten kanssa, mutta saa nähdä kestääkö kunto. Blääh, että inhoan nuhaa!

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Hiihtolomalla

Ozzyn lähtö särkee vieläkin sydäntäni, en ole vielä valmis menemään lemmikkien hautausmaalle ja muistolehtoon. Toki voin muistella Ozzya ihan kotosallakin ja polttaa kynttilää ynnä muuta. Rakkaat edesmenneet koirani Donna ja Jasso ovat haudattuina meidän perheen muiden koirien kanssa kummieni maille kotikyläni perämetsiin. Ainoa lemmikki, jonka hauta on lähelläni, on Nekku-kissa, jonka uurna on haudattu alppimajan puutarhaan.

Mutta, asiaan. Ozzy nimittäin ei ole ainoa lähtijä viime päiviltä. Alle viikon kuluttua tuli suru-uutinen länsinaapurista, isäni serkku oli nukkunut pois. Eikä kahta ilman kolmatta, tätini perheen halinallekoira, sakemanni Ode, oli pitänyt saatella ikiuneen. Takki tyhjeni nopeasti. Liian monta menetystä niin lyhyessä ajassa.

Ostin taannoin isälleni kukkia synttärilahjaksi

On siis mennyt hetki sumussa. Muutenkin olen huomannut olevani uupunut niin monella tapaa. Onneksi aurinko on alkanut paistaa ja enteillä kevättä, joka väistämättä vie ajatukseni Tampereelle, oi miten kaipaankaan sitä kaupunkia!

Lisääntynyt valo myös innostaa reipastumaan ja raahautumaan ulos. Suksien lisäksi olen ostanut luistimet. Entisen kaunokkini ovat liian pienet ja ne ovat aina puristaneet varpaita tietystä kohtaa. Nyt siis on uudet, ei muuta kun jäälle! Kuulemma Oritkariin on avattu retkiluisteluväylä, joka hiukan houkuttaa, vaikka nyt ei voi. Ei pysty. Nilkkani kun on taas nurin ja teipattu tiukasti pakettiin. Sekä luistimet pitäisi varmaan käydä terottamassa ensin.

Hiihtoloma on mennyt kipeää lasta hoivatessa, Bruce sairastui mahatautiin. Että se siitä sitten, onni onnettomuudessa ettei suunnitelmissa ollut reissua minnekään. Onneksi potilas on parempana ja tänään jopa ulkoiltiin hetki lasten kanssa, tosin Bruce pyrkii jatkuvasti pihalta kadulle, utelias kun on. Ollapa aita ja portti, tai isompi piha jossain hornan kuusessa.

(arvatkaapa muuten kuinka turkasen monta kertaa olen kirjoittanut tämän postauksen uusiksi, puuh)


Yllä viime päivien harrastuksia, mukamas liikuntaa uuden joogamaton ja -remmin voimin, sekä pinkka kirjoja tälle vuodelle, kaksi luettu ja kaksi kesken. Voi olla että lisään pinoon vielä pari opusta, yksi Oksanen olisi paikallaan.



Perään tunnelmia yhdeltä kivalta sunnuntailta, meikäläinen irvistelemässä auringossa, Niiskun poseeraus ja melkein ravitseva aamiainen lehden kanssa. Kevättä ilmassa!

torstai 16. helmikuuta 2017

Goodbye to romance

En ole eronnut tai eroamassa. En ole keskellä parisuhdekriisiä tai muuta vastaavaa. Kriisi on henkilökohtainen, sillä olen tänään menettänyt rakkaan lemmikkini, Ozzy-käärmeen. Syy on epäselvä ja syytän tietysti itseäni, kun en muutakaan keksi.

Minun piti kirjoittaa jostakin muusta, en enää muista mistä. Otsake on arvatenkin Ozzy Osbournen biisi, ei sen kummempaa. Olen jo hyvästellyt matoseni ja huomenna saattelen sen tuhkattavaksi. Muistot onneksi jäävät.

Taidan mennä tästä nukkumaan.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Silmälasi, lasisilmä

Arvatkaa kuka sai uudet lasit?


Nyt näkyy, jumankekka! Hetken kestää että totun uusiin näkymiin ja ulkonäköön, oikeaan linssiin laitettiin sen verran reippaasti lisää kaikenlaista. Oli aika jännä kokemus tuikata uudet näkimet päälle ja astua ulos liikkeestä. Tunsin itseni hurjan pitkäksi ja maailma on nyt hetken hieman kaareva. Toisaalta tämä pituusilluusiokin on vielä päällä jossain määrin, tuntuu tosi hassulta. Pituutta minulla on siis noin 170cm, mutta nyt tuntuu että varressani on ainakin 30cm lisää. Hullua, mutta totta. Lisäksi maailma tuntuu muuttuneen kaarevaksi, joka on aika tavallinen ilmiö kun saa lisää tehoa linsseihin.

Huomenna alkaa arki, illalla on luento ja lasten hoito alkaa. Auh. Eilen riisuimme joulukuusen koristeistaan ja puu meni kiltisti omaan laatikkoonsa odottamaan ensi joulua. Elpu oli surkeana hetken kun hänen rakastamansa kuusi meni pois. Tyttö on yhtä höperö jouluun kuin äitinsäkin!

Nyt siis aletaan hiljalleen siirtyä kohti kevättä ja valoa. Enää viikko syntymäpäivääni, eli kakkua pöytään taas kerran. Kuitenkin ennen sitä on rämmittävä läpi viisi arkipäivää, aikaisia aamuja, päivähoitologistiikkaa, luentoja, ballettituntien alkamista... Ihanan tavallista, mutta ne aikaiset aamut, yöök! Inhoan aikaisin heräämistä ja pimeitä, kylmiä aamuja, jolloin pakkasta on liikaa ja puhuri täyttää silmät sekä suun lumella, kun yritän hoputtaa koiraosastoa aamulenkillä. Hyih. Pakkasin äsken lasten hoitolaukun ja kauhistelin laukun kokoa, 35 litrainen Revolutionin urheilukassi, josta saa repun. Mutta kaksi lasta, kaksinkertainen määrä tavaraa. Sekä päälle pienemmän vaippakassi. Samalla huomasin ettei Brucella ole kurahanskoja, onneksi kuravaatteita ei vielä tarvita.

Tämän vuoden oma kirjatavoitteeni on lukea 12 nidettä, ensimmäinen opus on kohta kahlattu läpi, Reijo Mäen Uhkapelimerkki, eli keräämääni Vares-sarjaa. Laitoin pari mielenkiintoista kirjaa odottamaan vuoroaan, kasassa on vasta 6 kirjaa näin alkuun. Ehkä en lue Inssin ehdottamaa Game of thrones/ Tulen ja jään laulu-sarjaa. Fyysisesti kyseiset kirjat ovat aika tympeitä lukea, printti on pientä ja sivut ohuet, enkä ole juurikaan innostunut GoT tv-sarjasta. Netflixistä katson parhaillaan Gilmoren tyttöjä sekä Modernia perhettä. Downton abbey on taas katsottu miljoonannen kerran läpi.


Niisku, Laku ja Naksu välikevennyksenä.

Olen myös miettinyt mitä kaikkea haluaisin saada aikaan tänä vuonna ja terveemmät elämäntavat ovat olleet ensimmäisenä listalla. Saan kohta vip-jäsenyyden kuntosalille, joka tietää etuja jos jonnekin, esimerkiksi Eedeniin kylpylään. Ajattelin käydä uimassa Elpun kanssa joku päivä ja varmaan voisin käydä ihan yksinkin. Brucen hoitopäivien aikana kun on aikaa jopa 4h. Suurin toiveeni tälle vuodelle on saada poika syömään ja nukkumaan täysiä öitä. Se vasta olisikin ihanaa, nukkua tunteja keskeytyksettä ja parhaimmillaan aamuun asti! 

Tänä vuonna voisi tosiaan kiinnittää huomiota myös itseensä, arjessa pyöritys on välillä aika kovaa ja itse kukin kaipaa hetken omaa aikaa, hengähdystä. Itse olen vielä sellainen tapaus, joka paahtaa menemään eikä muista huolehtia itsestään tarpeeksi, sitten onkin äkkiä kireä ja väsynyt kun koittaa olla yli-ihminen. Siinäkin mielessä Brucen hoitopäivät ovat hyvä juttu, niin saan hetken hengähtää ja tehdä rauhassa koulujuttujen lisäksi kotitöitä, käydä vaikka siellä salilla tai uimassa tai lenkillä. 

Ai niin, tänä vuonna minä tosiaan valmistun, iik ja ääk! Se tuntuu aika kaukaiselta, mutta samalla niin lähellä olevalta jutulta, meillä kuitenkin on kesälomat sun muut ja valmistumme ennen joulua. Onneksi opettajat ja luokkakaverit (vaikka en heitä näekään kun opiskelen etänä) ovat kivoja, lisätuntejakin saa kun vaan osaa pyytää. Yhden tehtävän dedis on vasta ensi kuussa ja se vaatii oikeastaan vain kirjoittamista, toisen kurssin tentti pidetään loppujaksosta, luulisin. Kirjoittaminen ei onneksi ole paha homma ja olenkin tahkonnut kyseistä tehtävää jonkin verran. Hyvä minä.

Aion muuten aloittaa bullet journalin tapaisen systeemin jossain välissä, se voisi olla hyvä apuväline kaiken kaaoksen keskellä. To do-lista on onneksi lyhyt, ainakin vielä.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kylymä

Hyvää uutta vuotta kaikille!
Täällä perällä pakkanen kiristyy koko ajan, yhhhyh. Astmaatikko vilukissa ei tykkää ollenkaan. Ilmeisesti viikonlopuksi lauhtuu, mutta ennen sitä käydään ilkeissä lukemissa. Onneksi sisälläkin on paljon tekemistä, harmi kun Bruce ei oikein tykkää kun imuroin.

Uuden vuoden kunniaksi raivasin makuuhuonetta ja keittiötä, sekä koitan jaksaa pedata sängyn, olen siinä(kin) hommassa ihan tavattoman laiska. Eilen siivoiltiin koko perheellä (eli me aikuiset) kierrätykseen meneviä pahveja sun muita pois nurkista. Työtä jäi vielä toisellekin kerralle, arvatenkin. Koko kämppä tarvitsee kunnon puunauksen ja pientä rymsteerausta. Olohuonetta alamme sisustaa kunnolla lähiaikoina, eli pyörittelemme huonekaluja ja varmaan hankimme jotain pientä piristystä. Ollapa rahaa, niin hankkisin BeDesignin peurahyllyn juuttaan isona! Eli siis tämän, mutta valkoisena:

(kuva: BeDesign)

Pitäisi ehkä tehdä listaa Ikeaan, en oikein keksi mitä kaikkea sieltä tarvitsee. Ainakin jonkinlainen kaappi tai lipasto eteiseen hanskoille ja pipoille, kun ne muuten kerääntyvät peilin edessä olevalle hyllylle ja se alkaa hyvin äkkiä pursuta tavaraa. Tilasin H&M:ltä isohkoja laatikoita ensihätään, mutta ne eivät ole ihan sitä mitä hain. Tosin Elpu on oppinut heti laittamaan omat tavaransa omaan pinkkiin laatikkoonsa, joten plussa siitä. Keittiöstä on pakko laittaa kuvaa, kun se on kerrankin siisti!





Kyllä silmä lepää siistissä keittiössä, vielä kun saisi loputkin alppimajasta kuntoon ja kiiltämään. Pintaremontti toki olisi poikaa, hitsi kun en osaa tapetoida!

Sisustusintoani ehkä hieman nosti vierailu tätini luona tapaninpäivänä, hänellä kun on aina niin hienoja juttuja kotonaan ja muutenkin hän on aina niin tyylikäs. Enkä ole kateellinen, vaan nautin aina hänen seurastaan ja ihailen häntä vilpittömästi, sillä hän vaan on niin mahtava tyyppi. Mutta siis, kotini tarvitsee aikamoista ryhtiliikettä ja laittoa, ihan vaan kunnon siivous olisi jo mahtava juttu. Jospa tuo keittiö innostaa minua jatkamaan ja kohta minulla olisi viihtyisä (sekä edes siedettävän siisti) koti......

torstai 29. joulukuuta 2016

Lumivalkeaa

Olimme ilmeisesti tosi kilttejä, kun pukki toi ihan hirveän monta pakettia. Etenkin Elpu ja Bruce saivat hillittömän kasan lahjoja (itsehän en tietenkään ollut mitenkään syyllinen siihen... *köhköh*), oli vaatteita, leluja, kirjoja, kylpyvaahtoa sun muuta. Kaikki lahjat olivat ihania, myös omani. Sain toivomani turbaanipipon, ear cuff-korun, bluetooth-kaiuttimen, suklaata, vihreitä kuulia, pörrösukat... Ah! Lisäksi sain vielä lupauksen tutkintomaksun suorituksesta, eli vanhempani lupasivat maksaa osan siitä hirviösummasta ja näin tukea opintojani, kun eivät koodauksesta tajua niin mitään.

Elpun kanssa tehtiin aatoksi porkkanalaatikkoa, ipana yllätti jälleen rikkomalla kananmunan ammattilaisen ottein astiaan niin siististi että kipossa ei ollut ensimmäistäkään kuorenpalaa. Ajatelkaa, kolmevuotias osaa rikkoa kananmunia ja tehdä porkkanalaatikkoa. Elpu mittasi kerman ohjeiden mukaan ja sekoitti massaa tottuneesti, sekä murusteli vuohenjuustot mukaan. Olen niin ylpeä!

Uuden vuoden suunnitelmat ovat hieman auki, äitini menee leikkaukseen huomenna ja kotiutunee jo vuoden ensimmäisenä päivänä. Kyseessä on polvenvaihto, eli tekonivelleikkaus. Pelottaa ja ahdistaa, vaikka viime keväänä oli sama operaatio, joka meni hyvin ja tämä tuleva on ihan samanlainen, ellei jopa helpompi. Mutta silti, ymmärrätte varmasti tunteeni.

Meidän joulukuusessa on tänä vuonna taas koristeet puun yläosassa, eräänä päivänä oksille oli ilmestynyt vaippa, käyttäjä viipotti karkuun paljaat kankut vilkkuen ja nauraen ilkikurisesti. 

Muuten elämä on ollut aika pitkälle tavallista puurtamista, lastenhoitoa ja kotijuttuja. Ai niin, tulihan meille etukäteen joululahja, jonka nimesin Hirviöksi. Nimestä huolimatta Hirviö on eloton möhkäle, tarkemmin sanoen 65-tuumainen telkkari, joka kököttää olohuoneessa ja vie hurjasti tilaa tv-tasolta. Vanha töllö meni anopille jatkamaan tehtäviään, se kun ei pitänyt meidän uudesta peltikatosta (luulisin) ja kieltäytyi näyttämästä mitään muuta kuin Ylen kanavia. Anopin luona se käy ja kukkuu niin kuin pitääkin, eli se ei ollut rikki. Hirviö on muuten ihan kiva, mutta vanha telkkari oli esteettisesti parempi, sen reunat kun ovat valkoiset. Kuvaa Hirviöstä ei ole tähän hätään, sillä olohuone on kaaoksen vallassa ja odottaa kauan kaivattua rymsteerausta. Olemme kuulemma menossa Haaparannalle (lue: Ikeaan) loppiaisen tienoilla.

Bruce aloittaa päivähoidon tutulla hoitajalla, eli menee samaan paikkaan kuin Elpu, ensi kuussa. Päivälle tulee mittaa 4h, eli ei turhan pitkää. Elpu menee hoitoon pari tuntia aiemmin ja Bruce tulee lounaalle myöhemmin. Olen luottavaisella mielellä, kun hoitaja on kerta tuttu ja kaiken kaikkiaan hyvä tyyppi. Jospa saisin opiskeltua ja hieman levättyäkin välillä.

Että semmoista. Instaan lisäsin kuvan kirjapinosta, eli opuksista jotka olen lukenut tänä vuonna, tosin yksi jäi kuvasta, kun kyseinen nide on Elvenpathilla lainassa. Taidankin tästä kiivetä yläkertaan ahmimaan Sofi Oksasen Normaa, josko saisin tälle vuodelle täyden kympin luettujen läjään!