tiistai 9. tammikuuta 2018

Hei vaan 2018!

Niin se vuosi meni ja vaihtui. Itse olin h-hetkellä keikkapaikan takahuoneessa, eli bäkkärillä. Siitä noin puolisen tuntia myöhemmin alkoi keikka, ensimmäinen sillä porukalla, mutta ei viimeinen. Keväälle on tiedossa pari vetoa lisää, en malta odottaa!

Haikein mielin palaamme alppimajassa arkeen, eli siivoamme hiljalleen joulua pois ja siirrämme katsetta kevääseen. Päivä onkin jo pidentynyt hieman, mikä on arvatenkin ihanaa. Rakastan luonnonvaloa, joten haluaisin sen tulvivan joka raosta. Eilen oli niin kylmä, etten paljoa voinut ulkoilla ilman hengenahdistusta. Ärsytti, samoin koiraosastoa paleli, kun tassut nousivat välillä korkealle lämmittelemään. Onneksi tänään on paljon lauhempaa ja pääsin vähän jaloittelemaan, murtunut varvaskin alkaa tuntua paremmalta. Olisi kohtalon ivaa, jos murtaisin toisesta jalasta varpaan. Keikalla selvisin hyvin, vaikka vähän pelkäsin ettei varvas antaisi isommin varaa liikkua, saati valita muita kenkiä kuin töppösiksi nimittämäni tekoturkissaappaat. Onneksi varvas kesti maihareiden paineessa ja pitkän keikkaillan. Seuraavana päivänä oli pää kipeä senkin edestä, valvominen ja hurjan pitkäksi venynyt ateriaväli purkautuneen stressin kanssa pamauttivat kallooni vuosisadan migreenin. Ai hitto sitä tuskaa! Toivottavasti sellaista ei tule enää ikinä, saati pahempaa. Pitää seuraaville keikoille muistaa ottaa mukaan syötävää ja koittaa ottaa vaikka torkut, jos mahdollista. Ainakin huhtikuun keikkamatkan aikana ehtisi nukkua, jos ei tarvitse ajaa koko matkaa. Tiedossa on toista sataa kilsaa maantietä ja pitkä yö. Ehkä jokainen meistä haluaa siinä tilanteessa ottaa unet. Jos tulee pidempiä reissuja, niin alan miettiä majoitusta tai muuta, sillä en halua ajaa samoilla silmillä keikan jälkeen pitkää matkaa, enkä varsinkaan yksin.

Ensi viikolla olisi meikäamatsonin syntymäpäivä, hui! Ajattelin tehdä jotain jääkaapissa möllöttävästä kinuskinmakuisesta tuorejuustosta, jos en muuta niin kakkua. Sain jo ensimmäisen lahjan, Mine Güngörin Metsämansikat-kaulakorun. Se on ihanampi kuin kuvittelin.

(kuva: Weecos)

Weecos on käymisen arvoinen paikka, siellä on vaikka ja mitä kivaa. Lompakko sanoo pian isosti iik, kun kuolaan ties mitä koruja, vaatteita ja sisustustavaraa. Noh, aina saa haaveilla.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulun lahjasaalis ja vähän muutakin

Pyhät menivät hujauksessa kotikonnuilla, käytiin myös moikkaamassa anoppia sekä lankoa avovaimoineen, joiden esikoista odotetaan syntyväksi helmikuussa. Bruce jatkanee sen puolen sukupolven ainoana poikana, sillä tulokas on todennäköisesti tyttö.

Lahjavuoren perusteella lapset ovat olleet taas kilttejä, sillä paketteja oli taas hurja kasa. Toki saatoin itse olla siihen osasyyllinen. Elpu sai suuresti toivomansa Lumo Stars Mortti-pehmon, eli sateenkaarisiilen, sekä Loopin' Louie-pelin, lapsille sopivia kynsilakkoja, pari barbinukkea, yksisarvispehmon Itse Ilkimys-elokuvasta, haalaripyjaman, värityskirjan ja värikyniä, kimaltavan pörrökäsilaukun, rannekorun ja kimaltavan hiusjutun. Frozen-sarjaa tuli myös, lautapeli, eväsrasia, palapelikirja, aamiaisastiasto ja tyyny. Kyllä oli neiti onnessaan!

Brucelle pukki toi pikkuatoja, pienen traktorin, isomman traktorin, ääntelevän kaivurin, merinovillaisen kypärämyssyn, Mauri Kunnaksen Hurjan hauska autokirja Ryhmä Hau-retkiastiaston laukussa, haalaripyjaman, Salama McQueen-pyjaman, -tyynyn, -astioita ja -pehmo. Poika oli erityisen iloinen Salama McQueen-jutuista, pyjamapaita piti saada heti päälle ja pehmo unikaveriksi.

Yhteislahjoja oli jopa kaksi, Lucy Cousinsin kirja Nok nok nok (tunnetaan myös nimellä "Tikkakirja!") ja iso paketti Duploja.

Ja ennen kuin kukaan kitisee, että onpa epätasaisesti paketteja, niin ei! Elpun saaman eväsrasian sisällä oli kynsilakkoja, käsilaukun sisään oli sullottu rannekoru ja hiushärpäke. Paketteja oli tasan saman verran molemmille, joten huoli pois.

Itse sain myös pari pakettia, olin näemmä kiltti minäkin. Lammaskuvioinen huivi, kynttiläkippo ja kimaltava kynttilä, valkoinen suora mikkiteline, pari korurasiaa, susikorvakorut, colliekorusetti, Antti Holman Kauheimmat runot sekä kirjat Hygge ja Vintage fashion. Kosmetiikkaa jopa kaksi pakettia, Dermosilin Darling ja Rose Gold. Testasin hetki sitten Darlingia, eli kunnon jättituubi helmiäispinkinsävyistä käsivoidetta ja puuvillahanskoja. Ah, miten ihanan pehmeät kädet sainkaan! Rose Gold-setti sisältää kynsilakkoja sekä kynsipuuteria. Kruunasin hemmotteluni vielä Bearelin naamioläjän teepuuta sisältävällä kangasnaamiolla ja Dermosilin jalkaseerumilla. Huomenna nääs mennään ihmettelemään Ikeaa ja Haaparantaa.

Bearelin uudet naamiokokeilut, otin settiin vielä aiemmin nähdyn Holika Holikan naamioläjän

Hiukan jännittää miten jalka kestää, sillä mursin viikko sitten varpaani. Sopivasti kesken jouluvalmistelujen! Noh, tulipa se aatto ilman hästäämistäni ja onneksi murtui vain yksi varvas, eikä koko koipi, uusi vuosi menee minun osaltani keikkalavalla. Tarkempaa tietoa en anna, vaikka runsas kuulijajoukko onkin erittäin tervetullut juttu. 

Mutta nyt nukkumaan, niin jaksaa huomenna ostaa taas vaikka ja mitä. Tai ainakin kävellä ja kokeilla mitä varvas tuumaa moisesta. 

Hyvää yötä!

perjantai 1. joulukuuta 2017

Minulta minulle

Hyvää joulukuuta! Olen polttanut hiukan etukäteen veronpalautusrahaa ja hankkinut kerrankin itselleni sitä sun tätä. Ensimmäiset paketit tulivat vastikään, toki niissä on ollut muutakin kuin ryönää vain minulle, en nyt sentään jätä lahjomatta läheisiäni.

Joten, joulusalaisuuden nimissä en paljasta ihan kaikkea paketeista paljastunutta. Mutta suorilta käyttöön meneviä saatte ihmetellä.


Ensin Dermosilin ihanat Let's Celebrate-pakkausen käsisaippua ja -rasva, jotka tuoksuvat niin hyvälle että voisin nuuhkia käsiäni 24/7. Nämä tuoksuvat lakritsalle, ihanaa! Melkein nuolaisin käsiäni kun levitin testeristä voidetta näpeilleni, niin syötävän hyvälle se tuoksui. Koska suklaan lisäksi rakastan salmiakkia ja lakritsaa, niin voinette kuvitella että tykkään.

Tässä toisenlainen lakritsa, nimittäin nuorin kissatriosta, Laku Taavettiina.


Tässä taas K-kosmetiikkaa Bearelilta. Takana Misshan naamiosivellin ja sen vieressä Neogen Code9 Gold veil hydrogel mask. Pikkuinen laatikko keskellä sisältää silmänympärysvoidetta, Mizon Snail repair eye cream nimeltään. Isompi kullanvärisessä laatikossa taas on Kocostar Princess eye patch-silmälappuja, jotka siis laitetaan siihen kohtaan joka on aina musta. Ainakin omat silmänaluseni ovat sen verran tummat ettei tahdo meikki riittää. Mustassa rasiassa on tuubi mönjää nimeltä SG Ultimate Black suction mask peel-off. Toisin sanoen mustaa töhnää, joka levitetään naamalle, annetaan kuivua ja kiskotaan irti, mukana pitäisi tulla ties mitä inhaa ihohuokosten uumenista.


Tässä sitten nippu niitä kangasnaamioita Holika Holikalta. Ylärivissä alkaen vasemmalta damaskinruusu, sheavoi, sitruuna ja mansikka. Alhaalla kurkku, avokado ja vihreä tee. Testasin eilen illalla avokadon ja se toimi hienosti! Flunssan vuoksi olen niistänyt niin paljon, että nenänpielet ja ylähuuli ovat aivan hilseilleet kuivuuttaan. Iho on ollut niistä kohdin punainen ja arka. Rasvaaminen tietty kirvelee, sama mitä on laittanut. Mutta tämä naamio ei kirvellyt, koska iho oli jo hiukan palautnut ennen sitä, eikä pahemmin tuoksunutkaan herkkään (ja vähän tukkoiseen) nenääni. Olen tosi tyytyväinen tulokseen, sillä punoitus katosi nenältä kokonaan, samoin ylähuulesta ja kasvot suorastaan hehkuivat! Upeaa! Taidanpa kokeilla jotain noista pian uudelleen, nyt flunssakierteessä räpiköidessä iho tarvitsee hemmottelua.

Voi olla, että tilaan vielä jotain kosmetiikkaa tälle vuodelle. Ainakin Essencen uusia meikkejä himoitsen niin valtavasti, jotka näkyvät olevan vähissä parissa paikallisessa liikkeessä. Noh, ei maailma siihen kaadu vaikka jäisinkin ilman highlighteria tai huulimaalia. Nyt en voi juurikaan edes meikata tämän nuhan vuoksi, joka onneksi alkaa parantua. Sunnuntaina pitäisi laulaa ja uuden vuoden aattona nousen pitkästä aikaa keikkalavalle, onhan sitä jo odotettu. Juhlitaan ensin itsenäisyyttä ja joulua, tulisipa joulukalenterini pian!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Talvi se tuli

Ohoh, talvi taisi tosiaan sitten tulla ja joulumieli sen mukana. Kalenteri keittiön seinällä kertoo myös omaa tarinaansa, jouluun on enää muutama viikko. Ennen itse aattoa pitää tehdä yhtä sun toista ja juosta tukka putkella pitkin poikin. Tänä vuonna tosin sovittiin vanhempieni ja veljeni kesken että emme osta aikuisille lahjoja, lapsille vain, eli joudun ostamaan itse omat lahjani. Äh, menee yllätysmomentti vähän vaisuksi. Lapsille saa taas lahjojen lisäksi uusia vaatevarastoja, sillä yllättäen mokomat ovat kasvaneet ihan hurjasti. Tänä aamuna huomasimme Brucen talvikenkien olevan tiensä päässä, onneksi karvavuorisilla kumppareilla pärjää märän lumen keskellä. Tarvitaan taas hanskoja, pipoja, lapasia... Tänä vuonna vielä pitäisi keksiä jostain Elpulle sukset ja minulle monot.


Hulluilta päiviltä nappasin yllä olevan hedelmäkorin, Vallilan Ohra-lakanat, Bounty-levitettä ja Tigin Big big hair sampoon sekä hoitoaineen.

(kuva: Vallila)

(kuva: nordicfeel.fi)

Viime viikolla vietin lasten ja koiraosaston kanssa muutaman päivän kotipuolessa. Teki hyvää, lapset saivat viettää aikaa isovanhempiensa ja enonsa kanssa, kävimme moikkaamassa Elpun kummeja ja heidän poikakolmikkoaan. Toivottavasti päästään pian takaisin, eikä tarvitse odotella kuukausia. Toki koulu ja harrastukset sun muut vievät oman osansa elämästä, Elpun balettitunti on sopivasti perjantaisin, ja minun bänditreenini sunnuntaina. Joulukuussa on tiedossa keikka pitkän tauon jälkeen, iik ja jee! Ehkä seuraava postaus voisi sisältää kuvia promokuvauksista ja muutenkin muutaman sanasen harrastukseni nykytilasta.

Nyt hetkeksi päikkäreille kuittaamaan univelkaa ja sitten reippaana lenkille sun muuta. 

Lumista ja mukavaa maanantaita kaikille!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Pieleen meni, kulttuuria lauantaihin

Juhlin tänään hieman etuajassa ystäväni Elvenpathin synttäreitä käymällä teatterissa ja vähän kaupunkilaahustamista päälle. Näytelmä oli Pieleen meni, jonka olen halunnut nähdä jo hyvän aikaa. Kannatti! Vatsalihakseni saivat hyvän treenin ja poskipäät ovat krampissa nauramisesta, oli se niin hauskaa!



Jutun juonihan on näytelmä näytelmästä jossa kaikki menee penkin alle. Lopussa lakoaa kaikki kulisseja myöden ja yleisö saa miettiä naurun lomassa minne Winston-Rambo menikään, putoaako valonheitin päähän?

Näytelmä on siis suomennos Olivier-palkitusta teoksesta nimeltä The play that goes wrong, jota esitetään edelleen Lontoon West endissä. Oululaisessa versiossa koheltavat Janne Raudaskoski, Elina Keinonen, Mikko Leskelä, Joose Mikkonen, Mika Nuojua, Aki Pelkonen, Heli Haapalainen ja Timo Reinikka.

(kuva: Forum24)

Itse näytelmä alkoi jo ennen ovien avautumista, kun rooleissa olevat näyttelijät sinkoilivat lämpiössä ja tekivät mielenkiintoisia kuulutuksia. Ovet avautuivat tavallista aiemmin ja yleisö pääsi suoraan valmistautuvien teknikoiden syliin seuraamaan lavasteiden kasaamista mm. roudarinteipin, eli jesarin, voimin, joka sopi kokonaisuuteen, onhan Pieleen meni näytelmä näytelmästä ja kaikesta mikä voi mennä pieleen.

Näytelmä on täynnä slapstick-huumoria ja koko touhu on vedetty tarkoituksella täysin överiksi, etenkin toisella puolikkaalla, jossa nähtiin sortuvia kulisseja, kissatappelu vapaapainin hengessä ja Popeda soi. Kaiken keskellä amatöörinäyttelijöitä näyttelevät näyttelijät koheltavat sotkien vuorosanoja ja nähtiinpä muutama klassinen ovella tyrmäyskin, mäiskis vaan! Toisaalta sympaattista seurata tarinan etenemistä ja hahmojen kovaa yritystä saada homma toimimaan, kun koko kuvio sotkeentuu kerta toisensa jälkeen ja Murha Havershamin kartanossa (eli se näytelmä näytelmässä) selviää lopulta, mutta ei ilman sinkoilevia kipinöitä savupöllähdyksien kera. Kerroksellinen tarina, näytelmä näytelmässä ja näyttelijät näyttelemässä amatöörejä, nivoutuvat ratkiriemukkaaksi kokonaisuudeksi, jota katsoessa unohtaa murheensa täydellisesti.

Kaupunginteatterimme on huikean laadukas paikka, jonne on aina mukava mennä. Ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vain keskustaan meren äärelle ja tiedossa on loistavaa teatteria koko rahan edestä.

torstai 12. lokakuuta 2017

Long live rock 'n roll

Tervehdys sohvan uumenista. Väsyttää taas, vaikka se onkin jatkuva olotilani nykyään, kiitos pätkäöiden viimeisen neljän vuoden ajalta. Mutta ei se mitään, kyllä tämä tästä!

Viikonloppuna kävin humputtelemassa kaupungilla Elvenpathin kanssa ja ai että kun teki hyvää (pankkitilille pahaa), vaikka en ostanut yhtään sitä mitä suunnittelin, teatterilippua lukuunottamatta. Sitä paitsi, Sokoksen kempparissa oli niin jäätävät jonot JA Batisten rose gold-kuivasampoo oli loppu, niin mitä sitä turhia. Meikkivarastoni on ehkä huipussaan juuri nyt ja iso osa on taatusti mennyt vanhaksi.

Noh, hauskaa oli ja seura parasta. Käytiin ex tempore Valveella kuuntelemassa irlantilaismusiikkia The Reedsin esittämänä, kun Oulussa on kerta ollut irkkufestarit. Tykkäsin The Reedsistä ja voisin mennä toisenkin kerran kuuntelemaan heitä.

Oma musahommani etenee tasaiseen tahtiin, treenit kerran viikossa ja ainakin joulukuussa on vahvistettu keikka. Sunnuntaina olisi promokuvaus ja kuvaajana häärii tietenkin Elvenpath. Saas nähdä mitä keksin pukea päälleni ja mitä hittoa teen hiuksilleni ennen sitä. Löysin Cubukselta ihan järjettömän hienot legginssit(?) ja Elvenpath oli makutuomarina/muotipoliisina ja kannusti ottamaan ne. Cubuksessa oli vielä -25% kaikista housuista, joten pakkohan se oli. Ehkä kiskon ne jalkaani kuvauksiin, keksisinpä vaan sopivan yläosan.

Tämä viikko on mennyt opiskelujen osalta penkin alle, sillä meille rantautui taas flunssa, argh! Tähän mennessä potilaita on kaksi, Elpu ja Bruce. Oma nenäni tuntuu hetkittäin tukkoiselta ja vähän on sellaista pientä etäisesti kurkkukipua muistuttavaa kihelmöintiä. Hyvä tuuri, kun sunnuntaina on tosiaan ne kuvaukset ja samana iltana treenit. En taida edes yrittää uusinta biisilisäystä, sillä nopealla kokeilulla se tuntuu olevan teknisesti aika vaativa, joten ehkä lepuutan äänihuuliani. Kävin Elpun kanssa Ideaparkin It's Pure:ssa inkivääriostoksilla ja tekaisin kannullisen jotain juomaviritystä. Ostin myös Clipperin inkivääri-sitruunahauduketta ja litkin sitäkin. Kuivatut inkiväärinpalaset olivat maistelussa omaan suuhuni aika voimakkaita, joten lapsille ne tuskin maistuvat. Voisin kuvitella syöväni niitä pikaisena ensiapuna vaikka keikkapäivänä, jos kurkussa tuntuu pahalle. Naapurin rouva kyseli onko meillä tyrniä, kun tuli puhe räkäisistä lapsista. On, pakastimessa on pussi niitäkin.

Toissapäivänä ja eilen Elpu oli kotona hoidosta, tänään ja huomenna hoivaan Brucea. Jospa tästä taudista selvittäisiin ilman isompia vaikeuksia ja mielellään ilman aikuisten sairastumista. Haluan niin kovasti päästä sunnuntaina kuvattavaksi, vaikka ulkonäköpaineet lepäävät painavana harteillani. Paineiden vuoksi ja oman mielen piristykseksi iskin hennaa päähäni ja nyt hiukseni ovat kuparinoranssit. Erittäin suurella todennäköisyydellä olen kokomustassa asussa kuvauksissa ja heitän silmälasitkin päiväksi nurkkaan. Meikin suhteen lähden hakemaan silmiin painottuvaa ja tummaa lookia, toteutus on sitten eri juttu lopputuloksesta puhumattakaan. Sen kunniaksi pesin pitkästä aikaa meikkisiveltimeni, jotka todella olivatkin pesun tarpeessa, hyh hyh mikä määrä törkyä niistä irtosi! Ostin pari viikkoa sitten Essencen sivellisaippuan ja joku ilta tässä askartelen oman alustansa siveltimien pesuun, kunhan löydän kuumaliimapyssyn.

Huomenna edessä on verikoe, hyi. Pelottaa ihan sairaasti. Koitan ohjata ajatukseni muualle ja keksiä jonkun pienen palkinnon itselleni, niin ehkä selviän koitoksesta kunnialla. Onneksi sairastan "vain" kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka vaatii verikokeen keskimäärin kerran vuodessa. Raskausdiabeteksen kanssa joutui mittaamaan verensokeria pitkin päivää ja loppuajasta tökkimään insuliinia reiteen, saati sitten sektion jälkeen sitä Klexanea joka oli ihan hirveää. Lähipiirissäni on 1-tyypin diabetesta ja toisella ms-tauti, jotka arvatenkin vaativat pistämistä ihan reilusti. Pelkkä ajatuskin puistattaa, olen niin nössö neulojen suhteen. Ei uskoisi, tiedetään, kun rakastan tatuointeja enkä pelkää tatuointineulaa ollenkaan, mutta nämä rokotus- ja verikoepiikit vasta kamalia ovatkin!

Taidan tämän vuodatuksen päätteeksi kömpiä Brucen viereen torkuille, takana on taas pätkäyö, tosin edellistä hieman helpompi. Toissayönä uneni jäivät tosi vähille ja otan tänään vahinkoa takaisin sen mitä voin, ulos meillä on tuskin asiaa kun Bruce-parka on aivan tukossa.

Ensi kerralla saatte kuvia ja ehkä jotain raporttia kuvauksista, käykää instassa vilkaisemassa anvephotography, siellä on Elvenpathin upeita otoksia.

Mukavaa torstaita, nähdään pian!

tiistai 26. syyskuuta 2017

Hus hus mustapäät!

Nonni. Nyt on aika kertoilla pienen empiirisen vertailun kokemuksia. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvia naamastani saati niistä lappusista, mutta ehkä pärjäätte ilmankin. Olen siis kokeillut kolmen eri valmistajan mustapäälappuja, enkuksi pore strips. Ongelma-alueina minulla on nenä, etenkin sinne pieliin kertyy ihan törkeä määrä kaikkea möhnää, ja leuka. Olen kuorinut ja kuorinut ja kuorinut, sekä koittanut komedorautaa, mutta ei, ne mokomat ovat ja pysyvät. Joten lappuja naamaan ja tässä meikäläisen mielipiteet!

Kuva: Amorosa Oy

Ensimmäisenä Montagne Jeunesse Charcoal pore strips. Tälle odotukseni olivat kovat, olen kokeillut sarjan muita tuotteita ja pidin niistä. Lisäksi MJ:n tuotteet ovat eläinkokeettomia ja siksi erityisesti pidän niistä. Valitettavasti tämä oli kolmesta kokeillusta heikoin. Lisäksi paketissa oli lappuja vain nenälle, eikä leualle. Jostain syystä lappuun ei tarttunut juuri mitään, vaikka kuinka höyrytin ja kuorin. Harmi! Olisin niin halunnut tämän toimivan, sillä nämä ovat vielä aika edullisiakin.



Toisena oikealla näkyvät Nivean laput, jotka irrottivat heti reilusti tavaraa nenän alueelta, huh huh. Otsassa mustapäitä minulla ei olekaan, joten sieltä en odottanut mitään irtoavankaan. Leuasta tulos oli yhtä laiha, vaikka siellä oli mitä ottaa. Äitini kokeili samoja ja häneltä ei irronnut mitään mihinkään lappuun. Sinänsä harmi ostaa paketti, josta vain yksi liuska tepsii. Ajattelin kokeilla noita otsa-leukalappuja muualle kasvoihin, kun nenänvarren ja poskipäiden "rajalla" olisi myös työmaata. 

Kolmantena vasemmalla kuvassa oleva Bioré. Paljon hehkutuksia nähneenä ja kuulleena ajattelin kokeilla. Meiltä päin näitä saa ainakin Sokokselta, ehkä Kicksistä. Kaksi edellistä löytyy melkein joka marketin hyllystä, ainakin Prismassa ja Citymarketissa niitä on pilvin pimein. Mutta nämä vähän harvinaisemmat olivat hintansa väärti. Pakkauksessa oli kaikkein eniten lappuja, joilla sai tuloksia aikaan. Nämä ovat ainoat laput joilla lähti leuasta ties kuinka paljon törkyä! Todennäköisesti ostan näitä jatkossa Nivean sijaan, sillä nenälapuissa teho oli suunnilleen samaa luokkaa, mutta leuan suhteen Bioré veti pidemmän korren. Ihanaa ällörealismia tutkia lappujen irrottamia möhnäkökkäreitä ja kuinka paljon niitä onkaan. 

Eli siis Bioré on testini voittaja ja heti perässä Nivea, jumboksi jäi Montagne Jeunesse. Seuraavaksi haluaisin kokeilla Biorén Charcoal pore minimizer-töhnää, jonka kuulemma pitäisi supistaa ihohuokosia. Ainakin nenän, otsan ja ylähuulen alueella huokoseni ovat pahimmillaan mallia kraateri, joten tarvetta toimivalle tuotteelle olisi. Benefitin Pore Me olisi käsittääkseni myös siihen tarkoitukseen, mutta sitä ei taida paikallisista liikkeistä löytyä, joten testataan Bioré ensin. 

Toivottavasti tästä kokeilusta on iloa ja hyötyä teille siellä, jossain välissä teen postauksen niistä Freemanin naamioista, joita omistan aika monta ja toivon mukaan saan pari kuvaakin mukaan. 

Kaunista tiistaita!