maanantai 30. lokakuuta 2017

Talvi se tuli

Ohoh, talvi taisi tosiaan sitten tulla ja joulumieli sen mukana. Kalenteri keittiön seinällä kertoo myös omaa tarinaansa, jouluun on enää muutama viikko. Ennen itse aattoa pitää tehdä yhtä sun toista ja juosta tukka putkella pitkin poikin. Tänä vuonna tosin sovittiin vanhempieni ja veljeni kesken että emme osta aikuisille lahjoja, lapsille vain, eli joudun ostamaan itse omat lahjani. Äh, menee yllätysmomentti vähän vaisuksi. Lapsille saa taas lahjojen lisäksi uusia vaatevarastoja, sillä yllättäen mokomat ovat kasvaneet ihan hurjasti. Tänä aamuna huomasimme Brucen talvikenkien olevan tiensä päässä, onneksi karvavuorisilla kumppareilla pärjää märän lumen keskellä. Tarvitaan taas hanskoja, pipoja, lapasia... Tänä vuonna vielä pitäisi keksiä jostain Elpulle sukset ja minulle monot.


Hulluilta päiviltä nappasin yllä olevan hedelmäkorin, Vallilan Ohra-lakanat, Bounty-levitettä ja Tigin Big big hair sampoon sekä hoitoaineen.

(kuva: Vallila)

(kuva: nordicfeel.fi)

Viime viikolla vietin lasten ja koiraosaston kanssa muutaman päivän kotipuolessa. Teki hyvää, lapset saivat viettää aikaa isovanhempiensa ja enonsa kanssa, kävimme moikkaamassa Elpun kummeja ja heidän poikakolmikkoaan. Toivottavasti päästään pian takaisin, eikä tarvitse odotella kuukausia. Toki koulu ja harrastukset sun muut vievät oman osansa elämästä, Elpun balettitunti on sopivasti perjantaisin, ja minun bänditreenini sunnuntaina. Joulukuussa on tiedossa keikka pitkän tauon jälkeen, iik ja jee! Ehkä seuraava postaus voisi sisältää kuvia promokuvauksista ja muutenkin muutaman sanasen harrastukseni nykytilasta.

Nyt hetkeksi päikkäreille kuittaamaan univelkaa ja sitten reippaana lenkille sun muuta. 

Lumista ja mukavaa maanantaita kaikille!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Pieleen meni, kulttuuria lauantaihin

Juhlin tänään hieman etuajassa ystäväni Elvenpathin synttäreitä käymällä teatterissa ja vähän kaupunkilaahustamista päälle. Näytelmä oli Pieleen meni, jonka olen halunnut nähdä jo hyvän aikaa. Kannatti! Vatsalihakseni saivat hyvän treenin ja poskipäät ovat krampissa nauramisesta, oli se niin hauskaa!



Jutun juonihan on näytelmä näytelmästä jossa kaikki menee penkin alle. Lopussa lakoaa kaikki kulisseja myöden ja yleisö saa miettiä naurun lomassa minne Winston-Rambo menikään, putoaako valonheitin päähän?

Näytelmä on siis suomennos Olivier-palkitusta teoksesta nimeltä The play that goes wrong, jota esitetään edelleen Lontoon West endissä. Oululaisessa versiossa koheltavat Janne Raudaskoski, Elina Keinonen, Mikko Leskelä, Joose Mikkonen, Mika Nuojua, Aki Pelkonen, Heli Haapalainen ja Timo Reinikka.

(kuva: Forum24)

Itse näytelmä alkoi jo ennen ovien avautumista, kun rooleissa olevat näyttelijät sinkoilivat lämpiössä ja tekivät mielenkiintoisia kuulutuksia. Ovet avautuivat tavallista aiemmin ja yleisö pääsi suoraan valmistautuvien teknikoiden syliin seuraamaan lavasteiden kasaamista mm. roudarinteipin, eli jesarin, voimin, joka sopi kokonaisuuteen, onhan Pieleen meni näytelmä näytelmästä ja kaikesta mikä voi mennä pieleen.

Näytelmä on täynnä slapstick-huumoria ja koko touhu on vedetty tarkoituksella täysin överiksi, etenkin toisella puolikkaalla, jossa nähtiin sortuvia kulisseja, kissatappelu vapaapainin hengessä ja Popeda soi. Kaiken keskellä amatöörinäyttelijöitä näyttelevät näyttelijät koheltavat sotkien vuorosanoja ja nähtiinpä muutama klassinen ovella tyrmäyskin, mäiskis vaan! Toisaalta sympaattista seurata tarinan etenemistä ja hahmojen kovaa yritystä saada homma toimimaan, kun koko kuvio sotkeentuu kerta toisensa jälkeen ja Murha Havershamin kartanossa (eli se näytelmä näytelmässä) selviää lopulta, mutta ei ilman sinkoilevia kipinöitä savupöllähdyksien kera. Kerroksellinen tarina, näytelmä näytelmässä ja näyttelijät näyttelemässä amatöörejä, nivoutuvat ratkiriemukkaaksi kokonaisuudeksi, jota katsoessa unohtaa murheensa täydellisesti.

Kaupunginteatterimme on huikean laadukas paikka, jonne on aina mukava mennä. Ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vain keskustaan meren äärelle ja tiedossa on loistavaa teatteria koko rahan edestä.

torstai 12. lokakuuta 2017

Long live rock 'n roll

Tervehdys sohvan uumenista. Väsyttää taas, vaikka se onkin jatkuva olotilani nykyään, kiitos pätkäöiden viimeisen neljän vuoden ajalta. Mutta ei se mitään, kyllä tämä tästä!

Viikonloppuna kävin humputtelemassa kaupungilla Elvenpathin kanssa ja ai että kun teki hyvää (pankkitilille pahaa), vaikka en ostanut yhtään sitä mitä suunnittelin, teatterilippua lukuunottamatta. Sitä paitsi, Sokoksen kempparissa oli niin jäätävät jonot JA Batisten rose gold-kuivasampoo oli loppu, niin mitä sitä turhia. Meikkivarastoni on ehkä huipussaan juuri nyt ja iso osa on taatusti mennyt vanhaksi.

Noh, hauskaa oli ja seura parasta. Käytiin ex tempore Valveella kuuntelemassa irlantilaismusiikkia The Reedsin esittämänä, kun Oulussa on kerta ollut irkkufestarit. Tykkäsin The Reedsistä ja voisin mennä toisenkin kerran kuuntelemaan heitä.

Oma musahommani etenee tasaiseen tahtiin, treenit kerran viikossa ja ainakin joulukuussa on vahvistettu keikka. Sunnuntaina olisi promokuvaus ja kuvaajana häärii tietenkin Elvenpath. Saas nähdä mitä keksin pukea päälleni ja mitä hittoa teen hiuksilleni ennen sitä. Löysin Cubukselta ihan järjettömän hienot legginssit(?) ja Elvenpath oli makutuomarina/muotipoliisina ja kannusti ottamaan ne. Cubuksessa oli vielä -25% kaikista housuista, joten pakkohan se oli. Ehkä kiskon ne jalkaani kuvauksiin, keksisinpä vaan sopivan yläosan.

Tämä viikko on mennyt opiskelujen osalta penkin alle, sillä meille rantautui taas flunssa, argh! Tähän mennessä potilaita on kaksi, Elpu ja Bruce. Oma nenäni tuntuu hetkittäin tukkoiselta ja vähän on sellaista pientä etäisesti kurkkukipua muistuttavaa kihelmöintiä. Hyvä tuuri, kun sunnuntaina on tosiaan ne kuvaukset ja samana iltana treenit. En taida edes yrittää uusinta biisilisäystä, sillä nopealla kokeilulla se tuntuu olevan teknisesti aika vaativa, joten ehkä lepuutan äänihuuliani. Kävin Elpun kanssa Ideaparkin It's Pure:ssa inkivääriostoksilla ja tekaisin kannullisen jotain juomaviritystä. Ostin myös Clipperin inkivääri-sitruunahauduketta ja litkin sitäkin. Kuivatut inkiväärinpalaset olivat maistelussa omaan suuhuni aika voimakkaita, joten lapsille ne tuskin maistuvat. Voisin kuvitella syöväni niitä pikaisena ensiapuna vaikka keikkapäivänä, jos kurkussa tuntuu pahalle. Naapurin rouva kyseli onko meillä tyrniä, kun tuli puhe räkäisistä lapsista. On, pakastimessa on pussi niitäkin.

Toissapäivänä ja eilen Elpu oli kotona hoidosta, tänään ja huomenna hoivaan Brucea. Jospa tästä taudista selvittäisiin ilman isompia vaikeuksia ja mielellään ilman aikuisten sairastumista. Haluan niin kovasti päästä sunnuntaina kuvattavaksi, vaikka ulkonäköpaineet lepäävät painavana harteillani. Paineiden vuoksi ja oman mielen piristykseksi iskin hennaa päähäni ja nyt hiukseni ovat kuparinoranssit. Erittäin suurella todennäköisyydellä olen kokomustassa asussa kuvauksissa ja heitän silmälasitkin päiväksi nurkkaan. Meikin suhteen lähden hakemaan silmiin painottuvaa ja tummaa lookia, toteutus on sitten eri juttu lopputuloksesta puhumattakaan. Sen kunniaksi pesin pitkästä aikaa meikkisiveltimeni, jotka todella olivatkin pesun tarpeessa, hyh hyh mikä määrä törkyä niistä irtosi! Ostin pari viikkoa sitten Essencen sivellisaippuan ja joku ilta tässä askartelen oman alustansa siveltimien pesuun, kunhan löydän kuumaliimapyssyn.

Huomenna edessä on verikoe, hyi. Pelottaa ihan sairaasti. Koitan ohjata ajatukseni muualle ja keksiä jonkun pienen palkinnon itselleni, niin ehkä selviän koitoksesta kunnialla. Onneksi sairastan "vain" kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka vaatii verikokeen keskimäärin kerran vuodessa. Raskausdiabeteksen kanssa joutui mittaamaan verensokeria pitkin päivää ja loppuajasta tökkimään insuliinia reiteen, saati sitten sektion jälkeen sitä Klexanea joka oli ihan hirveää. Lähipiirissäni on 1-tyypin diabetesta ja toisella ms-tauti, jotka arvatenkin vaativat pistämistä ihan reilusti. Pelkkä ajatuskin puistattaa, olen niin nössö neulojen suhteen. Ei uskoisi, tiedetään, kun rakastan tatuointeja enkä pelkää tatuointineulaa ollenkaan, mutta nämä rokotus- ja verikoepiikit vasta kamalia ovatkin!

Taidan tämän vuodatuksen päätteeksi kömpiä Brucen viereen torkuille, takana on taas pätkäyö, tosin edellistä hieman helpompi. Toissayönä uneni jäivät tosi vähille ja otan tänään vahinkoa takaisin sen mitä voin, ulos meillä on tuskin asiaa kun Bruce-parka on aivan tukossa.

Ensi kerralla saatte kuvia ja ehkä jotain raporttia kuvauksista, käykää instassa vilkaisemassa anvephotography, siellä on Elvenpathin upeita otoksia.

Mukavaa torstaita, nähdään pian!

tiistai 26. syyskuuta 2017

Hus hus mustapäät!

Nonni. Nyt on aika kertoilla pienen empiirisen vertailun kokemuksia. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvia naamastani saati niistä lappusista, mutta ehkä pärjäätte ilmankin. Olen siis kokeillut kolmen eri valmistajan mustapäälappuja, enkuksi pore strips. Ongelma-alueina minulla on nenä, etenkin sinne pieliin kertyy ihan törkeä määrä kaikkea möhnää, ja leuka. Olen kuorinut ja kuorinut ja kuorinut, sekä koittanut komedorautaa, mutta ei, ne mokomat ovat ja pysyvät. Joten lappuja naamaan ja tässä meikäläisen mielipiteet!

Kuva: Amorosa Oy

Ensimmäisenä Montagne Jeunesse Charcoal pore strips. Tälle odotukseni olivat kovat, olen kokeillut sarjan muita tuotteita ja pidin niistä. Lisäksi MJ:n tuotteet ovat eläinkokeettomia ja siksi erityisesti pidän niistä. Valitettavasti tämä oli kolmesta kokeillusta heikoin. Lisäksi paketissa oli lappuja vain nenälle, eikä leualle. Jostain syystä lappuun ei tarttunut juuri mitään, vaikka kuinka höyrytin ja kuorin. Harmi! Olisin niin halunnut tämän toimivan, sillä nämä ovat vielä aika edullisiakin.



Toisena oikealla näkyvät Nivean laput, jotka irrottivat heti reilusti tavaraa nenän alueelta, huh huh. Otsassa mustapäitä minulla ei olekaan, joten sieltä en odottanut mitään irtoavankaan. Leuasta tulos oli yhtä laiha, vaikka siellä oli mitä ottaa. Äitini kokeili samoja ja häneltä ei irronnut mitään mihinkään lappuun. Sinänsä harmi ostaa paketti, josta vain yksi liuska tepsii. Ajattelin kokeilla noita otsa-leukalappuja muualle kasvoihin, kun nenänvarren ja poskipäiden "rajalla" olisi myös työmaata. 

Kolmantena vasemmalla kuvassa oleva Bioré. Paljon hehkutuksia nähneenä ja kuulleena ajattelin kokeilla. Meiltä päin näitä saa ainakin Sokokselta, ehkä Kicksistä. Kaksi edellistä löytyy melkein joka marketin hyllystä, ainakin Prismassa ja Citymarketissa niitä on pilvin pimein. Mutta nämä vähän harvinaisemmat olivat hintansa väärti. Pakkauksessa oli kaikkein eniten lappuja, joilla sai tuloksia aikaan. Nämä ovat ainoat laput joilla lähti leuasta ties kuinka paljon törkyä! Todennäköisesti ostan näitä jatkossa Nivean sijaan, sillä nenälapuissa teho oli suunnilleen samaa luokkaa, mutta leuan suhteen Bioré veti pidemmän korren. Ihanaa ällörealismia tutkia lappujen irrottamia möhnäkökkäreitä ja kuinka paljon niitä onkaan. 

Eli siis Bioré on testini voittaja ja heti perässä Nivea, jumboksi jäi Montagne Jeunesse. Seuraavaksi haluaisin kokeilla Biorén Charcoal pore minimizer-töhnää, jonka kuulemma pitäisi supistaa ihohuokosia. Ainakin nenän, otsan ja ylähuulen alueella huokoseni ovat pahimmillaan mallia kraateri, joten tarvetta toimivalle tuotteelle olisi. Benefitin Pore Me olisi käsittääkseni myös siihen tarkoitukseen, mutta sitä ei taida paikallisista liikkeistä löytyä, joten testataan Bioré ensin. 

Toivottavasti tästä kokeilusta on iloa ja hyötyä teille siellä, jossain välissä teen postauksen niistä Freemanin naamioista, joita omistan aika monta ja toivon mukaan saan pari kuvaakin mukaan. 

Kaunista tiistaita!

lauantai 23. syyskuuta 2017

Syksyä

Hei taas! Voi miten on kulunut aikaa viimeisimmästä, sitä se pikkulapsiarki teettää. Bruce pieni muikkumies täytti 2 vuotta, sopivasti flunssa iski minuun ja lapsiin synttärijuhlapäivänä, olimme aika räkäisiä kaikki kolme. Onneksi juhlat olivat pienet ja onnistuivat taudista huolimatta.

Syksy on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin, hain lisäaikaa opintoihin, sillä olen jäänyt sen verran jälkeen parissa kurssissa, että pieni lykkäys valmistumiseen on ihan paikallaan. Arvatkaa vaan tuliko helpompi olo kun sain myönteisen päätöksen ja ymmärrystä väsymykseeni! Ihan kuin harteiltani olisi nostettu pari tonnia painoa, aah. Vuosi tuli lisää, joka on mielestäni ihan sopiva aika, ehdin petrata kunnolla ja samalla huolehtia omasta jaksamisestani. Muutama yö on ollut tosi raskas, sillä Bruce on saanut kauhukohtauksia ja huuto on ollut aivan jäätävää. Muuten poika on hyväntuulinen oma itsensä, oikea hurmuri. Kasvaminen on rankkaa niin lapselle kuin vanhemmallekin.

Bruce sai yhdeltä kummilta synttärikukkia

Eilen Elpu lähti yökylään vanhemmilleni, aivan ensimmäistä kertaa ikinä ja tulee takaisin vasta huomenna! Olen ihan toistaitoinen ikäväni kanssa, vaikka kaikki on niin hyvin kuin olla ja voi, Elpu saa olla lellikkinä ja isovanhemmat ovat aivan onnesta soikeina. Mutta kun Elpu on minun pieni, oma rakas aurinkoni. Bruce on sitten saanut olla täällä päässä ainokaisena, poika on minusta vielä liian pieni yökylään, vaikka terveydenhoitaja sanoi toista. Ehkä ensi vuonna sitten, kun vaipoista on päästy ja Bruce puhuu vähän selkeämmin.

Niinpä käytiin kolmisin keskustassa pyörimässä, eli Valkeassa. Hyökkäsin heti Sokoksen kemppariin ostamaan Bioren puhdistuslappuja, mitä ne nyt onkaan. Mustapäälappuja? Tähän mennessä olen kokeillut Nivean ja Montage Jeunessen lappuja, joista Nivea on vetänyt hieman pidemmän korren. Minun naamassani kun on mustapäitä ihan tarpeeksi, nenässä ja leuassa, yäk yäk. Etenkin leuasta ne eivät lähde millään. En jaksa räpeltää niitä yksitellen pois, vaan käytän mielummin niitä lappuja tai naamioita. Freemanin ja Montage Jeunessen naamiot eivät ole purreet niin hyvin kuin laput, mieleni tekisi kokeilla niitä mustia Blackhead killer-naamioita, mutta ei vielä. Ehkä joskus. Kokeilen ensin nuo Bioret ja palaan raportoimaan niistä.

Valkeassa käytiin shoppailun lisäksi syömässä Friends and Brgrsissa, Bruce mutusti tyytyväisenä ranksalaisia ja vilkutti muille lapsille. Väsykiukku iski sopivasti ennen ruokaostoksia ja laantui välipalan jälkeen, ilmeisesti lounaalta jäi nälkä ja väsyttikin, uni tuli autossa aika pian. Mitään ihmeellistä ei tarttunut mukaan mainittujen lappujen lisäksi. Aiemmin tällä viikolla kipaisin Ideaparkissa ja Tokmannin Essence-hylly oli saanut täydennystä, eli meikkipussini on taas pulleampi:


Awesometallics-sarjan kynsilakka ja -jauhe yllä, highlighterpuikko alhaalla ja keskellä paletti kasvoille/silmille. Näillä saanee keikkameikkiin vähän potkua, kynsijuttuja kohtaan odotukseni ovat suuret. Testasin kämmenselkään tuota puikkoa ja yhdistettynä paletin luomiväreihin tulos on aika huikea. Saatan sortua hankkimaan lisää siveltimiä ja Awesometallics-huulimaaleja, tummahko metallisininen olisi aika päheä promokuvissa! 

Bändistä puheenollen, keikkaa pukkaa marraskuulle ja promokuvauksia myös, kuvaajana ihana Elvenpath. En vielä huutele päivänmääriä, vaan saatte odotella ensi kuuhun. Pienen pieni jännityksenmurunen kutittelee vatsassa, tätä on odotettu!

Piirsin unien sinilinnun pikaisesti männäviikolla.

Mukavaa viikonloppua mussukat!

torstai 17. elokuuta 2017

Arkinaaman suosikkituotteet

Tämä postaus sisältää tuotesijoittelua, mutta ei kaupallista yhteistyötä.

Taas kosmetiikkaa! Tällä kertaa muutama hyväksi havaittu ja kätevä tuote. Osa on ihan vasta ostettu, mutta ne ovat heti ensimmäisellä kokeilulla osoittautuneet loistaviksi.

Ehkä se on tätä vanhenemista kun ihonhoito on alkanut kiinnostaa enemmän. Youtubesta katson innoissani kaikkia meikkaus-, ihonhoito- ja lifestylevideoita. Chiutips on yksi suosikkikanavani.

Mutta, asiaan. Tämän postauksen idea on arki, eli se peruskaura. Kasvojen pesu, kosteutus ja niin perustason meikki kuin olla ja voi. Tosin en meikkaa joka päivä, hyvä jos kerran-pari viikossa. En jaksa vaivautua, jos menoa ei ole lähikauppaa kauemmas, niin hauskaa kuin meikkaaminen onkin, paitsi tulipalokiireessä. Teen jossain välissä erillisen postauksen misellivesistä ja muista pikajutuista, sekä naamioista, tässä osassa jotain ihan muuta.

Ensin siis se meikitön osa:

Keskellä uusi tuttavuus, Cien Sensitive puhdistusvaahto, vasemmalla L'Oreal Hydra genius hoitoneste sekaiholle, oikealla saman firman Skin perfection seerumi, tuubi on Oriflame True perfection silmänympärysvoide.

Opettelen pesemään kasvoni ihan oikeasti ja vielä kahdesti päivässä. Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin aikaisin aamulla motivaationi kaikkeen paitsi nukkumiseen on aika heikko.

Sitten se pakkelipuoli, eli näillä vähillä saa naaman kuosiin.

Takana keskellä kehumani ja suuresti rakastamani Viva La Divan Perfect nudies with a touch of plum-paletti, jolla saa luomien lisäksi väriä myös kulmiin. Ihan edessä H&M:n rajaustussi, joka on kaikista rajauskynistäni paras, tarkka ja edullinen. Keskirivissä Essenceä, kulmapaletin tunnistanette edellisen postauksen kuvasta, se meni heti suosikkituotteisiin. Meikkivoide on Camouflage-sarjaa, joka peittää todella tehokkaasti ja taikoo kasvoihin tasaisen värin. Ripsiväri on Get BIG lashes!.

Jos olen menossa iltamenoihin tai muuten haluan panostaa eri tavalla, silloin lisään arsenaaliin yhtä sun toista, kuten toisen rajauskynän ja ties mitä highlightereita. Mutta tässä postauksessa ei ole puhe niistä, toki voisin tehdä myös postauksen keikkameikistä sun muista.

Muistakaa te siellä, että otan postausehdotuksia ja muita kommentteja ilolla vastaan! Tietty ne vähemmän rakentavat haukkvat palautteet suosittelen jättämään omaksi tiedoksi, niitä ei julkaista täällä, mutta senhän te siellä jo tiesittekin.

Timanttista torstaita kaikille!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pimeä tuli

Niin siis, pimeni kesäilta. Minne katosi keskiyön aurinko? Joko syksy on niin lähellä? Siltä vaikuttaa.

Sataa vettä, tummat pilvet peittävät taivaan ja päätä särkee, ukkosta lienee ilmassa. Huomenna luentoni alkavat ja koitan ruokkia opiskelumotivaatiota haaveilemalla sisustusjutuista, kuten Block-valaisimesta ja seinän kokoisesta String-hyllystä.

Eilen ajelimme pari tuntia suuntaansa anopin luo, samalla pistäydyimme langon ja tämän avovaimon rakennusprojektilla, ei voi kuin nostaa hattua miten he ovat jaksaneet kunnostaa 1800-luvun taloa uuteen kukoistukseen yritystoiminnan ja vuorotyön pyörityksessä. Alppimajan remontti tuntui kovin pieneltä siellä työmaan keskellä, historiallisten hirsien ja pönttöuunien katveessa. Langon ja avovaimonsa talosta tulee kyllä hieno, ihan varmasti.

Samalla reissulla tuli käytyä vähän ostoksilla eräässä isossa kauppakeskuksessa. En paljasta sijaintia sen tarkemmin, sillä samoja kamoja löytyy monen muunkin paikan hyllyistä. Tosin, täältä meiltä päin en ole saanut kaikkia ostoksiani kynsiini, joten kosmetiikkahyllyllä olin pienessä sokerihumalassa purkkien, tuubien ja purnukoiden ympäröimänä. Olen tässä vanhemmuuttani alkanut innostua enemmän ja enemmän kosmetiikasta, etenkin kukkaroystävällisistä ja eläinkokeettomista. Kemppari on alkanut vetää minua joka kauppareissulla puoleensa.

Tuskin siis yllättää, kun hyökkäsin heti suuren kemppariosaston uumeniin ja etenkin iso Essence-hylly piti tonkia heti ensin. Mukaan lähti tämmöinen setti:

Eli kiinnityssuihke, contourpaletti, kulmapaletti, sateenkaari-highlighter ja contour-sivellin

En ole vielä testannut kaikkia, kulmapalettia ja highlighteria pikaisesti. Ensivaikutelma on jälleen hyvä, olen ihan Essence-fani. Vielä kun osaisin meikata hyvin! Sitä odotellessa ei kannata pidätellä hengitystään. 

Lisäksi nappasin hyllystä mukaan ihania Freemanin naamioita, joita meikäläisellä saattaa olla häveliäästi sanottuna pari... (lue: 7)

En ole vielä testannut kumpaakaan, eilen illalla laitoin oranssia naamiota, mutta se ei ehtinyt vaikuttaa ja jouduin pesemään sen ennen aikojaan pois lastenhoidollisista syistä. Kuitenkin kokemukset Freemanin tuotteista ovat tosi hyviä, joten en epäile näidenkään tehoa. 

Nyt sunnuntaita jatkamaan, koko päivä on mennyt vähän löhöillen, sadepäivän ohjelmaa siis. Palaan kosmetiikkahörhöilyyni jatkossakin, saatte ihmetellä meikkikuvia jos onnistun edes välttävästi. Pidetään peukkuja. 

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!