Kevät saa, trallallaa! Vir var, anna rahaa!

Jee, aurinkoa! Sulavaa lunta! Sanoinko jo aurinkoa? Ihan huikea fiilis kun aikaisin aamulla on valoisaa ja aurinko lämmittää. Sopivasti tänä aamuna olikin sitten 16 astetta pakkasta, brr.

Keikkaa pukkaa taas, enää kaksi viikkoa ja kahdet treenit. Jännittää jo, mutta vain koska joudun ajamaan itsekseni pitkän matkan ja paluumatka tapahtunee yön pimeinä tunteina. Reitti ei ole likimainkaan tuttu ja se on paikoin pimeä, siellä on myös nähty hirviä. Arvannette, etten ole kovin rauhallisin mielin sen suhteen. Pitää ajaa rauhassa ja kurvata vaikka sivuun jos väsyttää tai muuten tarvii taukoa.

Viime päivät ovat menneet ehkä hiukan haikeissakin tunnelmissa, sillä Brucen imetystaival loppui torstaina. Imetin viimeisen kerran keskiviikkoiltana ja nyt ollaan menty ihan ilman. Urakka on ollut pitkä, välillä raskas, mutta kuitenkin olen kiitollinen että olen voinut imettää Brucea alun hankaluuksista huolimatta. Elpua imetin 1v2kk, joka on aika paljon vähemmän. Tosin Elpu on ollut huomattavasti parempi syömään kiinteiden aloituksesta asti. Olen molempiin imetystaipaleisiin tyytyväinen ja iloitsen onnistumisesta.

Toivon mukaan siis saan nukkua parit kunnon yöunet ennen keikkaa!

Sitruuna-inkiväärihauduketta rasittuneille äänihuulille

En halua juuri nyt edes ajatella keikkaa, koska se tosiaan hermostuttaa (myös sillä kivalla tavalla) liiankin kanssa ja täytyy treenata, sekä kuntouttaa ääntä. Viime treeneissä ääni alkoi väsyä ja äkkiä tuntui pisto äänihuulten kohdalla. Itse diagnosoin väärän hengitystekniikan ja huonon lämmittelyn syyllisiksi, joka todennäköisesti turvotti äänihuulia ja aiheutti kipua. Eli en ole kovinkaan paljoa laulanut tällä viikolla, vaan juonut lämmintä, vokalisoinut ja tehnyt hengitysharjoituksia. Tänään sitten treeneihin ja ajatuksen kanssa settiä läpi. Valmisteluja on laulamisen lisäksi myös ulkoisessa habituksessani, olen aivan ulalla sen suhteen.

Pääsiäistunnelmissa on hyvä miettiä tulevaa viikkoa, jolloin olisi tarkoitus käydä pitkästä aikaa Haaparannan suunnalla. Elpu jo ilmoitti syövänsä lihapullia "siinä isossa kaupassa". Candy World olisi varmasti lasten mieleen, mutta en usko mielenterveyteni rippeiden kestävän sitä reissua. Joten Ikea ja Coop/ICA Maxi/Rusta kohteiksi, siinä kaikki. Pitäisiköhän laittaa vähän ostoslistaa kasaan?

Long live rock 'n roll

Tervehdys sohvan uumenista. Väsyttää taas, vaikka se onkin jatkuva olotilani nykyään, kiitos pätkäöiden viimeisen neljän vuoden ajalta. Mutta ei se mitään, kyllä tämä tästä!

Viikonloppuna kävin humputtelemassa kaupungilla Elvenpathin kanssa ja ai että kun teki hyvää (pankkitilille pahaa), vaikka en ostanut yhtään sitä mitä suunnittelin, teatterilippua lukuunottamatta. Sitä paitsi, Sokoksen kempparissa oli niin jäätävät jonot JA Batisten rose gold-kuivasampoo oli loppu, niin mitä sitä turhia. Meikkivarastoni on ehkä huipussaan juuri nyt ja iso osa on taatusti mennyt vanhaksi.

Noh, hauskaa oli ja seura parasta. Käytiin ex tempore Valveella kuuntelemassa irlantilaismusiikkia The Reedsin esittämänä, kun Oulussa on kerta ollut irkkufestarit. Tykkäsin The Reedsistä ja voisin mennä toisenkin kerran kuuntelemaan heitä.

Oma musahommani etenee tasaiseen tahtiin, treenit kerran viikossa ja ainakin joulukuussa on vahvistettu keikka. Sunnuntaina olisi promokuvaus ja kuvaajana häärii tietenkin Elvenpath. Saas nähdä mitä keksin pukea päälleni ja mitä hittoa teen hiuksilleni ennen sitä. Löysin Cubukselta ihan järjettömän hienot legginssit(?) ja Elvenpath oli makutuomarina/muotipoliisina ja kannusti ottamaan ne. Cubuksessa oli vielä -25% kaikista housuista, joten pakkohan se oli. Ehkä kiskon ne jalkaani kuvauksiin, keksisinpä vaan sopivan yläosan.

Tämä viikko on mennyt opiskelujen osalta penkin alle, sillä meille rantautui taas flunssa, argh! Tähän mennessä potilaita on kaksi, Elpu ja Bruce. Oma nenäni tuntuu hetkittäin tukkoiselta ja vähän on sellaista pientä etäisesti kurkkukipua muistuttavaa kihelmöintiä. Hyvä tuuri, kun sunnuntaina on tosiaan ne kuvaukset ja samana iltana treenit. En taida edes yrittää uusinta biisilisäystä, sillä nopealla kokeilulla se tuntuu olevan teknisesti aika vaativa, joten ehkä lepuutan äänihuuliani. Kävin Elpun kanssa Ideaparkin It's Pure:ssa inkivääriostoksilla ja tekaisin kannullisen jotain juomaviritystä. Ostin myös Clipperin inkivääri-sitruunahauduketta ja litkin sitäkin. Kuivatut inkiväärinpalaset olivat maistelussa omaan suuhuni aika voimakkaita, joten lapsille ne tuskin maistuvat. Voisin kuvitella syöväni niitä pikaisena ensiapuna vaikka keikkapäivänä, jos kurkussa tuntuu pahalle. Naapurin rouva kyseli onko meillä tyrniä, kun tuli puhe räkäisistä lapsista. On, pakastimessa on pussi niitäkin.

Toissapäivänä ja eilen Elpu oli kotona hoidosta, tänään ja huomenna hoivaan Brucea. Jospa tästä taudista selvittäisiin ilman isompia vaikeuksia ja mielellään ilman aikuisten sairastumista. Haluan niin kovasti päästä sunnuntaina kuvattavaksi, vaikka ulkonäköpaineet lepäävät painavana harteillani. Paineiden vuoksi ja oman mielen piristykseksi iskin hennaa päähäni ja nyt hiukseni ovat kuparinoranssit. Erittäin suurella todennäköisyydellä olen kokomustassa asussa kuvauksissa ja heitän silmälasitkin päiväksi nurkkaan. Meikin suhteen lähden hakemaan silmiin painottuvaa ja tummaa lookia, toteutus on sitten eri juttu lopputuloksesta puhumattakaan. Sen kunniaksi pesin pitkästä aikaa meikkisiveltimeni, jotka todella olivatkin pesun tarpeessa, hyh hyh mikä määrä törkyä niistä irtosi! Ostin pari viikkoa sitten Essencen sivellisaippuan ja joku ilta tässä askartelen oman alustansa siveltimien pesuun, kunhan löydän kuumaliimapyssyn.

Huomenna edessä on verikoe, hyi. Pelottaa ihan sairaasti. Koitan ohjata ajatukseni muualle ja keksiä jonkun pienen palkinnon itselleni, niin ehkä selviän koitoksesta kunnialla. Onneksi sairastan "vain" kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka vaatii verikokeen keskimäärin kerran vuodessa. Raskausdiabeteksen kanssa joutui mittaamaan verensokeria pitkin päivää ja loppuajasta tökkimään insuliinia reiteen, saati sitten sektion jälkeen sitä Klexanea joka oli ihan hirveää. Lähipiirissäni on 1-tyypin diabetesta ja toisella ms-tauti, jotka arvatenkin vaativat pistämistä ihan reilusti. Pelkkä ajatuskin puistattaa, olen niin nössö neulojen suhteen. Ei uskoisi, tiedetään, kun rakastan tatuointeja enkä pelkää tatuointineulaa ollenkaan, mutta nämä rokotus- ja verikoepiikit vasta kamalia ovatkin!

Taidan tämän vuodatuksen päätteeksi kömpiä Brucen viereen torkuille, takana on taas pätkäyö, tosin edellistä hieman helpompi. Toissayönä uneni jäivät tosi vähille ja otan tänään vahinkoa takaisin sen mitä voin, ulos meillä on tuskin asiaa kun Bruce-parka on aivan tukossa.

Ensi kerralla saatte kuvia ja ehkä jotain raporttia kuvauksista, käykää instassa vilkaisemassa anvephotography, siellä on Elvenpathin upeita otoksia.

Mukavaa torstaita, nähdään pian!

You say, it's your way

Keikka on ensi viikolla, ei ole siis varaa sairastella ja siksi käytän kaulahuivia enemmän kuin paljon, shemagh on paras! (shemagh on siis se suosittu ns. plo-huivi) Kiva pieni ulkoasukriisi keikan johdosta päällä, hame vai housut? Yläosa A vai B? Irokeesi vai torttukampaus? Ainoastaan kengät olen valinnut, uskolliset niittimaiharini. Sori horosaappaat, te jäätte nyt kotiin. Menin honkkelina kompastumaan robottimoppiin ja nilkka vääntyi, eli se on nyt entistä huonompi ja v-käyrä on katossa. Argh!

Tänään on sentään ollut kivoja juttuja, lämpöä, aurinkoa, bänditreenit ja 2v hääpäivä, sekä siipan nimipäivä. Onnea meille!

Hiukan hirvittää tuleva keikka, vedin treeneissä pari biisiä suoraan sanottuna päin persettä. Perfektionistia suututtaa, täytyy siis vaan harjoitella enemmän. Saas nähdä miten keikalla käy, tänään kokeilin ekan kerran omistamaani korvamonitoria (kiitos siitä rakkaalle siipalleni), oli aika jännä!

Alennusmyyntejä olen kolunnut jopa kahden liikkeen verran, Seppälän Outletista raahasin mukaani korvikset, parit sormukset, luomivärin ja tekoripset, Fiorellasta tunikan ja olohousut. Hui. Ruokakauppareissulta tarttui aiemmin mukaan hyvin kasarivaikutteiset farkut, pitää ottaa löydöistä kuvia, luomiväri maksoi vain 50 senttiä! Jo pelkkä nimi oli niin siisti että se oli pakko ottaa, Panther. Wau! Oli se kivan värinenkin, musta, joten sopii ainakin iltamenoihin ja keikkakäyttöön. Jos muuten joku teistä osaa heittää vinkkejä tekoripsien kanssa pelleilyyn, niin kertokaa ihmeessä!

Koska olen ahne, haluan hirveästi vaatteita. Syksyllähän tänne avataan IdeaPark ja keskustaan valmistuu (muistaakseni avataan ensi vuonna) kauppakeskus Valkea. Oijoijoi! IdeaParkiin on tulossa mm. BikBok ja HenkkaMaukka (toivottavasti tulisi se kotivalikoima tänne pohjoiseen, myös kunnon Henkan kemppari olisi tervetullut), tulisipa Indiska! Bongasin viimeksi mainitun nettikaupasta aivan täydellisen raitatunikan. Vielä kun löytäisin pari raitamekkoa, hemmetti. Raitoja joka paikassa. Mikähän lie raitavillitys on iskenyt, en tiedä.

Saapa nähdä kuinka tuskainen viikko on edessä, ainakin rahaa tulee taas palamaan. Pitää hakea kaksi pakkaa piilolinssejä, niihin uppoaa kymppi kavereineen, äh. Mutta ei voi mitään, keikalle ei mennä lasit nenällä, piste.

Pieniä pipanoita

Ensiksi onnittelut rakkaalle ystävälleni R:lle ja miehellensä J:lle pienokaisesta, joka tänään saapui maailmaan pitkän odotuksen jälkeen.

Te olette saaneet onnen sen

kun perheeseenne syntyi tuo pikkuinen.

Niin pienet kädet tarrautuu sormiin vanhempain,

hän teille sillä kertoo "Te olette maailmain".

Ei hellyyttänne liikaa hän koskaan saada voi,

pian korvissanne helskyen lapsen nauru soi.

Ei maailmassa ihmettä ole suurempaa

kuin lapsi, jota yhdessä saatte rakastaa.

Yllättäen tämä ihana uutinen on ollut päällimmäisenä mielessä, ei ole edes flunssa ketuttanut kun tieto uudesta pienestä ihmisestä on saanut suupielet korviin asti. Harmi kun tämä perhe on niin kaukana, etten pääse näkemään, mutta onneksi saan rakkaan ystäväni takaisin tänne pohjoiseen myöhemmin ja aion todellakin viettää aikaa hänen kanssaan.

Tänään on myös ollut pinnalla eräs bändi:

Laulan siis nykyään kahdessa bändissä, molemmat hyvinkin uusia ja debyyttikeikkaa vailla. Vanhempi bändi perustettiin keväällä ja se soittaa kasarirock-covereita, eniten setissä on Scorpionsia. Uudempi on ihan vasta nähnyt päivänvalon ja sen linja tulee olemaan raskaampi ja painottuu vahvasti Iron Maideniin, siksi tänään olen Inssin kanssa hukuttanut aistejani Maidenin tuotoksiin. Lisäksi aion etenkin tämän uuden bändin riveissä panostaa ulkoasuun, koska olen tässäkin porukassa ainoa tyttö. Joten tiedossa toivon mukaan teemoja pukeutumisessa ja näyttäviä asuja. Tietty musiikki tulee ensin, mutta varmasti on mukavaa jos bändi panostaa ulkoasuun jonkin verran. Pojilla taitaa pysyä hyväksi havaittu farkut ja t-paita-linja, joten haluaisin mielelläni poiketa siitä jollakin tavalla, pelkillä vaatteiden leikkauksillahan saa jo paljon aikaan, mutta tyttönä voin kuitenkin heittää päälleni mekkoja sekä hameita, tosin lavarakennelmat rajoittavat niitä aika tavalla, sekä tapani nostella jalkaa monitorille...

Tässä vielä kuva hääkimpustani allekirjoittaneen kädessä, katselen josko uskallan laittaa muita kuvia.

Kuvassa valkoista ruusua, sinistä isoa hortensiaa ja herttalyhtyköynnöstä.

Minä jatkan esiintymisasujen miettimistä ja Maidenin kuuntelua, on se vaan loistava bändi.

Kosmetiikkaostoksia

Ostinpa itselleni joka paikassa hehkutetun bb-voiteen, omani on Maybellineltä. Ja tämä kuva napattiin Googlesta, loput sieltä WIH:stä:

Samalla reissulla ostin kolme putelia kynsilakkaa ja kuultomeikkivoiteen, jota ei ilmeisesti edes valmisteta. Tai sitten se on vaihtanut nimensä. Kyseessä on siis Lumenen tuotos. Nyt iski epäilys olenko ostanut liian tumman sävyn, mutta katsotaan... En tiedä ovatko bb-voide ja kuultomeikkivoide sukua toisilleen. Noh, onpahan nyt arsenaalia! Kuten tiedätte, olen laiska meikkaaja.

Ensi viikolla pääsee taas bänditreeneihin! Voi olla että toinen bändi kutsuu minua keulilleen, joten olen sitten kahden bändin leadhuutaja. Toinen bändi potee vielä vajaata miehitystä, joten en laske vielä sen varaan kauhean paljon.

Oli muuten ihan pakko tänäänkin tehdä smoothieta, ostin kauppareissulla lisää tarpeita, mansikoita, vadelmia, persikoita (säilykkeenä tosin) ja banaaneja, vaikka vatsa ei niistä ylettömästi pidäkään. En vielä uskalla kokeilla mitään pinaatti-porkkana-parsakaalijuttuja, pysyn makeissa tuotoksissa, vaikka en lisääkään mössöihini mitään makeutusta. Onneksi on olemassa pakastealtaat ja säilykehyllyt, saa marjoja ja hedelmiä keskellä talvea. Toki niitä tuodaan kaamoksen keskelläkin kotimaahan, mutta hinta voi kirpaista ja onhan se toki helpompaa nakella blenderiin pussista tai tölkistä valmiita paloja kuin alkaa kuorimaan ja pilkkomaan. Etenkin aamulla ei todellakaan hotsita tehdä yhtään ylimääräistä ponnistusta, kun en tunnetusti ole aamuihmisiä. Siksi ehkä tukkani on helposti laitettavaa mallia ja omistan nyt lisää meikkiarsenaalia, bb-voiteella luulisi saavan naamansa vähällä vaivalla ihmismäiseksi. Paniikkitilanteessa voi aina käyttää kommandopipoa, burkhaa tai paperipussia.

Up the irons

Katson tässä samalla synttärilahjaksi saatua Iron Maiden Flight 666 dvd:tä. Kova meno pojilla ja keikoilla on väkeä kuin muurahaisia. Vähän eri hommaa kuin meidän harrastemuusikoiden näpertely, ei siinä olisin iloinen jos saisin esiintyä vastaavan kokoiselle yleisölle kuin kuvassa ja popula olisi vielä ihan pähkinöinä. Ehkä joskus, ei voi tietää. Onhan meillä jo huimat 270 fania lärvikirjassa, vetää sekin hiljaiseksi ja nöyräksi. Varsinkin kun tietää, että minulla on omia faneja, jotka ovat nähneet (lähes) jokaisen keikan millä olen ollut ja eräs fani muistaa aina tulla setin jälkeen puristamaan kättä ja sanomaan jotain positiivista.

Mitä kuuluu meidän amatööriharrastajamuusikoiden arkeen bändihommien osalta? Emme vietä tien päällä puolta vuotta kerrallaan, vaan keikkoihin tuhrautuu kerrallaan pari päivää, matkaamme omilla autoillamme emmekä busseilla tai lentokoneilla. Treenaamme noin kerran viikossa koko porukalla, joskus on taukoa ja jokainen treenaa tykönään omaa osaansa. Koska olen lead-kitaristin avovaimo, treenaamme yhdessä. Tosin äänenhuollon jutut, lämmittelyt ynnä muut vähemmän viisaan näköiset toiminnot haluan tehdä ihan yksin. Sulkeudun vaikka vessaan. Pokka pettää muuten, eikä hommasta tule mitään. Treenit nauhoitetaan lähes aina, aluksi inhosin kuulla omaa ääntäni, mutta nyt olen tottunut siihen. Nauhalta voi kuunnella miten biisit oikeasti sujuvat ja miettiä mitä kannattaa hioa. Oma ääneni on kehittynyt tänä aikana huimasti, sitä on käytetty, treenattu, rääkätty ja sen rajoja on koeteltu. Uskomattominta on, että minua, pientä pohjoispohjanmaan tyttölasta, on verrattu itse sumutorvi Bruce Dickinsoniin. Kuulemma huudan melkein yhtä lujaa. Se on suuri kunnia.

Keikkapäivistä olenkin puhunut. Ennen keikkaa on treenattu tuntikausia hikisen treeniksen uumenissa, settilistaa on kasattu yön myöhäisinä tunteina. Kun se taikapäivä koittaa, lähtee autoletka treenikämpältä matkaan mukanaan roinaa ja rompetta. Soundcheckissä pääosassa on odottelu, joskus se vie tunteja. Äkkiä se on ohi, autoletka hajoaa omille teilleen. Vasta silloin vaihdan vaatteet, laitan hiukset ja sotamaalin, lämmittelen ja olen valmis. Jalat tärisevät kahden ensimmäisen biisin ajan, ei tiedä miten päin olisin. Mutta kun olen lavalla, olen enemmän elossa kuin koskaan. Keikan jälkeen olen hikinen ja väsynyt, valun kotiin suihkuun, pesen pois meikin, hiuslakan ja menen nukkumaan. Yleensä roudaamme kamat pois seuraavana päivänä ja olen silloin tasan saman näköinen kuin alkuroudauksessa, ei meikkiä, mukavat vaatteet, hiukset piilossa poninhännällä tai pipon alla.

Minä rakastan sitä. Kun ihmiset laulavat mukana, vaativat lisää, mylvivät ja tulevat keikan jälkeen kiittämään. Jos heitä ei olisi, mikrofonini pölyttyisi kotelossaan ja äänijänteeni surkastuisivat. Kiitos jokaiselle joka tunnustaa fanittavansa meitä ja on eksynyt keikalle laulamaan kanssani.

Bileet ja hömppää

Eilen oli hauska päivä, tosin päivällä oli melkoisen kiire. Illalla tupa täyttyi bändin jäsenistä puoliskoineen, sillä juhlimme etuajassa synttäreitäni. Lahjoja tuli, vaikka olinkin sanonut etten niitä kaipaa. Mutta voi, ne olivat mahtavia! Komppikitaristi rouvineen toi Iron Maidenin Flight 666 dvd:n, rumpalilta ja hänen avokiltaan sain lasipurkillisen karkkeja, kauratyynyn (jonka lahjan antaja oli itse tehnyt migreeniäni ajatellen) ja Ikean lintutarjotin, jota olen kovasti toivonut itselleni, hauska sattuma. Kosketinsoittaja miehensä kanssa toi kauniin leiskuvan punaisen (lempivärini!) kukkakimpun. Umpikiero savolainen basistimme toi absolutistille pullon punaviiniä, saa kuulemma lahjoittaa eteen päin. Sehän passaa.

Ilta oli todella kiva, toivottavasti vastaavia illanistujaisia voisi viettää toisenkin kerran. Halloweenia juhlimme kosketinsoittajamme luona, nauttien todella maittavista tarjoiluista. Oli todella kuninkaallinen olo kun istui niiden herkkujen ääreen!

Tänään olen kärvistellyt päänsäryn kanssa, krapula absolutistilla. Johtunee siitä, että olin eilen liikkeessä ja etenkin hartiaseutu joutui kovalle rasitukselle, sekä valvoin myöhään ja syöminen jäi vähälle, vaikka teinkin melko runsaasti tarjottavaa, mutta enhän minä taulapää mitään tajunnut syödä. Pöljä mikä pöljä. Joten olenkin tänään mussuttanut eilisiä tarjoiluja, mmm.

Ilokseni kämppä on edelleen siisti, tosin tiskiä on ilmestynyt runsaasti. Jospa se pysyisikin siistinä, aion yrittää. Ehkä minun pitäisi myös rasvata nahkaani ahkerammin, pestä meikkisienet ja -siveltimet ja käyttää naamarasvoja säännöllisesti. Alanhan kohta rypistyä. Virallisesti syntymäpäiväni on viikon päässä, eli 15:s päivä. Ehkä voisin raottaa kosteusvoidepurkin korkkia hiukan useammin ja näyttää meikkivälineistölleni saippuaa. Meikkaankin todella harvoin. Pläääh. Toisaalta, miksi meikkaisin jos käyn vain lähikaupassa? Ehkä voisin reipastua.

Alennusmyyntien alettua olen rikastunut peräti kahdella paidalla ja kaksilla farkuilla. Mutta minä ahne paskiainen haluan lisää, lisää ja lisää.

Me sydän se

Uusin harrastukseni kauniiden kuvien parissa, weheartit. Olen ihan koukussa ja tulen tulevaisuudessa postailemaan kuvia sieltä, edellisen merkintäni kuvamateriaali on juurikin ko. paikasta. Ihania kuvia! Huomaatte ehkä, miten sekalainen makuni onkaan, tyyliin pvc:tä ja ruusulakanoita. Tyttönä oleminen on niin kivaa, että ällöttää.

Tuolta sivulta pääsee katselemaan, mitä kuvia olen tykännyt ja vierailemaan profiilissani. Onko paikalla muita käyttäjiä?

Tänään käväistiin piruuttaan Topi-keittiöllä katselemassa mallikyökkejä. Minulla on vahva näkemys siitä, millaisen keittiön oikein haluan, jossain määrin voin joustaa, mutta rajansa silläkin. Lisää tilaa astioille, sanon minä!

Valitettavasti tähän tekstiin mahtuu myös huonoja uutisia. Vihulaiseni, sairauteni, on nostanut rumaa päätään ja nyt on menossa synkkä jakso. Oireet ovat voimakkaat ja väsyttävät pienen ihmislapsen alta aikayksikön. Tämä bloggaaminen ja kauniit kuvat piristävät, joten jaksan paremmin räpiköidä eteen päin. Onneksi en ole sairaalahoidon tarpeessa. Sen kummemmin en halua asiaa vatvoa, kyllä olo taas paranee ja olen pian entiseni, vaikka vihulainen ei olekaan pois kehostani.

Parin viikon päästä juhlin syntymäpäivääni, pari päivää sen jälkeen nousen bändin kanssa lauteille Apollossa (jos en väärin muista). Tänään alkaa setin kasaaminen, kun illalla rokataan treeneissä.

Joululoma!

Tänään on tehty vuoden viimeinen tentti, jonka paketoin ennätysajassa, aikaa meni vain kymmenen minuuttia! Ainakin jäi hyvä fiilis, tuntui että osasin. Jospa siitä nyt saisi sen tavoittelemani kakkosen, asteikko kun meillä on 0-3. Tietty jos kolmosen saan, niin vielä parempi.

Huomenna on edessä viikon kamalin hetki, kun minulta ihmispololta leikataan pois viisaudenhammas. Olen kauhusta kankea, onneksi rakas avokkini lupasi olla henkisenä tukena ja kuskata minua. Nyt peukkuja pystyyn, että saan nauttia jouluherkuista ilman kipuja tai leukalukkoa. Pari lahjaa on edelleen ostamatta, pärkele.

Tänään oli vielä ilokseni treenit, joten sain laulaa (huutaa) 2,5h ja rokata hyvässä seurassa.

Nyt mässään suklaata kun huomenna on naama kuitenkin kipeä!

Löhölauantai

Eilinen keikka meni hyvin, jäi todella hyvä fiilis ja lauteilla olisin viihtynyt toisenkin setin verran. Tukkakin pysyi pääosin kiharalla vaikka kuuma olikin. Kiitokset bändikavereille ja yleisölle.

Tänään toivutaan eilisestä, löhötään verkkareissa eikä tehdä mitään järkevää. Korkeat korot saavat pysyä kaapissa tiukkojen vaatteiden kanssa. Tänään suositaan mukavuutta. Ehkä sen verran pitää ryhdistäytyä, että hakee toisen auton pois treenikseltä. Ehkä pitäisi kipaista kaupassakin ostamassa jotain pientä. Vaikka minähän vaeltaisin tuntikausia vaatekaupoissa kuola valuen!
Ehkäpä kuitenkin tyydyn valuttamaan sylkeä verkkokauppojen antimille, enkä näytä naamaani ulkosalla kuin pakon edessä. Meillä kun myrskyää ja armas selkäni on hiukan vihoitellut. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa.

Keikkapäivä!

Jihuu, se on keikkapäivä tänään. Tunnin päästä alkaa roudaus ja ysiltä aloittaa eka bändi (Inssi soittaa siinä bassoa). Meidän pumppu nousee lauteille tuntia myöhemmin.

Eilen vietin kauneusiltaa, makasin oikosenaan saunan lauteilla, laitoin aromaterapeuttisen naamion, tein mani-pedin ja tänään laitoin lakat kynsiin. Lisäksi koitin elvyttää korpputukkaani tehohoidolla. Olipa todella rentouttavaa pötkötellä sohvalla naamio kasvoilla, koko kroppa hemmoteltuna ja katsoa Ritari Ässää. Saunan lämpö rentoutti niin hyvin, että uni tuli melkein siinä paikassa. Kurkkuviipaleet unohdin silmien päältä, heh heh.

Tänään ei meikata, eikä laiteta hiuksia ennen iltaa. Myös vaatetus on mukava, melkein verkkaritasoa. Illalla saa kähertää ja paklata, seistä kuumalla lavalla valojen porottaessa naamaan ja jalassa korkokengät, mäsät nilkkani kirkuvat armoa jo nyt.

Minun piti viedä karvalapsi koirapuistoon riehumaan, mutta sataa vettä. Prinsessa Mammi ei astu ulos jos taivaalta tulee mitään vettä muistuttavaakaan. Siellähän kastuu, hyihyi. Enpä minäkään tykkää sateessa tarpoa. Mielummin oleskelemme sisällä Mame ja minä, kumpikin omalla sohvallaan. Kyllä, meillä on koirasohva. Se on Inssin vanha kankainen sohva, joka on nyt vain ja ainoastaan koiran käytössä. Ihmisille on oma kulmakolossinsa. Lisäksi Mammilla on oma tyyny, Ikean punainen sydän joka halaa, se on saanut sen äidiltäni ja se on Mamen Tärkeä. Kuten kissanpentu Lakun lähes karvaton leluhiiri, jonka neiti on omatoimisesti pessyt pari kertaa vesikipossa. Laku on jo pieni julkkis lähipiirissä tempaustensa johdosta.

Illan vaatteet ovat melkeinpä jo valittu, vielä en ole varma laitanko hameen vai housut. Pitää katsoa millainen lava on keikkapaikalla, se määrittää jo helman pituutta kovasti, samoin lavalle vievät portaat. Hyvillä fiiliksillä tässä ollaan, odottavat tunnelmat. Tiedossa hauska ilta, se on varma.

Vielä kun oppisin tekemään kravattisolmun, en vain osaa.

Onnea on...

Kaavoihin kangistuneena pessimistinä aion nyt keskittyä positiivisiin asioihin, mitkä tekevät minut iloiseksi ja onnelliseksi. Niitäkin kun on vaikka ja kuinka, aina vaan ei näe metsää puilta, y know.

Vaikka kesä alkaa olla lopuillaan, silti on mukavaa, että syksy tulee. Sumuisen sateisissa pimeissä syysilloissa on sitä jotain, vaikka goottiklisee onkin. Ruskan värit ovat tietty upeita, eikä aurinko ihan vielä pakene jonnekin piiloon. Minusta neljä vuodenaikaa ovat suuri rikkaus, vaikka erään sketsin mukaan talvella: lunta sataa ja kaikkia vituttaa. Totta sekin. Kylmyys ja pimeys eivät ole ihmislapsen mielelle paras mahdollinen yhdistelmä, mutta on siinä talvessakin puolensa.

Musiikki on ihanaa. Bändin kanssa treenailu ja keikat ovat todella tärkeä juttu, lisäksi on erittäin suuri asia olla Inssin kanssa samassa bändissä. Inssi soittaa kitaraa jumalaisen hyvin ja aina kun avokkini on lavalla, halkean ylpeydestä. Myös muut bändiläiset ovat todella taitavia muusikkoja, eihän tästä hommasta voi muuta kuin nauttia, iso kiitos siitä heille. Tästä olen nimittäin unelmoinut lähes koko ikäni.

Kauniit asiat ovat visuaaliselle ihmiselle tärkeitä. Koska olen vielä tyttö, niin yllättäen pidän paljon vaatteista ja asusteista. Kimaltavat korut ovat erityisen ihania, sekä vintage-tyyli, eli hattuverkot ja kynähameet ynnä muut. Kynsilakkoihin ja korvakoruihin olen ihan heikkona, ja kummasti sorrun jompiin kumpiin kaupunkireissuillani. Iiks.

Kauniita asioita ovat lisäksi tatuoinnit, suuri rakkauteni ja ovat ne lävistyksetkin kivoja. Ja tietty sisustusasiat pyörivät paljon mielessä ja minusta on todella hauskaa katsella kauniita sisustuskuvia ja selailla katalogeja. Halvat huvit, kivat kuvat.

Naisellinen hömppä, rakkausnovellit ja kosmetiikka ovat aina ilahduttavia juttuja. Vaikka hiusten kihartaminen on lähellä masokismia, palovammoja välttäen, niin onhan se kivaa onnistua. Eipä korsetitkaan ole verkkarien veroisia lötköjä, mutta ne ovat kauniita. Korkokengät ovat vielä oma lukunsa.

Mikä tekee teidät iloisiksi?