So bloody and wild

Murheensa kullakin. Minulla se on veri. Tai kun sitä ei tule, ei niin millään. Sormeni ovat mustelmilla ja uskallukseni romuttunut. Sain eilen verensokerimittarin ja muut roippeet. Inhottavaa hommaa, mutta ei onneksi ikuista. Yäk.

Hyviä uutisia! Sain lähtöluvan ja Tampere kutsuu, enää viikko aikaa! Elpun mekko on ommeltu ja se onnistui mielestäni ihan hyvin, vaikka säätämistä riitti. Siksak ei ole ystävä. Oma mekkoni tulee huomenna työn alle, piirrän kaavat ja semmoista. Kankaat pitää vielä pestä. Pääsenkin tosi helpolla, kun ei tarvitse vetoketjua ja valitsin helpoimman mahdollisen kaavan. Buah hah haa.

Käyntikohteita Mansessa riittää, itse ajomatka vähän jännittää, sillä meikäläisen pitää syödä 2-3 tunnin välein ja tietty taukoja täytyy pitää jo pelkästään Elpun vuoksi. Ajetaan vielä mahdollisesti Jyväskylän kautta, joka ei ole kovin tuttu reitti. Vaskikellossa olisi ihan kiva psyähtyä. Ehkä mennään sillä asenteella että ei liikaa murehdita missä pidetään taukoa, vaan auto sivuun aina tarvittaessa. Huoltoasemia ja levähdyspaikkoja Suomessa kuitenkin riittää. Ainakin luulen niin.

Ja matkaan tarvitaan tietty tavaraa, eli lista. Ensinnäkin The Automatka. Sinne tarvitaan juotavaa, eli vettä. Mielellään 2 pulloa, äidille ja tyttärelle. Sitten laturi ja iPad viihdyttämään takapenkkiä, ehkä jotain värityskirjaa ja kyniä tai vastaavaa. Lapsi ei todellakaan nuku koko matkaa, se on varma. Eväät ostetaan matkalta, kun niitä pysähdyspaikkoja on kuitenkin tiheästi. Mutta mitä muuta? No ainakin:
- juhlavaatteet koko perheelle
- vaihtovaatteita jokaiselle tarpeeksi, joka säälle, etenkin lakit suojaamaan päätä
- kengät juhliin ja muualle
- särkylääkettä ipanalle ja aikuisille
- minulle verensokerimittausvälineet ja asiaankuuluvat paperit, sekä lääkkeet
- lapselle muutama tuttu lelu ja kirja
- laturit puhelimille
- hoitolaukku ja sinne vaippoja, kosteuspyyhkeitä, käsidesiä, roskapusseja, ruokalappu, nokkamuki
- rattaat
- jokaisen omat hygieniatarvikkeet, hammasharjat ja -tahnat, hiusharjat, dödöt, kosteusvoiteet jne
- minulle meikit, hiustuotteet, korut ja kiharrin/suoristusrauta
- aurinkorasvaa
- basso laukkuineen, piuhat ja nuppi

Volvo tulee olemaan aika täynnä.

Hirvittää jo valmiiksi miten paljon tulee kävelyä sen muutaman päivän aikana, sillä tämäkin raskaus on vaatinut lepoa ja himmaamista kaikesta. Salijäsenyys piti laittaa jäihin, edes kauppareissua ei voi tehdä ilman tukalaa oloa. Eli kunto on todella huono ja vaadin paljon lepoa. Pitää suunnitella reitit kaupungilla niin, että pääsen levähtämään tarvittaessa ja saan vaikka mitata sokerit rauhassa, onneksi kohde on tuttu!

Get ready for work

Melkoinen höykytysviikko takana. Sain keskiviikkona auringonpistoksen ja torstaina kävin työhaastattelussa. Perjantaina pakkauduin perheen kanssa autoon ja suunnistimme veljeni ja kälyni seurassa Haaparantaan, tällä kertaa kävimme Ikean lukuunottamatta ihan uusissa paikoissa, Ica Maxissa ja ÖoB:ssä. Yllättäen rahaa meni ja tilalle tuli kaikkea kivaa, kuten ihana Maskros-lattiavalaisin, joka koreilee lähietäisyydellä. Kuulemma ipana manipuloi isänsä ostamaan pehmopandan, veikkaan isän heltyneen jo ennen kuin ipana huomasi koko lelua.

Viikonloppu meni vanhempieni luona, uskollinen sotaratsuni, eli kurttuopel Vekkuli, tarvitsee rakkautta, hellyyttä ja pajavasaraa. Sekä parillasadalla egellä osia. Minä hoidin jälkimmäiset, veikka loput. Eli Vekkuli jäi vanhempieni etupihalle veljeni asiantunteviin käsiin, josko katsastusmies olisi sitten tyytyväinen, kele. Kiitokset veljelleni, joka taas kerran on suostunut värkkäämään toistaitoisen siskonsa auton kimpussa ja vielä kohtuullisella palkalla. Jos veikkaseni luet tätä, saat bonuksen, jos haluat, olet sen totta vie ansainnut!

Niin, tosiaan, sain töitä. Huomisesta alkaen tulen olemaan erään isohkon firman palkkalistoilla, hiippailen lafkan tuotantotiloissa ja teen vaikka sun mitä. Minusta tulee vuorotyöläinen ja huomenna aloitan kivasti aamutuurissa, kello kuusi. YÄK! Kuten tietänette, inhoan aikaisia aamuja ja rakastan nukkumista, joten en hypi riemusta kun tiedän kellon herättävän 4.30. Onneksi ei tarvitse miettiä työvaatteita eikä meikata, sillä työnantaja tarjoaa vaatteet ja meikki menee ihan hukkaan. Koska työ kuluu elintarvikkeiden äärellä, saa rakas kulmakoruni lähteä ainakin työpäivän ajaksi, laitan sen takaisin, jos se suostuu menemään paikalleen ilman suunnatonta survomista ja runnomista.

Eniten huomisessa jännittää miten ipana pärjää, siippani ryhtyy siis koti-isäksi ja huomenna olen poissa melkein 9 tuntia, joka on pisin aika ikinä minkä olen ollut erossa pikkuneidistä. En tiedä miten kestän päivän ilman hillitöntä ikävää ja hiljaa hyytävää paniikkia, sillä mielikuvitukseni on maalannut päähäni kuvan, jossa talomme on palanut kasaksi tuhkaa, lunta sataa, ipana istuu itkemässä likaisissa ja resuisissa vaatteissa hillittömässä hangessa, surullisen viulun soidessa taustalla. Kaikki tämä sillä aikaa kun huono äiti on töissä!

Ehkä nyt olisi syytä raahautua nukkumaan, jos saisi unta vaikka kuutisen tuntia putkeen, niin olisin helkkarin iloinen. Ipana, anna äitisi nukkua, jooko?

Take me out

Niin ihanaa kun elämä kotona vaaleanpunaisessa pumpulissa onkaan, täytyy joskus päästä postilaatikkoa ja lähikauppaa kauemmas. Joten armas aviomieheni yllätti ja vei meikäläisen hankkimaan sokerihumalaa Zeppeliiniin, jee jee.

Rahaa paloi rapiat neljäkymppiä ja sillä sai melko hyvän läjän kamaa! Ostoksista ei tietenkään ole kuvia, kun kamerasta on akku loppu ja olen surkea kuvaaja, pahoitteluni.

JC:stä ostin uudet farkut ja pari paitaa, Seppälästä legginssit (joissa näytän ihan tolkuttoman tyhmältä), alusvaatteita (piti ostaa pienempiä, voi moro) ja housut. Henkalta olisin halunnut eräät toiset legginssit, mutta nepäs oli loppu, yyyy. Ei kauheasti houkuta tilata niitä, verkkokaupan postikulut ovat mielestäni ihan törkeät.

Jälkikasvukin jaksoi hienosti istua kaukalossaan koko rumban ajan, yleensä jossain vaiheessa alkaa kitinä kun tyttö ei tykkää yhtään olla köytettynä turvakaukaloon. Tuttiahan ei voi syödä, se pitää sylkeä pois! Phyi!

Seppälään jäi muuten vielä yksi paita jota himoitsen. Inssi ei oikein lämmennyt sille, mutta siltä ei kysytä. Kyllä tämän ikäinen voi vielä käyttää heppapaitoja!

Tänään on yleisen hästäämisen lisäksi käyty tsekkaamassa pari autoliikettä, nykyiset kiesimme ovat mahdollisesti lähdössä pois yhden tilaihmeen tieltä. Nykyään meillä siis asustelee VW Bora ja Opel Vectra, eli Volsku ja Vekkuli. Molemmat ovat hyviä pirssejä, imaisevat sisuksiinsa hyvän läjän tavaraa, mutta eivät ihan niin paljoa kun tarvisi, lisäksi Vekkulissa ei ole ilmastointia. Joten, nyt olen myöntynyt tila-autoon, tai ainakin julmetun isoon farmariin/maasturiin. Mutta mitään bussia tai kirahvinkuljetusvälinettä muistuttavaa ylikasvanutta koppimopoa en meille huoli!

Lisäksi Haltijapolun Elvenpath kävi kylässä ja toi ipanalle tullessaan Ainun ensipupun, sekä itse tekemänsä villasukat (mustat valkoisilla kalloilla, tiätty!) ja lepakko- eli batmobilen. Kiitokset vierailusta ja ihanista jutuista, kyllä Toukan nyt kelpaa kun on kunnon iso unikaveri ja viimesen päälle päheät sukat sekä mobile, eipä ole joka kersalla!

Väsyttää

Huoh. Takana autokoulun 2-vaiheesta teoriat ja liukkaat, hyvin meni. Voimille otti kunnolla, mutta onpahan sekin nyt hoidettu. Ensi viikolla pääsen ajamaan arvioivan ajon ja se on sitten siinä. Sitten odotellaan josko minua muistettaisiin pysyvällä ajokortilla. Enpä olisi aiemmin uskonut että näen tämän päivän. Ajokortti ja oma auto! (vaikka ei olekaan kauhean ympäristöystävällistä ajella yksin isolla autolla... hyi hyi) Ja kyllä, toinen auto on oltava farmari tässä taloudessa kun on koira ja bändiharrastus. Inssin Volkkari ei ime samaa tavaramäärää kuin rakas sotaratsuni Vekkuli, eli (Kurttu-)Opel. Kurttu siksi, että oikeassa etulokasuojassa komeilee vieläkin hirmuinen naarmun ja lommon yhdistelmä jonka sain aikaan ajamalla liian läheltä rautaputkea. D'oh! Kyllä vain, koko pellin mitalta ja oveenkin tuli reikä. Puolustaudun kertomalla että tapaturman sattuessa olin nauttinut ajokortista vain parisen kuukautta. Sattuuhan niitä. Uutta peltiä saa aina, ihmisiä ei, sanoo rakas ja viisas isäukkoni.

Sanokaa mitä sanotte;

Lauantai kuluu muuttoapuna kun rakas ystäväni R ja miehensä J, sekä heidän pieni lapsosensa muuttavat takaisin tänne pohjoiseen, oi onnea! Kuultuani uutisen pillahdin onnesta itkuun, ihmekös. Aion vierailla ystäväni luona niin paljon kuin hänen hermonsa kestävät.

Ensi viikosta sovin aviomieheni kanssa tulevan vegeviikon, eli rehuja pöytään! Saas nähdä mitä siitä tulee. Nyt siis nenä kiinni keittokirjoihin ja selaamaan nettiä kun pää lyö taas tyhjää. Oikeasti minun pitäisi olla nukkumassa, eikä suinkaan koneella. Laitetaan nyt parit ruokakuvat WIH:n ihmeellisestä valtakunnasta, terveellistä evästä, olkaa hyvät.

Sing once again with me

Ei, ei pelkoa, en aio tällä kertaa paapattaa bändihommista. Olen vain kuunnellut viime aikoina Oopperan kummituksen tunnussävelmää, josta pidän todella paljon. Tosin olen valitettavasti törmännyt ihan kauheisiin tulkintoihin, ainakin omasta mielestäni.

Tämä päivä ei kuitenkaan ole kulunut kovin musikaalisissa merkeissä, sillä huomenna on tentti ja minä olen muka lukenut. Pää lyö taas tyhjää. Ehkä pitää vielä vilkaista mitä niissä papereissa olikaan, aiheena aina niin hilpeä kirjanpito. Noh, sittenpä se on ohi ja jäljellä on enää yksi kurssi samaa lajia. Oi onnea!

Tälle viikolle ohjelmassa olisi tehdä inventaario meikkeihin ja surutta heittää pois vanhentuneita, samoin olisi siivousta, pyykkihuoltoa... Tavallisia kotitöitä, tosin tässä talossa on siivottavaa aika paljon, kun neliöitä on 150. Viime Hulluilta Päiviltä ostettu Dyson-imurimme on osoittanut loistohankinnaksi eläinperheeseen, varsinkin näin karvanlähtöaikaan. Olihan sillä hintaa tavalliseen imuriin verrattuna, mutta on se ollut sen arvoinen.

Pakko kehua itseäni sen verran, että käytin ihan itse Opelia katsastuksessa ja läpihän se (viimein) meni! Nyt saa taas vuoden ajella huoletta, toivon mukaan, rakas kiesini kun tarvitsi hiukan rakkautta, hellyyttä ja pajavasaraa. En ole koskaan vienyt autoa leimalle, joten hiukan hirvitti mitä siitä tulee.

Torstaina on kotityöpäivä, koska Inssillä on vielä treenit, niin saan rauhassa siivoilla ja laulaa epävireisesti, sekä palkita itseni parilla jaksolla Sinkkuelämää. Mutta hoidetaan nyt ihan ensiksi tentti pois alta, vai mitä?

Surrutirurr, slurpiluu!

Arvatkaapa mitä Phoenix on tänään löytänyt?

Smoothie! Nam nam ja nam. Ostin kokeeksi pussin smoothiehedelmiä ja hurautin maustamattomasta jugurtista, vesimelonista ja niistä smoothiehedelmistä (mansikka, mustikka, bansku) kauniin pinkkiä juomaa. Maha ei vaan hirmuisesti tykkää banaanista, tulee kummallinen olo. Jatkossa en kyllä osta hedelmäpussia, vaan erikseen marjoja ja muita roippeita. Jugurtin kanssa tulee varmasti läträttyä ja sotkettua sekaan ties mitä.

Vielä kun tuo koira oppisi ettei limsakoneelle tai tehosekoittimelle tarvitse haukkua....

Hiukan väsytti aamulla ajaa Opel huoltoon ja alkuperäisenä ajatuksena oli tulla takaisin koiraseurassa, mutta enpäs jaksanut, joten Inssi heitti minut kotiin. Sammuin sohvalle saman tien. Tänään on vielä ollut melkoisen lämmin, joten menisi eläinrääkkäyksen puolelle jos lähtisin hyppyyttämään koiraa pitkin kylää. Onneksi sain houkuteltua ja lahjottua mieheni viemään koiraväen juoksemaan pyörälenkin verran. Itse en uskalla pyöräillä koiran kanssa, kaadun kumminkin ja meillä on vaan miesten pyörä käytössä kun oma mummiskani varastettiin pari vuotta sitten, kele.

Viinimarjasato on tänäkin vuonna ihan valtava, taas saan olla jakamassa marjoja muille kun ei omaan pakastimeen mahdu. Jospa saisin omaan varastooni rasian rai kaksi, näin kivan piirakkaohjeen joka mukailee sitruunamarenkipiirasta, täyte vaan on punaisia viinimarjoja. Pitää katsella reseptejä ja miettiä mitä keksii, muffinsit ovat ainakin varma valinta! Sopiikohan suklaa ja viinimarjat yhteen?

Snip, snip, snip!

Sain toissapäivänä primitiivikohtauksen. Otin sakset käteeni ja leikkasin vajaa 15cm kuivaa koppuraa. Alakerran pienen vessan vielä pienempi pesuallas oli täynnä oranssinkirjavaa hamppua. Minulla on nyt ilmeisesti polkkatukka. "Long bob". Arvarkaapa osaanko laittaa tätä vieläkään?

Tämä päivä on mennyt valtaosin pilalle päänsäryn takia. Onneksi se helpotti samoihin aikoihin kun avokkini ilmestyi kotiin sorvin äärestä. Käytiin sitten nopsaan Säästökuopassa ja Lidlissä, nyt hypistelen jo ihan antaumuksella joulukoristeita, jos vain suinkin voin. Vielä pohditaan mistä revimme meille joulukuusen. Ostin eilen muuten Puuilo-halpakaupasta Gliss-sarjan sampoon, hoitoaineen ja tehohoidon. Jos tämä kuiva korpputukka vähän elpyisi. Glissin hoitosuihkeesta olen tykännyt, katsellaan mitä nuo muut saavat aikaan.

Yritin ottaa tästä uudesta tukasta kuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Höh!

Mainostan vielä, että sain eilen ihan oikeasti oman auton. Toinen pirsseistämme on nyt virallisesti minun kiesini, minusta tuli Opel-kuski. Karvanopat jo heiluvat ikkunassa, muah hah haa.

Sorruin vielä töllistelemään HenkkaMaukan sivuille, kuolattuani ensin kuvaston tuotteita. Melkein, vain melkein, tilasin. Haluuuuun uuusia vaaatteeeiitaaaa!

Nyt kävi näin

Harmittaa. Eilen Opel Vectrani, eli Vekkuli päätti kuolla keskelle liikennevaloja. Nyt se taas toimii, mutta Inssi haluaa vielä varmuuden vuoksi ajella sillä huomisen. Ilmeisesti kiesini tukehtui hörpätessään bensaa ja hyytyi. Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut ja auto saatiin ajettua kotiin.

Toinen harmi. Napakoruni ei millään parantunut tulehduksestaan ja lopulta kroppani alkoi hylkiä sitä, eli puski sitä ulos. Joten se sai lähteä. Tänään se kutale vielä repesi hiukan ja verta tuli ihan kiitettävästi. Nyt sitten parannellaan tuota reikää ja koru saa odotella aikaa parempaa. Kuukausi jos toinenkin menee tässä odotellessa rakkaan killuttimeni paluuta. Uudet lävistykset ja tatuoinnit houkuttaisivat kovasti, jospa saisin laiteltua niitä jossain välissä.

Onneksi autolla rällääminen on muuten edistynyt ja ensi viikolla saan paperilappusen tilalle oikean muovisen ajokortin, hoo!

Bensaa suonissa

Matka kotiin ja takaisin onnistui hyvin, pieni väsymys meinasi iskeä paluumatkalla, mutta meni ohi. Ajamiseen on selvästi tullut varmuutta, autokin pysyy käynnissä. Yksin tuntuu olevan kaikista mukavin ajaa, saa höpötellä omiaan tarpeen tullen. Kyllä, puhun itsekseni ajaessa: Nosta kytkin, paina kaasua, vaihda vaihde, hidasta, KURKKAUS! Onneksi kaikki omituiset suunliikkeet voi pistää hands-freen piikkiin, kjäh kjäh.

Sain muuten tänään Inssiltä hands-freen. Turvallisuus ennen kaikkea.

Huomenna on ihan pakko siivota, hakea Ozzylle ruokaa ja varmaan käyn kaupassa. Mikäpä siinä, kun on oma auto alla!

The freeway's heading south

Niin minä tyttö vaan ajoin keskustaan ja paluumatkalla kävin vielä moottoritielläkin. Opel totteli säikkyä emäntäänsä, välillä protestoiden hakevia otteitani. Mutta tuntui hyvältä ajaa ihan itse, kuunnella Gothministerin Happiness in darkness levyä. Pakko ottaa muitakin levyjä, ahdistaisi kuunnella samaa levyä jatkuvasti, vaikka se olisikin hyvä. Onneksi levyhyllyssäni majailee lätty jos toinenkin, joten on varaa valita. Tai sitten kuuntelen radiota, heh heh.

Huomenna käännän Vectran keulan kohti kotikaupunkiani ja hurautan sinne viikonloppuvisiitille. Erityisesti äitini on innoissaan, kukaan perheestäni ei ole nähnyt minua auton ratissa. Tiedossa on noin tunnin ajomatka, minulla voi mennä kauemminkin. Matkalla pitää piipahtaa Biltemassa hakemassa velipojalle jotain tavaraa ja samalla pitää ostaa pyyhkijänsulat kiesiini. Toivottavasti ehdin ruuhkan alta pois. Hiukan jännittää pitempi ajomatka, mutta kai minä sen kestän, pidän tauon tarvittaessa.

Parasta tässä päivässä oli kahvituokio iki-ihanan Foxien kanssa, pitää nähdä pian uudestaan. Omasta syystäni johtuen kahvihetki oli lyhyt, mutta sitäkin antoisampi. Olin ostanut reilulla kädellä parkkiaikaa, joten kävin ostamassa palkinnot ajokortistani, kaksi kaulakorua. Henkalta ostin pyöreän medaljongin, jossa komeilee pöllö ja Seppälästä ketun, molemmat ovat "hopeisia" pitkällä ketjulla. One Waystä bongasin heppa- ja perhoskorvikset, jotka pitää käydä hakemassa jossain välissä pois. Kettukorun kanssa oli tuuri mukana, se oli viimeinen siinä liikkeessä!

Kiva ja opettavainen päivä takana. Nähdäänhän pian uudestaan, Foxie?