torstai 29. joulukuuta 2016

Lumivalkeaa

Olimme ilmeisesti tosi kilttejä, kun pukki toi ihan hirveän monta pakettia. Etenkin Elpu ja Bruce saivat hillittömän kasan lahjoja (itsehän en tietenkään ollut mitenkään syyllinen siihen... *köhköh*), oli vaatteita, leluja, kirjoja, kylpyvaahtoa sun muuta. Kaikki lahjat olivat ihania, myös omani. Sain toivomani turbaanipipon, ear cuff-korun, bluetooth-kaiuttimen, suklaata, vihreitä kuulia, pörrösukat... Ah! Lisäksi sain vielä lupauksen tutkintomaksun suorituksesta, eli vanhempani lupasivat maksaa osan siitä hirviösummasta ja näin tukea opintojani, kun eivät koodauksesta tajua niin mitään.

Elpun kanssa tehtiin aatoksi porkkanalaatikkoa, ipana yllätti jälleen rikkomalla kananmunan ammattilaisen ottein astiaan niin siististi että kipossa ei ollut ensimmäistäkään kuorenpalaa. Ajatelkaa, kolmevuotias osaa rikkoa kananmunia ja tehdä porkkanalaatikkoa. Elpu mittasi kerman ohjeiden mukaan ja sekoitti massaa tottuneesti, sekä murusteli vuohenjuustot mukaan. Olen niin ylpeä!

Uuden vuoden suunnitelmat ovat hieman auki, äitini menee leikkaukseen huomenna ja kotiutunee jo vuoden ensimmäisenä päivänä. Kyseessä on polvenvaihto, eli tekonivelleikkaus. Pelottaa ja ahdistaa, vaikka viime keväänä oli sama operaatio, joka meni hyvin ja tämä tuleva on ihan samanlainen, ellei jopa helpompi. Mutta silti, ymmärrätte varmasti tunteeni.

Meidän joulukuusessa on tänä vuonna taas koristeet puun yläosassa, eräänä päivänä oksille oli ilmestynyt vaippa, käyttäjä viipotti karkuun paljaat kankut vilkkuen ja nauraen ilkikurisesti. 

Muuten elämä on ollut aika pitkälle tavallista puurtamista, lastenhoitoa ja kotijuttuja. Ai niin, tulihan meille etukäteen joululahja, jonka nimesin Hirviöksi. Nimestä huolimatta Hirviö on eloton möhkäle, tarkemmin sanoen 65-tuumainen telkkari, joka kököttää olohuoneessa ja vie hurjasti tilaa tv-tasolta. Vanha töllö meni anopille jatkamaan tehtäviään, se kun ei pitänyt meidän uudesta peltikatosta (luulisin) ja kieltäytyi näyttämästä mitään muuta kuin Ylen kanavia. Anopin luona se käy ja kukkuu niin kuin pitääkin, eli se ei ollut rikki. Hirviö on muuten ihan kiva, mutta vanha telkkari oli esteettisesti parempi, sen reunat kun ovat valkoiset. Kuvaa Hirviöstä ei ole tähän hätään, sillä olohuone on kaaoksen vallassa ja odottaa kauan kaivattua rymsteerausta. Olemme kuulemma menossa Haaparannalle (lue: Ikeaan) loppiaisen tienoilla.

Bruce aloittaa päivähoidon tutulla hoitajalla, eli menee samaan paikkaan kuin Elpu, ensi kuussa. Päivälle tulee mittaa 4h, eli ei turhan pitkää. Elpu menee hoitoon pari tuntia aiemmin ja Bruce tulee lounaalle myöhemmin. Olen luottavaisella mielellä, kun hoitaja on kerta tuttu ja kaiken kaikkiaan hyvä tyyppi. Jospa saisin opiskeltua ja hieman levättyäkin välillä.

Että semmoista. Instaan lisäsin kuvan kirjapinosta, eli opuksista jotka olen lukenut tänä vuonna, tosin yksi jäi kuvasta, kun kyseinen nide on Elvenpathilla lainassa. Taidankin tästä kiivetä yläkertaan ahmimaan Sofi Oksasen Normaa, josko saisin tälle vuodelle täyden kympin luettujen läjään!