sunnuntai 30. marraskuuta 2014

To the market, to the market

Hyvää ensimmäistä adventtia! Minulle tämä on ollut onnenpäivä, sen verran on tuuri hemmotellut meikätyttöä. Kävin perheen kanssa kirpparilla, josta aina löytyy ipanalle jotain, kuten tälläkin reissulla pari bodya, paitaa ja huppari. Mutta tänään löytyi minullekin jotain, takki! Oikein kaksi, juuri sellaisia josta olen haaveillut ja kuten sanottu, kaksin kappalein. Lyhyempi mokkaa ja pidempi samettia. Eikä maksanut paljoa, kun kirpparilla kerran seikkailtiin. Melkein lauloin pöytien välissä "on tänään onnenpäivä, ei murheesta häivä, on tänään onnenpäivä ja onnellinen oon!". Onneksi vain melkein.

Eikä tässä vielä kaikki. Stockalla oli kantistarjouksessa jos jotakin ja tuuri kävi taas. Haaveilemani La case de cousin Paul, eli ne blogeista tutut Pauli-serkut olivat ilmestyneet myyntiin. JES! Siispä äkkiä paketti kainaloon ja kassalle, useampi euro rapsahti pois ja tuolla ne kiikkuvat ruokasalin ikkunalla. Mallin nimi on osuvasti Helsinki. Ehkä voisin haluta vielä samanlaiset valkoiset tai setin nimeltä Uyuni, ehkä hillitsen itseni. Koti huutaa vielä Arne Jacobsenin kirjainmukeja sekä valkoista String-hyllyä, pakko saada!

(kuva: La case de cousin Paul)

Olen ylpeä itsestäni, en ole ostanut lainkaan uusia vaatteita tai muuta asustetta postattuani sen Hesarin kolumnin. Hyvä minä! Laukussani köllöttelee lahjakortti Henkalle, mutta sen ehtii käyttää ihan rauhassa. Ei tarvitse hätiköidä ja kuten on huomattu, kirpparit ovat hieno juttu. Aion torstaina käydä kierrätyskeskuksessa ja ehkä jollakin kirpparilla samalla, silloin vietän tyttöpäivää ipanan kanssa. Ehkä käydään jopa kaksin kahvilla jossain ja herkutellaan baakkelssilla. Tsih!

En ole muuten ostanut joulukalenteria, höh. Pakko keksiä jotain, ipana ei vielä moisesta tajua ja häntä odottelee vanhempieni varastoissa oma vanha kestokalenterini, siis sellainen mikä täytetään ihan ite. Rakas edesmennyt mummuni teki sen minulle aikoinaan ja nyt on ipanan vuoro iloita siitä, siis ensi vuonna aikaisintaan.

Mutta ensi viikolla voisi taas miettiä aiemmin mainittuja "vaatetta viikoksi"-juttuja, tai miksei jo tässä tänään, kun kerran istun läppärin ääressä takalisto homeessa. Pinterest, tule apuun?

perjantai 28. marraskuuta 2014

It's a psychobilly freakout!

Joo, jäi ne kuvat taas. Pahoittelen. Mutta se viikko onnistui! Vedin läpi jokaisen kokonaisuuden ja olin iloinen siitä. Toivottavasti samanlaisia tulee jatkossakin ja ehkäpä paremmalla kuvamateriaalilla. Ainakin se helpotti ihan älyttömästi ikuista asupohdintaa. Ehkäpä hankin itselleni jossain välissä punaista huulimaalia.

Tänään on sekä Black Friday että älä osta mitään-päivä, vietän jälkimmäistä. Lisäksi iloitsen suuresti tasa-arvoisen avioliittolain hyvästä äänestystuloksesta. Mahtava juttu, rakkaus voittaa aina!

Työrintamalla on koettu muutoksia, pahempi puoliskoni sai työpaikan eikä ipanalla ole hoitopaikkaa, joten minä jäin kotiin tytön kanssa ja päästin miehen konttoriin. Itse palaan takaisin päätteelle kun tyttö saa hoitopaikan ja tutustuminen on tehty. Ollapa mahdollisuus että ämmi ja pappa (eli äitini ja isäni) hoitaisivat pientä, se vasta olisikin mahtavaa! Mutta päivähoito päiväkodissa tai perhepäivähoidossa on varmasti yhtä hyvä juttu, lapsi saa kavereita, ulkoilla, mahan täyteen ruokaa, päiväunet ja kuivan vaipan. Luulisi muiden lasten seuran olevan hänelle vain hyödyllistä, kun lähipiirissämme ei ole kovin montaa lapsiperhettä. Onneksi edes ne muutamat ja aiemmin mainittu Esikko-kerho.

Vaikka tänään on ostamattomuuspäivä, haluan silti haaveilla ja ihastella kivoja kuvia, mieleni on hyvin inspiroitunut. Siispä kuvasaastetta kehiin kohtsillään, etteivät silmänne joudu pelkästään kuivan tekstin pommittamaksi.

Huomaan tykkääväni jatkuvasti suurenevassa määrin vaaleasta pohjoismaisesta sisustuksesta. Ei, ei hätää, en ikipäivänä haluaisi täysin valkoista kotia, pitää olla väriä! Mutta migreenin vuoksi esimerkiksi haaveilemani paloautonpunainen keittiö jää haaveeksi. Punaisen sohvan voisin laittaa uudelleen, mutta suurena pintana punainen on aisteilleni kauhistus kohtauksen iskiessä. Mielummin pääosassa tylsästi mustaa, harmaata ja valkoista, piristeenä vaikka (yäk)keltaista, turkoosia tai vaikka sitä punaista. Neutraalia pohjaa on helppo piristellä väreillä, eikä kukkaro kilju tuskasta. Mutta niitä kuvia, sil vous plait. Kuvat löytyivät taasen We heart it-sivustolta, käykää ihmeessä kurkkaamassa.


Arvasitte oikein, rakastan vanhoja kerrostaloja. Leveät ikkunalaudat ja nuo vanhat patterit ovat aina olleet suuria suosikkejani. Haluaisin niin istua tuollaisella ikkunalaudalla ja tuijotella ihmisvilinää alapuolella. *huokaus*

Ajatus lapsiperheenä keskusta-asumisesta ei aiemmin ole houkuttanut, eikä houkuta vieläkään sinänsä. Mutta jos olisi tarvis muuttaa, niin en tyrmäisi keskustaa tykkänään. Kunhan vain olisi autopaikka, hissi ja rauhaa jossain määrin. Muistan tätini aikoinaan asuneen keskustassa ja vieläpä yhden vilkkaimman kadun varrella, asunnossa oli ensinnäkin perhanan kuuma ja kadulta tuli korviahuumaava meteli. Ainakin silloin pikkukaupunkilaisen tytön korviin liikenteen jatkuva kohina oli hurjaa, kun asunnon ikkunat olivat isolle tielle päin ja itse kämppä katutasosta seuraavassa kerroksessa. Mutta varmasti myös keskustassa on rauhallisia asuntoja, joissa ei liikenne tai ihmismassat häiritse ja autolle löytyy oma paikka taloyhtiön pihasta. Mene ja tiedä.

Kyllä omakotitalossa on puolensa, vaikka lumitöissä ei siltä tunnukaan. On se oma tila ja rauha, saa soittaa sähkökitaraa ja nokkahuilua huoletta, seinänaapuri ei hakkaa patteria että lopetatkos. Jokaisessa asumismuodossa on puolensa ja kovasti surettaisi jos joutuisin muuttamaan tästä alppimajasta pois, näiden seinien sisällä on luotu muistoja jos jonkinlaisia, tärkeimpänä tietty perheen pienin, joka on aloittanut elämänsä alppimajan huomassa, juoksennellut pihanurmella paljain varpain, kylpenyt uudenkarheassa saunassa ja kiipeillyt noissa portaissa. Ehkä samaisten portaiden alle rakentuu pienelle prinsessalle oma leikkipaikka ajan kuluessa. Oma huone ainakin pitää jossain vaiheessa remontoida.

(jälkihehkutus: kaikki joululahjat on hankittu ja askarreltu, hyvä minä!)

tiistai 18. marraskuuta 2014

Bird is the word

Tänään ei tule asukuvaa, sori! Vaatteet likaantuivat melkein sillä sekunnilla kun tulin kotiin, joten se siitä. Asu oli tänään siis yksivärinen, oli musta neulepoolo, mustat "samisfarkut" eli Henkan raidalliset tummanharmaa-mustat housut, kaulassa kiilteli näyttävästi saman puljun heppakoru. Jalassa oli taas tutut tennarit. Ja hiton hyvä etten laittanut hametta! Kökin aivan ihmeellisissä asennoissa toimistossa ja myymälän puolella, joten työkaverit olisivat äkkiä nähneet enemmän kuin tarpeeksi. Olen vielä kivasti porukan ainoa nainen...

Huomenna olisi huivipäivä, saapa nähdä. En käytä huiveja oikeastaan muuten kuin tylsästi kaulaa suojaamassa, en niinkään varsinaisena asusteena, otan siis sisätiloissa sen pois. Katsotaan mitä huomisesta tulee.

maanantai 17. marraskuuta 2014

You keep sayin', you got something for me

No niin! Tässä megakokoiseksi avautuva kuva päivän kokonaisuudesta, joka muuttui lennossa aamulla. Oli liian lämmin nahkanilkkureille ja valkoinen t-paita lensikin pyykkikoriin suorilta, joten tilalle vaihtui musta perustoppi ja jalkaan nyöritin nuo tennarit. Mutta kiva kokonaisuus, kuvassa vielä alareunassa nykyinen luottoveska ja suosikkitakki, violetti on ipanan haalari.


Huomenna olisi vuorossa kokonaan samanvärinen asu, en uskalla laittaa hametta sittenkään. Joten luotan farkkuihin ja ehkä ahtaudun siihen pooloon. Yleensä inhoan kovin tiukkoja kauluksia, katsotaan huomenna miltä se tuntuu. Huomenna on sen verran tekemistä ja vaara likaantua, joten hameessa hyppely ei ole hyvä juttu. 

Mutta tästä se lähtee!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Viikoksi vaatetta

No hoplaa, uusi ura urkenemaan! Olen vaihtanut tehdastyöläisen kamat toimistmyyjätyypin titteliin hetkeksi, siispä saan hiukan panostaa ulkoasuuni (lue: meikata ja valita aamulla silmät ristissä vaatteita). Maikkarin sivuston hömppäosio antoi ajatuksen, laitetaan ekaksi suunnitelma ja katsotaan toteutuuko se. Eli tässä tulee tulevan työviikon vaatetusosio:

Maanantai

"Aloita viikko mukavasti kääriytymällä pehmoiseen neuletakkiin. Arkiasujen klassikko, valkoinen t-paita ja siniset farkut, piristyy punatuista huulista. Nahkanilkkkurit tuovat asuun potkua."

Eli minä laitan kokonaisen H&M-oksennuksen, kaikki siitä puljusta. Mutta ehkä en punaa huulia, en oikein osaa. Pieni varaus valkoiselle t-paidalle, niitä ei kovin montaa ole vaatekaapissani, toisin kuin mustia.

Tiistai

"Tee asuvalinnasta helppoa ja pukeudu päästä varpaisiin samaan sävyyn, mutta piristä kokonaisuutta näyttävällä statement-korulla. Kokeile esimerkiksi kapean hameen ja samanvärisen pooloneuleen yhdistelmää."

Musta pooloneule (näitä on kaksi, joten mietin kumman otan), musta hame ja mustat sukkikset. Kaulaan statement-koruksi (tälle ilmaisulle pyörittelen hieman silmiäni) hopeanvärinen heppakoru.

Keskiviikko

"Jatka saappailla ja neuleella, mutta yhdistä ne nyt hameeseen. Tai löytyykö kaapistasi neulemekko? Hienoa, nyt on aika ottaa se käyttöön! Mukavista mukavin vaate yhdistetään Suomen oloissa sukkahousuihin."

Jee, melkein uusi neulemekko käyttöön! Mutta alle ehdottomasti toppi, ettei vahingossakaan mitään kuulla läpi.

Torstai

"Älä laita neuletta pois, vaan pue se pillifarkkujen kaveriksi. Klassinen palmikkoneule muuttuu asialliseksi kun sen pariksi pukee silkkihuivin.

Sujauta jalkaan nahkasaappaat iänikuisten nilkkureiden sijaan.
Päätyikö neule jo pyykkiin? Korvaa se miehekkäällä paitapuserolla. Silkkihuivi tuo asuun naisellista otetta."

Tämä paitavalinta jää nähtäväksi, riippuu sotkenko neuletta. Tosin omistan palmikkoneuleenkin, joka kutittaa ihan vietävästi. Saappaat ovat kaapissa valmiina, konjakinväristä (teko)nahkaa. Silkkihuivia en taidakaan omistaa, mutta ehkä joku muu kevyt materiaali käy?

Perjantai

"Viikonloppu! Pue rennosti ruutua. Yhdistä ruutupaita vaikkapa minihameeseen tai pue ruudullinen paita collegepuseron alle. "

Omistan jopa 3 ruutupaitaa, mutta vain kaksi niistä sopii hameen kaveriksi. Kolmas on mallia mukava teltta, joka peittää pienet roiskeläppähameet alleen tuosta vaan. Ei huolta, en laita säädyttömiä vaatteita töihin, enkä enää käytäkään nenäliinaa muistuttavia vaatekappaleita.

Tässä siis viikoksi vaatetta ja kuvatodisteita tulee perästä! Tästä pääset lukemaan juttua alkuperäiseen lähteeseen, josta lainaukset ovat peräisin.