perjantai 30. syyskuuta 2011

Make me beautiful

Perjantai! Olen jo valmiiksi hyvällä tuulella, aurinkokin paistaa niin kauniisti. Juuri siksi keksin laittaa kihartimen tulille ja vääntää varsin säälittävän kiharakasan päähäni. En osaa.

Nyt vaan kaupungille, kun kerta pitää hoitaa asioita ja tukkakin on lähes nätisti. Aion harrastaa silkkaa masokismia, sillä kaapissa odottavat ihanat saappaat, tyyliä Pennangalan Linda frieda. Nilkkani voivat tykätä aavistuksen huonoa kenkävalintani johdosta. Mutta ne ovat mukavammat jalassa verrattuna Pleaserin Electroihin. Niillä kun tepastelee puoli päivää, niin koivet ovat takuulla kipeät. Auh.

Nyt meikin korjaus ja sitten kipittämään bussipysäkille korot kopisten!

torstai 29. syyskuuta 2011

Vroom, vroom, success!


Tänään oli teoriakoe ja läpihän se meni komeasti. Muutama virhe tuli, mutta mahtuu yhden käden sormiin. Ajokoe kummittelee parin viikon päässä ja ennen sitä pitäisi käydä liukkaalla, hui.
Jännää.

Huomenna pitää mennä taas vaihteeksi koululle hoitamaan asioita, nyt jaksaakin paremmin kun flunssa on helpottanut. Vähän on vielä räkäinen olo, mutta paljon parempi muuten, henki kulkee ilman läähättämistä. On niin hyvä mieli, kun asiat järjestyvät ja toivon mukaan saamme inssiviikolla vieraita, rakkaan veljeni tyttöystävänsä kera meille herkuttelemaan pitsapartyn merkeissä. Tiedossa siis todella hauska ilta.

Tänä viikonloppuna voisi testailla tuliteriä lenkkareita, ehkä kuitenkin jätän hikipäässä juoksemisen muille ja koitan malttaa kävelyssä. Lääkärikin on kieltänyt minulta juoksulenkit selän takia. Tiedä mitä kaikkea kivaa keksimmekään Inssin kanssa!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Syysmyräkkä


Alppimaja natisee ja paukahtelee. Tuuli on hirmuisen kova, ovet tempautuvat auki jos niitä edes raottaa, lehtiä ja vettä paiskautuu ikkunoihin. Mammia pelottaa, kun talo ääntelee. Kyllä itseäkin hirvittää, kun tuuli heittelee tavaroita ja taivuttaa puita vaarallisen paljon.

Sunnuntai-iltana iski kurkkuun kutinaa ja vähän väsynyt olo. Totesin Inssille, että taidan olla tulossa kipeäksi. Olin oikeassa. Flunssa iski toden teolla päälle ja nyt on menossa toinen sairaspäivä. Astman vuoksi poden jatkuvaa hengenahdistusta ja välillä pelkkä hengittäminen on työlästä.

Huomenna on ajotunti, toivottavasti tauti hellittää.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Mun täytyy kävellä näin

Rapakunto remonttiin!

Kuume hellitti, joten intouduin paremmasta olosta ja kiskoin tuulipuvun päälle, lenkkarit jalkaan ja suunnistin koiran kanssa ulos. Tunnin samoilin rantametsikössä lenkkarit hölskyen (oli Inssin kengät jalassa, pari numeroa liian isot), tuli aivan mahtava fiilis! Astman takia hengenahtaus vaivasi pitemmän aikaa, vasta kotona otin lääkettä, vaikka piippu olikin mukana. Mutta kivaa oli.

Sainpa tänään sitten uudet lenkkarit, kun en sellaisia ole omistanut. Nyt on sitten ihan pakko jatkaa metsäretkiä, kun on uudet tossut alla. Askelmittarin voisin vielä hankkia, vitosella saa jo sellaisen oikein peruskarvalakkimallin. Tuulipukuhan minulla tosiaan on, takki, kahdet housut ja softshell-takki, joka on yhteiskäytössä Inssin kanssa.

Harmillista, että talvi tulee väistämättä ja meikäläisen ulkoilut tulevat vaikeutumaan merkittävästi, sillä astmani villiintyy pakkasilla. Pääsen peräti postilaatikolle ilman vinkunaa. Pitää yrittää reippailla kun säät vielä sen sallivat. Haluaisin olla paremmassa kunnossa ja litteävatsainen. Kouluhommat ovat imeneet voimia monen muun jutun ohella, niin motivaatio lähteä lenkille on ollut ihan nollassa. Jospa innostuisin useammin lenkille ja kunto nousisi ja läski palaisi.

Motivaatio on juuri nyt todella korkealla, toivotaan, että se pysyy siellä. Huomiseksi on muuten luvattu lämpimämpää keliä, joten laitan takuulla sen hameen jos mahdollista.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Tautista menoa


Ohhoi. Tentit menivät oikein kivasti, tuli molemmista kiitettävät. Jee!
Hame jäi sinä päivänä kaappiin, oli tosi kylmä päivä.

Eilen oli keikka, josta jäi todella hyvät fiilikset. Olo oli hiukka mielenkiintoinen, sillä eilen aamuna nousi kuume. Kotimatkalla totesin, että tällaista on vissiin kun on pienessä hiprakassa, kun on niin sekava olo. Nyt lämpöä on taas, mutta vähemmän, kun järki vielä juoksee, eikä ole hirveän heikko olo. Hyvin jaksoin kuitenkin laulaa sen 1,5h ja pikkuisen roudailla. Nyt sitten lepään ja otan iisisti.

Harmi, kun Inssi joutuu olemaan tänään töissä. Meinaa olla hiukka tylsää isossa talossa, elukatkin vaan nukkuvat, eikä sattuneesta syystä jaksa lähteä kaupungille tai lenkille. Elin toivossa, että tästä viikonlopusta olisi tullut kiva, koiran kanssa ulkoilua ja kaupungilla hengailua sekä tietty hyvää ruokaa. Ei taida tapahtua, pentele. No, joku toinen kerta sitten, onhan se vuosipäiväkin ihan kulman takana.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Tää lukis ny tenttiin.


Huomenna on tentti ja olen mielestäni valmistautunut. Pää tuntuu tyhjältä, joten kertaan vielä huomenna bussissa. Jollain ilveellä aion olla vielä tosi freesin näköisenä heti aamusta, minä joka en ole tippaakaan aamu-ihmisiä!

Taidan olla kaukaa viisas ja laitan kaikki kamat valmiiksi, ettei tarvi aamulla juoksennella ympäriinsä kynien ym. perässä. Jos muistaisin ottaa jonkun juomapullonkin, kun mulle tulee kummiskin jano. Tiedä pitäiskö ottaa vettä JA energiajuomaa, vai pärjäiskö toisella. Meillä on jääkaapissa sen miljoonaa eri sorttia energiajuomia, mutta minäpäs en juo niistä kuin kahta, jotka on tietty ihan hirveen kokosissa pulloissa. Ei viittis minkään litran Teho-lekan kanssa lähteä liikenteeseen. Taidan tyytyä vaan vesipulloon. Juodaan Teholitkut ennen lähtöä, jos vaikka heräisin... Sopii toivoa.

Toivottavasti huomenna olisi hyvä ilma, niin voisi vähän panostaa pukeutumiseen, mukamas. Haluaisin käyttää enempi hameita, mutta en tarkene ja inhoan sukkahousuja, phui! Stay upit ja legginssit menee, mutta ne perinteiset sukkikset. Onnistun aina rikkomaankin kaikki vastaavaa matskua olevat jutut. Ärr. Mutta, jos sää huomenna sallii, laitan hameen. Haha.

Täytynee kohtsillään hipsiä nukkumaan, että jaksan nousta ajoissa ylös. Yäh.

maanantai 19. syyskuuta 2011

I just want you to know who I am


Niin, minähän olen kihloissa. Vasenta nimetöntäni koristaa titaaninen kihla, jonka keskellä mutkittelee tumma kaiverrus. Sisäpuolella lukee Inssi 1.1.11. Tietty Inssin oikea nimi, mutta enpäs kerro mikä se onkaan. Ensi vuonna kihlani saa kaverin, kun minusta tulee rouva R.

Parin viikon päästä juhlimme ensimmäistä yhteistä vuottamme, johon mahtuu paljon. Nyt pieni sokerihuuruinen kertaus yhteisestä taipaleestamme tähän asti.

7.10.2010 Tapasimme ensi kerran kasvotusten, ja se oli menoa siltä seisomalta. Viikkoa myöhemmin rikoin selkäni pahasti ja Inssi toimi pyytettömänä hoitajanani. Jo muutaman viikon seurustelun jälkeen oli selvää, että muutamme tulevaisuudessa yhteen ja tässä se nyt on.

Marraskuussa aloimme katsella asuntoja ja 28.12. muutimme omaan alppimajaamme. Uuden vuoden yönä, noin kello 00.10, pujotimme titaaniset kihlat sormiimme rakettien paukkuessa päidemme yläpuolella. (minä muuten pelkään ilotulituksia, joten se oli aika tunteikas hetki kaikin puolin)

Talven aikana selkäni hajosi kahteen kertaan ja molempina kertoina rakas avokkini on jaksanut hoitaa minua. Varsinkin viimeisin oli tosi paha ja hermovaurion kanssa elän edelleen.

Melko pian vuoden vaihteen jälkeen meille muutti kaksi kissanpentua Laku Taavetti, joka paljastui Laku Taavettiinaksi ja Nekku Amalia. Valitettavasti Nekku lähti helmikuun alussa enkeliksi hyvin traagisen onnettomuuden seurauksena, Lakun kaveriksi muuttivat kissani Pulla ja Naksu, sillä pikku-Laku oli kovin järkyttynyt siskonsa kuolemasta ja tarvitsi kissakaverin.

Maaliskuussa minut pestattiin laulajaksi samaan bändiin missä Inssi soittaa kitaraa. Bändin jäsenistö koki samoihin aikoihin rajun uudistuksen ja lisäkseni riveihin tuli kaksi muuta uutta kasvoa. Bändi on huippuhyvä, kaverit ovat todella taitavia muusikoita ja heidän kanssaan on ilo harrastaa musiikkia. Toivottavasti keikkoja piisaa jatkossakin ja saan hikoilla lauteilla hyvien tyyppien kanssa. Tästä olen haaveillut koko ikäni.

Kevät ja kesä onkin mennyt keikkaillessa ja treenatessa. Kävimmepä pariin kertaan länsinaapurissa, tammikuussa veljeni ja hänen tyttöystävänsä kera ja heinäkuussa kahdestaan. Koska alppimajamme on suuri ja vaatii remonttia, ovat sisustusjutut olleet yhteinen juttumme. On ollut kiva huomata, että meillä on melkolailla samanlainen maku sisustuksen suhteen ja muutenkin ajatuksemme natsaavat tosi kivasti. Pituuseroakaan meillä ei ole kuin noin kaksi senttiä! (minä olen se pitempi, uskokaa tai älkää) Siksi usein lainailenkin Inssin t-paitoja, kjähä.

Kesä on ollut mukava kaikin puolin, vaikka siihenkin mahtuu muutama harmi ja suru. Koko ajan olemme olleet toistemme tukena. Meitä on sanottukin "söpöksi pariksi", kaksi rillipäistä muusikonretkua. Halkean aina ylpeydestä kun avokkini on lavalla soittamassa ja minusta on mahtavaa olla lauteilla toisinaan samaan aikaan.

Tänä syksynä elämäämme on tulossa muutos, kun olen paraikaa autokoulussa ja toivon mukaan saan kortin tässä lähiviikkoina, iik! Koitan parhaani mukaan saada opintojani pakettiin ja valmistunen ensi keväänä, tiedossa varsinainen juhlavuosi.

Elämämme ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, kyllä meillä riidelläänkin. Eihän se kivaa ole, mutta kuuluu asiaan ja kun opimme tuntemaan toisemme paremmin päivä päivältä, niin osaamme toivon mukaan myös luovia vaikeista paikoista entistä taitavammin ja vähemmin riidoin. Meidän riitamme ovat tosin sellaisia pikariitoja, pari tiuskaisua, vartin mykkäkoulu ja sitten ollaankin taas kaulakkain.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen The Goo Goo Dollsin biisiä Iris, joka on lällysti meidän biisimme, sekä YUP:n Rakkaus on pesti hulluuteen, joka sopii meille kuin nenä päähän.

Kyllä, olen rakastunut ja onnellinen. Tässä on hyvä olla, tulevana vaimona ja tiimin puolikkaana.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Lauantai, päivistä parhain.


Kuten lähes kaikkien muidenkin, minun lempipäiväni on lauantai. Arvata saattaa, että tämäkin päivä on kulunut mukavissa merkeissä. Inssin toiveesta kävimme läpi pari autoliikettä, kivoja pirssejä oli tarjolla, saas nähdä millainen kiesi sitten lopulta pihaamme päätyykään.

Kävimme myös Iittala Outletissä, mukaan lähti pari Primavera-sarjan kulhoa, punainen ja keltainen, sekä KoKo-sarjan violetti espressokuppi, kahvihifistelijälleni. Kyllä, meillä on kapselikeitin, jonka tuotoksia olen maistanut, jäätee on hyvää mutta kahvi... En muutenkaan juo kahvia, mutta halusinpa maistaa kun kapselikoneella saa aikaan erikoisempia sumppeja. Latte macchiato luki paketissa, tuoksu oli kitkerä ja maku... Noh, enpä vieläkään juo kahvia.

Mutta, jatketaan astialinjalla, kun kerran kävin kuolaamassa kippoja Outletissä. Siellähän oli vaikka ja mitä kivaa, kuten aina. Harmi ettei keittiössäni ole juuri nyt tilaa astioille, sillä olen iskenyt silmäni niin moneen juttuun. Uutta keittiötä saankin sitten odottaa tovin jos toisenkin. Harmi. Haluaisin nimittäin jonkin juhlavan astiaston, vaikkei KoKossa olekaan mitään vikaa. Mutta sainpas ihania Primavera kulhoja!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Niin aikuinen muka

Työhuone tuntuu niin aikuiselta jutulta. Vaikka ikäni puolesta minut luetaankin aikuiseksi, kovin usein tunnen itseni vielä kovin pieneksi. Niinpä, kuten sanottu, työhuone on niin aikuinen juttu, tulee sellainen olokin.

Sain tänään uuden hyllyn kammiooni, Jyskin Ascot-sarjan tikapuumallia. Vähän hirvittää, miten se pysyy pystyssä kunhan kissat keksivät kiipeillä siinä. Ehkä se vaatii vielä seinäkiinnikkeet itseensä.

Nyt sitten pohtimaan yksityiskohtia, seinien väriä ja tekstiilejä. Ajattelin vaihtaa yläkerran maton oman huoneeni maton kanssa, vaikka nykyisellään se sopiikin sinne, kun seinä on sininen ja osa työtuoliani. Harmi vaan, että en kovinkaan pidä sinisestä. Saas nähdä mitä värejä sinne keksinkään.

Tässä pari kivaa kuvaa googlen kuvahausta.


maanantai 12. syyskuuta 2011

Tassunjälkiä lasilla

Tämä on nyt sitten ensimmäinen postaukseni omasta työhuoneestani. Heti alkuun valitus, tuuletusräppänä ei mene kiinni, joten täällä on aika kylmä. Muuten olen todella iloinen, seuranani on vielä kaikki kolme kissaa, jotka ovat koristelleet mustan lasikantisen pöytäni varpaidensa painalluksilla, mitäs parkkeerasin pöytäni ikkunan eteen. Kesäkuussa 6 vuotta täyttänyt Naksu istuksii seuranani ja kehräilee korisevalla äänellään. Naksu on tosiaan kissoista ainoa kolli ja iältään keskimmäinen. Väri mustavalkoinen ja elopainoa tasan 5kg.

En sitten mennytkään kaupungille, koska tänään sataa ja on kylmä. Vaikka takkini on lämmin, enkä tietääkseni ole sokerista, ei se silti ole kivaa kastua. Joten, katselen kivoja tavaroita kauppareissun yhteydessä, ruokaa pitää kumminkin ostaa. Pari kivaa juttua bongasin Ruskon Cittarista, mutta jätin ne kauppaan, sillä pieni epävarmuus heräsi niiden käytännöllisyyden ja estetiikan kohdalla kuitenkin.

(välihuomautus, tässä pöydässä on ihan kamalasti naarmuja, syytän kissoja)

Sisustuksellisesti toimistoni on vasta alkutekijöissään ja tulee kokemaan melkoisen muodonmuutoksen, kuitenkin tykkään tästä jo nyt. Ikkunasta näkee etupihan ja pätkän kotikatua, sekä pihapuita. Harmi, että yläkertaan on tulossa ikkunaremontti, joten vielä ei kannata maalata seinää tai laittaa verhoja. Toimistoni ikkunan keskimmäinen lasi kun on haljennut ja muutenkin yläkerran ikkunat ovat jo tiensä päässä. Saas nähdä millä ilveellä saan pidettyä kissat sisällä, etteivät pirulaiset karkaa tilaisuuden tullen katolle!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

My own little den

Oi onnea! Sain oman työhuoneen! Seinät kaipaavat tosin maalia tai tapettia, mutta muuten... Olen todella innoissani kun pääsen sisustamaan ja järkkäilemään omaa tilaani. Sain kahdesta huoneesta isomman kaiken lisäksi.

Nyt selailen innossani nettikauppoja ja pinterestiä (aivan mahtava sivusto, käykää ihmeessä tsekkaamassa!). Pääni pursuaa ideoita, huomenna käyn parissa kaupassa ostamassa säilytysvermeitä miljoonille kynilleni ja muille tilpehööreilleni. Monenlaisia juttuja on mielessä. Saas nähdä mitkä kaikki niistä aion toteuttaa. Heh. Jospa suunniteltu Haaparannan reissu toteutuisi pian. Ikeassa olisi vaikka ja mitä kivaa, kuten yleensä, hih!

Tykkään kovasti tuosta tyylistä, naisellinen mutta ei mikään ällösöpö hörsöläjä. Harmi kun täällä päin maailmaa, ei ole Indiskaa tmv. ja kirpparitkin ovat aika harvassa. Tampereella tykkäsin, kun valikoimaa oli niin paljon enemmän. Harmittaa, kun tämän kaupungin keskusta on niin pieni ja kauppojen määrä on aika rajallinen. Vaikka tykkäänkin asua täällä, ei siinä. Onhan tuossa naapurikylässä Zeppelin, jossa on sitten kauppoja joita ei täällä olekaan. Jonkin huhun mukaan keskustaan olisi tulossa Sokos, mutta tiedä sitten. Zeppeliniä ainakin laajennetaan, joten sinne luulisi tulevan vaikka ja mitä jännää.

Eilen oli erityinen päivä, vaikka sitä synkistääkin muisto surullisesta päivästä jota puhutellaan nimellä 9/11, jonka tapahtumat eivät haihdu mielestäni. Kuitenkin, 29 vuotta sitten, 11:s syyskuuta menivät vanhempani naimisiin. Ensi vuonna onkin sitten isomman juhlan paikka, ehkä voisin veljeni kanssa järjestää rakkaille vanhemmilleni jotain todella erityistä.

Hyvää hääpäivää isä ja äiti, olette rakkaita ja maailman parhaat vanhemmat.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Sunnuntai

Olen veto pois, enkä tiedä tarkalleen miksi. Nautiskelin jopa pienet päikkärit, enkä vieläkään tunne olevani mukana maailman menossa. Tänään olisi vielä Inssi-kullan keikkakin, mutta miten hemmetissä jaksan sinne? Rankkaa tämä muusikonretkun elämä ja kun vielä olen muusikonretkun vaimoke. Onneksi emme ole ammattimuusikoita, niin kivaa kuin keikkailu onkin. Ei voisi pitää eläimiä, kun molemmat olisivat vähän väliä jossain tien päällä ja tulot olisivat vähintääkin ennalta arvaamattomat, kun leipä tulisi levymyynneistä, promoista ja teostomaksuista. No kääk. Pysytään kiltisti tässä harrastusbändäämisessä.

Koska on sunnuntai, kävin Inssin kanssa kirpparilla. Löysin kolmikerrosvadin, mukavan yksinkertaisen, mustavalkoisilla lautasilla, 6,50 egeä. Ei tietoakaan ruusunkuvista. Onpahan nyt sellainenkin, kelpaa tarjoilla pikkuleipiä. Alkujaan halusin Ikean lasisen vastaavan, mutta se vaikutti niin huteralta, joten se jäi ostamatta. Tuo kirpparin ostos on mielestäni tosi tukeva, joten luulisi sen kestävän perhejuhlan jos toisenkin. Vielä kun jostain löytyisi kahviastiasto, Kärkkäisellä oli vaan yhdenlaista ja sehän ei yllättäen kelvannut. Pitää jatkaa metsästystä.

Olisi kyllä kiva järkätä jotkut illanistujaiset ystäville tai sukulaisille, vaikka kotimme sisustus onkin aika epämääräinen sekamelska. Rakas ystäväni R, joka on minulle kuin sisko, on muuttanut miehensä J:n kanssa Helsinkiin ja taitaa viihtyä siellä reissulla kauan. Olen todella iloinen heidän puolestaan, kun ovat saaneet töitä, mutta samalla surettaa kun R on siellä kaukana etelässä, kamala ikävä. Toinen ystäväpari ei voi meille edes tulla, kun toinen heistä potee astmaa ja meillä on näitä elättejä. Harmi. Muutenkin tuntuu, että kaikilla on niin paljon menoja ettei kukaan ehdi mihinkään. Lisäksi on niitä allergisia, joille tulee oireita noista karvapörröistä. Minä niin mielelläni emännöisin jos siihen tulisi tilaisuus!

Nyt suihkuun ja pohtimaan jäänkö nukkumaan, vai menenkö kuuntelemaan rakkaani bassottelua 45:seen.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Syksy tulee, ota koppi

Vaatepostaus! Meikkejä! Asusteita! Sokerihumalaa!

Ostin uusia vaatteita, kahdet farkut, paidan, takin ja bonuksena himoitsemani avainkaulakorun. Satuin sopivasti HenkkaMaukalle etsiessäni keikalle paitaa (oli eilen, ja voeh, olipahan mahtavaa). No, paidan ostin, sitten silmiin osui farkkutarjous ja lievästi räkäisen naurun kanssa ahtauduin löytöjeni kanssa sovituskoppiin. Annoin lopuksi itselleni luvan napata mukaani sen mainitun avainhelyn, jota olen kuolannut jo muutaman viikon.

Takin tarve ilmeni eilen aamuna, kun koitin löytää sopivaa takkia lämmittämään alkavilla syysviileillä. No hah. Ilkeä tulos oli, ettei kaapista löytynyt ensimmäistäkään sopivaa takkia. Oli siellä lenkille sopivat tuuli- ja verkkatakki, useimmiten talvisin käyttämäni villakangastakki (joka on itseasiassa tarkoitettu välikausitakiksi, mutta on tosi lämmin) ja läjä erilaisia toppatakkeja. Kivaa. Rakkaat nahkatakkini, sekä ekana opiskeluvuonna ostettu punainen ohut "farkku"takki olivat jääneet pieniksi. Kuitenkin ahtauduin uskolliseen punaiseen ja lähdin matkaan, tapaamisen kautta etsimään uutta syystakkia, joka päällä kehtaa mennä lähikauppaa pidemmälle. Pelastusarmeijan kirppari oli taas pettymys, en ikinä löydä sieltä mitään. Onneksi hyppäsin mielenhäiriössäni bussiin ja hurautin keskustaan. Tadaa! Päädyin taas Henkalle. Jouduin pienen ärtymyksen valtaan, kun kauppa oli täynnä takkeja, jotka olivat joko liian kalliita tai liian pieniä. Enkä ole edes mitään posketonta kokoa, vaan melko rintava. Koitapa siinä löytää sopivaa takkia tai esim. paitapuseroa. Viimein kuitenkin löysin sopivan joka oli viimeinen lajiaan koko putiikissa, haa! Olen innoissani yhdestä hassusta takista. Tunnen olevani tyylikäs se päällä.

Vielä ostoslistalla olisi neulepusero, viittamallinen takki ja/tai poncho, monen muun lisäksi. Vaikka pieni epäilys herääkin, että näyttäisin viitassa enemmänkin koomiselta kuin tyylikkäältä suurkaupungin asukkaalta. Plää.
Miten vaikeaa voi ollakaan että näyttäisi hyvältä? Ehkä voisin näyttää vaatteilleni useammin tarraharjaa.

Sentään kynteni osaan jotenkuten pitää nättinä. Kuten olen tunnustanut, omistan läjän eri värisiä kynsilakkoja ja mielelläni lakkailen kynsiäni mitä kummallisimmilla väreillä. Nyt on käytössä tumma sininen, johtuen eilisestä keikasta. Yritän kovasti käyttää vähän kesympiä värejä arkisin, kun olen mennyt niitäkin ostamaan. Ja onhan se vaihtelua kaikkien niiden vihreiden ja violettien tilalle.

Saas nähdä hankkiudunko eroon näistä sinisistä, huomenna rakas avokkini soittaa bändinsä kera 45:ssa ja toki menen katsomaan. Vaatepulma nostanee taas päätään, lisäksi ongelmaksi noussee kengät. Vasen nilkkani on ollut jo useamman vuoden ajan mäsä ja tänään menin kaatamaan mikkistandin oikean jalkateräni päälle. Varpaat säästyivät, kun jalassa oli teräskärkimaiharit, mutta jalkapöytä ei. Enpä oikein tiedä miten kävelisin, kun molempia koipia kolottaa. Onneksi kumpikaan ei ole murtunut. Toivotaan, että kipu helpottaa pian ja voin kävellä normaalisti. Ehkä ottanen särkylääkettä ja koitan kestää. Luultavasti nettikauppojen, blogien ja katalogien selailu piristää.

Ai niin. Se uusi paita jonka ostin Henkalta... Se ei ollut keikalla päällä.