lauantai 12. huhtikuuta 2014

Hullut Päivät, tittidittidii

Kävinpä minäkin ihmisvilinässä tukehtumassa. Ja käytin rahaa, muovi vain lauloi kassavirtojen kanssa. Kovin suuri saaliini ei ollut, toisaalta ei mielessä ollutkaan mitään ihmeellistä, yksi pokkari jäi vähän kaivelemaan, mutta tuskinpa ehtisin sitä lukemaan, joten jääköön muille.

Mitäkö sitten ostin? Tadaa!


Ipanalle melua pitävä kirja, äidille kuivasampoota, Tangle Teezer ja pari levyä, Volbeat ja ihana Viikate, kyseistä Petäjäveräjät-kiekkoa olen kuolannut jo kauan. Teezereitä ostin kaksi, toinen rakkaalle äidilleni. Toki mukaan lähti kassillinen ruokaa, mutta en ala kuvaamaan leipäpussia ja rahkapurkkia sun muuta. Tuskinpa ne ketään edes kiinnostavat.

Nyt lienee hyvä tilaisuus nauttia päiväunista pienen tuhisijan vieressä. Kelpaa!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Je ne regrette rien!

Vähäisiksi ovat jääneet taitoni fransmannien kieltä kohtaan. Ehkä voisi jossain välissä kaivaa uskolliset lukion oppikirjat esille ja kerrata, tiedä vaikka muistaisin jotain. Pakko myöntää että ranska on jostain syystä ollut minulle vaikea kieli, vaikka noin muuten kielissä pärjäänkin mainiosti.

Innostuin ompelemaan sen mainitun toisen tyynynpäällisen ja siitä tuli ihan kelvollinen, aikaa meni ipanan lounaan verran. Kiva näpertää ja säveltää jos jonkinlaista, seuraava projekti voisi olla vaikkapa hame, paidan tuunausyritys tai vetoketjullinen pussukka, mistäpä tuon tietää. Ja ipanan mollamaija tarvitsee mekkoja, kun semmoinenkin on kerta ostettu. Huomasin sen Zeppeliinin Henkalla ja ipana ihastui siihen, pakkohan se oli ostaa. Samassa kauppakeskittymässä vaanii Metsola, sieltä ostin isohkon palan joustofroteeta, siitä on suunnitelmissa tehdä ipanalle mekko ja lippis, toki mollamaijalle (jonka nimi saattaa ehkä mahdollisesti olla Hynni) pitää myös ommella siitä kankaasta mekko. Lisäksi kangashyllyssä on kolmea eri trikoota ja tyynynpäällisiin käytetyn palan puolikas. Materiaalia siis on, taitoa aika paljon vähemmän. Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn, vai miten se menikään.

Tässä kuitenkin se toinen kötöstys:


Kuva taattua i-lelulaatua. Kovasti syyhyttää päästä ompelemaan! Ostin jopa Martha Stewartin kirjan aiheesta ja samalla pohdin kuinka alas voi ihminen vajota. Se siitä uskottavuudesta! Ei vaiskaan, kiva omistaa muutama kirja aiheesta ja Martta on ilmeisesti niin turkasen kätevä emäntä ettei tosikaan. Toki netti ja google auttavat, mutta ne eivät korvaa oikeata painettua sanaa. Haluan omistaa monenlaisia kirjoja. Keittokirjoja onkin hyllyssä jo hyvä läjä, lisää ottaisin ilomielin. Korukirjoja en muuten omista ollenkaan, ehkä voisi hankkia yhden tai kaksi. Ollapa sitä kyhnyä niin hankkiutuisin ihan julmetulle shoppailureissulle ja voi sitä sokerihumalaa sen jälkeen!

Tänään alkaneet Hullut Päivät houkuttelevat jossakin määrin, ipanan kanssa on todella mukava liikkua kaksin, mutta keskusta on tässä kohtaa se ongelma. Mennäkö bussilla vai omalla autolla? Ihanan kallioparkin rakennustöiden vuoksi osa parkkipaikoista on mennyt sen sileän tien ja loput ovat toisinaan aikamoisen kiven alla, kiva sitten rällätä ympäriinsä yhden vaivaisen ruudun tähden! Bussilla ajeleminen on tietenkin ympäristöystävällisempää, mutta sitoo aikatauluihin ja säilytystilaa on tasan vaunujen tavarakorin verran. Oma auto vetää yllättäen aika paljon yhtä sun toista, esimerkiksi takakonttiin mahtuu noin kymmenen banaanilaatikkoa, on kokeiltu!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Make it so, Number One

Osa teistä arvaakin jo mitä kulttisarjaa olen tuijotellut pikkuisen seurassa viime aikoina. Toinen vinkki: Kapteeni Picard. Heh, heh.

Ipana kasvaa kuin rikkaruoho. Vallan hirmuista vauhtia ja minä kauhistelen vieressä, aarteeni seisoo ja kävelee tukea vasten, höpöttää, konttaa ja ryömii. Leikkii kurkistusleikkiä loputtomiin, kikattaa ja käkättää. Minun sydämeni pakahtuu onnesta, saan viettää jokaisen päivän tuon ihanan ihmispennun seurassa, joka tutustuu maailmaan ja oppii koko ajan uutta. Maailma on hänelle auki ja ihmeellinen.

Kevät on tullut ja siksi valoa riittää iltaan asti, ihanaa! Uusi nahkatakkini on pääsyt ulkoilemaan ilman lämmettyä, siihen ei tartu elukoiden miljoonat kirjavat ja äärimmäisen näkyvät karvat kuten uskolliseen villakangastakkiini. Harmi vaan kun uusi tukka on edelleen useimmiten ponnarilla ja naama meikittä, ei varsinaisesti näyttävää. Kävin viimeinkin kynittävänä ja tukkaa lähti aivan hirmuisesti, kuivaa hamppukorppua. Nyt pituutta on 5-10 senttiä vähemmän, kerroksia ja pitenee taakse, värinä musta ja alla tumma punainen. Kovasti piristi kotiäidin mieltä kun pääsi pitkästä aikaa saksittavaksi.

Koska omistan ompelukoneen, päätin pitkästä aikaa kaivaa sen esiin. Ikeasta ostettu kangas muuntui kirpparinappien kanssa tyynynpäälliseksi. Kaavaa ei ollut, vaan sommittelin sen omaa kieroa mielikuvitustani käyttäen, visio oli ennestään, mutta pelkäsin toteutuksen olevan mahdoton. Tyyny on  oikeasti pinkki ja siinä on strasseja, sain sen aikanaan lahjaksi rakkaalta veljeltäni. Utelias ipana on onnistunut irrottamaan siitä strasseja, joten jo turvallisuuden vuoksi oli aika laittaa kone laulamaan. Tässä alkutilanne:


Ja lopputulos (plus meikäläisen kännykkä):


Olen tyytyväinen tulokseen, toki parantamisen varaa on ja paljon, mutta ottaen huomioon etten ole koskaan ommellut mitään vastaavaa, ei voi odottaakaan ihan täydellistä suoritusta. Alkuperäinen suunnitelma muuttui sen verran, että laitoin vain kolme nappia kuuden sijaan. Nyt samoja nappeja riittää toiseenkin! Tosin sillä erolla, ettei toiseen versioon tule tuota läppää, vaan siitä tulee ns. kirjekuorimalli, jonne tyyny pujotetaan kuin tavallisimmissa malleissa on tapana. Tämä ensimmäinen on siis vähän niin kuin laukku. Ompeluitsetuntoni nousi sen verran, ettei pelota kokeilla samaa uudestaan ja miksipä en tekisi vaatteita, suunnitelmia on!

Saumurilla olen huristellut vain pipoja, ongelmana on langankireys, tai joku muu. Kiva kun en tiedä, onneksi Elvenpath uhkaili tulla auttamaan. Myös Helinän kanssa olen suunnitellut ompeluseuran kokoontumista, voi hyvänen aika kun pää on täynnä ideoita, mutta osaaminen on vähän toinen juttu. Harjoittelemalla oppinee. Ehkäpä ystävämme google tulee apuun ja sekoittaa päätäni lisää!