sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Tomtehund säger wuf och f-you

Koitin ottaa jouluisen kuvan Niiskusta ja näin hienosti onnistuin.





Onneksi pitkällisen suostuttelun jälkeen saatiin kunnollinen otos.


Hyvää joulua/Yulea kaikille Phoenixin elämän ja Kokki Sottaajan lukijoille, hiljennyn joulunviettoon rakkaideni kanssa, joten heipat hetkeksi!

torstai 20. joulukuuta 2012

Kaikki muuttuu, mutta antaa sen muuttua

Hei pitkästä aikaa! Olen ollut pitkän tovin kovien päänsärkyjen ja pahoivoinnin kourissa, joten on tämä bloggailu jäänyt hiukan taka-alalle. Joulukin on ihan kohta, ihanaa! Vaikka muutama lahja on vielä ostamatta, hyi hyi hyi.

Sunnuntaina suunnistan aviomieheni ja koiraosaston kanssa kotikonnuille joulunviettoon, ihana nähdä kaikkia rakkaita pitkästä aikaa.


Tosin ennen sunnuntaita pitää tehdä monen monta juttua ennen kuin voi ajatella lähtemistä, huoh. Lauantain olemme pyhittäneet kivasti shoppailulle, varmasti liikkeellä on monen monta muutakin mattimyöhästä. Ääk.

Ihmettelette varmaan miksi otsikossa puhutaan muutoksista, niitä on kuulkaas luvassa ensi vuonna! Kylppäriremppa, valmistuminen ja kaiken huippuna juhannusvauva. Kyllä, olen pieniin päin ja tukevasti. Mitäpä tuota salailemaan, on jo mahaa ja ensimmäinen kolmannes takana, vaikka itsekin saimme tiedon ihan vastikään, uskokaa tai älkää.


Tosin itse en ikipäivänä veisi pientä lasta aurinkoon ilman hattua, enkä itseänikään. Lupaan jatkossa olla katoamatta mammalandiaan ja muistaa höpöttää muustakin kuin vauvoista. Kaikki muut ympärilläni ovat todella innoissaan tästä, itse vielä sulattelen tietoa ja käsittelen aika laajaa tunnekirjoa. Mieheni on ihan satavarma että tulokas on tyttö, kun olen kärsinyt niin rajusta pahoinvoinnista parisen viikkoa, vissiin tuleva isä mielii haulikko-ostoksille. Nyt on todella kivaa kun voi syödä ja ruoka maistuukin hyvälle.


Se on ainakin varma, että jos lapsi tulee yhtään vanhempiinsa, siitä tulee todella jääräpäinen.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Yökyöpeltäjä

Ihan ensiksi, oikein hyvää (myöhästynyttä) Itsenäisyyspäivää, onnea 95-vuotias Suomi!
Yllättäen olen katsonut Linnanjuhlia ja haukkunut pukuja äitini kanssa, puhelimitse tosin, kun vietin taas juhlapäivää alppimajassa siippani kanssa. Päivällä kävimme Sokos hotel Edenin maisemaravintolassa nautiskelemassa juhlabuffetin antimista ja hyvää oli, erityisesti mystiseen valkoiseen mäihään sekoitellut katkaravut, oi nam.

Nyt sitten metsästän reseptiä ja koitan miettiä mitä hiivattia niissä katkoissa olikaan. Sekä moni muu ruokajuttu pyörii mielessä, kokkausintoni nostaa jälleen päätään. Lisäksi vegeviikkomme pyllähti heti alkuunsa, joten otetaan uusiksi piakkoin.

Lisäksi minulle on esitetty vihjaus ruokablogin perustamisesta, jota mietin kovasti. Muutama viimeaikainen tuotokseni on kyllä osunut nappiin ja houkutus kirjoittaa asiasta enempi on hyvin houkutteleva, vaikka en todellakaan ole mikään gourmet-tason kokki, tavallinen kotisottaaja vain. Ei siinä, ruuanlaitto on mukavaa ja mielelläni tekisin vaikka ja mitä virityksiä, haluaisin toteuttaa mm. brunssin ja juhlaillallisen muutamalle hengelle, kuten jouluna tai pääsiäisenä. Tietty valmistujaisjuhliini teen itse suurimman osan tarjottavista.


Nukkumaanhan tästä joutaa, tekemistä tiedossa jossakin määrin ja pitäis hypätä yhdeksältä ylös. Yäääh.
Onneksi taas kerran päikkärit on keksitty ja ne vasta kivat ovatkin. Sohvamme kun on valtava ja pehmoinen sekä sen vakiovarustukseen kuuluu vanhahko peitto eli täkki pussilakanoineen (nimeltään yllättäen sohvapeitto), jonka uumeniin on hyvä käpertyä. Sekä tietysti asetelmaan kuuluu 1-3 kissaa eri puolille aseteltuna ja lattialle pöydän alle uinumaan yksi koira, joka muistuttaa kirjavaa paimentolaismattoa, eli collie.


Kyllä, rakastan nukkumista. Se on ilmaista ja ihanaa.

Kohta siis siirryn ison peiton alle ja käperryn sinne. Myöhemmin tuijotan hyvin vihaisesti herätyskelloa.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

When we're together darling, every night is Halloween


Ah, ihana Addams Family. Olen taas sen lumoissa. Haluan samanlaisen talon, tai ainakin sisustuksen, olla oman mörskäni Morticia, joka lentäisi naamalleen koikkelehtiessaan niin kapeassa hameessa. (ainoa oikea Morticia on mielestäni yllä keimaileva Carolyn Jones, btw)

Viimeiset kaksi yötä olen viettänyt kiireapulaisena ruokkimassa nälkäisiä juhlijoita, pienehkö väsymys meinaa kiusata, onneksi pääsin hirmuisesta päänsärystä eroon, oli aika heikko olo vielä parisen tuntia sitten. Onneksi se viimein helpotti ja nyt olen vain pihalla kuin lintulauta kaiken valvomisen jäljiltä.


Onpas muuten hienot tapetit tuossa kuvassa. Kelpaisi! Ei taida vaan rakas aviomieheni ymmärtää tyylin päälle, heh heh. Onneksi saan tehdä ihan mitä haluan työhuoneelleni ja makuuhuoneeseenkin saan mustaa tapettia aikanaan. Jee! Vaikka pakko myöntää, etten voi ajatella kirkkaanpunaista sisustuksessamme, esimerkiksi paloautonpunainen seinä olisi migreenissä ihan painajainen. Jostain syystä kyseinen väri alkaa vilistä silmissä jos siihen sopivaan aikaan törmää. Auts.


Tuon kyltin muuten haluan jonnekin talomme läheisyyteen! Haaveenani on joskus askarrella Addams Family-henkinen nukkekoti koristamaan työhuonettani. Ongelmana vaan on, etten saa itseäni edes aloittamaan ja kolme yliuteliasta kissaa, jotka myös pallopäinä tunnetaan. Ihme ja kumma koruharrastuksestani ne eivät ole innostuneet, vaikka luulisi kissan olevan innoissaan nähdessään satoja kimmeltäviä helmiä tassujensa edessä.

Huomenna suuntaan takaisin alppimajaan, vietin siis viikonlopun vanhemmillani. Oli mukavaa, vaikka yötyöt vähän sekoittavat päätä ja rytmiä, mutta tällä tytöllä unta riittää vielä ihan reilusti. Joten taidan hetken kuluttua kallistaa pienen pääni ja uneksia goottikartanoista, lepakoista ja kestohalloweenista. Sepäs olisi hauska idea se. Bileistä puheenollen, omat lakkiaiseni (osa 2, hahaa) lähestyvät ja kohta saan laittaa kakkukahvit tarjolle, JEE! Vihdoinkin!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Väsyttää

Huoh. Takana autokoulun 2-vaiheesta teoriat ja liukkaat, hyvin meni. Voimille otti kunnolla, mutta onpahan sekin nyt hoidettu. Ensi viikolla pääsen ajamaan arvioivan ajon ja se on sitten siinä. Sitten odotellaan josko minua muistettaisiin pysyvällä ajokortilla. Enpä olisi aiemmin uskonut että näen tämän päivän. Ajokortti ja oma auto! (vaikka ei olekaan kauhean ympäristöystävällistä ajella yksin isolla autolla... hyi hyi) Ja kyllä, toinen auto on oltava farmari tässä taloudessa kun on koira ja bändiharrastus. Inssin Volkkari ei ime samaa tavaramäärää kuin rakas sotaratsuni Vekkuli, eli (Kurttu-)Opel. Kurttu siksi, että oikeassa etulokasuojassa komeilee vieläkin hirmuinen naarmun ja lommon yhdistelmä jonka sain aikaan ajamalla liian läheltä rautaputkea. D'oh! Kyllä vain, koko pellin mitalta ja oveenkin tuli reikä. Puolustaudun kertomalla että tapaturman sattuessa olin nauttinut ajokortista vain parisen kuukautta. Sattuuhan niitä. Uutta peltiä saa aina, ihmisiä ei, sanoo rakas ja viisas isäukkoni.

Sanokaa mitä sanotte;


Lauantai kuluu muuttoapuna kun rakas ystäväni R ja miehensä J, sekä heidän pieni lapsosensa muuttavat takaisin tänne pohjoiseen, oi onnea! Kuultuani uutisen pillahdin onnesta itkuun, ihmekös. Aion vierailla ystäväni luona niin paljon kuin hänen hermonsa kestävät.

Ensi viikosta sovin aviomieheni kanssa tulevan vegeviikon, eli rehuja pöytään! Saas nähdä mitä siitä tulee. Nyt siis nenä kiinni keittokirjoihin ja selaamaan nettiä kun pää lyö taas tyhjää. Oikeasti minun pitäisi olla nukkumassa, eikä suinkaan koneella. Laitetaan nyt parit ruokakuvat WIH:n ihmeellisestä valtakunnasta, terveellistä evästä, olkaa hyvät.




tiistai 20. marraskuuta 2012

Rrrröyh

Terveisiä sohvalta. Olen ollut niin reipas että ällöttää, siis siivonnut. Nyt kun sain viimein aikaiseksi syödä, oli pakko heittäytyä sohvalle sulattelemaan. Ugh, olen täynnä.

Onneksi elukat ovat olleet kiltisti, paitsi Laku, joka silppuaa postit heti kun käännän selkäni. Sillä on jotain antipatioita Trafia kohtaa, koska ajoneuvoverolappu pitää tuhota ensin. Julma mamma ei tietenkään salli moista elämöintiä, voi tuskaa.

Eilen oli mukavat kolmen tunnin treenit, hiki virtasi ja uni tuli ilman käskyä. Viikonloppuna näin pikaisesti Helinää, muuten olikin aika yksinäistä kun rakas siippani oli ylitöissä, möö. Eipä juuri siis päästy viettämään mitään laatuaikaa parisuhteessa, onneksi sain sentään nukkua ukon vieressä, eikä miestä viety yötä myöten.


Heti alkoi väsyttää, ehkä osasyy on täysi vatsa ja päivän reipastelut. Joku pieni ikävä tunne tuntuu kallossa, mutta koitan jättää sen huomiotta.

Lopuksi kuva allekirjoittaneesta perheen nuorimmaisen kanssa. Phoenix ja Niisku syyskuussa, kuvaajana aviomieheni Inssi.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Kuq!

Pitkästä aikaa voisin kertoilla mitä tänne kuuluu, syysloma meni ja isänpäiväkin. Oli mukava olla kotipuolessa perheen kanssa, samalla näin isovanhempiani ja setääni, mikä oli oikein mukavaa.

Huomenna olisi pitkästä aikaa bänditreenit, erinäisten sairastelujen ja muiden juttujen vuoksi treenejä on jouduttu perumaan aika paljon, mutta josko huomenna taas pääsisi möykkäämään.


Olen ostanut jopa kaksi joululahjaa, en kerro kenelle, mutta uskoisin niiden olevan mieluisia. Vielä on monta pakettia ostamatta ja se tuottaa hieman päänvaivaa. Onneksi olen ollut ajoissa liikkeellä ja vielä on aikaa etsiä kivoja yllätyksiä pukinkonttiin. En malta odottaa että joulu tulee ja kohta saan aloittaa jouluvalmistelut, jee!


Tiedä jos saisin raahattua Inssin kanssani kauppoja kiertämään, olisi kiva mennä yhdessä. Harmi kun täällä ei ole esimerkiksi Indiskaa, jossa vierailisin mielelläni hipelöimässä ihanuuksia. Onneksi lahjat eivät tee joulua (vaikka niitä on kyllä tosi kiva antaa), vaan läheisten kanssa oleminen ja ruoka. Ei ne koristeetkaan ole hullumpia ja Lumiukko on ihan pakko katsoa.


Heti alkoi soida päässä Walking in the air. Ihana biisi. Olen jo kaivanut osan joulukoristeista esiin, mutta ne saavat odottaa myöhempää ajankohtaa, tavallisesti koristelen kotia Itsenäisyyspäivän aikaan. Täytyy siis vielä malttaa! Onko joukossa muita intoilijoita?

torstai 25. lokakuuta 2012

Bzzt bzzt

Vihdoinkin! Uusi tatuointi, kiitos Brahe Tattoon Samille!


Pahoittelen huonoa kuvaa, mutta itse leima on aivan täydellinen, syyslomani on kruunattu.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Lukeminen kannattaa aina

Huomasin tässä kaipaavani kahta kirjaa lapsuudestani, jotka pienet sormet ovat selanneet puhki. Voi kunpa saisin ne hyllyyni jotain kautta!

Nimittäin
Camilla Mickwitz - Mimosa ja Täysikuufestivaali
Anna Tauriala - Penni ja Topo neuvolassa

Jos joku tietää mistä nämä voisi saada, vinkkaa ihmeessä! Minullahan ei ole lapsia (eikä ole suunnitelmissa tällä hetkellä), mutta haluan kuitenkin nuo kirjat hyllyyni jo nostalgian vuoksi. Huutonetistä vilkuilen näitä aina silloin tällöin, kai ne kirjastossakin olevat, olisi kuitenkin ihana saada ne takaisin luettaviksi, kuten monta muutakin opusta.


Kirjoja meidän talossa on noin kolme hyllyllistä, joten lisää mahtuu. Keittokirjani majailevat ruokasalissa, loput on kannettu allekirjoittaneen toimesta yläkerran aulaan. Olen aina tykännyt lukea, vaikka tunnustan sen viime aikoina jääneen hiukan sivuun. Yksi rosvo on tämä kone, jolla ei ehkä tarvitsisi roikkua jatkuvasti. Yritän vähentää.


tiistai 2. lokakuuta 2012

Tuiki tähtöseni

Keinutan,
kuuntelen,
sut suojaan peittelen.
Keinutan,
myöhä on,
jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää?
Siell' on monta kynttilää.
Ja viimein,
sun matkaan,
ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdit,
jatka vaan vaikka on,
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa,
laiva mun laulujen,
sä kuljet tietäen.

Ettet pelkää enempää,
siell' on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan,
ei pääse saattajatkaan.

Ethän pelkää pimeää?
Siell' on monta kynttilää,
nuku vain,
jos väsyttää.
Vielä valvon vierellä.

Ja viimein,
sun matkaan,
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu,
on mulle,
että siellä on kaikki sulle.
(Johanna Kurkela - Prinsessalle)



Rakas eteläntähteni, Hidalgo, Señor Jasper on tänään siirtynyt tuikkimaan taivaalle muiden tähtien joukkoon.
Suru on murskaava.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Tsiu tsiu

Huoh.
Kiirettä on pitänyt, keskiviikkona oli tentti, josta selvisin toivon mukaan kunnialla ja bänditreenejä kahdesti viikossa, kovasti uusia biisejä setissä. Välillä meinaa iskeä väsy.

Lauantaina tulee täyteen huimat 3 kuukautta avioelämää. Ensi viikon sunnuntaina juhlimme vuosipäiväämme, eli 7.10.. Ehkä voisin tehdä jotain parempaa ruokaa tai sitten mennään syömään jonnekin. Pitäisi kyllä alkaa suunnittelemaan viikon ruokalistaa tarkemmin, kun nyt on aika hajanaista ja aika usein päivän ruoka on "emmätiiä" tai "ihan sama, päätä sä". Ja suunnittelemalla säästää rahaa sekä todennäköisesti ruoka on monipuolisempaa, kuin äkkiä nälissään napattu pakastepitsa (joita meillä ei onneksi harrasteta kovin usein, mutta pakasteet ovat käteviä noin yleensä).

Lupaan pyhästi yrittää.

Oikeastaan mieli tekisi kutsua ihmisiä syömään ja tehdä jotain oikein hyvää, kattaa kauniisti jne. Oiih! Pitääpä laittaa mietintämyssyä päähän, jos vaikka keksisin jotain...

tiistai 18. syyskuuta 2012

Sing once again with me

Ei, ei pelkoa, en aio tällä kertaa paapattaa bändihommista. Olen vain kuunnellut viime aikoina Oopperan kummituksen tunnussävelmää, josta pidän todella paljon. Tosin olen valitettavasti törmännyt ihan kauheisiin tulkintoihin, ainakin omasta mielestäni.


Tämä päivä ei kuitenkaan ole kulunut kovin musikaalisissa merkeissä, sillä huomenna on tentti ja minä olen muka lukenut. Pää lyö taas tyhjää. Ehkä pitää vielä vilkaista mitä niissä papereissa olikaan, aiheena aina niin hilpeä kirjanpito. Noh, sittenpä se on ohi ja jäljellä on enää yksi kurssi samaa lajia. Oi onnea!


Tälle viikolle ohjelmassa olisi tehdä inventaario meikkeihin ja surutta heittää pois vanhentuneita, samoin olisi siivousta, pyykkihuoltoa... Tavallisia kotitöitä, tosin tässä talossa on siivottavaa aika paljon, kun neliöitä on 150. Viime Hulluilta Päiviltä ostettu Dyson-imurimme on osoittanut loistohankinnaksi eläinperheeseen, varsinkin näin karvanlähtöaikaan. Olihan sillä hintaa tavalliseen imuriin verrattuna, mutta on se ollut sen arvoinen.

Pakko kehua itseäni sen verran, että käytin ihan itse Opelia katsastuksessa ja läpihän se (viimein) meni! Nyt saa taas vuoden ajella huoletta, toivon mukaan, rakas kiesini kun tarvitsi hiukan rakkautta, hellyyttä ja pajavasaraa. En ole koskaan vienyt autoa leimalle, joten hiukan hirvitti mitä siitä tulee.


Torstaina on kotityöpäivä, koska Inssillä on vielä treenit, niin saan rauhassa siivoilla ja laulaa epävireisesti, sekä palkita itseni parilla jaksolla Sinkkuelämää. Mutta hoidetaan nyt ihan ensiksi tentti pois alta, vai mitä?

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Ja tällainen minä olen

Vapautus inspiroi minua jälleen! Tässä hieman osviittaa millainen tyyppi Phoenix onkaan.


Jatketaan listaa joskus toiste. And that's who I am.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Yskis, pärskis, KÖH!

Jatkan sairastamista. Harmittaa kun on kaunis ilma, mutta en jaksa ulkoilla. Kävin Niiskun kanssa noin puolen tunnin metsäretkellä, siis Niisku juoksi ympäriinsä ja minä seisoin paikallani. Innostuin vielä väkertämään korujen parissa ja tässä tulos:


Korvikset veljeni tyttöystävälle, eli kälylleni, T:lle. Koukut puuttuvat vielä, kun pakistani ei moisia löydy, mutta muuten ne ovat valmiit. Toivottavasti hän tykkää.

Metsäretki oli kyllä todella hauska, toivottavasti viikonloppuna olisi yhtä kaunis ilma ja voisin paremmin, olisi kiva mennä ihan kunnon retkelle koko porukalla. Kai tästä alkaa elämä voittaa, hirmuinen yskä on pahin riesani, joka villiintyy erityisesti iltaisin. Viime yönä yskin ties kuinka kauan. Inssi-parka valitteli eilen kurkkuaan, toivottavasti tauti ei iske hänelle. Flunssaa tosin taitaa olla liikkeellä, eikä siltä voi välttyä. Harmi.

Sunnuntaina maailmaan saapunut pienokainen on tietenkin ollut ajatuksissa ja hän on varmasti aivan suunnattoman suloinen pakkaus. Odotan josko tuoreet vanhemmat laittaisivat kuvia esimerkiksi facebookiin, kun etäisyyden vuoksi en häntä pääse näkemään livenä. Onnittelut vielä rakkaalle ystävälleni ja miehelleen pikku kansalaisesta, olen suunnattoman iloinen heidän puolestaan, hyvä etten itke juuri nyt ilosta.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Pieniä pipanoita

Ensiksi onnittelut rakkaalle ystävälleni R:lle ja miehellensä J:lle pienokaisesta, joka tänään saapui maailmaan pitkän odotuksen jälkeen.


Te olette saaneet onnen sen
kun perheeseenne syntyi tuo pikkuinen.

Niin pienet kädet tarrautuu sormiin vanhempain,
hän teille sillä kertoo "Te olette maailmain".
Ei hellyyttänne liikaa hän koskaan saada voi,
pian korvissanne helskyen lapsen nauru soi.
Ei maailmassa ihmettä ole suurempaa
kuin lapsi, jota yhdessä saatte rakastaa.




Yllättäen tämä ihana uutinen on ollut päällimmäisenä mielessä, ei ole edes flunssa ketuttanut kun tieto uudesta pienestä ihmisestä on saanut suupielet korviin asti. Harmi kun tämä perhe on niin kaukana, etten pääse näkemään, mutta onneksi saan rakkaan ystäväni takaisin tänne pohjoiseen myöhemmin ja aion todellakin viettää aikaa hänen kanssaan.


Tänään on myös ollut pinnalla eräs bändi:


Laulan siis nykyään kahdessa bändissä, molemmat hyvinkin uusia ja debyyttikeikkaa vailla. Vanhempi bändi perustettiin keväällä ja se soittaa kasarirock-covereita, eniten setissä on Scorpionsia. Uudempi on ihan vasta nähnyt päivänvalon ja sen linja tulee olemaan raskaampi ja painottuu vahvasti Iron Maideniin, siksi tänään olen Inssin kanssa hukuttanut aistejani Maidenin tuotoksiin. Lisäksi aion etenkin tämän uuden bändin riveissä panostaa ulkoasuun, koska olen tässäkin porukassa ainoa tyttö. Joten tiedossa toivon mukaan teemoja pukeutumisessa ja näyttäviä asuja. Tietty musiikki tulee ensin, mutta varmasti on mukavaa jos bändi panostaa ulkoasuun jonkin verran. Pojilla taitaa pysyä hyväksi havaittu farkut ja t-paita-linja, joten haluaisin mielelläni poiketa siitä jollakin tavalla, pelkillä vaatteiden leikkauksillahan saa jo paljon aikaan, mutta tyttönä voin kuitenkin heittää päälleni mekkoja sekä hameita, tosin lavarakennelmat rajoittavat niitä aika tavalla, sekä tapani nostella jalkaa monitorille...

Tässä vielä kuva hääkimpustani allekirjoittaneen kädessä, katselen josko uskallan laittaa muita kuvia.
Kuvassa valkoista ruusua, sinistä isoa hortensiaa ja herttalyhtyköynnöstä.


Minä jatkan esiintymisasujen miettimistä ja Maidenin kuuntelua, on se vaan loistava bändi.