maanantai 13. syyskuuta 2010

Mutta kun mä haluun!

Olen suunnattoman kateellinen kaikille niille joiden kodin sisustus on yhtenäinen ja noudattaa jotain tyyliä. Oma huushollini kun on iloinen sekamelska eri puun sävyjä ja täynnä koirankarvoja. Äh. Olisihan se aika siistiä jos kodissani olisi vain yhtä ainoaa sävyä huonekaluissa (mustaa luultavasti), kaksikin olisi jo tosi hyvin (punaista siis kaveriksi). Mutta ei niin ei. En raaski maalata mööpeleitäni, vaikka ruokapöydän kansi tulee jossain välissä kokemaan pientä elvytystä. Ei voi mitään, en ole tyylikäs persoona vaan asun kiltisti koirankarvojen keskellä tyylien sekasikiöasunnossani. Tunnustan että rakastan kotiani ja sydämeni itkee verta jo pelkästä poismuuttamisen ajatuksesta, sillä se on välttämättä edessä. Voi surku.

Ollapa sitä kyhnyä niin ostaisin vaatteita, kenkiä ja sisustusjuttuja sokerihumalasta sammumiseen asti. Nyt olen muuten vaan väsynyt ja silmät eivät halua pysyä auki. Taitaa olla päiväunien paikka.

En uskalla mennä minkään valtakunnan nettikaupan sivuille koska siellä olisi kuitenkin jotain aivan ihanaa ja välttämätöntä (TM). Ei sillä, ettenkö tarvitsisi uusia vaatteita, kun entiset ovat joko liian pieniä, rikki tai muuten sellaisia mitä en pidä. Säästökuuri, here I come.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti