Heleijaa, olipahan taas mainio joulu. Ruoka oli hyvää, seura ihan parasta ja lahjojakin tuli melkoinen läjä, kaikki todella mieluisia. Nyt on kaavakirjaa, kakkuottimia, suklaata jne. Viimeksi mainittua on ollut varsin paljon ja ahkerasti ollaankin sitä Inssin kanssa puputettu. Naamakin kukkii aika kivasti sen myötä.
Syy Mammin panikointiin tuulella löytyi ja nyt tämä pelätin saa lähteä. Kyseessä on nimittäin talon päässä oleva antenni, jonka kiinnitykset ovat juurikin makkarin ikkunan yläpuolella. Olkoon vaikka kivijalassa, mutta se paskiainen lähtee nyt kolisemasta.
Paino ei muuten noussut joulumässäämisestä grammaakaan, pyhien aikana kävi pieni piikki, mutta viimeksi käydessäni puntarilla, lukemat olivat samat, ellei pikkuisen vähemmän. Jee! Vielä 10kg ja sitten olen niin tyytyväinen, että halkean. Tosin, nytkin on jo mukava olla, kun ei enää hävetä ja on muutenkin todella hyvä olla, verenpaine ja -sokerit ovat hyvällä tasolla, astma vaivaa vähemmän ja erityisesti henkisesti on hyvä olla, juurikin siksi kun ei hävetä. Paksuimpina aikoina lähdin usein vaatekaupoista itkien kotiin.
Tietysti onni on muutakin kuin elopainon määrä, tietty fyysinen hyvinvointi vaikuttaa korvien väliin ratkaisevasti. Itse olin selkeästi ylipainoinen ja terveys kärsi niistä kiloista, joten voin hyvillä mielin iloita jokaisesta pudonneesta grammasta.
Nyt on hyvä mennä kohti tulevaa vuotta 2012, olkoon se täynnä kuplivaa iloa ja lämpöä meille kaikille. Vuoden ensimmäisenä päivänä juhlin Inssin kanssa kihlauksemme ensimmäistä vuosipäivää.
Ai niin, koitan opetella käyttämään bloglovinia, saas nähdä kuinka tumpelon käy!
