Hei kaikille! Olen taas pitänyt hiljaiseloa pidemmän tovin, pahoitteluni. Mutta nyt minulla on kerrottavaa ja paljon onkin!
Sairastin pari viikkoa sitten tosi äkäisen flunssan ja vieläkin tuntuu että rööreissä on jotain ryönää. Koronatestikin on koettu ja hyi. Onneksi se oli negatiivinen, eli minä ja lapset sairastimme perus kausiflunssan, hyvin ärhäkän sellaisen. Tauti on tosiaan nyt ohi ja hapenottokyky alkaa palautua.
Nyt seuraa sitten se uutinen. Minä pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan! Olen virallisesti paikallisen ammattikoulun listoilla (taas!) ja tällä kertaa suunta on liikuntaneuvojan ammattitutkinto. Jätin keväällä ohjelmointiopinnot kesken pitkän harkinnan päätteeksi. Koin niiden olevan rasite, opiskelu ahdisti ja tympi, motivaatio oli pahasti pakkasella. Ennen kaikkea havahduin että en halua tehdä sitä työkseni. Liikuntaneuvojan koulutus oli plan b, jos en pääsisi ammattikorkeaan opiskelemaan medianomiksi. Niinhän siinä kävikin, että en päässyt ja nuolin hetken haavojani, eli toivuin fyysisesti ja psyykkisesti siitä prässistä. Valintani tuli muutamille täytenä yllätyksenä, kun hain korkeakouluhaussa aivan muille aloille. Liikunta on kuitenkin ollut viimeisen vuoden aikana minulle tosi tärkeä juttu, olisin seonnut karanteenin aikana jos en olisi päässyt lenkille koirien kanssa kuulokkeet korvilla. Raudan paiskominen kuntosalilla on myös ollut tärkeässä roolissa, joskin karanteeni söi sitä hommaa aika tavalla ja nyt vasta sairastettu flunssa. Voisin luennoida tähän hirmuisen pitkästi mitä terveelliset elämäntavat, henkinen ja fyysinen hyvinvointi, minulle merkitsevät, mutta säästän teidät saarnalta.
Koulu alkaa tulevana maanantaina ja jännitystä on ilmassa. Huomasin myös laittaneeni uskolliset reppuni (kyllä, monikossa) siihen kuuluisaan Talteen eli ne on säilötty niin hyvin että en enää itsekään muista missä ne ovat, argh! Haluaisin kuitenkin käyttää reppua enkä olkalaukkua koulukamojen roudaamiseen. Uutta en todellakaan aio ostaa, koska en tarvitse uutta reppua(kaan).
Sama kumman repun lopulta valitsen, sinne tulee mahtua tavaraa. Olen niitä ihmisiä jotka roudaavat mukanaan kaikkea aapisesta öylättiin, jos lähipiiriäni on uskominen. Muistan kyllä kuskanneeni aiempien opintojeni aikana mukanani melkoista arsenaalia, en kiellä. Opintoni ovat monimuotoisia, eli ns. lähipäiviä on tiedossa vain muutama kuukaudessa ja nekin kestävät kerrallaan joko 5 tai 7 tuntia. Pidemmät päivät ovat todella harvinaisia, sillä ne ovat lauantaisin. Yleensä siis lähipäivät ovat arki-iltaisin sen 5h, ei paha.
Mutta mitä ihmettä tungen sinne reppuuni? (tästä ja käsilaukusta saattaa tulla kuvapostaus myöhemmin) Läppärin ja laturin lisäksi sinne pitää mahduttaa muistiinpanovälineet, eli vihko ja penaali. Yksi kynä ei riitä. Tietysti mukana kulkee nippu avaimia, astmapiippu, puhelin ja lompakko. Ensimmäiselle päivälle oli merkitty myös rennot sisä- ja ulkovaatteet, joten jätän farkut suosiolla kotiin. Päivän sää määrittää ulkovaatteideni tilanteen. Otan mukaan myös vesipullon, ihan jo siksi että juon vettä liian vähän ja haluan korjata asian pitämällä vesiputelin lähelläni mahdollisimman paljon. Mietin myös sisäkenkien mukaanottoa, joskin ne on ehkä pakko kuskata omassa pussissaan, muuten reppuni on turhan täynnä. Jos olen ymmärtänyt oikein lyhyemmillä lähipäivillä meillä ei ole ruokailua, vaan kahvit, joten pienen välipalan pakkaaminen ei ole mitenkään huono ajatus. Välipala voisi olla proteiinipatukka tai -juoma, hedelmää, vihannestikkuja tai rahkaa. Toisin sanoen, sellainen joka säilyy repussa härskiintymättä ja sotkematta koko kassia sen parin tunnin ajan.
Joutunen ehkä myös hankkimaan muutaman uuden vaatekappaleen, ainakin ulkoiluhousuja pitää harkita vakavasti. Kaapissani on tällä hetkellä valkoiset tuulipöksyt, jotka ovat aivan hirmuisen lämpimät ja kiristävät vyötäröltä. Näf. Toiset ovat maastokuvioiset ja miljoonilla vetoketjuilla varustetut vaellushousuja muistuttavat pukineet, jotka taas ovat himppasen liian isot. Aiemmin omistin supermukavat (ja oli nekin tosi lämpimät) tuulihousut, jotka kokivat karmean loppunsa edesmenneen diktaattorikissa Pullan lirautettua niihin annoksen ammoniakkia, eli kattiryökäle pissasi niiden päälle ja housut haisivat lukuisista pesuista huolimatta hirveälle, joten ne saivat lähteä. Muutenkin vaatekaappini on päivityksen tarpeessa, nostin juuri syrjään melkoisen vuoren vaatteita joita en enää käytä tai ne eivät enää mahdu päälle. Vaikka kuinka laihtuisin, mutta luustoni on muuttunut kahden raskauden jälkeen pysyvästi, eikä siihen auta minkäänlaiset konstit.
Joten tänä syksynä menee kalenteri ja ehkä vaatekaappikin uusiksi! Maanantaina se alkaa!
