Joo, ei todellakaan. Varoitus herkille että tässä postauksessa tullaan puhumaan joitakin inhottavista asioista kuten verestä.
Olen nimittäin sairaana. Viime viikon perjantaina aloin oirehtia kotopuolessa, kurkku oli kipeä ja veto tyystin pois. Kuitenkin olo siitä koheni kuuman kaakaon ja levon avulla. Muutama päivä myöhemmin se iski; The flunssa. Torstaina olin melko räkäinen ja perjantai olikin sitten ihan helvetistä. Voitte varmasti kuvitella etten ollut kovin pirtsakka myyjä. Lauantaina olo alkoi parantua, yskä alkoi silloin ja voi jessus sitä köhän määrää. Kurkku ärsyyntyi niin pahasti että yskin hyvin minimaalisia määriä verta. Lauantai-sunnuntai yö oli muutenkin suoraan perseestä. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään yskimisien takia ja muutenkin oli huono olo, joka huipentui norjan kielikurssiin ja ämpärin halailuun. Nyt olen paremmassa voinnissa ja tuntuu että jaksan mennä huomenna töihin. Äiti ja isä olisivat tulleet käymään, mutta taudista johtuen se sitten peruuntui.
Huipennuksena olen tänään viettänyt vähän liian kauan aikaa kylppärissä nenäverenvuodon kanssa kaiken sen niistämisen takia. Lisäksi koitin tehdä currykermakastiketta, josta tuli pahaa. En suostu syömään sitä, vaikka varmasti mausteinen litku auttaisi minua toipumaan. Mutta se on niin pahaa ettei se kelpaa edes koirille! Ja minun koirani syövät melkein mitä vaan, jopa raakaa sipulia sopivan mielenhäiriön sattuessa. Nautiskelen siis riisini ja kanafileet gordon bleu sellaisenaan, vihannesten kanssa totta kai.
Aurinkoista sunnuntaita kaikesta huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti