maanantai 30. lokakuuta 2017

Talvi se tuli

Ohoh, talvi taisi tosiaan sitten tulla ja joulumieli sen mukana. Kalenteri keittiön seinällä kertoo myös omaa tarinaansa, jouluun on enää muutama viikko. Ennen itse aattoa pitää tehdä yhtä sun toista ja juosta tukka putkella pitkin poikin. Tänä vuonna tosin sovittiin vanhempieni ja veljeni kesken että emme osta aikuisille lahjoja, lapsille vain, eli joudun ostamaan itse omat lahjani. Äh, menee yllätysmomentti vähän vaisuksi. Lapsille saa taas lahjojen lisäksi uusia vaatevarastoja, sillä yllättäen mokomat ovat kasvaneet ihan hurjasti. Tänä aamuna huomasimme Brucen talvikenkien olevan tiensä päässä, onneksi karvavuorisilla kumppareilla pärjää märän lumen keskellä. Tarvitaan taas hanskoja, pipoja, lapasia... Tänä vuonna vielä pitäisi keksiä jostain Elpulle sukset ja minulle monot.


Hulluilta päiviltä nappasin yllä olevan hedelmäkorin, Vallilan Ohra-lakanat, Bounty-levitettä ja Tigin Big big hair sampoon sekä hoitoaineen.

(kuva: Vallila)

(kuva: nordicfeel.fi)

Viime viikolla vietin lasten ja koiraosaston kanssa muutaman päivän kotipuolessa. Teki hyvää, lapset saivat viettää aikaa isovanhempiensa ja enonsa kanssa, kävimme moikkaamassa Elpun kummeja ja heidän poikakolmikkoaan. Toivottavasti päästään pian takaisin, eikä tarvitse odotella kuukausia. Toki koulu ja harrastukset sun muut vievät oman osansa elämästä, Elpun balettitunti on sopivasti perjantaisin, ja minun bänditreenini sunnuntaina. Joulukuussa on tiedossa keikka pitkän tauon jälkeen, iik ja jee! Ehkä seuraava postaus voisi sisältää kuvia promokuvauksista ja muutenkin muutaman sanasen harrastukseni nykytilasta.

Nyt hetkeksi päikkäreille kuittaamaan univelkaa ja sitten reippaana lenkille sun muuta. 

Lumista ja mukavaa maanantaita kaikille!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Pieleen meni, kulttuuria lauantaihin

Juhlin tänään hieman etuajassa ystäväni Elvenpathin synttäreitä käymällä teatterissa ja vähän kaupunkilaahustamista päälle. Näytelmä oli Pieleen meni, jonka olen halunnut nähdä jo hyvän aikaa. Kannatti! Vatsalihakseni saivat hyvän treenin ja poskipäät ovat krampissa nauramisesta, oli se niin hauskaa!



Jutun juonihan on näytelmä näytelmästä jossa kaikki menee penkin alle. Lopussa lakoaa kaikki kulisseja myöden ja yleisö saa miettiä naurun lomassa minne Winston-Rambo menikään, putoaako valonheitin päähän?

Näytelmä on siis suomennos Olivier-palkitusta teoksesta nimeltä The play that goes wrong, jota esitetään edelleen Lontoon West endissä. Oululaisessa versiossa koheltavat Janne Raudaskoski, Elina Keinonen, Mikko Leskelä, Joose Mikkonen, Mika Nuojua, Aki Pelkonen, Heli Haapalainen ja Timo Reinikka.

(kuva: Forum24)

Itse näytelmä alkoi jo ennen ovien avautumista, kun rooleissa olevat näyttelijät sinkoilivat lämpiössä ja tekivät mielenkiintoisia kuulutuksia. Ovet avautuivat tavallista aiemmin ja yleisö pääsi suoraan valmistautuvien teknikoiden syliin seuraamaan lavasteiden kasaamista mm. roudarinteipin, eli jesarin, voimin, joka sopi kokonaisuuteen, onhan Pieleen meni näytelmä näytelmästä ja kaikesta mikä voi mennä pieleen.

Näytelmä on täynnä slapstick-huumoria ja koko touhu on vedetty tarkoituksella täysin överiksi, etenkin toisella puolikkaalla, jossa nähtiin sortuvia kulisseja, kissatappelu vapaapainin hengessä ja Popeda soi. Kaiken keskellä amatöörinäyttelijöitä näyttelevät näyttelijät koheltavat sotkien vuorosanoja ja nähtiinpä muutama klassinen ovella tyrmäyskin, mäiskis vaan! Toisaalta sympaattista seurata tarinan etenemistä ja hahmojen kovaa yritystä saada homma toimimaan, kun koko kuvio sotkeentuu kerta toisensa jälkeen ja Murha Havershamin kartanossa (eli se näytelmä näytelmässä) selviää lopulta, mutta ei ilman sinkoilevia kipinöitä savupöllähdyksien kera. Kerroksellinen tarina, näytelmä näytelmässä ja näyttelijät näyttelemässä amatöörejä, nivoutuvat ratkiriemukkaaksi kokonaisuudeksi, jota katsoessa unohtaa murheensa täydellisesti.

Kaupunginteatterimme on huikean laadukas paikka, jonne on aina mukava mennä. Ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vain keskustaan meren äärelle ja tiedossa on loistavaa teatteria koko rahan edestä.

torstai 12. lokakuuta 2017

Long live rock 'n roll

Tervehdys sohvan uumenista. Väsyttää taas, vaikka se onkin jatkuva olotilani nykyään, kiitos pätkäöiden viimeisen neljän vuoden ajalta. Mutta ei se mitään, kyllä tämä tästä!

Viikonloppuna kävin humputtelemassa kaupungilla Elvenpathin kanssa ja ai että kun teki hyvää (pankkitilille pahaa), vaikka en ostanut yhtään sitä mitä suunnittelin, teatterilippua lukuunottamatta. Sitä paitsi, Sokoksen kempparissa oli niin jäätävät jonot JA Batisten rose gold-kuivasampoo oli loppu, niin mitä sitä turhia. Meikkivarastoni on ehkä huipussaan juuri nyt ja iso osa on taatusti mennyt vanhaksi.

Noh, hauskaa oli ja seura parasta. Käytiin ex tempore Valveella kuuntelemassa irlantilaismusiikkia The Reedsin esittämänä, kun Oulussa on kerta ollut irkkufestarit. Tykkäsin The Reedsistä ja voisin mennä toisenkin kerran kuuntelemaan heitä.

Oma musahommani etenee tasaiseen tahtiin, treenit kerran viikossa ja ainakin joulukuussa on vahvistettu keikka. Sunnuntaina olisi promokuvaus ja kuvaajana häärii tietenkin Elvenpath. Saas nähdä mitä keksin pukea päälleni ja mitä hittoa teen hiuksilleni ennen sitä. Löysin Cubukselta ihan järjettömän hienot legginssit(?) ja Elvenpath oli makutuomarina/muotipoliisina ja kannusti ottamaan ne. Cubuksessa oli vielä -25% kaikista housuista, joten pakkohan se oli. Ehkä kiskon ne jalkaani kuvauksiin, keksisinpä vaan sopivan yläosan.

Tämä viikko on mennyt opiskelujen osalta penkin alle, sillä meille rantautui taas flunssa, argh! Tähän mennessä potilaita on kaksi, Elpu ja Bruce. Oma nenäni tuntuu hetkittäin tukkoiselta ja vähän on sellaista pientä etäisesti kurkkukipua muistuttavaa kihelmöintiä. Hyvä tuuri, kun sunnuntaina on tosiaan ne kuvaukset ja samana iltana treenit. En taida edes yrittää uusinta biisilisäystä, sillä nopealla kokeilulla se tuntuu olevan teknisesti aika vaativa, joten ehkä lepuutan äänihuuliani. Kävin Elpun kanssa Ideaparkin It's Pure:ssa inkivääriostoksilla ja tekaisin kannullisen jotain juomaviritystä. Ostin myös Clipperin inkivääri-sitruunahauduketta ja litkin sitäkin. Kuivatut inkiväärinpalaset olivat maistelussa omaan suuhuni aika voimakkaita, joten lapsille ne tuskin maistuvat. Voisin kuvitella syöväni niitä pikaisena ensiapuna vaikka keikkapäivänä, jos kurkussa tuntuu pahalle. Naapurin rouva kyseli onko meillä tyrniä, kun tuli puhe räkäisistä lapsista. On, pakastimessa on pussi niitäkin.

Toissapäivänä ja eilen Elpu oli kotona hoidosta, tänään ja huomenna hoivaan Brucea. Jospa tästä taudista selvittäisiin ilman isompia vaikeuksia ja mielellään ilman aikuisten sairastumista. Haluan niin kovasti päästä sunnuntaina kuvattavaksi, vaikka ulkonäköpaineet lepäävät painavana harteillani. Paineiden vuoksi ja oman mielen piristykseksi iskin hennaa päähäni ja nyt hiukseni ovat kuparinoranssit. Erittäin suurella todennäköisyydellä olen kokomustassa asussa kuvauksissa ja heitän silmälasitkin päiväksi nurkkaan. Meikin suhteen lähden hakemaan silmiin painottuvaa ja tummaa lookia, toteutus on sitten eri juttu lopputuloksesta puhumattakaan. Sen kunniaksi pesin pitkästä aikaa meikkisiveltimeni, jotka todella olivatkin pesun tarpeessa, hyh hyh mikä määrä törkyä niistä irtosi! Ostin pari viikkoa sitten Essencen sivellisaippuan ja joku ilta tässä askartelen oman alustansa siveltimien pesuun, kunhan löydän kuumaliimapyssyn.

Huomenna edessä on verikoe, hyi. Pelottaa ihan sairaasti. Koitan ohjata ajatukseni muualle ja keksiä jonkun pienen palkinnon itselleni, niin ehkä selviän koitoksesta kunnialla. Onneksi sairastan "vain" kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka vaatii verikokeen keskimäärin kerran vuodessa. Raskausdiabeteksen kanssa joutui mittaamaan verensokeria pitkin päivää ja loppuajasta tökkimään insuliinia reiteen, saati sitten sektion jälkeen sitä Klexanea joka oli ihan hirveää. Lähipiirissäni on 1-tyypin diabetesta ja toisella ms-tauti, jotka arvatenkin vaativat pistämistä ihan reilusti. Pelkkä ajatuskin puistattaa, olen niin nössö neulojen suhteen. Ei uskoisi, tiedetään, kun rakastan tatuointeja enkä pelkää tatuointineulaa ollenkaan, mutta nämä rokotus- ja verikoepiikit vasta kamalia ovatkin!

Taidan tämän vuodatuksen päätteeksi kömpiä Brucen viereen torkuille, takana on taas pätkäyö, tosin edellistä hieman helpompi. Toissayönä uneni jäivät tosi vähille ja otan tänään vahinkoa takaisin sen mitä voin, ulos meillä on tuskin asiaa kun Bruce-parka on aivan tukossa.

Ensi kerralla saatte kuvia ja ehkä jotain raporttia kuvauksista, käykää instassa vilkaisemassa anvephotography, siellä on Elvenpathin upeita otoksia.

Mukavaa torstaita, nähdään pian!