maanantai 26. lokakuuta 2015

Break me, shake me

Mietin facebookissa olenko kenties matkalla tuhon tiellä kun Elpu tutustui Frozeniin. Let it go on kuultu sen miljoona kertaa, mutta minä en saa laulaa sitä kun en omaa Idina Menzellin ääntä. Aika rajoittunutta sanon minä.

Samainen kaksivuotias on muuten kunnon Avulias Aulis, ruokaa ei saa tehdä ilman että Elpu auttaa. Sama juttu leipomisessa, pyykkien ripustamisessa, siivouksessa... Muistan lukeneeni joskus että välillä kaksivuotias on sama kuin tehosekoitin ilman kantta. Samaistun lausahdukseen toisinaan, etenkin kun Elpu totesi haarukan olevan likainen ja kipitti pesemään sitä elukoiden vesikuppiin. Olin noin sekunnin hitaampi, eli haarukka meni vaihtoon. Nyt naurattaa, mutta silloin piti laskea kymmeneen aika monta kertaa. Elpu reippaana ja tomerana tyttönä työntää porrasjakkaraa edellään ja ilmoittaa tulevansa auttamaan. Ruuanlaitossa apulaiseni hämmentää kastiketta ja ripottelee juustoraastetta kaksivuotiaan loputtomalla tarmolla, eli sotku on toisinaan aikamoinen, mutta minusta on mukava saada täystuho vapaaehtoisesti avuksi. Luulisin yhdessä kokkaamisen ja leipomisen sekä muun vastaavan tekemisen olevan hyödyllistä tulevaa ajatellen, Elpu pääsee osalliseksi arjen puuhiin, luomme porukalla mukavia muistoja ja tyttö oppii samalla hyödyllisiä asioita ja että ne kuuluvat päivittäiseen elämään, ruuanlaitot ja siivoukset sun muut. Voi olla että isompana käyn aiheesta keskustelua Elpun kanssa, muistan joskus oman huoneeni olleen aika... Kaoottinen.

Lauantaina juhlittiin Brucen nimiäisiä. Poika kulkee varmaan täällä blogissa edelleen nimellä Bruce, vaikka virallisen etu- ja kutsumanimen ensimmäinen kirjain on L. Oli todella kivat pirskeet, evästä riitti jokaiselle ja meillä syödään nyt kakkua aika paljon... Päivitän tuonne ruokablogin puolelle tarkempaa selvitystä tarjoiluista. Pikkumies sai lahjaksi kaksi bodya, puolipotkarit, pörröisen nallehupparin, hammasharjan, Jolly Roger-tutin, vaunulelun, überpehmeän peiton, villasukkia, tinaisen junapankin, kummilusikan, collegehaalarin, Muumimukin ja -lusikan. Suurkiitokset kaikista pikku Brucen puolesta, ihania lahjoja kaikki. Ja kiitos vielä tätäkin kautta Elvenpathille loistavista kuvista, vaikka itse näytänkin joka kuvassa ihan pöljältä, mutta vika on tässä kohtaa kuvatussa eikä kuvaajassa.

Maistuis varmaan sullekin?

Yllä kuvassa meidän ruokasalia ja se Marimekon liian pitkä pöytäliina (3,2m), jota en ehtinyt lyhentää. Niinpä taitoin sen tuolta toisesta päästä ja jätän ompeluhommat toiseen kertaan. 

Harkitsen tässä jonkinlaista liikuntahaastetta tai muuta kannustetta että saan itseni kuosiin, kun kerta sain Loopin ladattua, päivitettyä ja juttelemaan H7:n kanssa. Onneksi sokerirasitus meni loistavasti ja nyt voin palata normaaliin elämään. Toki riski sairastumiseen on ja siksikin haluan itseni kuntoon ja pysyä terveenä maallisen vaellukseni loppuun asti. Eli salaattia pöytään (vaikka nyt mussutankin kakunjämiä), lenkkarit jalkaan ja menoksi! Lisäksi elättelen toivoa pysyvämmästä siisteydestä, sillä nyt alppimajassa on suurimmalta osin siistiä ja haluaisin pitää siitä kiinni. Toki pari huonetta vaatisi vielä työtä, mutta yleistilanne on kannustava. Jospa tämä mörskä olisi jatkossakin siisti ja kaaos olisi hallittu joka kammarissa. Ehkä osallistun tavara pois päivässä-juttuun...

torstai 15. lokakuuta 2015

The real me?

Ostin meikkejä, vaikka ei pitänyt. Lisäksi Se Naulakko tuli, se on muoveissa ja odottaa pääsyä seinälle. Ihana Mazen Crown valkoisena.

Mutta ne meikit. Sulovilenisti halvalla kun sai, luomivärikyniä, kynsilakkaa ja huulipuna. Jostain syystä oikein punaiset huulet houkuttavat tällä hetkellä vaikka en osaakaan olla huulimeikattuna. En yhtään. Kuitenkin ostin "mansikanpunaisen" huulipunan ja kokeilen josko oppisin. Tämä postaus tulee siis sisältämään meikäläisen naaman, kahdesti, teitä on varoitettu. Kuvien laatu on sitten ehtaa webcamia, peilikuvana vieläpä, pahoitteluni, tämän parempaa ei macci tarjoa tällä kertaa.

Valitettavasti se huulipuna ei ainakaan vielä ole se mitä hain, vai mitä tästä yrityksestä sanotte?


Tiedän! En osaa meikata ja näytän aika... Nuutuneelta. Mutta vertailun vuoksi, ennen meikkiä:


Hiukset takana jollakin ihmesykkyrällä, päällä imetyspaita ja silmien alla komeat mustat renkaat. Plus hemaiseva puliukkopuna nenällä. Mutta myöhemmin sinänsä aika käteviä tuotteita naamassa, bb-voide, luomivärikynä. Pelastavat kiireessä ja ovat hyviä arkikäyttöön, keikkalavallahan minua ei näe rillipiruna ja meikki on silloin hurjempaa sotamaalitasoa. Samalla tässä irvistelen juurikasvulle, suunnittelen omaan väriin siirtymistä, ensin käytän loput hennat pois ja sitten jollakin taikatempulla pitäisi saada aikaan mahdollisimman kivuton siirtyminen omaan väriin. Ei taida tapahtua ilman myrkkyjä ja saksia.

Uskaltaisinkohan leikata lyhyen tukan? Tai sivusiilit? Millainen hiusmalli tähän pärstään edes sopii?

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

We were born in the hunter's season

Eilen korvamatona oli ensin Eläkeläisiä, sitten Kamelotia. Pipodiskoni soittolista on vähintäänkin outo, kuten minäkin. Kamelot tuli mieleen varmaan siksi, että kyseisen pumpun Poetry for the poisoned-kiekko on tällä hetkellä kuuntelussa. Eli Kurtun cd-soittimessa. Ainoastaan salilla (ja aikoinaan töissä) kuuntelen napit korvissa soittolistojani, lenkillä en kun haluan olla koko ajan tietoinen mitä ympärillä tapahtuu, eli en juokse auton alle fiiliksissäni.

Kun toissapäivänä valitin puolitehoisuudesta, revin eilen itseni lasten ja koiraosaston kanssa lenkille, kokonaiset 40 minuuttia. Kova tuuli vei hinkua kävellä pidemmälle, Brucea kiukutti kun tuuli tunki vaunukoppaan kiusaamaan ja nälkäkin iski kotipihassa. Melkein otin vähemmän fiksun lenkkiselfien, joka onneksi jäi ottamatta, sillä kotona huomasin kauniit Alice Cooper-henkiset ripsivärivalumat poskillani. Ja ennen kuin syytätte minua turhamaisuudesta, meikkasin tänään kevyesti kun olin aamupäivällä Brucen kanssa asioilla, en suinkaan lenkkiä varten. Unohdin siis autuaasti ripsivärit ja tuuli teki tehtävänsä kun siristelin vedet silmissä menemään. Lisäksi housuvalintani oli vähän pöljä, farkut. Mukamas kiireessä jätin tuulihousut kaappiin ja tyydyin pillifarkkuihin, kengiksi otin sentään uskolliset Merrellit. Eli nämä:

(kuva googlen kuvahaku)


On muuten hyvät tossut, suosittelen! Jopa meikäläisen heikot korkkiruuvinilkat ovat vahvistuneet noiden ansiosta.

Tässä vähän toisenlaiset:


Bruce kallosukissaan, kuvaajana Elvenpath.


Tympii kun en osaa tätä kuvahommaa, siis kännykästä koneelle. Nyt käytössäni on Lumia 800 ja osaaminen on jotain aloittelijan luokkaa... Eli jos joku siellä voisi vinkata mitä tehdä (ja on tarpeeksi kärsivällinen vääntämään rautalangasta), kertokaa ihmeessä! Onhan minulla se digipokkari, Nikon Coolpix jotain, joka käy ja kukkuu, mitä nyt akku on tyhjä ja latauspiuha on kadonnut mystisesti. Aika ärsyttävää. Koita tässä nyt olla parempi bloggaaja, kun ei kuviakaan ole. Ilmeisesti Macbook Air ei juttele Nokia Lumian kanssa?

maanantai 12. lokakuuta 2015

I go crazy

Noniin, osallistuin minäkin taitavasti markkinoituun massahysteriaan ja vingutin muovia Hullujen Päivien sokaisemana. Nyt on seinänaulakko, neule, pusero, mekko, sukkahousut ja muovailuvahaa. Kuvaa saatte sitten kun ne saapuvat alppimajaan ja jos muistan ottaa. Naulakko oli se alkuperäinen syy miksi ylipäänsä sorruin mihinkään. Loppu on todiste ihmisen heikkoudesta materian edessä ja muovailuvaha on Elpulle jouluksi, sukkahousut tulivat heti käyttöön samaiselle kaksivuotiaalle.

Mieleen jäi kummittelemaan haamumunkit (jäivät taas saamatta) ja Umbran Flapper-pystynaulakko, johon alunperin Inssi iski silmänsä, mutta ämpyilimme ja sekin jäi. Ehkä ensi kerralla, jos sittenkään. Siis tämä:

(kuva google/suomikoti.fi)


Muuten elämä on ollut totuttelua vauvaperhearkeen. Bruce pääsi pois sairaalasta vähän alle kaksiviikkoisena, joskin kulutimme OYSin lastenpolin oven saranoita melkein koko seuraavan viikon. Ravasin pojan kanssa lähes joka päivä verikokeissa keltaisuuden vuoksi. Vasta sitten kun kuulin sanat "kontrolleja ei enää tarvitse" uskalsin huokaista. Ennen sitä hetkeä pelkäsin joka sekunti osaston kutsuvan uudelleen. Onneksi kaikki on nyt hyvin. Mitä nyt lapset ovat flunssassa, mutta siitä selviää.



Ketuttaa tämä pysähtynyt olotila, kämppä on hävityksen kauhistus ja kotihommat laahaavat. Lenkille ei saa itseään ihan noin vaan, toki koiraosasto hoidetaan ja ulkoillaan, mutta en pursua energiaa. Ehkä syy on pätkittäisissä öissä ja nyt tämä flunssahomma verottaa voimia entisestään, plus syön ihan mitä sattuu. Ehkä saan nyt olla vähän puolitehoinen. Ainakin hetken.

Kuitenkin energiaa riittää joulun miettimiseen! Ajatustyön tuloksena on tehty ruokalista aatoksi, jos ollaan kotona eikä vanhempieni luona. Lisäksi olen ostanut jo kolme joululahjaa. Kolme! Elpulle barbi ja ne muovailuvahat, kolmatta en voi paljastaa kun en tiedä eksyykö lahjansaaja näille riveille. Brucelle ajattelin hankkia ainakin jonkun pienelle sopivan auton, kun kerta poikavauva ja pitäähän pojalla olla auto (on Elpullakin, useampi) ja lässyn lässyn. Vaatteita kaverille pitää myös hankkia, tosin meidän lastenvaatehankinnat tehdään kirppareilla pääosin, mutta tuskin talous kaatuu yhteen paitaan tai bodyyn. Katsotaan ja mietitään. Kuitenkin sekoan taas kun saan veronpalautukset näppeihini ja taas visa (electron) vinkuu...

Tämän postauksen jälkeen laitan muuten hakuasetuksia sun muita uuteen uskoon ja koitan innostua tästä bloggaamisesta että saisin lisää lukijoita ja inspiraatiota kirjoittamiseen. Eli jos mielessäsi on jokin aihe mistä haluaisit minun kirjoittavan, ehdota vapaasti!