Nyt kun taas vaihteeksi olen vuoteen pohjalla potilaana, on aikaa kirjoitella tänne.
Viime viikolla vaivannut lievähkö selkäkipu alkoi hellittää sunnuntaina. Samana iltana palasin kotipuolesta omiin neliöihini ja kiipesin talon vierustaa pitkin, kyseessä siis pieni loiva rinne, ovea kohti koirien kanssa kun selässä tuntui karmea rusahdus. Kipu oli uskomattoman kova, jalat lähtivät alta ja lyyhistyin keittiön ikkunan alle huutaen. Enkä meinannut millään päästä ylös kivetykseltä kivun vuoksi. Taisi isipapalla (joka siis oli nakkaamassa mua ja koiria kotiin) olla tekeminen että sai minut ylös sieltä.
Koska en enää ole sinkku, huomhuom. Poikaystäväni Inssi saapui paikalle sopivasti kun kamat oli sisällä ja minä tuskanhiestä märkänä, sain 800mg ibuprofeenia ensiavuksi. Sovittiin että katsellaan miten tilanne kehittyy, joten Inssi sai ruokkia koirat, joka meni tosi hyvin. Koirien ulkoilutus ei mennyt, sillä molemmat paukapäät ottivat ritolat, minä makasin sohvalla sopivasti näköetäisyyden ulkopuolella. Niinpä, Inssi heitti pienen iltalenkin koirien perässä ja saatiin karkulaiset ehjänä takaisin. Olo alkoi olla sitä luokkaa että piti lähteä OYSiin (nyt tiedätte mistä päin maailmaa kirjoitan...), Inssi heitti koirille luut ja katsottiin nopeasti että mitään houkutuksia ei jää tassuttajien ulottuville. Sitten Inssi talutti minut autolle, parin pysähdyksen kera kun otti niin jaloille. Automatkan itkin ja paruin kokonaan, vielä sattui niin mahtavasti että auto jäi päivystyksen ovista aika kauas, joten köpöttelin kiroillen Inssin käsipuolessa sen matkan. Nopeasti päästiin ilmottautumaan ja sain itkien selvitettyä mikä on hätänä. Hoitsu vei minut suoraan petipaikalle ja eikun odottamaan.
Soitin äidille pari kertaa odottelun aikana ja sain kipulääkettä, mutta ne eivät auttaneet ollenkaan, kuten arvasin. Jossain välissä piti käydä vessassa, joten Inssi joutui taas taluttelemaan, tosin heti kun pääsin pedistä ylös silmissä pimeni ja vasta käytävän päässä tokenin.
4h saatiin odotella kunnes lääkäri tuli katsomaan ja sorkkimaan. Sain kipulääkettä ja relaksanttia piikkeinä kankkuun. Diagnoosina välilevytyrä (tai joku luiskahdus/pullistuma), lisäksi hermot puristuksessa ja välilevyssä repeämä. Eipä ihme jos ei jalat kantaneet. Yhden aikaan pääsin keppien kanssa kotiin ja paluumatka oli tasan yhtä tuskallinen kuin menomatkakin. Koirat olivat olleet tosi hienosti sen ajan, joten painelin suoraan sänkyyn. Inssi hoiti aamulla minut ja koirat ennen töihin lähtöään, isä kävi hakemassa J&M:n kotipuoleen kun en itse niistä nyt voi huolehtia ja Inssillä on ihan tarpeeksi meikäläisessä.
Odotettu toipumisaika on siinä 2kk, puputan jos vaikka ja mitä lääkkeitä, könkkäsen keppien avulla hyvin lyhyitä matkoja kerrallaan. Jospa tämä tästä, hermot menee tähän makaamiseen, vaikka vasta kolmas päivä on menossa...
Suurkiitokset Inssille joka on jaksanut hoitaa allekirjoittanutta ja on omalta osaltaan varmasti edistänyt toipumista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti