Elämme hyvin mielenkiintoisia aikoja, sillä perheen lellikki, Kita, on käynyt ns. miehissä, eli astutettavana. Jos kaikki menee hyvin, lellipentu saa syksyllä pentuja! En uskalla edes ajatella sitä söpöyden määrää, sillä kuten kaikki koiranpennut, myös pienet mittelit ovat supersöpöjä otuksia. Kita on aika väsynyt reissustaan, ja minä vielä vein sen lenkille tihkusateeseen. Olin pari päivää aivan orpona piruna, kun talossa ei ollut yhtäkään koiraa ja minä en osaa lenkkeillä ilman karvakaveria, eli "tyhjin käsin".
Niisku on ollut vanhemmillani ansaitulla hermolomalla, vähän mietityttää onko lapsiperheen hulina rouvalle liikaa. Ikää Niiskulla on nyt 9 vuotta, kunto on onneksi hyvä ja jalka nousee, tosin pientä hidastumista on havaittu, etenkin lenkeillä mennään köpöttelyvauhtia. Syy voi olla lämpötiloissa, siksi Niisku on saanut alkukesästä lyhyemmän kesäturkin hormonipalttoonsa tilalle. Saa nähdä jääkö Niisku pysyvästi vanhemmilleni oloneuvoksen virkaa pitämään, vai tuleeko se lomaltaan takaisin. Haikea olla ilman rakasta puikkonokkaa, vaikka totta kai menen tässäkin asiassa koiran hyvinvointi edellä. Jos lasten hulinointi on sille liikaa, niin sitten sen on parempi rauhallisemmassa ympäristössä.
Pääsykokeita tuli vielä käytyä toinen setti, kutsu tuli täytenä yllätyksenä. Eli koe koski kakkos- ja kolmosvaihtoehtoja hakupapereissa, sisään ei menty, mutta ei haittaa. Olen kokemusta rikkaampi ja tiedän entistä paremmin minne suuntaan nenäni ammatillisessa mielessä. Hain vielä korkeakoulun lisäksi opiskelemaan erästä ammattitutkintoa ja varmaan lähiaikoina kuuluu miten siinä kävi, siksi salaperäisyys, kjeh kjeh.
Tälle kesälle en ole käynyt Haaparannalla, enkä käy. Odottelen sitä koronalääkettä tai -rokotetta, kun tauti ei näytä laantuvan. On ollut ihanaa nähdä läheisiä ja liikkua hieman ihmisten ilmoilla, mutta kotimaan rajojen yli en uskalla mennä. Ruotsissa asuvista sukulaisistani kolmella on ollut korona, joista yksi on ollut teholla hengityskoneessa, huh. Onneksi kaikki kolme ovat toipumassa hyvää vauhtia ja kaikki ovat kotona, jopa se teholla ollut. Pieni pelko jäytää takaraivossa keikkojen suhteen, niin paljon kuin rakastankin esiintymistä ja koko bändihommaa, hirvittää silti lähteä lavalle. Usein keikan jälkeen ihmiset haluavat jutella ja halailla, tai kätellä, ottaa yhteiskuvia jne. Eihän siinä mitään pahaa ole sinänsä, mutta kun liikkeellä on mahdollisesti tappava tauti ja kuulun riskiryhmään, niin en ole ihan ensimmäisenä kaulailemassa jokaisen vastaantulijan kanssa. Haluan pysyä terveenä ja säästää läheiseni tartunnalta myös.
Heinäkuu on kohta lusittu, Elpun koulu alkaa, samoin Brucen päiväkoti. Elpu on valinnut repun ja saanut uuden penaalin sekä kyniä. Bruce sai uuden repun, sillä entinen oli auttamatta liian pieni, sekä Elpu sai myös viskaria varten uuden, joten tasapuolisuuden nimessä sai Brucekin. Elpun repussa on pinkkiä, kimallusta ja perhosia, penaalissa uiskentelee delfiini. Brucen repussa on iso Spiderman, eli "paidomään". Vielä pitää hankkia noin miljoonat collarit entisten tilalle, miten ihmeessä nuo kaksi kasvavat niin nopeasti? Pitäisi varmaan hankkia housut itsellenikin, kun vuosia uskollisesti palvelleisiin jegginsseihin on ilmestynyt reikä. En ole ihan hirveän innoissani menossa shoppailemaan itselleni vaatteita, tuntuu aina että oikeaa kokoa ei löydy niin mistään ja joka puljussa koot ovat aivan oma maailmansa. Todella rasittavaa. Lisäksi haluan välttää ns. pikamuotia, ja ostan mielummin kirpparilta. Ongelma kirpparishoppailussa on tietenkin valikoima, kun minun koossani ei oikein löydy sopivaa kampetta ilman että ne ovat kovin tätimäisiä, tai muuten sellaisia mitkä eivät nappaa. Olen päättänyt etten osta yhtä ainoaa vaatetta tai tavaraa, jos ostopäätöstä tehdessä mielessäni kajahtaa "ihan kiva, mutta". Hankin vain ja ainoastaan täysin mieleisiä juttuja, sillä niitä tulee oikeasti käytettyä, eivätkä ne pölyty jossain komerossa. Ihankivamutta ei ole tervetullut juttu, ihan jo ekologiselta kannalta, saati taloudelliselta!
Kirpputoreilla olen vieraillut muissa merkeissä tänä kesänä, saldona hirmuinen kasa kirjoja ja muutama lastenvaate. Kummasti kirjoja päätyy aina koriin kun käyn Kontissa, Elpu jo huokaili että äidillään on kohta liikaa kirjoja. En ymmärrä!
