perjantai 1. joulukuuta 2017

Minulta minulle

Hyvää joulukuuta! Olen polttanut hiukan etukäteen veronpalautusrahaa ja hankkinut kerrankin itselleni sitä sun tätä. Ensimmäiset paketit tulivat vastikään, toki niissä on ollut muutakin kuin ryönää vain minulle, en nyt sentään jätä lahjomatta läheisiäni.

Joten, joulusalaisuuden nimissä en paljasta ihan kaikkea paketeista paljastunutta. Mutta suorilta käyttöön meneviä saatte ihmetellä.


Ensin Dermosilin ihanat Let's Celebrate-pakkausen käsisaippua ja -rasva, jotka tuoksuvat niin hyvälle että voisin nuuhkia käsiäni 24/7. Nämä tuoksuvat lakritsalle, ihanaa! Melkein nuolaisin käsiäni kun levitin testeristä voidetta näpeilleni, niin syötävän hyvälle se tuoksui. Koska suklaan lisäksi rakastan salmiakkia ja lakritsaa, niin voinette kuvitella että tykkään.

Tässä toisenlainen lakritsa, nimittäin nuorin kissatriosta, Laku Taavettiina.


Tässä taas K-kosmetiikkaa Bearelilta. Takana Misshan naamiosivellin ja sen vieressä Neogen Code9 Gold veil hydrogel mask. Pikkuinen laatikko keskellä sisältää silmänympärysvoidetta, Mizon Snail repair eye cream nimeltään. Isompi kullanvärisessä laatikossa taas on Kocostar Princess eye patch-silmälappuja, jotka siis laitetaan siihen kohtaan joka on aina musta. Ainakin omat silmänaluseni ovat sen verran tummat ettei tahdo meikki riittää. Mustassa rasiassa on tuubi mönjää nimeltä SG Ultimate Black suction mask peel-off. Toisin sanoen mustaa töhnää, joka levitetään naamalle, annetaan kuivua ja kiskotaan irti, mukana pitäisi tulla ties mitä inhaa ihohuokosten uumenista.


Tässä sitten nippu niitä kangasnaamioita Holika Holikalta. Ylärivissä alkaen vasemmalta damaskinruusu, sheavoi, sitruuna ja mansikka. Alhaalla kurkku, avokado ja vihreä tee. Testasin eilen illalla avokadon ja se toimi hienosti! Flunssan vuoksi olen niistänyt niin paljon, että nenänpielet ja ylähuuli ovat aivan hilseilleet kuivuuttaan. Iho on ollut niistä kohdin punainen ja arka. Rasvaaminen tietty kirvelee, sama mitä on laittanut. Mutta tämä naamio ei kirvellyt, koska iho oli jo hiukan palautnut ennen sitä, eikä pahemmin tuoksunutkaan herkkään (ja vähän tukkoiseen) nenääni. Olen tosi tyytyväinen tulokseen, sillä punoitus katosi nenältä kokonaan, samoin ylähuulesta ja kasvot suorastaan hehkuivat! Upeaa! Taidanpa kokeilla jotain noista pian uudelleen, nyt flunssakierteessä räpiköidessä iho tarvitsee hemmottelua.

Voi olla, että tilaan vielä jotain kosmetiikkaa tälle vuodelle. Ainakin Essencen uusia meikkejä himoitsen niin valtavasti, jotka näkyvät olevan vähissä parissa paikallisessa liikkeessä. Noh, ei maailma siihen kaadu vaikka jäisinkin ilman highlighteria tai huulimaalia. Nyt en voi juurikaan edes meikata tämän nuhan vuoksi, joka onneksi alkaa parantua. Sunnuntaina pitäisi laulaa ja uuden vuoden aattona nousen pitkästä aikaa keikkalavalle, onhan sitä jo odotettu. Juhlitaan ensin itsenäisyyttä ja joulua, tulisipa joulukalenterini pian!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Talvi se tuli

Ohoh, talvi taisi tosiaan sitten tulla ja joulumieli sen mukana. Kalenteri keittiön seinällä kertoo myös omaa tarinaansa, jouluun on enää muutama viikko. Ennen itse aattoa pitää tehdä yhtä sun toista ja juosta tukka putkella pitkin poikin. Tänä vuonna tosin sovittiin vanhempieni ja veljeni kesken että emme osta aikuisille lahjoja, lapsille vain, eli joudun ostamaan itse omat lahjani. Äh, menee yllätysmomentti vähän vaisuksi. Lapsille saa taas lahjojen lisäksi uusia vaatevarastoja, sillä yllättäen mokomat ovat kasvaneet ihan hurjasti. Tänä aamuna huomasimme Brucen talvikenkien olevan tiensä päässä, onneksi karvavuorisilla kumppareilla pärjää märän lumen keskellä. Tarvitaan taas hanskoja, pipoja, lapasia... Tänä vuonna vielä pitäisi keksiä jostain Elpulle sukset ja minulle monot.


Hulluilta päiviltä nappasin yllä olevan hedelmäkorin, Vallilan Ohra-lakanat, Bounty-levitettä ja Tigin Big big hair sampoon sekä hoitoaineen.

(kuva: Vallila)

(kuva: nordicfeel.fi)

Viime viikolla vietin lasten ja koiraosaston kanssa muutaman päivän kotipuolessa. Teki hyvää, lapset saivat viettää aikaa isovanhempiensa ja enonsa kanssa, kävimme moikkaamassa Elpun kummeja ja heidän poikakolmikkoaan. Toivottavasti päästään pian takaisin, eikä tarvitse odotella kuukausia. Toki koulu ja harrastukset sun muut vievät oman osansa elämästä, Elpun balettitunti on sopivasti perjantaisin, ja minun bänditreenini sunnuntaina. Joulukuussa on tiedossa keikka pitkän tauon jälkeen, iik ja jee! Ehkä seuraava postaus voisi sisältää kuvia promokuvauksista ja muutenkin muutaman sanasen harrastukseni nykytilasta.

Nyt hetkeksi päikkäreille kuittaamaan univelkaa ja sitten reippaana lenkille sun muuta. 

Lumista ja mukavaa maanantaita kaikille!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Pieleen meni, kulttuuria lauantaihin

Juhlin tänään hieman etuajassa ystäväni Elvenpathin synttäreitä käymällä teatterissa ja vähän kaupunkilaahustamista päälle. Näytelmä oli Pieleen meni, jonka olen halunnut nähdä jo hyvän aikaa. Kannatti! Vatsalihakseni saivat hyvän treenin ja poskipäät ovat krampissa nauramisesta, oli se niin hauskaa!



Jutun juonihan on näytelmä näytelmästä jossa kaikki menee penkin alle. Lopussa lakoaa kaikki kulisseja myöden ja yleisö saa miettiä naurun lomassa minne Winston-Rambo menikään, putoaako valonheitin päähän?

Näytelmä on siis suomennos Olivier-palkitusta teoksesta nimeltä The play that goes wrong, jota esitetään edelleen Lontoon West endissä. Oululaisessa versiossa koheltavat Janne Raudaskoski, Elina Keinonen, Mikko Leskelä, Joose Mikkonen, Mika Nuojua, Aki Pelkonen, Heli Haapalainen ja Timo Reinikka.

(kuva: Forum24)

Itse näytelmä alkoi jo ennen ovien avautumista, kun rooleissa olevat näyttelijät sinkoilivat lämpiössä ja tekivät mielenkiintoisia kuulutuksia. Ovet avautuivat tavallista aiemmin ja yleisö pääsi suoraan valmistautuvien teknikoiden syliin seuraamaan lavasteiden kasaamista mm. roudarinteipin, eli jesarin, voimin, joka sopi kokonaisuuteen, onhan Pieleen meni näytelmä näytelmästä ja kaikesta mikä voi mennä pieleen.

Näytelmä on täynnä slapstick-huumoria ja koko touhu on vedetty tarkoituksella täysin överiksi, etenkin toisella puolikkaalla, jossa nähtiin sortuvia kulisseja, kissatappelu vapaapainin hengessä ja Popeda soi. Kaiken keskellä amatöörinäyttelijöitä näyttelevät näyttelijät koheltavat sotkien vuorosanoja ja nähtiinpä muutama klassinen ovella tyrmäyskin, mäiskis vaan! Toisaalta sympaattista seurata tarinan etenemistä ja hahmojen kovaa yritystä saada homma toimimaan, kun koko kuvio sotkeentuu kerta toisensa jälkeen ja Murha Havershamin kartanossa (eli se näytelmä näytelmässä) selviää lopulta, mutta ei ilman sinkoilevia kipinöitä savupöllähdyksien kera. Kerroksellinen tarina, näytelmä näytelmässä ja näyttelijät näyttelemässä amatöörejä, nivoutuvat ratkiriemukkaaksi kokonaisuudeksi, jota katsoessa unohtaa murheensa täydellisesti.

Kaupunginteatterimme on huikean laadukas paikka, jonne on aina mukava mennä. Ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vain keskustaan meren äärelle ja tiedossa on loistavaa teatteria koko rahan edestä.

torstai 12. lokakuuta 2017

Long live rock 'n roll

Tervehdys sohvan uumenista. Väsyttää taas, vaikka se onkin jatkuva olotilani nykyään, kiitos pätkäöiden viimeisen neljän vuoden ajalta. Mutta ei se mitään, kyllä tämä tästä!

Viikonloppuna kävin humputtelemassa kaupungilla Elvenpathin kanssa ja ai että kun teki hyvää (pankkitilille pahaa), vaikka en ostanut yhtään sitä mitä suunnittelin, teatterilippua lukuunottamatta. Sitä paitsi, Sokoksen kempparissa oli niin jäätävät jonot JA Batisten rose gold-kuivasampoo oli loppu, niin mitä sitä turhia. Meikkivarastoni on ehkä huipussaan juuri nyt ja iso osa on taatusti mennyt vanhaksi.

Noh, hauskaa oli ja seura parasta. Käytiin ex tempore Valveella kuuntelemassa irlantilaismusiikkia The Reedsin esittämänä, kun Oulussa on kerta ollut irkkufestarit. Tykkäsin The Reedsistä ja voisin mennä toisenkin kerran kuuntelemaan heitä.

Oma musahommani etenee tasaiseen tahtiin, treenit kerran viikossa ja ainakin joulukuussa on vahvistettu keikka. Sunnuntaina olisi promokuvaus ja kuvaajana häärii tietenkin Elvenpath. Saas nähdä mitä keksin pukea päälleni ja mitä hittoa teen hiuksilleni ennen sitä. Löysin Cubukselta ihan järjettömän hienot legginssit(?) ja Elvenpath oli makutuomarina/muotipoliisina ja kannusti ottamaan ne. Cubuksessa oli vielä -25% kaikista housuista, joten pakkohan se oli. Ehkä kiskon ne jalkaani kuvauksiin, keksisinpä vaan sopivan yläosan.

Tämä viikko on mennyt opiskelujen osalta penkin alle, sillä meille rantautui taas flunssa, argh! Tähän mennessä potilaita on kaksi, Elpu ja Bruce. Oma nenäni tuntuu hetkittäin tukkoiselta ja vähän on sellaista pientä etäisesti kurkkukipua muistuttavaa kihelmöintiä. Hyvä tuuri, kun sunnuntaina on tosiaan ne kuvaukset ja samana iltana treenit. En taida edes yrittää uusinta biisilisäystä, sillä nopealla kokeilulla se tuntuu olevan teknisesti aika vaativa, joten ehkä lepuutan äänihuuliani. Kävin Elpun kanssa Ideaparkin It's Pure:ssa inkivääriostoksilla ja tekaisin kannullisen jotain juomaviritystä. Ostin myös Clipperin inkivääri-sitruunahauduketta ja litkin sitäkin. Kuivatut inkiväärinpalaset olivat maistelussa omaan suuhuni aika voimakkaita, joten lapsille ne tuskin maistuvat. Voisin kuvitella syöväni niitä pikaisena ensiapuna vaikka keikkapäivänä, jos kurkussa tuntuu pahalle. Naapurin rouva kyseli onko meillä tyrniä, kun tuli puhe räkäisistä lapsista. On, pakastimessa on pussi niitäkin.

Toissapäivänä ja eilen Elpu oli kotona hoidosta, tänään ja huomenna hoivaan Brucea. Jospa tästä taudista selvittäisiin ilman isompia vaikeuksia ja mielellään ilman aikuisten sairastumista. Haluan niin kovasti päästä sunnuntaina kuvattavaksi, vaikka ulkonäköpaineet lepäävät painavana harteillani. Paineiden vuoksi ja oman mielen piristykseksi iskin hennaa päähäni ja nyt hiukseni ovat kuparinoranssit. Erittäin suurella todennäköisyydellä olen kokomustassa asussa kuvauksissa ja heitän silmälasitkin päiväksi nurkkaan. Meikin suhteen lähden hakemaan silmiin painottuvaa ja tummaa lookia, toteutus on sitten eri juttu lopputuloksesta puhumattakaan. Sen kunniaksi pesin pitkästä aikaa meikkisiveltimeni, jotka todella olivatkin pesun tarpeessa, hyh hyh mikä määrä törkyä niistä irtosi! Ostin pari viikkoa sitten Essencen sivellisaippuan ja joku ilta tässä askartelen oman alustansa siveltimien pesuun, kunhan löydän kuumaliimapyssyn.

Huomenna edessä on verikoe, hyi. Pelottaa ihan sairaasti. Koitan ohjata ajatukseni muualle ja keksiä jonkun pienen palkinnon itselleni, niin ehkä selviän koitoksesta kunnialla. Onneksi sairastan "vain" kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka vaatii verikokeen keskimäärin kerran vuodessa. Raskausdiabeteksen kanssa joutui mittaamaan verensokeria pitkin päivää ja loppuajasta tökkimään insuliinia reiteen, saati sitten sektion jälkeen sitä Klexanea joka oli ihan hirveää. Lähipiirissäni on 1-tyypin diabetesta ja toisella ms-tauti, jotka arvatenkin vaativat pistämistä ihan reilusti. Pelkkä ajatuskin puistattaa, olen niin nössö neulojen suhteen. Ei uskoisi, tiedetään, kun rakastan tatuointeja enkä pelkää tatuointineulaa ollenkaan, mutta nämä rokotus- ja verikoepiikit vasta kamalia ovatkin!

Taidan tämän vuodatuksen päätteeksi kömpiä Brucen viereen torkuille, takana on taas pätkäyö, tosin edellistä hieman helpompi. Toissayönä uneni jäivät tosi vähille ja otan tänään vahinkoa takaisin sen mitä voin, ulos meillä on tuskin asiaa kun Bruce-parka on aivan tukossa.

Ensi kerralla saatte kuvia ja ehkä jotain raporttia kuvauksista, käykää instassa vilkaisemassa anvephotography, siellä on Elvenpathin upeita otoksia.

Mukavaa torstaita, nähdään pian!

tiistai 26. syyskuuta 2017

Hus hus mustapäät!

Nonni. Nyt on aika kertoilla pienen empiirisen vertailun kokemuksia. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvia naamastani saati niistä lappusista, mutta ehkä pärjäätte ilmankin. Olen siis kokeillut kolmen eri valmistajan mustapäälappuja, enkuksi pore strips. Ongelma-alueina minulla on nenä, etenkin sinne pieliin kertyy ihan törkeä määrä kaikkea möhnää, ja leuka. Olen kuorinut ja kuorinut ja kuorinut, sekä koittanut komedorautaa, mutta ei, ne mokomat ovat ja pysyvät. Joten lappuja naamaan ja tässä meikäläisen mielipiteet!

Kuva: Amorosa Oy

Ensimmäisenä Montagne Jeunesse Charcoal pore strips. Tälle odotukseni olivat kovat, olen kokeillut sarjan muita tuotteita ja pidin niistä. Lisäksi MJ:n tuotteet ovat eläinkokeettomia ja siksi erityisesti pidän niistä. Valitettavasti tämä oli kolmesta kokeillusta heikoin. Lisäksi paketissa oli lappuja vain nenälle, eikä leualle. Jostain syystä lappuun ei tarttunut juuri mitään, vaikka kuinka höyrytin ja kuorin. Harmi! Olisin niin halunnut tämän toimivan, sillä nämä ovat vielä aika edullisiakin.



Toisena oikealla näkyvät Nivean laput, jotka irrottivat heti reilusti tavaraa nenän alueelta, huh huh. Otsassa mustapäitä minulla ei olekaan, joten sieltä en odottanut mitään irtoavankaan. Leuasta tulos oli yhtä laiha, vaikka siellä oli mitä ottaa. Äitini kokeili samoja ja häneltä ei irronnut mitään mihinkään lappuun. Sinänsä harmi ostaa paketti, josta vain yksi liuska tepsii. Ajattelin kokeilla noita otsa-leukalappuja muualle kasvoihin, kun nenänvarren ja poskipäiden "rajalla" olisi myös työmaata. 

Kolmantena vasemmalla kuvassa oleva Bioré. Paljon hehkutuksia nähneenä ja kuulleena ajattelin kokeilla. Meiltä päin näitä saa ainakin Sokokselta, ehkä Kicksistä. Kaksi edellistä löytyy melkein joka marketin hyllystä, ainakin Prismassa ja Citymarketissa niitä on pilvin pimein. Mutta nämä vähän harvinaisemmat olivat hintansa väärti. Pakkauksessa oli kaikkein eniten lappuja, joilla sai tuloksia aikaan. Nämä ovat ainoat laput joilla lähti leuasta ties kuinka paljon törkyä! Todennäköisesti ostan näitä jatkossa Nivean sijaan, sillä nenälapuissa teho oli suunnilleen samaa luokkaa, mutta leuan suhteen Bioré veti pidemmän korren. Ihanaa ällörealismia tutkia lappujen irrottamia möhnäkökkäreitä ja kuinka paljon niitä onkaan. 

Eli siis Bioré on testini voittaja ja heti perässä Nivea, jumboksi jäi Montagne Jeunesse. Seuraavaksi haluaisin kokeilla Biorén Charcoal pore minimizer-töhnää, jonka kuulemma pitäisi supistaa ihohuokosia. Ainakin nenän, otsan ja ylähuulen alueella huokoseni ovat pahimmillaan mallia kraateri, joten tarvetta toimivalle tuotteelle olisi. Benefitin Pore Me olisi käsittääkseni myös siihen tarkoitukseen, mutta sitä ei taida paikallisista liikkeistä löytyä, joten testataan Bioré ensin. 

Toivottavasti tästä kokeilusta on iloa ja hyötyä teille siellä, jossain välissä teen postauksen niistä Freemanin naamioista, joita omistan aika monta ja toivon mukaan saan pari kuvaakin mukaan. 

Kaunista tiistaita!

lauantai 23. syyskuuta 2017

Syksyä

Hei taas! Voi miten on kulunut aikaa viimeisimmästä, sitä se pikkulapsiarki teettää. Bruce pieni muikkumies täytti 2 vuotta, sopivasti flunssa iski minuun ja lapsiin synttärijuhlapäivänä, olimme aika räkäisiä kaikki kolme. Onneksi juhlat olivat pienet ja onnistuivat taudista huolimatta.

Syksy on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin, hain lisäaikaa opintoihin, sillä olen jäänyt sen verran jälkeen parissa kurssissa, että pieni lykkäys valmistumiseen on ihan paikallaan. Arvatkaa vaan tuliko helpompi olo kun sain myönteisen päätöksen ja ymmärrystä väsymykseeni! Ihan kuin harteiltani olisi nostettu pari tonnia painoa, aah. Vuosi tuli lisää, joka on mielestäni ihan sopiva aika, ehdin petrata kunnolla ja samalla huolehtia omasta jaksamisestani. Muutama yö on ollut tosi raskas, sillä Bruce on saanut kauhukohtauksia ja huuto on ollut aivan jäätävää. Muuten poika on hyväntuulinen oma itsensä, oikea hurmuri. Kasvaminen on rankkaa niin lapselle kuin vanhemmallekin.

Bruce sai yhdeltä kummilta synttärikukkia

Eilen Elpu lähti yökylään vanhemmilleni, aivan ensimmäistä kertaa ikinä ja tulee takaisin vasta huomenna! Olen ihan toistaitoinen ikäväni kanssa, vaikka kaikki on niin hyvin kuin olla ja voi, Elpu saa olla lellikkinä ja isovanhemmat ovat aivan onnesta soikeina. Mutta kun Elpu on minun pieni, oma rakas aurinkoni. Bruce on sitten saanut olla täällä päässä ainokaisena, poika on minusta vielä liian pieni yökylään, vaikka terveydenhoitaja sanoi toista. Ehkä ensi vuonna sitten, kun vaipoista on päästy ja Bruce puhuu vähän selkeämmin.

Niinpä käytiin kolmisin keskustassa pyörimässä, eli Valkeassa. Hyökkäsin heti Sokoksen kemppariin ostamaan Bioren puhdistuslappuja, mitä ne nyt onkaan. Mustapäälappuja? Tähän mennessä olen kokeillut Nivean ja Montage Jeunessen lappuja, joista Nivea on vetänyt hieman pidemmän korren. Minun naamassani kun on mustapäitä ihan tarpeeksi, nenässä ja leuassa, yäk yäk. Etenkin leuasta ne eivät lähde millään. En jaksa räpeltää niitä yksitellen pois, vaan käytän mielummin niitä lappuja tai naamioita. Freemanin ja Montage Jeunessen naamiot eivät ole purreet niin hyvin kuin laput, mieleni tekisi kokeilla niitä mustia Blackhead killer-naamioita, mutta ei vielä. Ehkä joskus. Kokeilen ensin nuo Bioret ja palaan raportoimaan niistä.

Valkeassa käytiin shoppailun lisäksi syömässä Friends and Brgrsissa, Bruce mutusti tyytyväisenä ranksalaisia ja vilkutti muille lapsille. Väsykiukku iski sopivasti ennen ruokaostoksia ja laantui välipalan jälkeen, ilmeisesti lounaalta jäi nälkä ja väsyttikin, uni tuli autossa aika pian. Mitään ihmeellistä ei tarttunut mukaan mainittujen lappujen lisäksi. Aiemmin tällä viikolla kipaisin Ideaparkissa ja Tokmannin Essence-hylly oli saanut täydennystä, eli meikkipussini on taas pulleampi:


Awesometallics-sarjan kynsilakka ja -jauhe yllä, highlighterpuikko alhaalla ja keskellä paletti kasvoille/silmille. Näillä saanee keikkameikkiin vähän potkua, kynsijuttuja kohtaan odotukseni ovat suuret. Testasin kämmenselkään tuota puikkoa ja yhdistettynä paletin luomiväreihin tulos on aika huikea. Saatan sortua hankkimaan lisää siveltimiä ja Awesometallics-huulimaaleja, tummahko metallisininen olisi aika päheä promokuvissa! 

Bändistä puheenollen, keikkaa pukkaa marraskuulle ja promokuvauksia myös, kuvaajana ihana Elvenpath. En vielä huutele päivänmääriä, vaan saatte odotella ensi kuuhun. Pienen pieni jännityksenmurunen kutittelee vatsassa, tätä on odotettu!

Piirsin unien sinilinnun pikaisesti männäviikolla.

Mukavaa viikonloppua mussukat!

torstai 17. elokuuta 2017

Arkinaaman suosikkituotteet

Tämä postaus sisältää tuotesijoittelua, mutta ei kaupallista yhteistyötä.

Taas kosmetiikkaa! Tällä kertaa muutama hyväksi havaittu ja kätevä tuote. Osa on ihan vasta ostettu, mutta ne ovat heti ensimmäisellä kokeilulla osoittautuneet loistaviksi.

Ehkä se on tätä vanhenemista kun ihonhoito on alkanut kiinnostaa enemmän. Youtubesta katson innoissani kaikkia meikkaus-, ihonhoito- ja lifestylevideoita. Chiutips on yksi suosikkikanavani.

Mutta, asiaan. Tämän postauksen idea on arki, eli se peruskaura. Kasvojen pesu, kosteutus ja niin perustason meikki kuin olla ja voi. Tosin en meikkaa joka päivä, hyvä jos kerran-pari viikossa. En jaksa vaivautua, jos menoa ei ole lähikauppaa kauemmas, niin hauskaa kuin meikkaaminen onkin, paitsi tulipalokiireessä. Teen jossain välissä erillisen postauksen misellivesistä ja muista pikajutuista, sekä naamioista, tässä osassa jotain ihan muuta.

Ensin siis se meikitön osa:

Keskellä uusi tuttavuus, Cien Sensitive puhdistusvaahto, vasemmalla L'Oreal Hydra genius hoitoneste sekaiholle, oikealla saman firman Skin perfection seerumi, tuubi on Oriflame True perfection silmänympärysvoide.

Opettelen pesemään kasvoni ihan oikeasti ja vielä kahdesti päivässä. Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin aikaisin aamulla motivaationi kaikkeen paitsi nukkumiseen on aika heikko.

Sitten se pakkelipuoli, eli näillä vähillä saa naaman kuosiin.

Takana keskellä kehumani ja suuresti rakastamani Viva La Divan Perfect nudies with a touch of plum-paletti, jolla saa luomien lisäksi väriä myös kulmiin. Ihan edessä H&M:n rajaustussi, joka on kaikista rajauskynistäni paras, tarkka ja edullinen. Keskirivissä Essenceä, kulmapaletin tunnistanette edellisen postauksen kuvasta, se meni heti suosikkituotteisiin. Meikkivoide on Camouflage-sarjaa, joka peittää todella tehokkaasti ja taikoo kasvoihin tasaisen värin. Ripsiväri on Get BIG lashes!.

Jos olen menossa iltamenoihin tai muuten haluan panostaa eri tavalla, silloin lisään arsenaaliin yhtä sun toista, kuten toisen rajauskynän ja ties mitä highlightereita. Mutta tässä postauksessa ei ole puhe niistä, toki voisin tehdä myös postauksen keikkameikistä sun muista.

Muistakaa te siellä, että otan postausehdotuksia ja muita kommentteja ilolla vastaan! Tietty ne vähemmän rakentavat haukkvat palautteet suosittelen jättämään omaksi tiedoksi, niitä ei julkaista täällä, mutta senhän te siellä jo tiesittekin.

Timanttista torstaita kaikille!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pimeä tuli

Niin siis, pimeni kesäilta. Minne katosi keskiyön aurinko? Joko syksy on niin lähellä? Siltä vaikuttaa.

Sataa vettä, tummat pilvet peittävät taivaan ja päätä särkee, ukkosta lienee ilmassa. Huomenna luentoni alkavat ja koitan ruokkia opiskelumotivaatiota haaveilemalla sisustusjutuista, kuten Block-valaisimesta ja seinän kokoisesta String-hyllystä.

Eilen ajelimme pari tuntia suuntaansa anopin luo, samalla pistäydyimme langon ja tämän avovaimon rakennusprojektilla, ei voi kuin nostaa hattua miten he ovat jaksaneet kunnostaa 1800-luvun taloa uuteen kukoistukseen yritystoiminnan ja vuorotyön pyörityksessä. Alppimajan remontti tuntui kovin pieneltä siellä työmaan keskellä, historiallisten hirsien ja pönttöuunien katveessa. Langon ja avovaimonsa talosta tulee kyllä hieno, ihan varmasti.

Samalla reissulla tuli käytyä vähän ostoksilla eräässä isossa kauppakeskuksessa. En paljasta sijaintia sen tarkemmin, sillä samoja kamoja löytyy monen muunkin paikan hyllyistä. Tosin, täältä meiltä päin en ole saanut kaikkia ostoksiani kynsiini, joten kosmetiikkahyllyllä olin pienessä sokerihumalassa purkkien, tuubien ja purnukoiden ympäröimänä. Olen tässä vanhemmuuttani alkanut innostua enemmän ja enemmän kosmetiikasta, etenkin kukkaroystävällisistä ja eläinkokeettomista. Kemppari on alkanut vetää minua joka kauppareissulla puoleensa.

Tuskin siis yllättää, kun hyökkäsin heti suuren kemppariosaston uumeniin ja etenkin iso Essence-hylly piti tonkia heti ensin. Mukaan lähti tämmöinen setti:

Eli kiinnityssuihke, contourpaletti, kulmapaletti, sateenkaari-highlighter ja contour-sivellin

En ole vielä testannut kaikkia, kulmapalettia ja highlighteria pikaisesti. Ensivaikutelma on jälleen hyvä, olen ihan Essence-fani. Vielä kun osaisin meikata hyvin! Sitä odotellessa ei kannata pidätellä hengitystään. 

Lisäksi nappasin hyllystä mukaan ihania Freemanin naamioita, joita meikäläisellä saattaa olla häveliäästi sanottuna pari... (lue: 7)

En ole vielä testannut kumpaakaan, eilen illalla laitoin oranssia naamiota, mutta se ei ehtinyt vaikuttaa ja jouduin pesemään sen ennen aikojaan pois lastenhoidollisista syistä. Kuitenkin kokemukset Freemanin tuotteista ovat tosi hyviä, joten en epäile näidenkään tehoa. 

Nyt sunnuntaita jatkamaan, koko päivä on mennyt vähän löhöillen, sadepäivän ohjelmaa siis. Palaan kosmetiikkahörhöilyyni jatkossakin, saatte ihmetellä meikkikuvia jos onnistun edes välttävästi. Pidetään peukkuja. 

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 4. elokuuta 2017

Kesähaaste 2017 - kokemuksia

Lähdin mukaan toiselle Maikki Marjaniemen verkkovalmennukselle, tällä kertaa heinäkuun kattavalle Kesähaaste 2017:lle. Neljän viikon ajan, kahdesti viikossa, tuli eetteriin videoita liikunnasta, henkisen puolen harjoituksista ja ravinnosta. Yksi tehtävistä oli ennestään tuttu, mutta sain siitä kuitenkin vähän eri tuloksia kuin aiemmin.

Ravintovideot sytyttivät lampun päässäni, ahaa! Minä olen syönyt "ihan jees", mutta kuitenkin parantamisen varaa on ollut. Yllätyin miten pieniä muutoksia tarvitsi tehdä, aion vielä lisätä kasviksia ruokavaliooni ja opetetun kämmenmallin avulla on helppo koostaa oikeanlaisia ateriakokonaisuuksia. Erittäin tervetullutta, sillä en ole innostunut laskemaan kaloreita ja punnitsemaan joka suupalaa. Hiilihydraatteja opin laskemaan raskausdiabeteksen aikana, toivon mukaan en enää ikinä joudu sen kynsiin, saati sen pysyvämmän version.

Treenit olivat mielenkiintoisia, toteutus tässä kohtaa jäi omalla osallani hiukan pintaraapaisuksi. Kuitenkin olen innostunut taas salilla käymisestä ja punttien nostelusta, joka oli pitkään poissa kuvioista ja kynnys palata nousi jatkuvasti. Kotosalle olen hankkinut yhtä sun toista vehjettä, silti kaikkein mukavinta on lenkittää koiraa hyvässä säässä, luonto on rentouttava paikka.

Henkinen puoli oli taasen avainasemassa ja muutaman kerran tehtävissä oli aika iso haaste, joka vaati tavallista kovempaa keskittymistä. Mutta onnistuivat, joka ikinen.

Kokemus on jälleen kerran hyvä, positiivinen ja täysi kymppi. En voi kuin suositella. Valmennus on kutistanut vyötäröäni ja puntarin mukaan painoa on pudonnut muutama kilo, jes! Tästä on hyvä jatkaa kohti tervettä minua ja sen ylläpitoa. On se elämä vaan niin kivaa.


Kiitos jälleen Maikille hienosta valmennuksesta, tässä sinulle virtuaalisia kukkia, jos satut eksymään tänne. Jatka samaan malliin!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kuuma

Huh hellettä! Takana tunteja autossa, jalassa polttelee hiertymä, olkapää aristaa painavan käsilaukun hihnan jäljiltä. Käytiin koko perheellä Haaparannalla, tällä kertaa "vain" Coopissa ja Ikeassa. Bruce ei aluksi ollut kovin innokas istumaan kärryissä, saati kulkemaan valjaissa. Ikeassa apu löytyi puhelimesta ja suosikista nimeltä Joulupukki ja noitarumpu. Se on molempien ipanoiden lemppareita, osan ajasta Elpu ja Bruce istuivat kiltisti vierekkäin ostoskärryissä ja katsoivat joulupukin toilailua. Kerrassaan onnistunutta! Ravintolassa syötiin kaikessa rauhassa ja meidän nälkäkurki söi reippaasti perunoita ja joi melkein lasillisen maitoa päälle. Sanoinkin Inssille että tekisi mieli itkeä onnesta, sillä Bruce on välillä ihan mahdottoman huono syömään, saati juomaan muuta kuin rintamaitoa, joka ei yksin riitä alkuunkaan eläväiselle pienelle pojalle. Haaveissa on lopettaa imetys hiljalleen, kun 2 vuotta alkaa tulla täyteen. WHO suosittelee imetystä aina mainittuun ikään asti. Elpua imetin 1v2kk, tyttö tapasi purra rintaa sen verran hanakasti ettei sietokyky riittänyt ja menin vielä töihin joksikin aikaa. Elpu on ollut parempi syömään, joten siltä osin ei tarvinut murehtia mistä taapero saa ravintoa.

Mutta siis, kesän ulkomaanreissu on tehty ja selvittiin kunnialla. Ikea oli osin uudistumassa, joten alkupään esillepanot olivat verhojen takana. Tavallaan hiukan harmittaa kun mentiin niin nopeasti Ikean läpi, mutta toisaalta lasten kanssa ei voi maleksia samalla tavalla kuin itsekseen, sillä jälkikasvu ei jaksa odotella, enkä sitä heiltä vaadikaan.

Kesäloma alkaa kohta olla ohi, hoitopäivät, luennot, balettitreenit ja muu arkinen palaa kuvioihin. Tänä kesänä ollaan oltu ulkona ja tutustuttu uusiin leikkipuistoihin, käyty Hailuodossa ihmettelemässä, tänään oli Haaparanta. Ostettiin pari viikkoa sitten teltta, makuupusseja ja iso ilmapatja, joten eräjormailua saattaa olla luvassa tulevaisuudessa. Ajatus on hykerryttävä, vaikka olenkin aika mukavuudenhaluinen tapaus.

Marjaniemen majakka 

Vielä ehtii nauttia lämmöstä, ehkä käydä meressä uimassa ja ottaa rennosti. Pian Bruce on 2-vuotias pikku-ukko, tulee marjastusaika ja ruska. Ei vielä mietitä syksyä, se on kesä vielä!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kukkuu kesä!

Hei taas, liian pitkästä aikaa ja hyvää juhannusta! Meidän jussi menee ihan vaan kotona, viime viikolla juhlittiin 4-vuotiasta Elpua, tänään taas kummipoikani L täyttää 12 vuotta. Mihin tämä aikaa menee? Elokuussa Bruce täyttää jo 2 vuotta. KAKSI! Ei ole kauaa kun niin Elpua kuin Brucea vasta odotettiin saapuvaksi ja pienet ihmisenalut olivat vasta mielikuvia, kuitenkin todellisia ja silti jotain niin tuntematonta. Tuossa nuo ovat molemmat, paljon isompina kuin vuosi sitten ja niin paljon on heillä edessään. Snif. Herkistys.

Torstaina tein Elpun kanssa kesän 2017 bucket list-toivelistaa, eli mitä neiti neljävuotias haluaisi tehdä kun isi, eli Inssi, pääsee lomalle ja ollaan yhdessä koko heinäkuu. Listalle laitettiin mm. eväsretki, uimassa käyminen, reissu Haaparannalle ja anoppilaan, dinosaurukset Ideaparkissa... Eilen kävin niin Ideaparkissa kuin kirjastossakin lasten kanssa, kummipojan lahja piti ostaa ja kirjastosta löytyi taas lukemista. Vaikka hetkittäin saatiin sadetta niskaan, niin fiilis oli hyvä. Elpu jaksoi hienosti kävellä ensin kirjastoon ja takaisin, sitten vielä Ideaparkissa sinne tänne. Arvatenkin uni maistui myöhemmin, samoin ruoka.

Elpun juhlat menivät tosi kivasti, vieraita riitti kahdelle päivälle ja tarjottavia myös. Elpu sai meiltä lahjaksi Magformers-leluja sekä Hello Ruby-koodauskirjan. Minun vanhempani antoivat kalastuspelin, eli semmoinen pyöreä alusta mistä ongitaan suutaan aukovia kaloja, veljeni avovaimonsa kanssa toi pehmoisen apinan (Elpu toivoi "kalapeliä ja hassua apinaa") ja Ryhmä Hau-sarjan Toma-pehmon. Kavereilta Elpu sai Lego Friends-paketin, pienen Frozen Anna-nuken, saippuakuplapyssyn (jossa on "Mainio Poni", eli My little pony ja Pinkie Pie) ja kilpikonnalelun, joka liikkuu maalla ja vedessä, ja sillä on poikanen mukana. Tätini perheineen antoi Frozen-teltan, joka on kasattuna Elpun huoneessa. Arvaatte varmaan, että Elpu on ollut aivan pyörryksissä hienoista lahjoista ja vieraista. Oli kyllä kivat juhlat ja ilmeisesti tarjottavatkin maistuivat.

Tein lasten hoitajalle kortin

Eilen käytiin pitkällä lenkillä koko lauman voimin, oikein rannassa asti. Juhannuksen ruokahuoltoa on koitettu myös hoitaa mahdollisimman pitkälle, osa minusta kaipaa aina maalaismaista mökkijuhannusta jossakin veden äärellä kaukana kaikesta. Inssi jaksaa nauraa haaveilleni, sillä kammoan edelleen ulkohuusseja enkä ihan heti ole käyttämässä semmoista. Mutta olisi ihana istua ilta-auringossa terassilla, uittaa varpaita lämpimässä vedessä, nautiskella rantasaunan löylyistä ja niin edelleen. Ehkä vielä joskus, jos ei muuten niin vuokraamalla. Asuntoauto olisi myös hauska, jos mökki ei onnistu.

Tältä kesältä odotan itse aikaa perheen kanssa, sitä tavallista ulkoilua ja yhdessä puuhailua. Olenkohan ainoa, joka tuntee eräänlaista voimakasta yhteenkuuluvuutta perheen kanssa hampurilaispaikan autokaistalla? Siis siinä ennen drive-in luukkua, kun pohditaan kuka ottaa mitäkin. Lapsille nugetteja, eihän ne purilaisia syö, takapenkki muistuttaa että ketsuppia kans. Toki sitä samaa onnenpöhnää tunnen muuallakin ja ne tilanteet ovat tosiaan erittäin arkisia. Tässä kohtaa disclaimer, meidän sakki ei ole jatkuvasti pikaruokapaikkojen asiakkaina, niin hyvältä kuin ranskanperunat maistuvatkin.

Tavallisen (loma-)arjen lisäksi odotan reissua länsinaapuriin, anoppilaan ja kotikylään.Voi olla että menemme tänä vuonna ihan vain omalla porukalla Ikean ihmemaahan, kun veljeni ehti tällä viikolla jo käydä avokkinsa kanssa ostoksilla. Olisi kiva jos he pääsisivät mukaan, mutta ymmärrän hyvin jos ei nappaa tehdä uusintaa ihan heti perään. Kuitenkin pitää tehdä listaa listan perään, jotta varsinainen päivä ei mene sählätessä ja pahimmillaan unohtuu jotain tärkeää. Toki matkalta saa ostettua sitä ja tätä, mutta minulla on mukavampi olla kun hoitolaukussa on vaippoja, käsilaukussa astmapiippu ja kylmälaukussa juotavaa. 

Toivottavasti teillä kaikilla siellä on ollut mukava kesäkuu ja loppukesä menisi oikein kivasti, sommaren är kort.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Itsekuria parempaa, kokemuksia verkkokurssilta

Ensiksi tunnustan jotain, olen lihonut vuoden aikana ja vyötärönympärys on kasvanut. En ole saanut itseäni salille, saati ohittamaan herkkuja, olen ollut välillä niin uuvuksissa että olen vain pinnistellyt pysyäkseni hereillä. Syynä toki liikkumattomuus ja retuperäinen ruokavalio, mutta myös opiskelun tuoma informaatioähky ja edelleen niin rikkonaiset yöt pikkulapsiperheen arjen pyörityksessä. Ei siis ihme, että keho on muuttanut muotoaan. Mieli on ollut maassa kun peilistä katsoo takaisin pyöristynyt ja niin väsynyt kotiäiti, joka ei jaksa lähteä salille vaikka aihetta olisi.

Niinpä somen ihmemaailmassa kohtasin PT Maikki Marjaniemen kurssiin nimeltä Itsekuria parempaa. Kurssi on ilmainen ja verkossa, sisältäen videoita, joissa käsitellään jotakin aiheen osaa sekä itsenäisiä tehtäviä. En osannut aavistaakaan mitä kurssi sisältäisi, esittelyn perusteella saisin käsiini jotain parempaa kuin itsekurini. Arvatenkin olin heti mukana, haluan niin saada pysyvän muutoksen elämäntapoihini ja saada hoikemman varren nykyisen tilalle. 

Arvatenkin en saanut oikotietä onneen, vaan paljon ajateltavaa ja pääsin pohdinnassa hyvinkin syviin vesiin, oikein asian ytimeen suorastaan. Välillä sohaisin aika kipeästikin ajatusmatkallani ja pyyhin kyyneliä. Olen vuosia puhunut itselleni ilkeästi ja soimannut itseäni pienistäkin jutuista, useimmiten aiheetta. Itsetuntoni on ollut aina huonohko ja pahimmillaan olen ollut ihan pohjamudissa, näytti vaaka mitä hyvänsä. En ole koskaan ollut itselleni tarpeeksi hyvä ja olen aina ajatellut että "sitkun" sitä ja "mutkun" tätä. Että jos olen X kiloa kevyempi ja ylläni on vimpan päälle hienot vaatteet, tukka kampaajan laittama ynnä muuta, niin sitten olen kuin taikaiskusta tyytyväinen itseeni ja onnellinen ja jaadi jaadi. Väärin, Phoenix, erittäin väärin! Miten ihmeessä en voisi olla tyytyväinen nyt? Eihän itsensä kiusaamisessa ja jatkuvassa moittimisessa ole mitään järkeä. Luulisi minun kokeneen jo sen verran elämää, että tietäisin itseni olevan hyvänä pitämisen arvoinen. Aina vaahtoan miten kaikki ovat saman arvoisia ja jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi sellaisenaan, eikä ulkomuodolla ole asian kanssa mitään tekemistä. Miksi sitten olen ollut itseäni kohtaan niin turkasen ilkeä? Enkö minäkin ansaitse tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi tällaisenaan, säärikarvoineni ja raskausarpineni? KYLLÄ!

Kurssi antoi minulle ajattelemisen lisäksi hyvän boostin jatkoon ja uuden, paremman, elämän alkuun. Oivallukseni täytyy takoa selkäytimeen, etten vahingossakaan palaa vanhaan. Haluan liikkua ja syödä terveellisesti koska haluan pitää itsestäni hyvää huolta ja nauttia elämästä. Verenmaku suussa treenaaminen ja kaloreiden laskeminen ei ole mun juttu. Jos haluan joskus herkutella, niin sitten herkuttelen. Valmennuksen jälkeen olen huomannut ettei minun enää tee mieli samalla tavalla ties mitä höttöherkkuja, ei tee edes tiukkaa. Vyötäröni on ihan huomaamatta kaventunut lähes 6 senttiä, hyvä minä! Voin nyt olla parempi esimerkki lapsilleni ja toivon mukaan auttaa heitä saamaan terveen ja hyvän itsetunnon, kannustaa hyviin elämäntapoihin. Suosittelen siis kurssia lämpimästi ihan jokaiselle ja etenkin heille, joilla on haasteita itsetunnon kanssa. Täydet pisteet Maikille kurssista ja oivaltavasta sisällöstä.

Loppuun ihana runo, joka pitäisi olla esillä alppimajassani, että näkisin sen joka päivä.


Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Viu vau vaaputin

Tervehdys kulmasohvan uumenista. Poden lievää ähkyä, sillä keksittiin Inssin kanssa tehdä tänä vuonna itse simaa, tippaleipiä ja munkkeja. Hyvää! Harmi vaan kun vatsa ei oikein tykkää simasta, päiväannos rajoittuu pariin lasilliseen, muuten tulee huono olo. Facebookissa jo pohdinkin tuleeko meille siman sijaan vappukiljua, mutta pelko oli turha. Tein perinteisesti fariinisokeripussin kyljessä komeilevalla ohjeella ja siitä tuli 4 litraa juomaa. Samalla muistelin kun tein isäni kanssa simaa samoilla ajatuksilla, että saadaanko sittenkään simaa. Munkkeja ja tippaleipiä en ole koskaan aiemmin tehnyt itse, syönyt kyllä senkin edestä. Kuitenkin homma onnistui ihan mukavasti kahdelta noviisilta. Munkeista ei tullut perinteisiä rinkeleitä, vaan aika pieniä palleroita, parilla haukkauksella tuhottavia. Sokerin seassa oli vielä kanelia, tippaleivät sentään saivat perinteisen tomusokerihunnun ylleen.

Herkkuja

Eilen olikin tosi kiva päivä, käytiin koko porukalla satamassa ihmettelemässä. Elpun harmiksi meri on vielä jäässä, eikä yhtäkään paattia oltu laskettu vesille. Kuivilla tosin oli useampi vene, joita tyttö ihaili. Samalla reissulla tuli pitkästä aikaa lykättyä tuplarattaita, jotka rullasivat ihanan kevyesti, kunhan ensin laitettiin renkaisiin ilmaa.

Tänään on satanut jotakin vetistä räntää ja tuuleekin kovasti. Ei paljoa huvita mennä leikkipuistoon tai oikein pitkälle lenkille palelemaan. Niinpä taidamme lorvia ja löhötä suurimman osan päivästä. Sehän passaa.

Hauskaa vappua kaikille!

torstai 20. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen tuli ja meni

Mämmit syöty, vähän pashaakin ja ehkä pari suklaamunaa. Keittiön ikkunalla koreilee narsisseja ja lumi on sulanut kivasti, ainakin tiet ovat kuivat. Kuitenkin jostain kura ja hiekka löytävät tiensä etenkin Niiskun liehuviin karvoihin ja sitä kautta alppimajan parketille. Kylppärissä on taas ihan kauheasti hiekkaa tassupesujen jälkeen, puuh.


Opintojen ohessa voi tehdä päitä (on sillä kroppakin), tässä on mr. Pökkelö

Koska lasten hoitaja lomailee, lapset ovat kotona melkein kolme viikkoa. Enää tämä viikko ja tuleva maanantai. Ollaan sairasteltu, ensin lapset ja nyt minä, koska flunssa ilmeisesti kuuluu kevääseen(kin). Kurjaa kun pienet ovat kipeitä ja kuume oli molemmilla huidellut 39 tienoilla, eli olo oli varmana tosi kurja. Tosin ei tämä herkkua ole astmaatikollekaan, sen verran on pakko valittaa. Inha olla pää täynnä räkää.

Alppimajasta puheen ollen, keittiössä on tapahtunut pieni muutos. Vanha jääkaappi lähti uuteen kotiin ja tilalle saapui isompi möhkäle, nimeltään Hotpoint Quadrio. Tämmöinen:

Aika möhkäle, mutta nyt on tilaa! (kuva googlen kuvahausta)

Pitää ottaa kuva jossain välissä, juuri nyt puuttuu vielä pari juttua. Kunhan yksityiskohtia on hiottu, niin saatte kuvia. Tässä lohdutuksena otos olohuoneen seinältä, tässä kohtaa meillä oli ennen Ikean vihreä lintutaulu, joka nyt on väistynyt tämän ihanuuden tieltä:


Blogihylly! Sisältää lasten ensikengät ja Elpun ekat crocsit, sekä neidin aarteita (pääsiäistiput ja Hello Kitty-maskotit). Ylähyllyllä lukee JELP, eli meidän perheen nimikirjaimet. Family-tekstin sain lahjaksi tädiltäni ja alahyllyn musta Ritari Ässä-muki on joululahja isältäni. Joku ehkä saattaa tunnistaa erään kipon blogin alkuajoilta, se on ostettu kiertiksestä. Violetti pikkulamppu on oikeasti kynttilälyhty. Kyltit bongasin entiseltä työpaikalta. Älkää välittäkö tapetista, se tuli talon mukana. 

Tämä päivä menee mahdollisesti sisätiloissa, alkuperäinen suunnitelma oli mennä kirjastoon lasten kanssa, mutta saa nähdä kestääkö kunto. Blääh, että inhoan nuhaa!

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Hiihtolomalla

Ozzyn lähtö särkee vieläkin sydäntäni, en ole vielä valmis menemään lemmikkien hautausmaalle ja muistolehtoon. Toki voin muistella Ozzya ihan kotosallakin ja polttaa kynttilää ynnä muuta. Rakkaat edesmenneet koirani Donna ja Jasso ovat haudattuina meidän perheen muiden koirien kanssa kummieni maille kotikyläni perämetsiin. Ainoa lemmikki, jonka hauta on lähelläni, on Nekku-kissa, jonka uurna on haudattu alppimajan puutarhaan.

Mutta, asiaan. Ozzy nimittäin ei ole ainoa lähtijä viime päiviltä. Alle viikon kuluttua tuli suru-uutinen länsinaapurista, isäni serkku oli nukkunut pois. Eikä kahta ilman kolmatta, tätini perheen halinallekoira, sakemanni Ode, oli pitänyt saatella ikiuneen. Takki tyhjeni nopeasti. Liian monta menetystä niin lyhyessä ajassa.

Ostin taannoin isälleni kukkia synttärilahjaksi

On siis mennyt hetki sumussa. Muutenkin olen huomannut olevani uupunut niin monella tapaa. Onneksi aurinko on alkanut paistaa ja enteillä kevättä, joka väistämättä vie ajatukseni Tampereelle, oi miten kaipaankaan sitä kaupunkia!

Lisääntynyt valo myös innostaa reipastumaan ja raahautumaan ulos. Suksien lisäksi olen ostanut luistimet. Entisen kaunokkini ovat liian pienet ja ne ovat aina puristaneet varpaita tietystä kohtaa. Nyt siis on uudet, ei muuta kun jäälle! Kuulemma Oritkariin on avattu retkiluisteluväylä, joka hiukan houkuttaa, vaikka nyt ei voi. Ei pysty. Nilkkani kun on taas nurin ja teipattu tiukasti pakettiin. Sekä luistimet pitäisi varmaan käydä terottamassa ensin.

Hiihtoloma on mennyt kipeää lasta hoivatessa, Bruce sairastui mahatautiin. Että se siitä sitten, onni onnettomuudessa ettei suunnitelmissa ollut reissua minnekään. Onneksi potilas on parempana ja tänään jopa ulkoiltiin hetki lasten kanssa, tosin Bruce pyrkii jatkuvasti pihalta kadulle, utelias kun on. Ollapa aita ja portti, tai isompi piha jossain hornan kuusessa.

(arvatkaapa muuten kuinka turkasen monta kertaa olen kirjoittanut tämän postauksen uusiksi, puuh)


Yllä viime päivien harrastuksia, mukamas liikuntaa uuden joogamaton ja -remmin voimin, sekä pinkka kirjoja tälle vuodelle, kaksi luettu ja kaksi kesken. Voi olla että lisään pinoon vielä pari opusta, yksi Oksanen olisi paikallaan.



Perään tunnelmia yhdeltä kivalta sunnuntailta, meikäläinen irvistelemässä auringossa, Niiskun poseeraus ja melkein ravitseva aamiainen lehden kanssa. Kevättä ilmassa!

torstai 16. helmikuuta 2017

Goodbye to romance

En ole eronnut tai eroamassa. En ole keskellä parisuhdekriisiä tai muuta vastaavaa. Kriisi on henkilökohtainen, sillä olen tänään menettänyt rakkaan lemmikkini, Ozzy-käärmeen. Syy on epäselvä ja syytän tietysti itseäni, kun en muutakaan keksi.

Minun piti kirjoittaa jostakin muusta, en enää muista mistä. Otsake on arvatenkin Ozzy Osbournen biisi, ei sen kummempaa. Olen jo hyvästellyt matoseni ja huomenna saattelen sen tuhkattavaksi. Muistot onneksi jäävät.

Taidan mennä tästä nukkumaan.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Silmälasi, lasisilmä

Arvatkaa kuka sai uudet lasit?


Nyt näkyy, jumankekka! Hetken kestää että totun uusiin näkymiin ja ulkonäköön, oikeaan linssiin laitettiin sen verran reippaasti lisää kaikenlaista. Oli aika jännä kokemus tuikata uudet näkimet päälle ja astua ulos liikkeestä. Tunsin itseni hurjan pitkäksi ja maailma on nyt hetken hieman kaareva. Toisaalta tämä pituusilluusiokin on vielä päällä jossain määrin, tuntuu tosi hassulta. Pituutta minulla on siis noin 170cm, mutta nyt tuntuu että varressani on ainakin 30cm lisää. Hullua, mutta totta. Lisäksi maailma tuntuu muuttuneen kaarevaksi, joka on aika tavallinen ilmiö kun saa lisää tehoa linsseihin.

Huomenna alkaa arki, illalla on luento ja lasten hoito alkaa. Auh. Eilen riisuimme joulukuusen koristeistaan ja puu meni kiltisti omaan laatikkoonsa odottamaan ensi joulua. Elpu oli surkeana hetken kun hänen rakastamansa kuusi meni pois. Tyttö on yhtä höperö jouluun kuin äitinsäkin!

Nyt siis aletaan hiljalleen siirtyä kohti kevättä ja valoa. Enää viikko syntymäpäivääni, eli kakkua pöytään taas kerran. Kuitenkin ennen sitä on rämmittävä läpi viisi arkipäivää, aikaisia aamuja, päivähoitologistiikkaa, luentoja, ballettituntien alkamista... Ihanan tavallista, mutta ne aikaiset aamut, yöök! Inhoan aikaisin heräämistä ja pimeitä, kylmiä aamuja, jolloin pakkasta on liikaa ja puhuri täyttää silmät sekä suun lumella, kun yritän hoputtaa koiraosastoa aamulenkillä. Hyih. Pakkasin äsken lasten hoitolaukun ja kauhistelin laukun kokoa, 35 litrainen Revolutionin urheilukassi, josta saa repun. Mutta kaksi lasta, kaksinkertainen määrä tavaraa. Sekä päälle pienemmän vaippakassi. Samalla huomasin ettei Brucella ole kurahanskoja, onneksi kuravaatteita ei vielä tarvita.

Tämän vuoden oma kirjatavoitteeni on lukea 12 nidettä, ensimmäinen opus on kohta kahlattu läpi, Reijo Mäen Uhkapelimerkki, eli keräämääni Vares-sarjaa. Laitoin pari mielenkiintoista kirjaa odottamaan vuoroaan, kasassa on vasta 6 kirjaa näin alkuun. Ehkä en lue Inssin ehdottamaa Game of thrones/ Tulen ja jään laulu-sarjaa. Fyysisesti kyseiset kirjat ovat aika tympeitä lukea, printti on pientä ja sivut ohuet, enkä ole juurikaan innostunut GoT tv-sarjasta. Netflixistä katson parhaillaan Gilmoren tyttöjä sekä Modernia perhettä. Downton abbey on taas katsottu miljoonannen kerran läpi.


Niisku, Laku ja Naksu välikevennyksenä.

Olen myös miettinyt mitä kaikkea haluaisin saada aikaan tänä vuonna ja terveemmät elämäntavat ovat olleet ensimmäisenä listalla. Saan kohta vip-jäsenyyden kuntosalille, joka tietää etuja jos jonnekin, esimerkiksi Eedeniin kylpylään. Ajattelin käydä uimassa Elpun kanssa joku päivä ja varmaan voisin käydä ihan yksinkin. Brucen hoitopäivien aikana kun on aikaa jopa 4h. Suurin toiveeni tälle vuodelle on saada poika syömään ja nukkumaan täysiä öitä. Se vasta olisikin ihanaa, nukkua tunteja keskeytyksettä ja parhaimmillaan aamuun asti! 

Tänä vuonna voisi tosiaan kiinnittää huomiota myös itseensä, arjessa pyöritys on välillä aika kovaa ja itse kukin kaipaa hetken omaa aikaa, hengähdystä. Itse olen vielä sellainen tapaus, joka paahtaa menemään eikä muista huolehtia itsestään tarpeeksi, sitten onkin äkkiä kireä ja väsynyt kun koittaa olla yli-ihminen. Siinäkin mielessä Brucen hoitopäivät ovat hyvä juttu, niin saan hetken hengähtää ja tehdä rauhassa koulujuttujen lisäksi kotitöitä, käydä vaikka siellä salilla tai uimassa tai lenkillä. 

Ai niin, tänä vuonna minä tosiaan valmistun, iik ja ääk! Se tuntuu aika kaukaiselta, mutta samalla niin lähellä olevalta jutulta, meillä kuitenkin on kesälomat sun muut ja valmistumme ennen joulua. Onneksi opettajat ja luokkakaverit (vaikka en heitä näekään kun opiskelen etänä) ovat kivoja, lisätuntejakin saa kun vaan osaa pyytää. Yhden tehtävän dedis on vasta ensi kuussa ja se vaatii oikeastaan vain kirjoittamista, toisen kurssin tentti pidetään loppujaksosta, luulisin. Kirjoittaminen ei onneksi ole paha homma ja olenkin tahkonnut kyseistä tehtävää jonkin verran. Hyvä minä.

Aion muuten aloittaa bullet journalin tapaisen systeemin jossain välissä, se voisi olla hyvä apuväline kaiken kaaoksen keskellä. To do-lista on onneksi lyhyt, ainakin vielä.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kylymä

Hyvää uutta vuotta kaikille!
Täällä perällä pakkanen kiristyy koko ajan, yhhhyh. Astmaatikko vilukissa ei tykkää ollenkaan. Ilmeisesti viikonlopuksi lauhtuu, mutta ennen sitä käydään ilkeissä lukemissa. Onneksi sisälläkin on paljon tekemistä, harmi kun Bruce ei oikein tykkää kun imuroin.

Uuden vuoden kunniaksi raivasin makuuhuonetta ja keittiötä, sekä koitan jaksaa pedata sängyn, olen siinä(kin) hommassa ihan tavattoman laiska. Eilen siivoiltiin koko perheellä (eli me aikuiset) kierrätykseen meneviä pahveja sun muita pois nurkista. Työtä jäi vielä toisellekin kerralle, arvatenkin. Koko kämppä tarvitsee kunnon puunauksen ja pientä rymsteerausta. Olohuonetta alamme sisustaa kunnolla lähiaikoina, eli pyörittelemme huonekaluja ja varmaan hankimme jotain pientä piristystä. Ollapa rahaa, niin hankkisin BeDesignin peurahyllyn juuttaan isona! Eli siis tämän, mutta valkoisena:

(kuva: BeDesign)

Pitäisi ehkä tehdä listaa Ikeaan, en oikein keksi mitä kaikkea sieltä tarvitsee. Ainakin jonkinlainen kaappi tai lipasto eteiseen hanskoille ja pipoille, kun ne muuten kerääntyvät peilin edessä olevalle hyllylle ja se alkaa hyvin äkkiä pursuta tavaraa. Tilasin H&M:ltä isohkoja laatikoita ensihätään, mutta ne eivät ole ihan sitä mitä hain. Tosin Elpu on oppinut heti laittamaan omat tavaransa omaan pinkkiin laatikkoonsa, joten plussa siitä. Keittiöstä on pakko laittaa kuvaa, kun se on kerrankin siisti!





Kyllä silmä lepää siistissä keittiössä, vielä kun saisi loputkin alppimajasta kuntoon ja kiiltämään. Pintaremontti toki olisi poikaa, hitsi kun en osaa tapetoida!

Sisustusintoani ehkä hieman nosti vierailu tätini luona tapaninpäivänä, hänellä kun on aina niin hienoja juttuja kotonaan ja muutenkin hän on aina niin tyylikäs. Enkä ole kateellinen, vaan nautin aina hänen seurastaan ja ihailen häntä vilpittömästi, sillä hän vaan on niin mahtava tyyppi. Mutta siis, kotini tarvitsee aikamoista ryhtiliikettä ja laittoa, ihan vaan kunnon siivous olisi jo mahtava juttu. Jospa tuo keittiö innostaa minua jatkamaan ja kohta minulla olisi viihtyisä (sekä edes siedettävän siisti) koti......