lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kotona taas

Hejsan kaikki! Häämatka oli ihan mahtava, olisin voinut jäädä sinne pidemmäksikin aikaa. Tuulen ansiosta sääsket eivätkä muutkaan ötökät kiusanneet, ihanaa! Muutamassa päivässä kolusimme paljon paikkoja, kiipesimme Ukkoluosto-tunturille (ja se oli ihan tuskaa, olimme valinneet kaikkein vaikeimman reitin, me rapakuntoiset), kävimme Ametistikaivoksella kaivelemassa ja Koparan porofarmilla rapsuttelemassa sekä syöttämässä poroja, tsekkasimme myös Pyhän ja Sodankylän meiningit ja ylitimme Kantapääaavan sekä kävimme ihmettelemässä Orresokka-tunturia, sen huipulle ei (onneksi) ole reittiä. Poroja juoksenteli välillä mökin ikkunan alla, Niisku löysi piilevät porokoiran kykynsä ja olisi varmasti mielellään jäänyt niihin hommiin pysyvästi. Tulipa vietettyä tosi liikunnallinen häämatka, nyt vasta lihaskivut hellittävät. Yllättäen Niisku oli ihan innoissaan, kun sai juosta vapaana jatkuvasti pitkin tuntureita ja metsiä. Sen mielestä me olemme tuskallisen hitaita.


Vielä jäi kokematta Ametistikylpylä ja pitäisi varmaan käydä jonkinlaisella safarilla, siellä oli niitäkin joka sorttia. Näin kesäaikaan Luostolla oli hiljaista, kun ei ole sesonki, joten monta paikkaa oli kiinni, harmi. Olemme suunnitelleet reissua syksymmälle veikan ja hänen tyttöystävänsä kanssa, koiria unohtamatta. Silloin paikalla saattaa olla enempi elämää. Ollapa ihan ikioma mökki Luostolla, voi sitä onnea!

Matkamuistoja ostimme aika vähän, lahjan vanhemmilleni (enkä kerro mikä se on, kun ei tiedä josko he sattuvat lukemaan tätä, hähää), Helinää odottaa muutama luunappi, siis poronsarvesta tehtyjä nappeja noitarumpukuvilla, kun Helinä ymmärtääkseni tykkää ommella. Sain Inssiltä akaattisydämen nahkanyörissä ja ostin vuorostani Inssille valitsemansa sinisen metallisen poroavaimenperän, millä saa myös sihautettua kruunukorkkeja. Sorruin vielä siniseen lasisydämeen puuvillanyörissä. Olen heikkona sydän(kaula)koruihin, ehkä asiaan vaikuttaa vasemmassa olkapäässäni komeileva pikkuinen sydäntatuointi. Toisaalta, pidän kaikenlaisista koruista... Olenhan harakka.


Ai niin, anonyymitkin voivat nykyään kommentoida tänne, tosin ne kulkeutuvat näkyviin valvovien silmien alta, joten mitä tahansa tänne ei kannata postailla. Minä luotan teihin.

Akaattisydän kaulalla jään odottelemaan saunan lämpiämistä ja haaveilemaan uudesta reissusta Luostolle. Häämatkalla saunan jälkeen nautittiin pakastimessa käyneistä laseista alkoholitonta mansikkakuoharia takkatulen ääressä, pikkuisenko romanttista!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Tie vie pohjoiseen

Haa, ehdinpä rustailla muutaman sanasen näin yösydännä iloksenne. Pakkaamiset ovat melkoisen hyvällä mallilla, omat kamani ovat vielä hiukan levällään kauniisti sanottuna. Olen laiska. Hyi, Phoenix, hyi.


Vaikka olen tehnyt listan tarvittavista asioista, pää lyö silti tyhjää, enkä tiedä taas mistään mitään. Tuleva matka jopa hiukan jännittää. En ole pahemmin viettänyt aikaani Lapissa, joten ehkä siinä on syy.
Jonkun lähteen mukaan säiden pitäisi suosia tulevalla viikolla, se jää vielä nähtäväksi, ainakin tässä viimeisen muutaman tunnin sisään Oulussa on satanut ihan kiitettävästi.


Blogikirppikselle taidan suunnistaa joko yksin tai Niiskun seurassa ja odotan kovasti ihanan Foxien tapaamista pitkästä aikaa. Siihen on onneksi aikaa, joten ehdin stressata ulkoasuani ja mahdollista koiraseuran riekkumista. Tosin kaikki vaan hokevat että onpa se suloinen ja sievä. Onhan se, ei voi kieltää.


Nyt nukkumaan, että jaksaa herätä ja istua autossa. Sekä pakata omat kamat jotenkin järkevään läjään. Kuitenkin unohdan jotain, niin käy aina. Blogi jää nyt tauolle hetkeksi, samoin muu käyttämäni sosiaalinen media, eli minua ei kannata huhuilla lärvikirjassa tmv. En aio käyttää lärväriä kännykällä, korkeintaan yhden päivityksen verran.

Mutta nyt... Hyvää yötä kaikille ja kauniita unia!


lauantai 21. heinäkuuta 2012

Saturday

Kohta mökki kutsuu ja vietämme viikon sääskien syötävänä Luoston jylhissä maisemissa.

Mutta, tässäpä menovinkki kaikille kykeneville:

Tiedän ainakin pari bloggaajaa, jotka ovat paikalla, itse vielä pohdiskelen ilmestynkö paikalle ihmettelemään. En tiedä kuinka moni tätä blogia lukevista (tiedän kyllä kaksi) tunnistaisi minut jos kävelisin marketissa vastaan. Ehkä jotkut ovat yhdistäneet minut pariin bändiin, kun kerta lauluhommissa pyörin. Mutta tämä bloggareiden kirppis esiintyy myös naamakirjassa, itse en ole ilmottautunut tapahtumaan millään muotoa, joten ei kannata miettiä kuka tapahtuman sivuilla esiintyvistä Phoenix onkaan.

Sunnuntain leffavinkiksi, Nuori Victoria Nelosella klo.21. Sen listasinkin yllättäen lemppareihin aiemmin. Pukudraamat ovat mieleeni.


Huomenna alkaa raivoisa pakkaaminen ja säätäminen, maanantaina ei enää ehdi. Yritän huomenna vielä kirjoitella tänne, häämatkan ajan Riesa-läppäri pysyy kiltisti alppimajan huomassa ja Helinän käytössä. Eilen kävin Inssin ja Helinän kanssa Hailuodossa hakemassa Helinän tavaroita meille, lauttamatka oli kyllä mainio kokemus! Viimeksi hurjastelin Hailuodon lautalla noin 20 vuotta sitten. Annoin Helinälle uskollisen Opelini lainaan eilen illalla, kun meillä kerran on kaksi autoa. Mukava kun pystyy auttamaan kaveria. Iso kiitos vielä Helinälle häämatkamme mahdollistamisesta.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Oi kultaisin, tää on kylmä maa

Voi yhden jos toisenkin kerran. Pihapuita kaataneet miehet olivat sitten rysäyttäneet pätkän tiilimuuriamme tuusan nuuskaksi. Meinasin saada melkoisen halvauksen kun hiippailin aamulla alakertaan ja katsoin keittiön ikkunasta ulos. Onneksi homma on hallussa ja voi huokaista. Toivotaan, ettei tuosta tule enempää harmia.

Nimittäin, kun katsoin ulos ja tajusin hävityksen, pieni päänsärky muuttui horton-kipukohtausta muistuttavaksi migreeniksi.


Noh, se siitä. Värjäsin taas hiukseni, tällä kertaa ruskealla, koitan palailla takaisin omaan väriini. Napsin eilen hiukan kuivia latvoista ja onnistuin säikäyttämään aviomieheni seistessäni vessassa isot sakset kädessä. Inssi kiljaisi: Älä nyt kaikkea leikkaa pois! Ei pelkoa, vaikka nahkatukka tuntuu joskus hyvin houkuttelevalta.

Häämatkaan on enää muutama päivä, joten täytyy miettiä mitä kaikkea ahdamme Volkkarimme takaronkkaan. Uskollinen Opelini saa jäädä kyydittämään kissavahdiksi lupautunutta K:ta, joka myös Helinänä tunnetaan. Iso kiitos vielä hänelle pukuni muokkaamisesta ja lupautumisesta vahtimaan kolmea pallopäätämme, Pullaa, Naksua ja Lakua. Hänen ansiostaan pääsemme häämatkalle.


Tässä pieni lista mitä olen ajatellut tarpeelliseksi ottaa mukaan:
- Hyttysmyrkkyä (paljon!), kortisonia, aurinkorasvaa
- Sampoo, hoitoaine, suihkusaippua, naamaputsari, meikkiputsareita
- Kasvovettä, kosteuspyyhkeitä
- Pyyhkeitä, lakanoita
- Koiranruokaa, vesi- ja ruokakupit, tassupyyhe, kakkapusseja
- Särkylääkkeitä, laastareita, desinfiointiainetta, ehkä kyypakkaus
- Hammasharjat ja -tahna, suuvettä, hammaslankaa
- Vaihtovaatteita (rennot ja miksei yhdet hienommat), ulkoilupuvut, lenkkarit, toiset kengät
- Takapenkille suoja koirankarvoilta
- Kännyköille ja kameralle laturit
- Lukemista ja ehkä joku lautapeli tmv. (on siellä dvd-soitinkin)
- Uikkarit (käydään ehkä Ametistikylpylässä)
- Stendari eli sytkäri, jos haluaa nauttia takkatulesta tai paistaa makkaraa ulkosalla

Ruuat ostetaan vasta paikan päältä, kun ajomatkaa täältä on vaatimattomat 4h ja siinä ajassa esim. maitotuotteet ehtivät mennä aika härskeiksi lämpimässä autossa. Toivotaan, ettei ole kauhean kuuma päivä, niin jaksamme ajella ja koiraväki ei paistu takapenkille. Pakko varmaan pitää pieni tauko puolenvälin krouvissa, etenkin jos on lämmin. Volskussa on kyllä ilmastointi, mutta hyvä päästä jaloittelemaan ja takapenkin porukan hörppäämään vettä. Viikon ruokalista on ihan mysteeri, yhtenä iltana olisi kiva käydä illallisella ravintolassa. Pitänee alkaa suunnittelemaan niitä syömisiäkin, huoh.

Nettiä siellä ei ole, vain 3g-yhteys, joten tämä uskollinen läppärini Riesa jääköön Helinän hoiviin. Vieroituskuuri tekee minulle enemmän kuin hyvää. Maanantaina siis blogi jää tauolle ja minä matkaan tuoreen aviomieheni kanssa ihmettelemään Luoston maisemia.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ladies who lunch, ain't hungry

Laatuaikaa äidin kanssa, jee! Eli keskustassa pyörimistä ja lounas erinomaisessa seurassa. Löysin itselleni kivan mustan tekonahkaisen vyön (jota minä puusilmä luulin hiuspannaksi), jossa komeilee rusetti samasta materiaalista. Hintaa oli huimat 4 euroa. Nyt olotila on mukavan väsynyt mutta onnellinen.


Ehkäpä voisin ottaa pienet unoset ja nauttia tästä hetkestä sillä tavoin.


torstai 12. heinäkuuta 2012

Tyttönä on kiva olla

Olen vanhemmillani käymässä, oman vanhan huoneeni uumenissa. Tuon lampun sain kun olin pieni, tuossa on ensimmäinen nukkeni, tuon hyllyn teki pikkuveljeni, tässä huoneessa olen parantanut maailmaa ja puhunut pojista rakkaiden ystävieni kanssa. Erityisesti niistä pojista, voi mahdoton. Tulee ikävä lukioaikoja, sitä huolettomuutta, aikuisuuden kynnystä. Lukiossa tapasin bestikseni, sielunsiskoni R:n.

Nyt siis malja meille tytöille! Ja listaan omia mielijuttujani tyttöjen vaaleanpunaisesta glittermaailmasta. Lempivärini on sentään musta. Mutta pinkin puhelimen voisin ottaa koska vaan!


Meikit, kosmetiikka. Jos miehen kylpyhuoneen kaappi tursuaa purkkeja, purnukoita ja hiusvempaimia, häntä katsotaan takuulla kieroon, ellei hän pidä kotonaan kauneussalonkia.

Vaatteet. " A closet full of clothes and I still got nothing to wear" Tämä onnistuu vain meiltä. Lisäksi tytöt ja naiset voivat käyttää niin farkkuja kuin kukkamekkojakin, valikoima on loputon. Mies näyttäisi kukkamekossa vähintään omituiselta, mutta nainen voi ihan huoletta käyttää miehensä vaatteita ja näyttää niissä vieläpä hyvältä. Etenkin juhlissa on huippua voida liihotella ympäriinsä naisellisessa sifonkiunelmassa, morsiuspuvusta puhumattakaan!

Koskaan ei voi olla liikaa laukkuja, kenkiä, korvakoruja tai vaatteita, vaikka ne kaikki miehen mielestä olisivatkin saman näköisiä, mutta sinä tiedät ettei niin ole.

Hömppä. Siis lehdet, kirjat, leffat... Ei aina tarvitse olla niin vakava. Joskus kevyt lukeminen tai katseltava on hyväksi. Kesääni kuuluu kokoelma hömppänovelleja ja tunnustan omistavani ison kasan naistenlehtiä kahdella kielellä, tulee samalla pidettyä yllä kielitaitoa. Tosin en omista ainoatakaan ruotsinkielistä lehteä, lontoon murretta vaan kotimaisen lisäksi.

Mainittakoon erikseen vielä ihanat romantiikkaa pursuavat klassikot, kuten Humiseva harju ja Ylpeys ja ennakkoluulo, tunnustan että olen vai tutustunut jälkimmäiseen ja siihenkin elokuvamuodossa. Marie Antoinette, The Dutchess ja Young Victoria on nähty miljoona kertaa. Ne on hyviä. Lisäksi olen ahminut Laura Honkasalon Tyttökerhon varmaan yhtä monta kertaa, se on yksi lempparikirjoistani ikinä.

Viimeisenä, the obvious:

SATC! Lähes kaikkien miesten parjaama sarja, jota allekirjoittanut rakastaa. Tavoitteena on pitää joskus maratoni, kasvonaamio ja Carrie. Tämä on yksinkertaisesti hyvä, lentäviä lauseita, huumoria, kauniita maisemia ja asuja, ystävyyttä, elämän iloja ja suruja, ihmissuhteiden kiemuroita hyvässä ja pahassa. Carrien, Mirandan, Samanthan ja Charlotten toilailut eivät vanhene, ne tuovat joskus mieleen rakkaat ystäväni, miten itse kukin on tehnyt hassuja, noloja, outoja ja erikoisia juttuja, vaikka mikä olisi, tosiystävät ovat aina rinnalla. Kukapa meistä ei olisi joskus samaistunut yhteen tai useampaan SATC-neitoseen?

Siksi se vaan on niin hyvä ja tyttönä on kiva olla.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Goodnight, sweetheart

Meinasin taas sammua koneen ääreen ruuan jälkeen. Tein kanapastasötkötystä, eli toisin sanoen makaronilaatikkoa kanalla, eikä jauhelihalla. Munamaitoa ei meikäläisen makaronilaatikkoon tule ikinä, yäk. Ruoka oli hyvää ja sitä riittää huomisellekin, Inssin loma katkeaa huomenna kahdeksi viikoksi, harmi.

Olen innostunut selailemaan blogeja ja muutaman hyvän olen lisännyt kytättäviin. Varmasti bongaan vielä monta kivaa ja kohta olen helisemässä sen määrän kanssa.


Kesämökkikuumeeni on taas nostanut päätään ja huomasin kuolaavani paria mökkiä etuovi.comissa. Ollapa oma pieni möksä rantatontilla ja mielellään sisävessalla. Kammoan edelleen ulkohuusseja, hrrr. Pahin kuume helpottanee kun pakenemme parin viikon päästä häämatkalle vuokramökin uumeniin. Suunniteltiin veljeni ja kälyni kanssa mökin vuokraamista nelistään jostain korvesta, niin saa koirat juoksennella vapaana ilman pelkoa naapureihin törmäämisestä. Mutta ei kesällä, sääsket ottavat niin päähän ettei veri kierrä.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Huh hellettä!

Jumaleissön, onpahan lämmin! Niisku-parka on ihan veto pois paksun turkkinsa takia, aamulenkilläkin se hyytyi korttelia ennen kotia. Enkä juoksuttanut sitä pitkin maita ja mantuja, takana oli noin 20min lenkki. Mutta toiselle tuli kuuma, joten hidastin vauhtia ja köpöteltiin kotiin vesikupin ääreen. Yllättäen sama karvapaali makaa lattialla nautinnollisesti ilmalämpöpumpun kylmän puhalluksen alla.

Omakin kestävyys on ollut koetuksella, vaikka lämmöstä nautinkin. Onneksi muistin tänään ottaa hellehatun päähän, vaikka taisin näyttää siinä melko pöljältä.


Sain viimein raahattua aviomieheni Pohjois-Pohjanmaan museoon, tunnetaan myös nimellä Ainolan museo. Mahtava paikka! Olen vieraillut siellä ensimmäisen kerran joskus 7-vuotiaana ja aina se on yhtä ihana. Perusnäyttely on kerran (ellei kaksikin) muuttunut kuluneen 20 vuoden aikana, ikimuistoisin näyttely on kuitenkin Barbie-näyttely, jonne pikku-Phoenix suuntasi tätinsä ja äitinsä kanssa onnesta soikeana. Sen haluaisin kokea uudestaan! Jätimme auton Taidemuseon parkkiin ja kävelimme Ainolan puiston kautta museolle, syreenit tuoksuivat huumaavasti ja monta muistoa tuli mieleen tutulla reitillä. Inssille museossa oli sopivasti miekkanäyttely ja yläkerran perusnäyttelyssä oli läjä armeijarekvisiittaa ja pyssyjä. Miekat olivat kyllä tosi hienoja ja niitä oli paljon.

Museon jälkeen suunnistimme Torinrantaan syömään, tällä kertaa Lihatiskille, aurahärkä on ihan sairaan hyvää. Jälkkäriksi tietysti jätskit ja tötteröt kourassa taapersimme lähemmäs Rotuaaria. Poikkesimme parissa liikkeessä, kello oli jo kuusi joten terasseilla oli täyttä. Top Sportin alesta löytyi minulle uusi tuulitakki, Catmandoon räikeä sininen (kuulemma sopii minulle, kerrankin jotain muuta kuin mustaa, sanoo Inssi). Vanha tuulitakkini, joka on ihan loistokunnossa, on jo sen rapiat 10 vuotta vanha Puman viritys, tykkään siitä edelleen. Mutta kiva kun on toinenkin takki vaihtelun vuoksi.

Tosin näillä helteillä ei paljoa lenkkeillä, nyt olisi oma uima-allas poikaa!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Njääh

Paikallisessa halpakaupassa oli tarjouksessa hiusvärejä, kympillä kolme. Otin yhden ruskean ja kaksi vaaleaa, pakko palata takaisin omaan väriin, jos saisin elvytettyä tukkani. Häiden vuoksi värjäsin hiukseni sinimustiksi, mutta eipä ole pysynyt. Onneksi kuvissa näytti hyvältä, koevedoksia vielä odottelen. Harmittaa luopua mustasta, mutta en jaksa tapella juurikasvun kanssa, joten aloitan pitkän ja ikävän prosessin. Yäk. Pitää ulkoiluttaa mustia rastalisäkkeitä vielä kun voi. Eikä tiedä vaikka palaan rakkaaseen mustaan taas joskus.

Pinkki tukka vasta kiva olikin, tykkäsin ihan älyttömästi, mutta sehän ei pysynyt itkemälläkään. Ainahan tieten voisi kokeilla jotain toista sävyä, Cerise oli vaan niin "kick-ass".


Ollapa joku taikasauva millä voisi yhdellä heilautuksella muuttaa tukkansa juuri sellaiseksi kun haluaa!

Henkan paketti tuli jo muutama päivä sitten ja ostamani lökäpöksyt ovat just passelit. Kangas on tosi kivan tuntuinen ja pöksyt ovat oikein mukavat jalassa. Tätä haettiin. Muut vaatteet olivat myös miellyttäviä, tussimainen eyeliner herätti aavistuksen närää, se kun lähtee omille teilleen melko helposti. Toisaalta, sitä ei tarvi sitten olla poistamassa juuriharjalla ja tärpätillä, kuten eräs suosimani kajal.

Kävin tänään testaamassa uusia Avi Motion lenkkareita, niissä on sellaiset pyöristetyt pohjat. Kyllä rapakuntoisen kropassa tuntui jännältä. 40min lenkkiin mahtui tottis-sulkeiset Niiskun kanssa, luoksetuloa ja haukkumisen pois kitkemistä. Niisku kun haukkuu tosi herkästi ja sekös ärsyttää, joten nyt on menossa koiran opettaminen hiljaisempaan elämään. Niisku on tosi perso makupaloille, joten motivointi on helppoa, sen kun nappaa makupalan näppeihinsä ja saa sen jakamattoman huomion. Hassu koira. Tänään samainen karvakasa oli ensimmäistä kertaa vapaana lenkillä ja hyvin meni, varmasti makupaloilla oli osansa asiaan.

Jospa huomenna taas kävisin koluamassa metsiä koiraseurassa, ollapa samanlainen keli kuin tänään, lämmin ja merituuli tuiversi viileästi, eikä ollut ainoatakaan sääskeä kimpussa, muah hah haha!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

...and the living is easy

Vaikka ovi yliopistoon ei auennut, varasija nro. 110, niin silti olen hyvillä mielin. Olen mennyt viime perjantaina naimisiin, avoin yliopisto on vaihtoehto ja on kesä! Totta kai viime perjantai on suurin ilonaiheeni, eilen tuli valokuvaajalta viestiä, että koevedokset ovat valmiit. Ne varmaan ilmestyvät postilaatikkoon tämän viikon aikana. Saa nähdä, millaisia otoksia on tulossa.


Inssin loma päättyy kahdeksi viikoksi maanantaina, joten haluan tehdä kaikkea kivaa tällä viikolla, sää vaikuttaisi suosivan. Jos vaikka tarkenisi uimaan, iik. Tiedä vaikka Niisku uskaltautuisi myös kastautumaan, se jää nähtäväksi. 23. päivä suunnistamme häämatkalle, joten viikon ajan blogi lepäilee. Ensi viikolla menen koiraseurassa käymään kotipuolessa ja Inssi saa olla muutaman päivän kissojen kanssa omillaan. Ehkä pärjäämme sen ajan erossa toisistamme.

Tänään elämä tuntuu tavallista paremmalta, kesä on ihmeellinen juttu.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Mrs. R in the house


Nyt sitä ollaan naimisissa. Sukunimi vaihtui ja nyt alkaa totuttelu uuteen nimeen. Hääpäivä oli hektinen enkä ehtinyt jännittää ollenkaan, tuntui hassulta olla yhtäkkiä maistraatissa todistajien kanssa ja sanoa tahdon. Sain timanttisormuksen vasempaan nimettömääni ja Inssin sormea koristaa myös uusi sormus. Hääyön vietimme paikallisessa hotellissa pienessä sviitissä ja lauantaina kahvittelimme pienesti vanhemmillani. Etenkin hotellissa iski valtava onnenhuuma ja ilo siitä hetkestä jota eli. Hääpäivä oli niin hirmuista pyöritystä ettei ehtinyt edes vessaan.

Huomenna ajamme Haaparantaan joka kesäisen perinteen mukaan, häämatkalle lähdemme 23.7. niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Luostolle. Vuokrasimme sieltä mökin viikoksi ja ystäväni K, joka myös muokkasi hääpukuni täydelliseksi, lupautui kissavahdiksi. Olen niin kiitollinen, ettei löydy sanoja. Olisihan se kiva päästä ulkomaille, mutta ei voi mitään. Ehtii myöhemminkin, passikin on yllättäen vanhalla nimellä.

Nyt nautiskelen tuoreena rouvana olosta, tämä on varsin mukavaa. Meillä oli aivan ihanat häät.