keskiviikko 31. elokuuta 2016

Pikkumies ei ole tikkumies

Viikonloppuna juhlittiin hiukan etuajassa 1-vuotiasta Brucea. Paikalla oli Elvenpath, vanhempani, veljeni avovaimoineen sekä tätini perheineen. Päivä meni seistessä ja illalla koipia särki (ja selkää myös, auts), mutta oli tosi kivaa ja kuulemma tarjoilutkin maistuivat.

Lahjasaalis sisälsi vaatteita, kengät, satukirjan, kaksi kuvakirjaa ja puisen nosturiauton palikoineen. Kyllä kelpaa!

Tänään meidän pikkuinen on sitten vuoden. Se pieni rääpäle, joka haki vauhtia OYSin osasto 55:ltä on nyt hurjan vauhdikas isopienimies, oikea aurinko. Leijonapoika. Sisupussi. Selviytyjä. Meidän ihana hurmuri Bruce.

Onnea siis rakas poikani, kiitos kun saan olla äitisi.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Baana auki, paina kaasua

Kesä alkaa olla ohi. On käyty Ranualla, anopin luona Menomestassa (eli hyvin pienessä maalaistaajamassa jossa ei oikeasti ole kovinkaan eläväinen meininki), Haaparannalla käytiin viime lauantaina ja taas oli niin älyttömän hauskaa. Elpu istui osan Ikean ihmettelyn ajasta kummiensa ostoskärryissä lampaantaljan alla ja luki mainoksia, lauloi omiaan ja kyseli kaikesta. Mitään kovin ihmeellistä ei löytynyt tällä kertaa, sain nyt viimein sen korin mistä olen haaveillut aiemmasta reissusta lähtien. Eli se Risatorp valkoisena.

Kasvihuoneeni on kokenut kesän aikana kovia ja tänään purin sen, eiköhän se pelleily riittänyt tälle vuodelle. Kun meni pieleen, niin meni pieleen. Toki se ei ollut minusta kiinni, vaan säästä, myrsky kun nakkeli sitä pitkin poikin pihaa ja sato meni siinä samalla. Että se siitä. Tälle vuodelle siis.


Tämmöisiä meillä kasvaa kaikesta huolimatta.

Pihaa huomasin miettiväni tänään kun lampsin koiraosaston kanssa iltalenkillä. Meillä kun on suhteellisen pieni piha verrattuna talon kokoon ja aitakin puuttuu. Naapurit ovat ihania ja alue rauhallinen, mutta huomaan usein haaveilevani asuntomyynti-ilmoitusten äärellä. Suurin osa minusta haluaa maalle. Syrjään. Hevonkuuseen (tai aika lähelle sitä). Iso talo hurjan isolla tontilla, hevostalli ja pieni kanala, kasvimaa, leikkimökki. Terassi, jossa voisi istua ilta-auringossa kuuntelemassa tuulen suhinaa puissa ja maistella (alkoholitonta) kuohuvaa... Pieni osa minusta kaipaa suurkaupungin sykettä, kauppoja sekä kahviloita, shoppailun sokerihumalaa ja tyylikästä cityelämää. Ja ennen kuin kukaan teistä siellä ehtii kimpaantua, niin kyllä, tyylikästä elämää voi viettää ihan missä vaan, ei se ole sijainnista kiinni, vaikka tuskin kukaan maatalon emäntä menee aamulypsylle täydessä tällingissä. (ainakin luulisin niin!)

Emme tietääkseni ole muuttamassa (vaikka eräs kohde asuntomyyntisivustolla on enemmän kuin paljon mieleeni), joten alppimaja saa olla kotimme toistaiseksi. Paitsi, jos tulee oikeasti tarve muuttaa pois, kuten paha työttömyys tai muuta kamalaa. Noh, ei maalata piruja seinille. Siivota pitäisi ja rymsteerata, sillä Bruce on keksinyt tuetta seisomisen lisäksi kiipeilyn ja että telkkarissa on johtoja, niistä on kiva vetää, tv-tasolle on tosi hauska kiivetä ja katsoa millaisen slaagin vanhemmat saavatkaan. Minusta nyt olisi "pakottava tarve" vähän siirrellä huonekaluja, harmikseni Inssi ei ole asiasta yhtä innostunut ja hänen mielestään näin on hyvä. Kyse on siis olohuoneesta, joka minun mielestäni vaatii pientä muutosta, tule apuun InnoMarko! (minulla tosin ei ole varaa sisustussuunnittelijaan, joten sori vaan Marko ja muut)

Kai pitäisi alkaa lottoamaan, niin saisin sen unelmieni maalaisunelman ja hevostallit sun muut. Samalla varmaan maagisesti laihdun 20 kiloa, autoni kuluttaa sen jälkeen paljon vähemmän, enkä ole koskaan väsynyt, vai mitä?