tiistai 29. marraskuuta 2011

Kertomuksia alppimajasta vol.3

Noniin, nyt puhutaan olohuoneesta, vierashuoneesta ja muusta alakerran sisällöstä.

Olohuone on sisustajan painajainen. Siinä ei ole yhtäkään ehjää seinäpintaa, yhdellä sivulla on kaksi isoa ikkunaa, toisella normaali oviaukko, kolmannella isompi oviaukko ja neljännellä vielä isompi reikä. Isoin aukko ja ikkunat ovat vastapäin ja pienemmät keskenään, toiseksi suurimmasta aukosta pääsee ruokasaliin. Isoin aukko yhdistää olohuoneen eteiseen, käytävään ja portaisiin.

Olohuoneen valtias on ehdottomasti iso ruskea kulmasohva, joka on vallannut suuren osan huoneesta. Lisäksi tilassa on karseakuosinen koirasohva, josta on aiemmin ollutkin puhetta. Sohvien kaverina on Inssin työnörttinurkkaus, useita hyllyjä, sohvapöytä, tv-taso ja pienehkö kaappi. Seinällä on peräti yksi taulu, koirasohvan yläpuolella. Toisella seinällä riippuu vanha Han Moo Do - pukuni ja yksi Inssin kitaroista, tunnetaan nimellä Teletappi. Lattiatelineessä keimailee toinen kitara, Talman. Muut kitarat ovat joko reeniksellä tai yläkerrassa.

Olohuoneen matto on ruskeankirjava pitkänukkainen ja kiiltävä. Sohvapöytä on kannelta ovaali, kahdella sorvatulla ja kurvikkaalla jalalla, värinä mänty. Pöytä vaatii kunnostusta, siinä on hiukan vaurioita. Inssin työpöytä on valkoiseksi maalattua terästä, huurrelasisella kannella. Tuolina valkoinen nahkainen Sotkan futuristinen viritys, jota etenkin Laku rakastaa. Hyllyt ja tv-taso ovat kirsikanvärisiä, pikku kaappi on samaa tyyliä kuin työpöytä. Hyllyihin on varastoitu dvd- ja cd-levyt, sekä eri konsolipelejä. Olohuoneen konsolina on Wii, yläkerrassa majailee Pleikka2. Seinillä on vielä toistaiseksi vaaleakuvioinen tapetti, tehosteena tiilikuvioinen tapetti yhdellä seinällä. Joku sähköjohto on jättänyt tumman raidan yhteen seinänpätkään. Sama raita komeilee ruokasalissa.

Vierashuoneeseen mennään joko olohuoneen tai kylppärin kautta. Se on ennen ollut kodinhoitohuone, mutta myöhemmin sen lattia on peitetty laminaatilla. Iso paljeovinen kaappi on valloittanut koko takaseinän. Ikkunasta näkee takapihalle. Seinät ovat tapetoitu sinisävyiseksi. Huoneessa on pari tuolia, vanha sänkyni ja kissojen raapimapuu. Tilan pääasiallinen tarkoitus on pyykin kuivaaminen ja olla pukuhuoneena. Yövieraat majoitetaan tähän huoneeseen. Seinällä raksuttaa rakas syntymäpäivälahjani, puinen punainen sydämenmuotoinen kello ja maailmaa tarkkailee aiemmin esiintynyt saksanpaimenkoiraa esittävä taulu, kuvan koira on hyvin paljon rakkaan Jassoni näköinen.

Kylpyhuoneeseen pääsee vierashuoneen lisäksi käytävää pitkin eteisestä olohuoneen, portaiden ja pienen wc:n ohi. Samassa tilassa paljeovien takana majailee uusi pyykkikoneemme vesivaraajan seurassa. Pyykkikorit ovat parin askeleen päässä oskarinoksan alla. Niiden viereen on asettunut kosteudenpoistaja. Kylppäristä pääsee takapihalle, melkein suoraan pyykkitelineen luo. Oven vieressä on suht korkealla matala ikkuna, jonka Inssi on spreijannut huurteiseksi vaimokkeensa vaatimuksesta. Ikkunan poka on sopivan leveä, joten sinne on varastoitu erilaisia sampoo-, saippua- ja muita pulloja. Ikkunan alla on pieni jakkara ja kissanhiekkalaatikko. Ikkunan vastapäiseltä seinältä on käynti lasioven takana majailevaan saunaan, joka on melko kookas. Koko hoito on alkuperäisessä kunnossa, joten remonttia pukkaa. Lattia on tummanruskeaa laattaa, suihkuseinä on vaaleaa laattaa, muuten joka puolella on pystypaneeli. Saunan ovessa on mielestäni söpö puinen kyltti, johon on polttamalla tehty mökin kuva ja kirjoitettu Sauna.

Seuraavassa postauksessa pikkuvessa, käytävää, portaita ja yläaulaa. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Myrsky repii puita

Vielä myrskyää, yksi lyhty on mennyt päreiksi, sen jämiä oli pitkin pihaa. Se siitä sitten. Onneksi oli muovia, eikä lasia. Meni niin siisteihin palasiin, eikä kenenkään tassuihin. Mammi-parka pelkää.

Kauppareissulle puin hameen ja kauluspaidan ylle, koitin saada pörröistä tukkaani asettumaan ihmismäisesti hiuspannan avulla. Ostin noin reilu viikko sitten Henkalta eurolla samettisen mustan hiuspannan, jonka koristeena on suuri rusetti, asettuu pään sivulle. Tuli mieleen liiankin kanssa lolita-tyyli, jota en harrasta. Hameista ja mekoista olen innostunut viime aikoina. Aika usein ylläni onkin nykyään joko pottusäkiksi nimittämäni Henkan mekko tai joku muutamasta hameestani. Pottusäkki on mukava, jos siinä olisi taskut, se olisi täydellinen. Ehkä painonpudotuksella on osuutta asiaan, kun kehtaa hyvillä mielin pitää hameita, pillifarkkuja ja jopa legginssejä. Vaatekaappiini saattaa mahtua vielä muutama uusi vaate. Onhan tytöllä oltava vaatteita.



Ehkä voisin näin julkisesti luvata panostaa ulkonäkööni enemmän, kun meikkipussini pursuaa yhtä jos toista. Varsinkin luomivärejä on kertynyt ihan uskomattomia määriä, samoin kaikenlaisia huulimaaleja. Laulaessa en käytä mitään huulimeikkiä, väri hinkkautuu mikrofonin ritilään alta aikayksikön. Mutta muuten voisi olla ihan paikallaan käyttää niitä huulimaalejakin, kuin antaa niiden homehtua meikkipussin uumenissa ja heittää ne lopulta menemään. Menee tuhlauksen puolelle.

Löhölauantai

Eilinen keikka meni hyvin, jäi todella hyvä fiilis ja lauteilla olisin viihtynyt toisenkin setin verran. Tukkakin pysyi pääosin kiharalla vaikka kuuma olikin. Kiitokset bändikavereille ja yleisölle.

Tänään toivutaan eilisestä, löhötään verkkareissa eikä tehdä mitään järkevää. Korkeat korot saavat pysyä kaapissa tiukkojen vaatteiden kanssa. Tänään suositaan mukavuutta. Ehkä sen verran pitää ryhdistäytyä, että hakee toisen auton pois treenikseltä. Ehkä pitäisi kipaista kaupassakin ostamassa jotain pientä. Vaikka minähän vaeltaisin tuntikausia vaatekaupoissa kuola valuen!
Ehkäpä kuitenkin tyydyn valuttamaan sylkeä verkkokauppojen antimille, enkä näytä naamaani ulkosalla kuin pakon edessä. Meillä kun myrskyää ja armas selkäni on hiukan vihoitellut. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Keikkapäivä!

Jihuu, se on keikkapäivä tänään. Tunnin päästä alkaa roudaus ja ysiltä aloittaa eka bändi (Inssi soittaa siinä bassoa). Meidän pumppu nousee lauteille tuntia myöhemmin.

Eilen vietin kauneusiltaa, makasin oikosenaan saunan lauteilla, laitoin aromaterapeuttisen naamion, tein mani-pedin ja tänään laitoin lakat kynsiin. Lisäksi koitin elvyttää korpputukkaani tehohoidolla. Olipa todella rentouttavaa pötkötellä sohvalla naamio kasvoilla, koko kroppa hemmoteltuna ja katsoa Ritari Ässää. Saunan lämpö rentoutti niin hyvin, että uni tuli melkein siinä paikassa. Kurkkuviipaleet unohdin silmien päältä, heh heh.

Tänään ei meikata, eikä laiteta hiuksia ennen iltaa. Myös vaatetus on mukava, melkein verkkaritasoa. Illalla saa kähertää ja paklata, seistä kuumalla lavalla valojen porottaessa naamaan ja jalassa korkokengät, mäsät nilkkani kirkuvat armoa jo nyt.

Minun piti viedä karvalapsi koirapuistoon riehumaan, mutta sataa vettä. Prinsessa Mammi ei astu ulos jos taivaalta tulee mitään vettä muistuttavaakaan. Siellähän kastuu, hyihyi. Enpä minäkään tykkää sateessa tarpoa. Mielummin oleskelemme sisällä Mame ja minä, kumpikin omalla sohvallaan. Kyllä, meillä on koirasohva. Se on Inssin vanha kankainen sohva, joka on nyt vain ja ainoastaan koiran käytössä. Ihmisille on oma kulmakolossinsa. Lisäksi Mammilla on oma tyyny, Ikean punainen sydän joka halaa, se on saanut sen äidiltäni ja se on Mamen Tärkeä. Kuten kissanpentu Lakun lähes karvaton leluhiiri, jonka neiti on omatoimisesti pessyt pari kertaa vesikipossa. Laku on jo pieni julkkis lähipiirissä tempaustensa johdosta.

Illan vaatteet ovat melkeinpä jo valittu, vielä en ole varma laitanko hameen vai housut. Pitää katsoa millainen lava on keikkapaikalla, se määrittää jo helman pituutta kovasti, samoin lavalle vievät portaat. Hyvillä fiiliksillä tässä ollaan, odottavat tunnelmat. Tiedossa hauska ilta, se on varma.

Vielä kun oppisin tekemään kravattisolmun, en vain osaa.

torstai 24. marraskuuta 2011

Terrorismia!

Nyt on vuorossa avautuva puheenvuoro. Nimittäin, olen astmaatikko ja astmani reagoi hengästymiseen, pakkaseen ja erityisesti voimakkaisiin tuoksuihin. Varsinkin jälkimmäisen kanssa saa olla tarkkana. Käytän itse hajuvesiä ja hiuslakkaa, vähäisinä määrinä, sillä ne aiheuttavat voimakasta ahdistusta. Siksi pyrin pitämään astmapiippuni mukana kaiken varalta.

Tänään oli sellainen päivä.
Kävin koululla aikomuksena tehdä tehtäviä ja käydä samalla syömässä. Kun pääsin ovista sisään, huomasin kauhukseni paikalla olevan tavallista enemmän väkeä. Ei, väessä ei ole mitään kamalaa, mutta kun kyseessä on tupa täynnä teinejä, joiden käsi ei ole vielä harjaantunut hajusteiden käyttöön, on minulla piilopaikat vähissä. No, ei siinä, kävin syömässä kaikessa rauhassa ja lyllersin vatsa pinkeänä työtilaa kohti. Ensin pistäydyin nopeasti allergia-wc:ssä, eli mukavuuslaitos jossa hajusteiden käyttö on kielletty. Joku ei ilmeisesti osannut lukea, sillä koko pieni vessa katkusi imelälle vaniljalle. Pari yskäisyä irtosi ärsyyntyneen mutinan kera. Seuraavaksi suunta työtilaan.

Työtilassa vapaat koneet olivat kortilla, joten istahdin lähimmän vapaan ääreen odottelemaan josko pääsisin tiedostoihini käsiksi. Siinä istuessa nenääni alkaa leijailla hyvin voimakas parfyymin tuoksu. Nenää alkaa pistellä ja tunnen kuinka hengitystie alkaa turvota. Vastapäätä minua istuu tyttö, joka suoraan sanoen haisee. Parfyymiä on laitettu ja paljon. En enää voi hillitä ärsyyntyneitä hengitysteitäni vaan käheä ja vinkuva yskä ottaa vallan. Naputtelen ennätysvauhtia mailini, enkä edes harkitse jääväni tilaan yhtään pidemmäksi aikaa. Tyttö poistuu, kun saan hommani melkein valmiiksi, mutta vahinko on jo tapahtunut. Yskä ei lopu ja ahdistus vaan kasvaa. Läheisyyteni istahtaa poika, jonka mukana tilaan pelmahtaa partavesipilvi. Pistän mailin liikkeelle ja koneen kiinni. Melkein juoksen ulos työtilasta väljemmille vesille, yskien ja vinkuen.

Hiljaisemmassa nurkassa jatkan oireilua ja tähystän, josko pääsen hakemaan takkini alakerran naulakosta. Reitti näyttää selvältä, vaikka väkeä onkin runsaasti. Nenäliinaan yskien laskeudun ihmismassan keskelle ja pam. Lisää ylenpalttista hajusteiden käyttöä. Henki alkaa olla tuskastuttavan ahtaalla, joten nappaan äkkiä takkini ja juoksen ulos parkkipaikalle. Matkalla autolle vedän avaavaa lääkettä astmapiipusta. Hetken istun autossa ja vain hengitän. On pakko ajaa suoraan kotiin lepäämään hetkeksi. Kauppareissu saa odottaa hetken jos toisenkin.

Eivätkö ihmiset tosiaan huomaa miten paljon he käyttävät hajusteita? Eikö kukaan tule ajatelleeksi sitä, että yhä useampi saa oireita voimakkaista tuoksuista? Hajuvedet ovat kivoja, mutta joku raja siihenkin. Parfyymiä ei tarvitse kuin sen yhden suihkauksen, jos sitäkään, ja se riittää tuntikausiksi, eli joka välissä ei tarvitse lisätä sitä kielotuoksuaan. Minua ärsyttää suoraan sanoen. Juuri näiden tuoksuterroristien takia niin moni joutuu turvautumaan astmalääkkeisiin ja välttelemään paikkoja sekä tilanteita missä on paljon muita ihmisiä, julkisista liikennevälineistä puhumattakaan. Ei luulisi olevan vaikeaa heidänkään muistaa kultaista sanontaa "Less is more", vähemmän on enemmän.

Keuhkoni kiittävät niitä fiksuja, jotka osaavat annostella hajusteitaan ja muistavat että kaikki eivät syystä tai toisesta siedä tuoksuja.

tiistai 22. marraskuuta 2011

I'm such a failure!

Kaappi täynnä vaatteita, eikä mitään päälle pantavaa! Tosin tutkiessani vaatehuoneen hyllyjä, huomasin rakkaan avokkini valloittaneen massiivisella farkkujen ja t-paitojen kokoelmallaan melkein koko kopin. Omat vaatteeni ovat pahasti alivoimalla. Tämä on kuin pelaisi täyskentällistä vastaan yksin, ilman maalivahtia. No okei, ehkä laiturilla ja pakilla, mutta epätoivoista kumminkin. Sainpahan ujutettua mukaan rakkaan penkkiurheilulajini, jääkiekon. Go Kärpät!

On ihan pakko mainostaa lempparijoukkuetta.

Mutta ne vaatteet. Perjantaina on keikka, eikä pää toimi. Hyvä jos tiedän mitä laitan huomenna päälleni. Argh. Pitäisi löytää jostakin kuusesta kauluspaita, sekä kaivaa vanhat uskolliset kravattini esiin. Pääkalloja, ftw!
Tosin, ehkä ilman kauluspaitaa voi käyttää kravattia? Vai olenko taas ihan pihalla?

Ehkä pitää vielä miettiä vaihtoehtoa jos tuo suunnitelma ei onnistukaan.

perjantai 18. marraskuuta 2011

When it's only me and the music

Vaikka päivä ei ole alkanut toivomusten mukaan, päätin kirjoittaa kuitenkin minulle todella tärkeästä asiasta. Musiikista. Kuvataiteet, kirjallisuus, tatuoinnit ja lävistykset ovat myös yhtä tärkeitä, mutta näkyvimmin taidan olla harrastelijamuusikonretku.

Olen aina laulanut, tekniikkaa aloin treenata tosissani tänä vuonna. Ennen sitä tein jotain pientä lämmittelynä ja sellaista. Maaliskuussa unelmani toteutui, minusta tuli bändin lead-vokalisti. Siitä olen haaveillut aina. Vaikka tällä bändillä tuskin tulemme koskaan täyttämään Madison Square Gardenia tai Olympiastadionia (vaikka mistä sen tietää), olen onnellinen saadessani laulaa. Kun astun lavalle, minun ja yleisön välissä on vain mikkiständi ja nuottiteline. Kaikki unohtuu. En ajattele maksamattomia laskuja tai miltä näytän, on vain minä, musiikki ja mikrofoni johon laulaa. Tietenkin otan parhaani mukaan yleisön huomioon ja huolehdin katsekontaktista bändin kanssa. Annan ilmeiden ja tunnetilojen soljua läpi, elän siinä sekunnissa, ei ole eilistä tai huomista, on vain nyt.

Samalla tavalla saatan unohtua piirtämään, tosin silloin suljen aistini maailmalta. Laulaessa on pakko käyttää korvia ja silmiä, katsoa mitä yleisö touhuaa, antaako joku soittajista merkkiä, missä vaiheessa biisi on menossa. Lavapersoonani on hyvin pitkälti sama kuin siviiliminä, tosin sillä erotuksella, että lavaminä on huomattavasti puheliaampi rääväsuu. Hiljaiset hetket eivät sovi välispiikkeihin, joista en vieläkään oikein välitä. Parasta on laulaa, pitää hauskaa ja antaa äänen vaan tulla sieltä elimistön uumenista kuin puro.

Keikan jälkeen olen väsynyt, mutta erittäin onnellinen. Olen kaikkeni antanut, pitänyt hauskaa ja hikoillut kuin ravihevonen. Tehtäväni on suoritettu jos toin iloa, samaa huikeaa tunnetta jonka itse tunnen kun laulan, yleisölle ja sain heidätkin unohtamaan laskut ja muut huolet. Se on suurin palkkani.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Snip, snip, snip!

Sain toissapäivänä primitiivikohtauksen. Otin sakset käteeni ja leikkasin vajaa 15cm kuivaa koppuraa. Alakerran pienen vessan vielä pienempi pesuallas oli täynnä oranssinkirjavaa hamppua. Minulla on nyt ilmeisesti polkkatukka. "Long bob". Arvarkaapa osaanko laittaa tätä vieläkään?

Tämä päivä on mennyt valtaosin pilalle päänsäryn takia. Onneksi se helpotti samoihin aikoihin kun avokkini ilmestyi kotiin sorvin äärestä. Käytiin sitten nopsaan Säästökuopassa ja Lidlissä, nyt hypistelen jo ihan antaumuksella joulukoristeita, jos vain suinkin voin. Vielä pohditaan mistä revimme meille joulukuusen. Ostin eilen muuten Puuilo-halpakaupasta Gliss-sarjan sampoon, hoitoaineen ja tehohoidon. Jos tämä kuiva korpputukka vähän elpyisi. Glissin hoitosuihkeesta olen tykännyt, katsellaan mitä nuo muut saavat aikaan.

Yritin ottaa tästä uudesta tukasta kuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Höh!

Mainostan vielä, että sain eilen ihan oikeasti oman auton. Toinen pirsseistämme on nyt virallisesti minun kiesini, minusta tuli Opel-kuski. Karvanopat jo heiluvat ikkunassa, muah hah haa.

Sorruin vielä töllistelemään HenkkaMaukan sivuille, kuolattuani ensin kuvaston tuotteita. Melkein, vain melkein, tilasin. Haluuuuun uuusia vaaatteeeiitaaaa!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Sanotaan ny

En aina muista ilmoitella mistä revin kuvia tähän blogiini. Nyt selkiää sekin. Googlen kuvahausta! Joskus harvoin lisään jotain omalta koneeltani, mutta valtaosa kuvista on tosiaan jostain Googlen kätköistä.

Omistan nimittäin vain Nokia N95 8gigasen, jolla saa ihan ok kuvia. Salamaahan se tunkee joka kuvaan, mistä en tykkää. Tulee tyhmän näköistä. Totta kai se harmittaa, kun ei saa kunnollisia kuvia juuri mistään. Mielelläni laittaisin tänne yhtä sun toista, mutta minkäs teet. Ihan oikeaa kameraa odotellessa. Niitä hienoja hifistelypuhelimia en edes harkitse, kun en sellaista tarvi.  Mutta edes ihan perus pokkarikamerasta olisin onneni kukkuloilla. Järkkäristä puhumattakaan.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Funny haah haah

Kävin eilen äitini, tätini ja kälyni (eli pikkuveikan tyttiksen) kanssa katsomassa stand-upia teatteri Riossa. Minä olin kuskina! Oli tosi hauskaa, esiintyjinä oli Mikko Vaismaa, Riku Sottinen ja Anitta Ahonen. Sai nauraa koko rahan edestä, Anittan jutut oli välillä melko härskejä, mutta ei se menoa haitannut. Käväistiin esityksen jälkeen vielä uudessa Pivo-baarissa. Ennen kartsalle lähtöä herkuttelimme Kauppuri 5:sen hampurilaisilla ja oli joukossa parit salaatitkin. Harmi, että jostain syystä ranskalaiset dippeineen olivat jääneet paketista pois, ne ovat niiiiin hyviä. Mutta sattuuhan näitä, oli vielä kiireinen ilta siellä päässä. Eikä Kauppuri mene boikottiin, liha on heikko niiden ruokien edessä, ah voih ja nam.
Kuka muka voisi vastustaa tällaista?!


Tänään soittelin isälle, kun en päässyt käymään. Kuvattiin eilen illalla video jossa Inssi soitti kitaraa ja minä lauloin, biisinä Bon Jovin It's my life, akustisena versiona. Kuulemma iskä oli tykännyt ja kiitteli kovasti.
Pohdiskelinkin avokkini kanssa, mahtaako huomenna olla täytekakkuja tarjouksessa. Maistuisi tälle syöpölle.

Huomenna ei ole bänditreenejä, kun rumpalimme on jossakin päin Jenkkilää. Tiedossa puuhakas viikko muutenkin, viikonlopun kivana bonuksena siivotaan! Ääh.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Hätähousu häslää

Enää reilu kuukausi jouluun! Jeejee! Rakastan joulun tunnelmaa, koristeita, yhdessäoloa, lämpöä. Toki joukosta puuttuu rakkaita ihmisiä ja eläimiä, jotka ovat vuorollaan siirtyneet ajasta ikuisuuteen. En unohda heitä koskaan ja tulen vaalimaan muistoja sydämessäni aina.

Tänä vuonna voi olla että vietän Inssin kanssa joulua kaksin. Riippuen muutamasta tekijästä, siis. Koska olen jouluihmisiä, suunnittelen tietty kotijouluamme innosta pinkeänä. Mieluimmin haluaisin viettää jouluni rakkaiden ihmisten kanssa, ei tietekään kotijoulussakaan ole mitään vikaa. Meidän alkaa olla aika luoda omia perinteitämme.

Juuri eilen illalla suunnittelimme kotimme remonttia. Ehkä me uskaltaisimme viimein tarttua pensseliin ja sotkea menemään tapetilla ja maalilla. Ongelmaksi on muodostunut olohuone ja alakerran vierashuone, en enää muista mitä niille piti tehdä. Augh. Keittiöön en kajoa, sillä se tulee kokemaan myös remontin hamassa tulevaisuudessa. Ihan ensiksi on hoidettava ilmanvaihtokone kuntoon ja pistää kylppäri uusiksi. Iik.

Yritän lievällä epätoivoisuudella houkutella rakasta avokkiani Haaparannan reissulle, eli Ikeaan. Haluan lisää tilpehööriä!

torstai 3. marraskuuta 2011

No mitä mää ny?


Valmistuminen lähenee hiljalleen ja sitten olen yhden lätsän ja ammattitutkinnon verran rikkaampi. Nyt kuuluukin kysymys, mitä sitten? Olisihan se hienoa saada kiva työpaikka, jossa viihtyisi ja saisi kohtuullista palkkaa, mutta onko täällä sellaista? Pitäisikö hakea jonnekin opiskelemaan? Niin mitä? Yrittäjyyttäkin olen miettinyt, mutta mielessä ei ole sellaista liikeideaa joka kannattaisi. Franchising on toinen vaihtoehto, mutta se ei tunnu omalta. Mielelläni olisin iloisena renkinä, enkä ihan tuulisimmalla huipulla. Muutaman hakemuksen olen jo pistänyt vetämään, sekä oman ilmoitukseni. Saas nähdä.

Tänään olen vielä Volkkari-kuski, huomenna taas huristelen kotikonnuille pikavisiitille. Tiedossa vilkas viikonloppu. Tänään voisi omaksi iloksi tällätä koko rahan edestä!

Nyt kävi näin

Harmittaa. Eilen Opel Vectrani, eli Vekkuli päätti kuolla keskelle liikennevaloja. Nyt se taas toimii, mutta Inssi haluaa vielä varmuuden vuoksi ajella sillä huomisen. Ilmeisesti kiesini tukehtui hörpätessään bensaa ja hyytyi. Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut ja auto saatiin ajettua kotiin.

Toinen harmi. Napakoruni ei millään parantunut tulehduksestaan ja lopulta kroppani alkoi hylkiä sitä, eli puski sitä ulos. Joten se sai lähteä. Tänään se kutale vielä repesi hiukan ja verta tuli ihan kiitettävästi. Nyt sitten parannellaan tuota reikää ja koru saa odotella aikaa parempaa. Kuukausi jos toinenkin menee tässä odotellessa rakkaan killuttimeni paluuta. Uudet lävistykset ja tatuoinnit houkuttaisivat kovasti, jospa saisin laiteltua niitä jossain välissä.

Onneksi autolla rällääminen on muuten edistynyt ja ensi viikolla saan paperilappusen tilalle oikean muovisen ajokortin, hoo!