Terveisiä Pariisistani, eli Tampereelta. Huomenna hyppään veikan kanssa junaan ja puksuttelen takaisin kotikonnuille. Viikonloppu on ollut ihana, antoisa ja oikein balsamia sielulle. Kunpa voisin muuttaa tänne takaisin pysyvästi ja nauttia elämästä tamperelaisena. Jos pystyisin, liukenisin Tammerkoskeen jotta voisin olla yhtä rakastamani kaupungin kanssa.
Ostin uudet korvikset ja ihanan niittihiuspannan sekä kohtasin neulakammoni ja kävin festarialueella ottamassa lävistyksen. Nyt alahuultani koristaa perinteinen labret. Totta kai huulta aristaa ja kiristelen turpaani minkä ehdin. Tästä korusta olen haaveillut 12 vuotta. Tekeminen sattui aika tavalla ja tuskin menisin ihan heti uusintakierrokselle, ottaen huomioon että poen kovaa neulakammoa. Nenääni lävistyksiä ei saa tehdä, koska riesanani ovat nenäverenvuodot ja septumia varten olevaa paikkaa (rustoa?) ei käytännössä ole. Joskus nenän lävistäminen on houkuttanut, mutta pelkään juurikin tuota verenvuotoa, joten jätän ne hommat muille. Nenästäni vuotaa siis hyvin herkästi verta ja sitä tulee kerrallaan paljon, joten en halua ehdoin tahdoin kiusata itseäni.
Totta kai haluaisin vielä lävistää poskeni, napani ja ylähuuleni. Silmienvälikään ei tunnu hassummalta ajatukselta, mutta fysiikkani taitaa tulla vastaan, ei ole tarpeeksi löysää nahkaa. Olen siis ilman. Muutenkin suun alueen lävistyksiä pitää miettiä kaksi kertaa, kun turvonneella naamalla on vaikea laulaa. Siksi tässä huulikorussa on tappi ja sijoitettu toivon mukaan niin, ettei se hankaa mikkiin. Mutta jos yhteiselo Beyerdynamicin ja labretin välillä ei suju, niin labret saa lähteä ja pysyä poissa.
Nyt nukkumaan, edessä pakkaamista ja junamatka. Kauniita unia kaikki ja mukavaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti