Huoh. Takana autokoulun 2-vaiheesta teoriat ja liukkaat, hyvin meni. Voimille otti kunnolla, mutta onpahan sekin nyt hoidettu. Ensi viikolla pääsen ajamaan arvioivan ajon ja se on sitten siinä. Sitten odotellaan josko minua muistettaisiin pysyvällä ajokortilla. Enpä olisi aiemmin uskonut että näen tämän päivän. Ajokortti ja oma auto! (vaikka ei olekaan kauhean ympäristöystävällistä ajella yksin isolla autolla... hyi hyi) Ja kyllä, toinen auto on oltava farmari tässä taloudessa kun on koira ja bändiharrastus. Inssin Volkkari ei ime samaa tavaramäärää kuin rakas sotaratsuni Vekkuli, eli (Kurttu-)Opel. Kurttu siksi, että oikeassa etulokasuojassa komeilee vieläkin hirmuinen naarmun ja lommon yhdistelmä jonka sain aikaan ajamalla liian läheltä rautaputkea. D'oh! Kyllä vain, koko pellin mitalta ja oveenkin tuli reikä. Puolustaudun kertomalla että tapaturman sattuessa olin nauttinut ajokortista vain parisen kuukautta. Sattuuhan niitä. Uutta peltiä saa aina, ihmisiä ei, sanoo rakas ja viisas isäukkoni.
Sanokaa mitä sanotte;
Lauantai kuluu muuttoapuna kun rakas ystäväni R ja miehensä J, sekä heidän pieni lapsosensa muuttavat takaisin tänne pohjoiseen, oi onnea! Kuultuani uutisen pillahdin onnesta itkuun, ihmekös. Aion vierailla ystäväni luona niin paljon kuin hänen hermonsa kestävät.
Ensi viikosta sovin aviomieheni kanssa tulevan vegeviikon, eli rehuja pöytään! Saas nähdä mitä siitä tulee. Nyt siis nenä kiinni keittokirjoihin ja selaamaan nettiä kun pää lyö taas tyhjää. Oikeasti minun pitäisi olla nukkumassa, eikä suinkaan koneella. Laitetaan nyt parit ruokakuvat WIH:n ihmeellisestä valtakunnasta, terveellistä evästä, olkaa hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti