Tassunjälkiä lasilla

Tämä on nyt sitten ensimmäinen postaukseni omasta työhuoneestani. Heti alkuun valitus, tuuletusräppänä ei mene kiinni, joten täällä on aika kylmä. Muuten olen todella iloinen, seuranani on vielä kaikki kolme kissaa, jotka ovat koristelleet mustan lasikantisen pöytäni varpaidensa painalluksilla, mitäs parkkeerasin pöytäni ikkunan eteen. Kesäkuussa 6 vuotta täyttänyt Naksu istuksii seuranani ja kehräilee korisevalla äänellään. Naksu on tosiaan kissoista ainoa kolli ja iältään keskimmäinen. Väri mustavalkoinen ja elopainoa tasan 5kg.

En sitten mennytkään kaupungille, koska tänään sataa ja on kylmä. Vaikka takkini on lämmin, enkä tietääkseni ole sokerista, ei se silti ole kivaa kastua. Joten, katselen kivoja tavaroita kauppareissun yhteydessä, ruokaa pitää kumminkin ostaa. Pari kivaa juttua bongasin Ruskon Cittarista, mutta jätin ne kauppaan, sillä pieni epävarmuus heräsi niiden käytännöllisyyden ja estetiikan kohdalla kuitenkin.

(välihuomautus, tässä pöydässä on ihan kamalasti naarmuja, syytän kissoja)

Sisustuksellisesti toimistoni on vasta alkutekijöissään ja tulee kokemaan melkoisen muodonmuutoksen, kuitenkin tykkään tästä jo nyt. Ikkunasta näkee etupihan ja pätkän kotikatua, sekä pihapuita. Harmi, että yläkertaan on tulossa ikkunaremontti, joten vielä ei kannata maalata seinää tai laittaa verhoja. Toimistoni ikkunan keskimmäinen lasi kun on haljennut ja muutenkin yläkerran ikkunat ovat jo tiensä päässä. Saas nähdä millä ilveellä saan pidettyä kissat sisällä, etteivät pirulaiset karkaa tilaisuuden tullen katolle!