Silmälasi, lasisilmä

Arvatkaa kuka sai uudet lasit?

Nyt näkyy, jumankekka! Hetken kestää että totun uusiin näkymiin ja ulkonäköön, oikeaan linssiin laitettiin sen verran reippaasti lisää kaikenlaista. Oli aika jännä kokemus tuikata uudet näkimet päälle ja astua ulos liikkeestä. Tunsin itseni hurjan pitkäksi ja maailma on nyt hetken hieman kaareva. Toisaalta tämä pituusilluusiokin on vielä päällä jossain määrin, tuntuu tosi hassulta. Pituutta minulla on siis noin 170cm, mutta nyt tuntuu että varressani on ainakin 30cm lisää. Hullua, mutta totta. Lisäksi maailma tuntuu muuttuneen kaarevaksi, joka on aika tavallinen ilmiö kun saa lisää tehoa linsseihin.

Huomenna alkaa arki, illalla on luento ja lasten hoito alkaa. Auh. Eilen riisuimme joulukuusen koristeistaan ja puu meni kiltisti omaan laatikkoonsa odottamaan ensi joulua. Elpu oli surkeana hetken kun hänen rakastamansa kuusi meni pois. Tyttö on yhtä höperö jouluun kuin äitinsäkin!

Nyt siis aletaan hiljalleen siirtyä kohti kevättä ja valoa. Enää viikko syntymäpäivääni, eli kakkua pöytään taas kerran. Kuitenkin ennen sitä on rämmittävä läpi viisi arkipäivää, aikaisia aamuja, päivähoitologistiikkaa, luentoja, ballettituntien alkamista... Ihanan tavallista, mutta ne aikaiset aamut, yöök! Inhoan aikaisin heräämistä ja pimeitä, kylmiä aamuja, jolloin pakkasta on liikaa ja puhuri täyttää silmät sekä suun lumella, kun yritän hoputtaa koiraosastoa aamulenkillä. Hyih. Pakkasin äsken lasten hoitolaukun ja kauhistelin laukun kokoa, 35 litrainen Revolutionin urheilukassi, josta saa repun. Mutta kaksi lasta, kaksinkertainen määrä tavaraa. Sekä päälle pienemmän vaippakassi. Samalla huomasin ettei Brucella ole kurahanskoja, onneksi kuravaatteita ei vielä tarvita.

Tämän vuoden oma kirjatavoitteeni on lukea 12 nidettä, ensimmäinen opus on kohta kahlattu läpi, Reijo Mäen Uhkapelimerkki, eli keräämääni Vares-sarjaa. Laitoin pari mielenkiintoista kirjaa odottamaan vuoroaan, kasassa on vasta 6 kirjaa näin alkuun. Ehkä en lue Inssin ehdottamaa Game of thrones/ Tulen ja jään laulu-sarjaa. Fyysisesti kyseiset kirjat ovat aika tympeitä lukea, printti on pientä ja sivut ohuet, enkä ole juurikaan innostunut GoT tv-sarjasta. Netflixistä katson parhaillaan Gilmoren tyttöjä sekä Modernia perhettä. Downton abbey on taas katsottu miljoonannen kerran läpi.

Niisku, Laku ja Naksu välikevennyksenä.

Olen myös miettinyt mitä kaikkea haluaisin saada aikaan tänä vuonna ja terveemmät elämäntavat ovat olleet ensimmäisenä listalla. Saan kohta vip-jäsenyyden kuntosalille, joka tietää etuja jos jonnekin, esimerkiksi Eedeniin kylpylään. Ajattelin käydä uimassa Elpun kanssa joku päivä ja varmaan voisin käydä ihan yksinkin. Brucen hoitopäivien aikana kun on aikaa jopa 4h. Suurin toiveeni tälle vuodelle on saada poika syömään ja nukkumaan täysiä öitä. Se vasta olisikin ihanaa, nukkua tunteja keskeytyksettä ja parhaimmillaan aamuun asti! 

Tänä vuonna voisi tosiaan kiinnittää huomiota myös itseensä, arjessa pyöritys on välillä aika kovaa ja itse kukin kaipaa hetken omaa aikaa, hengähdystä. Itse olen vielä sellainen tapaus, joka paahtaa menemään eikä muista huolehtia itsestään tarpeeksi, sitten onkin äkkiä kireä ja väsynyt kun koittaa olla yli-ihminen. Siinäkin mielessä Brucen hoitopäivät ovat hyvä juttu, niin saan hetken hengähtää ja tehdä rauhassa koulujuttujen lisäksi kotitöitä, käydä vaikka siellä salilla tai uimassa tai lenkillä. 

Ai niin, tänä vuonna minä tosiaan valmistun, iik ja ääk! Se tuntuu aika kaukaiselta, mutta samalla niin lähellä olevalta jutulta, meillä kuitenkin on kesälomat sun muut ja valmistumme ennen joulua. Onneksi opettajat ja luokkakaverit (vaikka en heitä näekään kun opiskelen etänä) ovat kivoja, lisätuntejakin saa kun vaan osaa pyytää. Yhden tehtävän dedis on vasta ensi kuussa ja se vaatii oikeastaan vain kirjoittamista, toisen kurssin tentti pidetään loppujaksosta, luulisin. Kirjoittaminen ei onneksi ole paha homma ja olenkin tahkonnut kyseistä tehtävää jonkin verran. Hyvä minä.

Aion muuten aloittaa bullet journalin tapaisen systeemin jossain välissä, se voisi olla hyvä apuväline kaiken kaaoksen keskellä. To do-lista on onneksi lyhyt, ainakin vielä.

Kylymä

Hyvää uutta vuotta kaikille!
Täällä perällä pakkanen kiristyy koko ajan, yhhhyh. Astmaatikko vilukissa ei tykkää ollenkaan. Ilmeisesti viikonlopuksi lauhtuu, mutta ennen sitä käydään ilkeissä lukemissa. Onneksi sisälläkin on paljon tekemistä, harmi kun Bruce ei oikein tykkää kun imuroin.

Uuden vuoden kunniaksi raivasin makuuhuonetta ja keittiötä, sekä koitan jaksaa pedata sängyn, olen siinä(kin) hommassa ihan tavattoman laiska. Eilen siivoiltiin koko perheellä (eli me aikuiset) kierrätykseen meneviä pahveja sun muita pois nurkista. Työtä jäi vielä toisellekin kerralle, arvatenkin. Koko kämppä tarvitsee kunnon puunauksen ja pientä rymsteerausta. Olohuonetta alamme sisustaa kunnolla lähiaikoina, eli pyörittelemme huonekaluja ja varmaan hankimme jotain pientä piristystä. Ollapa rahaa, niin hankkisin BeDesignin peurahyllyn juuttaan isona! Eli siis tämän, mutta valkoisena:

(kuva: BeDesign)

Pitäisi ehkä tehdä listaa Ikeaan, en oikein keksi mitä kaikkea sieltä tarvitsee. Ainakin jonkinlainen kaappi tai lipasto eteiseen hanskoille ja pipoille, kun ne muuten kerääntyvät peilin edessä olevalle hyllylle ja se alkaa hyvin äkkiä pursuta tavaraa. Tilasin H&M:ltä isohkoja laatikoita ensihätään, mutta ne eivät ole ihan sitä mitä hain. Tosin Elpu on oppinut heti laittamaan omat tavaransa omaan pinkkiin laatikkoonsa, joten plussa siitä. Keittiöstä on pakko laittaa kuvaa, kun se on kerrankin siisti!

Kyllä silmä lepää siistissä keittiössä, vielä kun saisi loputkin alppimajasta kuntoon ja kiiltämään. Pintaremontti toki olisi poikaa, hitsi kun en osaa tapetoida!

Sisustusintoani ehkä hieman nosti vierailu tätini luona tapaninpäivänä, hänellä kun on aina niin hienoja juttuja kotonaan ja muutenkin hän on aina niin tyylikäs. Enkä ole kateellinen, vaan nautin aina hänen seurastaan ja ihailen häntä vilpittömästi, sillä hän vaan on niin mahtava tyyppi. Mutta siis, kotini tarvitsee aikamoista ryhtiliikettä ja laittoa, ihan vaan kunnon siivous olisi jo mahtava juttu. Jospa tuo keittiö innostaa minua jatkamaan ja kohta minulla olisi viihtyisä (sekä edes siedettävän siisti) koti......

Lumivalkeaa

Olimme ilmeisesti tosi kilttejä, kun pukki toi ihan hirveän monta pakettia. Etenkin Elpu ja Bruce saivat hillittömän kasan lahjoja (itsehän en tietenkään ollut mitenkään syyllinen siihen... *köhköh*), oli vaatteita, leluja, kirjoja, kylpyvaahtoa sun muuta. Kaikki lahjat olivat ihania, myös omani. Sain toivomani turbaanipipon, ear cuff-korun, bluetooth-kaiuttimen, suklaata, vihreitä kuulia, pörrösukat... Ah! Lisäksi sain vielä lupauksen tutkintomaksun suorituksesta, eli vanhempani lupasivat maksaa osan siitä hirviösummasta ja näin tukea opintojani, kun eivät koodauksesta tajua niin mitään.

Elpun kanssa tehtiin aatoksi porkkanalaatikkoa, ipana yllätti jälleen rikkomalla kananmunan ammattilaisen ottein astiaan niin siististi että kipossa ei ollut ensimmäistäkään kuorenpalaa. Ajatelkaa, kolmevuotias osaa rikkoa kananmunia ja tehdä porkkanalaatikkoa. Elpu mittasi kerman ohjeiden mukaan ja sekoitti massaa tottuneesti, sekä murusteli vuohenjuustot mukaan. Olen niin ylpeä!

Uuden vuoden suunnitelmat ovat hieman auki, äitini menee leikkaukseen huomenna ja kotiutunee jo vuoden ensimmäisenä päivänä. Kyseessä on polvenvaihto, eli tekonivelleikkaus. Pelottaa ja ahdistaa, vaikka viime keväänä oli sama operaatio, joka meni hyvin ja tämä tuleva on ihan samanlainen, ellei jopa helpompi. Mutta silti, ymmärrätte varmasti tunteeni.

Meidän joulukuusessa on tänä vuonna taas koristeet puun yläosassa, eräänä päivänä oksille oli ilmestynyt vaippa, käyttäjä viipotti karkuun paljaat kankut vilkkuen ja nauraen ilkikurisesti. 

Muuten elämä on ollut aika pitkälle tavallista puurtamista, lastenhoitoa ja kotijuttuja. Ai niin, tulihan meille etukäteen joululahja, jonka nimesin Hirviöksi. Nimestä huolimatta Hirviö on eloton möhkäle, tarkemmin sanoen 65-tuumainen telkkari, joka kököttää olohuoneessa ja vie hurjasti tilaa tv-tasolta. Vanha töllö meni anopille jatkamaan tehtäviään, se kun ei pitänyt meidän uudesta peltikatosta (luulisin) ja kieltäytyi näyttämästä mitään muuta kuin Ylen kanavia. Anopin luona se käy ja kukkuu niin kuin pitääkin, eli se ei ollut rikki. Hirviö on muuten ihan kiva, mutta vanha telkkari oli esteettisesti parempi, sen reunat kun ovat valkoiset. Kuvaa Hirviöstä ei ole tähän hätään, sillä olohuone on kaaoksen vallassa ja odottaa kauan kaivattua rymsteerausta. Olemme kuulemma menossa Haaparannalle (lue: Ikeaan) loppiaisen tienoilla.

Bruce aloittaa päivähoidon tutulla hoitajalla, eli menee samaan paikkaan kuin Elpu, ensi kuussa. Päivälle tulee mittaa 4h, eli ei turhan pitkää. Elpu menee hoitoon pari tuntia aiemmin ja Bruce tulee lounaalle myöhemmin. Olen luottavaisella mielellä, kun hoitaja on kerta tuttu ja kaiken kaikkiaan hyvä tyyppi. Jospa saisin opiskeltua ja hieman levättyäkin välillä.

Että semmoista. Instaan lisäsin kuvan kirjapinosta, eli opuksista jotka olen lukenut tänä vuonna, tosin yksi jäi kuvasta, kun kyseinen nide on Elvenpathilla lainassa. Taidankin tästä kiivetä yläkertaan ahmimaan Sofi Oksasen Normaa, josko saisin tälle vuodelle täyden kympin luettujen läjään!

Uhhuh ja köh köh

Meillä sairastetaan taas. Elpu ja Bruce ovat flunssassa, joka toivon mukaan alkaa olla paranemaan päin. Väsymys painaa kovasti päälle, yöt ovat olleet todella rikkonaisia ja tuskaisia. Mitään antibiootteja ei ole tarvittu, vaan ollaan selvitty ihan parasetamolilla, Elpu sai eilen annoksen Pronaxenia pahimpaan oloon. Päiväunista voi vain haaveilla, sillä alppimajassa on meneillään putkiremontti, joka loppuu huomenna. Arvatenkaan en uskalla ajaa autoa näin väsyneenä, voisin nukahtaa seisaalleni. Tämä viikko on siis mennyt osaltani pieniä hoitaessa, välillä pyrähtäen ulkona koiranulkoilutuksessa.

Noh, jotain hyvääkin. Eilen siivosin nopeasti vaatehuonetta iltasella ja kävin läpi vaatteitani. Tuli vastaan monta kivaa vaatetta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kaapin perukoille. Kovetin sydämeni ja pistin julmasti kasseihin yhden jos toisen kamppeen, ajatuksena laittaa ne HOPE ry:n kautta uusiin koteihin. Aikomuksenani on myös pudottaa painoa jonkin verran, joten luulisi tyhjänä ammottavan vaatekaapin olevan yksi kiva pieni kannustin. Kunhan saan painon sopivaan lukemaan ja pysymään siellä, niin sitten olen shoppailuni ansainnut.

Arvatkaapa missä kävin toissaviikonloppuna? Keikalla! Olin siis yleisössä, en lavalla. Kyseessä oli Jukka Takalon ja Kaarle Viikatteen "Iltamat marraskuussa", tosi hieno ilta! Kotona oli pärjätty hyvin sillä aikaa, joten kai ehkä joskus voisin mennä toistekin omille menoilleni, enkä vaan kököttää kotona 24/7, niin kivaa kuin se onkin. Mutta se ilta, oli kivaa ja sain muistoksi Virallisen keikkajulisteen nimikirjoituksilla. Tässä vielä todistusaineistoa:

"Apua, hullu bändärieukko ahdistelee"

Hey, sister, soul sister

Minä repäisin ja kävin eilen rilluttelemassa, viihteellä, rimpsalla... Eli Elvenpathin ja isosiskonsa seurassa teatterissa ja jytinkijatkoilla parissa pubissa. Näytelmä oli Valheet ja viettelijät, tosi hyvä! Suosittelen etenkin pukudraamojen ystäville.

(kuva: Kaleva.fi)

Teatterista suunnistimme ensin Café Roosteriin hiukopalalle ja myöhemmin Kulumaan hetkeksi. Kotona olin noin kahden aikaan, minua oli kaivattu. Ehkä olisi syytä käydä useammin ihmisten ilmoilla, edellinen kerta oli vappuna 2015 Tähdessä, Viikatetta fanittamassa Elvenpathin erinomaisessa seurassa. Isot kiitokset taas Elvenpath ja isosisko seurasta, otetaanpa uusiksi!

Teatterissa pitäisi käydä useammin, kun kerta kaupungissa on sellainen ja taso on loistava. Eikä teatteri Riokaan ole sen huonompi.

Tämä viikko on mennyt flunssaisena, juuri kun ehdin hieman iloita ettei itselleni napsahtanut syyslomaflunssaa, niin johan alkoi roiskua. Aika helpolla olen onnekseni päässyt, en ole tarvinnut kortisonia tai avaavaa. Jospa tämä menisi pian ohi ja saisin ääneni takaisin, kuulostan ihan kummalliselta.

Huomenna palaan taas opintojen pariin, saas nähdä miten saan jutuista kiinni. While-if on nyt suurin murheeni, ehkä vielä tajuan senkin joskus hamassa lähitulevaisuudessa. 

Äh, nyt voisi mennä nukkumaan että jaksaa palata arkeen ja opintoihin reippaana. Joo, kun saisikin nukkua kokonaisia öitä!

Guka guka

Bruce hihkuu välillä guka guka, perään tätätää. Sitten poika jo viipottaa tiehensä, kiipeämään vaikka sohvapöydälle tai levittämään lelulaatikkoa.

Tämä viikko tuntuu menneen aivan omasta edestään, oli luennot, joista muistan ehkä jotain. Paino sanalla ehkä. Ainakin osasin vastata suhteellisen oikein opettajan ja Inssin kysymyksiin, tosin opettajan kysymykseen vastasin merkonomina, sillä aihe liippasi niin läheltä. Inssi taas kysyi tylysti mikä on boolean ja mikä on string (ei muuten ole alushousut koodaamisessa, vaan merkkijono, nääs). 

Lisäksi olen käynyt lasten kanssa perhekerhossa, jossa Elpu pääsi leipomaan pullaa ja minä sain tsemppausta Brucen syömälakkoon ja rikkonaisiin öihin. Nuo kerhot ovat kyllä ihana henkireikä kotiäidin arjessa, muuten olisin jatkuvasti kotona ja seinät kaatuisivat päälle. Lisäksi lapset saavat ikäistään seuraa, kun tässä lähistöllä ei ole ikätovereita, Elpun ystävä neiti W asuu vanhempiensa kanssa melkein naapurissa, mutta heidän perhettään näemme tosi harvoin, kun arki on melkoista pyöritystä puolin ja toisin. Tänään sentään nähtiin pitkästä aikaa, jee!

Elpu vietti pari päivää läheisessä päiväkodissa kun perhepäivähoitaja oli lomalla, hyvin oli mennyt ja keskiviikkona päiväkodilla oli kiva pihatapahtuma, jossa oli kaikenlaisia leikkipisteitä. Elpu yllätti ja ajeli menemään kolmirattaisella kuin vanha tekijä! Olen niin ylpeä! Elpun pyörä kun on ollut koko kesän tosi vähällä käytöllä, koko ajan on ollut rengas tyhjänä tai muuta remppaa, eli itse pyörällä ei ole ajeltu juuri yhtään ja treenaus oli jäämässä ensi vuoteen. Mutta niinpä se tyttö vaan hetken mietittyään polki ihan itse. Ehkä talvella pitää aloittaa hiihtämisen ja luistelun harjoitteleminen, saas nähdä osaanko enää itsekään. 

Huomenna menen syyslomailemaan lasten kanssa vanhempieni luokse muutamaksi päiväksi. Poden taas kamalaa koti-ikävää ja välillä tunnen kaipausta Manseen. Saakelin Uusi Päivä ja ihanat maisemat! Jospa jaksaisin hieman opiskellakin loisimisen ohessa, ainakin otan läppärin mukaan ja kuuntelen luentoja, tehtäviä ei paljoa tehdä ilman pöytäkoneen koodausohjelmaa, eikä sitä saa läppärille, kun ohjelma vaatii liikaa sen suorituskyvyltä. Noh, ehkä selviän.

Tammikuussa Bruce aloittaa perhepäivähoidon ja minä menen hoitopäivän ajaksi koululle koodaamaan, kotona hairahtuisin kuitenkin ties mihin muuhun, jos siis löydän sieltä itselleni vapaan sopen, en tiedä onko vanhaa kunnon työtilaa enää olemassa. Lisäksi koululle meneminen voi olla piristävääkin, kun pääsen pois kotinurkista ja näen muitakin ihmisiä. En suinkaan halua meikata ja pukeutua muuhunkin kuin verkkareihin tai muuhun lökövaatteeseen, ehen eeeen.... (enpä vissiin)

bool idiootti = true; Console.WriteLine (idiootti);

Arvatkaapa mitä olen viime aikoina miettinyt? Jotkut teistä ehkä huomaavat otsikossa piilevän pienen mukahauskan vitsinpoikasen. Te loput... Ytimekkäästi sanottuna otsikossa koodi, joka kertoo että idiootti on totta. Tervetuloa C# eli C-sharpin pariin. Sitä minä opiskelen monen muun asian lisäksi. Juuri nyt on menossa kurssi aiheesta C# ja olio-ohjelmointi.

Tänään käytiin koko perheen voimin keskustassa, eli Valkeassa ja Hullareilla, Valkeassa oli jonkinlainen lasten lauantai ja molemmat muksut saivat ilmapallot, Elpu vielä leikkitatuoinnin Sokoksella sekä kynsilakkauksen Ombrellinon pisteellä, kun kerta oli lapsille sopivaa myrkytöntä lakkaa. Sitä ehkä saattaa löytyä lahjapaketista tänä jouluna.

Samalla vilkaisin itse Granitin, Tigerin ja Sokoksen sisustuksen tarjontaa. Mitään en ostanu! Mutta Inssipä osti minulle toivomani kuulokkeet Tigerista, kun nykyiset in ear Sennheiserini sattuvat korviin ja päätin kokeilla tuommoista korvakäytävää säästävää mallia. Ei varmaan liene yllätys että inhoan myös korvatulppien käyttöä (paitsi omia valettujani)? Hintaa kuulokkeilla oli 15€, Inssi vähän nyrpisteli nenäänsä niille, mutta kokeiltuaan totesi niiden tuntuvan ihan hyviltä. Nyt tekee mieli lähteä lenkille testaamaan niitä.

Aika päheet

Granitissa oli arvatenkin kaikkea tosi ihanaa, harmi kun en saanut otettua yhtään kuvaa. Brucelle iski väsymys ja kiukku, joten kuljin liikkeessä ipana sylissä. Lisää motivaatiota valmistumiseen, kovemmilla tuloilla on vara ostaa ihania sisustusjuttuja! Sokoksella ehdin napsia muutaman otoksen, kun silmiini osui vaikka mitä ihanaa. Pitäisi joskus tulevaisuudessa mennä täydemmän lompakon kanssa shoppailemaan ihan itsekseni. Se olisikin outoa se. Luultavasti lapset ovat silloin vähän isompia.

Olen myös noin viikon verran tehnyt tuttavuutta uuteen puhelimeeni. Sain etukäteen valmistujaislahjan Inssiltä, joten Samsung sai väistyä Huihain, eli Huawein, tieltä. Tarkemmin kyseessä on Honor 7 Lite, värinä vaalea kulta. Himoitsemaani ruusukultaa ei ollut saatavilla kyseiseen malliin, joten tavalliseen kultaan piti tyytymäni. Lisäksi sain vielä puhelimeen suojakotelon, jonka värin Elpu sai valita ja yllättäen neiti valitsi kirkuvan pinkin. Toisaalta, eipähän mene puhelin ihan heti hukkaan kun kuori loistaa niin sanotusti kirkolta kotiin. Muutenkin olen alkanut suhtautua väreihin jotenkin sallivammin, eivät ne ehkä olekaan ihan kamalia. Mutta ei pelkoa, en ole verhoutumassa sateenkaaren sävyihin ja leopardikuosiin. Mutta ruusukultaisia asusteita hankkisin mielelläni, sekä ehkä jotain mintun sävyssä, vaikka jotain sisustustavaraa. Keltainen on myös löytänyt tiensä mieleeni, sopivassa sävyssä sekin voisi olla kiva.

Alla nopeita räpsyjä Sokoksesta, Huihain kamera vaikuttaa ihan kivalta.