Tämä viikko tuntuu menneen aivan omasta edestään, oli luennot, joista muistan ehkä jotain. Paino sanalla ehkä. Ainakin osasin vastata suhteellisen oikein opettajan ja Inssin kysymyksiin, tosin opettajan kysymykseen vastasin merkonomina, sillä aihe liippasi niin läheltä. Inssi taas kysyi tylysti mikä on boolean ja mikä on string (ei muuten ole alushousut koodaamisessa, vaan merkkijono, nääs).
Lisäksi olen käynyt lasten kanssa perhekerhossa, jossa Elpu pääsi leipomaan pullaa ja minä sain tsemppausta Brucen syömälakkoon ja rikkonaisiin öihin. Nuo kerhot ovat kyllä ihana henkireikä kotiäidin arjessa, muuten olisin jatkuvasti kotona ja seinät kaatuisivat päälle. Lisäksi lapset saavat ikäistään seuraa, kun tässä lähistöllä ei ole ikätovereita, Elpun ystävä neiti W asuu vanhempiensa kanssa melkein naapurissa, mutta heidän perhettään näemme tosi harvoin, kun arki on melkoista pyöritystä puolin ja toisin. Tänään sentään nähtiin pitkästä aikaa, jee!
Elpu vietti pari päivää läheisessä päiväkodissa kun perhepäivähoitaja oli lomalla, hyvin oli mennyt ja keskiviikkona päiväkodilla oli kiva pihatapahtuma, jossa oli kaikenlaisia leikkipisteitä. Elpu yllätti ja ajeli menemään kolmirattaisella kuin vanha tekijä! Olen niin ylpeä! Elpun pyörä kun on ollut koko kesän tosi vähällä käytöllä, koko ajan on ollut rengas tyhjänä tai muuta remppaa, eli itse pyörällä ei ole ajeltu juuri yhtään ja treenaus oli jäämässä ensi vuoteen. Mutta niinpä se tyttö vaan hetken mietittyään polki ihan itse. Ehkä talvella pitää aloittaa hiihtämisen ja luistelun harjoitteleminen, saas nähdä osaanko enää itsekään.
Huomenna menen syyslomailemaan lasten kanssa vanhempieni luokse muutamaksi päiväksi. Poden taas kamalaa koti-ikävää ja välillä tunnen kaipausta Manseen. Saakelin Uusi Päivä ja ihanat maisemat! Jospa jaksaisin hieman opiskellakin loisimisen ohessa, ainakin otan läppärin mukaan ja kuuntelen luentoja, tehtäviä ei paljoa tehdä ilman pöytäkoneen koodausohjelmaa, eikä sitä saa läppärille, kun ohjelma vaatii liikaa sen suorituskyvyltä. Noh, ehkä selviän.
Tammikuussa Bruce aloittaa perhepäivähoidon ja minä menen hoitopäivän ajaksi koululle koodaamaan, kotona hairahtuisin kuitenkin ties mihin muuhun, jos siis löydän sieltä itselleni vapaan sopen, en tiedä onko vanhaa kunnon työtilaa enää olemassa. Lisäksi koululle meneminen voi olla piristävääkin, kun pääsen pois kotinurkista ja näen muitakin ihmisiä. En suinkaan halua meikata ja pukeutua muuhunkin kuin verkkareihin tai muuhun lökövaatteeseen, ehen eeeen.... (enpä vissiin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti