Päivää kuvina

Kuvia! Kyllä! Ainakin muutama aiheesta Phoenixin lauantai ja vähän muutakin.

Tässä tunnelmissa aamulla:

Neljänviljanpuuroa pakastemangolla (ei muuten ole hyvää), sitten pussiverkkareissa ja Merrelleissä lenkille koiraosaston kanssa. Jonka jälkeen autoon ja...

Käytiin Haaparannalla, Ikea vei suurimman määrän euroja. Tutustuttiin myös Rustaan ja tykkäsin, sieltä ostin kaipaamani Ecotoolsit:

Nyt koomaan sohvalla ja lapset ihmettelevät Ikeasta ostettuja leluja. Tiedossa vielä kirjahyllyn kasaaminen ja muuta "kivaa". Itse reissu oli huippu taas kerran, kiitos siitä perheelleni sekä veikalle avokkeineen! Rusta oli kyllä mukava paikka, sinne pitää mennä toistekin ja Ikeaan jäi kovin monta juttua, kun puusilmänä en muka nähnyt niitä. Noh, nyt on kippoa, kuppia, ruukkua, siveltimet, kirjahylly, tauluja ja kasvihuone. Ou jee.

Potilas on kotona!

Huoh. Niisku on taas oma itsensä, ehkä jopa vähemmän riidankylväjä kuin ennen. Mahtavaa! Koira palasi kotiin ja olemme taas kokonainen rähinäremmi, jopa Niiskun muuttunut olemus on sisäistetty ja olen toipunut järkytyksestä, jonka tiesin iskevän kun näin koirani ensi kerran leikkauksen jälkeen. Mutta kuten sanottu, Niisku on taas oma itsensä, kivuton ja onnellinen touhottaja, yhtä rakas kuin ennenkin.

Elpu toipui nuhastaan, mutta tietty pieni Bruce sai tartunnan ja totta kai se poiki korvatulehduksen sekä ilmeisesti keuhkoputkessakin oli jotain häikkää. Joten antibiootteja ja silleen. Onneksi molemmat kersat voivat hyvin ja tauti on ohi. Elpu on ollut onnesta sekaisin kun Niisku on palannut, kukapa ei. Lisäksi tytär on selkeästi hortonomi, hän nimittäin valitsee taloutemme kukat eli yleensä sen tulppaanikimpun keittiöön. Tänään tosin nostin homman uudelle tasolle ja kylvin Elpun kanssa ties montako pussia siemeniä itämään Brucen valvovan katseen alla, mukavaa yhteistä puuhaa! Joka puolella oli multaa, osa siemenistä lillui kupeissaan ja vielä jäi kylvettävää pihallekin. Jospa noista saisi edes muutaman eläjän! Ruokasalin pöydällä, omissa pienissä muovisissa kasvihuoneissaan (tai mitä nuo laatikot nyt ovat, jotain alustoja?) on persiljaa, tilliä, paria lajia päivänkakkaroita, leijonankitaa, auringonkukkaa... Keittiön pöydällä on ruukuissa mansikkaa ja tomaattia, ne tosin ovat taimia, jotka ostin pahvipöntöissä lähimarketista. Tomaatissa on jo ties montako vihreää palleroraakiletta, joita eräs tomera neiti  haluaa vähän väliä hipelöidä. Toivottavasti saadaan satoa ilman suunnatonta vaivaa.

Hullut Päivät jäivät täysin "hyödyntämättä", kun en vaan löytänyt mitään mieleistä. En niin mitään. Okei, yksi tunika oli kiva ja paria muuta juttua mietin, mutta ei tullut mitään pakko saada-fiilistä. Lisäksi edessä on reissu Haaparannalle, joten keskityn siihen, Brucen ensimmäiseen ulkonmaanmatkaan. Ottanen mukaan kantorepun ja ties mitä muuta, pikkuihmiset tarvitsevat yllättävän paljon tavaraa mukaan. Pitää tehdä taas ihan julmetun monta ostoslistaa, kun kierrämme Ikean lisäksi ainakin ÖoB:n, Rustan, ICA Maxin, Systembolagetin... Onhan noita. Rusta tulee ensimmäistä kertaa kuvioon ja aikomuksenani on hankkia sieltä Ecotoolsin siveltimiä. Ikealistassa on tällä hetkellä peitto Brucelle, hurrikaanilaseja, säilytysvermeitä, kankaita, kehyksiä, lautasia... Eilen menetin hermoni ties kuinka monta kertaa kun länsinaapurin Ikean sivut vaativat sisäänkirjautumista joka klikkauksella. En suostunut. Uusi yritys on parhaillaan menossa, katsotaan kuinka käy. Jos muuten joku teistä siellä keksii minne Hapiksessa kannattaa suunnata, vinkatkaa ihmeessä! Matkaan saadaan jopa peräkärry, joten tavaratila ei luultavasti lopu heti kesken. Meidän sakin paikalle kuljettaa Musti eli Volvo, oma Kurttuni saa jäädä koristamaan pihaa, emme tosiaankaan ota riskiä että jakohihna katkeaa kesken matkan kaukana kotoa.

Pahoittelen kuvattomuutta, niitä tulee seuraavalla kerralla, toivon mukaan.

Itke vaan, se helpottaa

Huoh. Toissa viikko oli kyllä täysi fiasko. Pienin murhe oli, kun uskollinen puhelimeni otti osumaa asfalttiin ja räks, siinä meni näyttö. Elpu sairastui flunssaan ja on ollut välillä tosi heikkona. Itsekin sain nuhan ja tunnetusti inhoan sitä olotilaa. Argh. Mutta se pahin ja kamalin... (älkääkä luulko etteikö Elpun sairastuminen olisi kamalaa, mutta onneksi kyseessä oli "vain" flunssa)

Tiesitte varmaan Niiskun silmäongelmasta, eli perinnöllisestä silmäsairaudesta nimeltä cea (collie eye anomaly)? Se meni ja eskaloitui. Tai jotain pahaa kuitenkin tapahtui. Silmä muuttui hetkessä sumean harmaaksi, Niisku räpytteli ja kulki pääosin silmä kiinni, silmän ympäristö turposi. Koira muuttui ärtyisäksi. Joten lääkäriin, äkkiä. Diagnoosi: silmä on täysin sokeutunut, aiheuttaa painetta ja sen myötä kipua, ainoa hoito on silmän poistaminen, odotellessa kipulääkettä tuskaiselle koiralle, joka helpotti nopeasti oloa ja silmäkin alkoi pysyä auki. Sydämeni tuntui pysähtyneen hetkeksi kun tajusin, että puikkonokkani menettää toisen silmänsä. Luottoeläinlääkäri totesi tapauksen olevan täysin selvä.

Operaatio tehtiin Ouluvetissä, toimenpide onnistui täysin ja potilas on nyt toipumassa vanhempieni luona, tötterö kaulassa ja lappu siinä missä ennen oli kaunis tummanruskea, joskin huonosti näkevä, silmä. Kipeä se on varmasti, mutta varmasti myös olo on helpompi. Vasen silmä oli täysin hyödytön, se aiheutti vain ja ainoastaan kärsimystä, vaihtoehtoja ei ollut. Vanhempieni luona sen on parempi toipua, sillä meillä alkaa näillä hetkillä se keittiöremontti (viivästyksen vuoksi huomenna) ja meillä on Elpu, joka tuskin muistaisi jättää Niiskua rauhaan, vaan pian vahingossa tökkäisi kipeään kohtaan tai muuten stressaisi koiraa. Tikit poistetaan Ouluvetissä ja niihin aikoihin saamme Niiskun takaisin kotiin. Ikävä on kova ja varmasti järkytyn kun näen silmäpuoleni ensi kerran naamatusten. Mutta kuten sanottu, vaihtoehtoja ei ollut ja silmä oli täysin hyödytön, joten pakko mikä pakko, Niisku ei saa kärsiä. Loppujen lopuksi silmä on pieni hinta verraten siihen, että koira olisi lopetettu. Onneksi leikkaus on ohi ja uusi erilainen elämä Niiskun osalta alkaa.

Takki on tyhjentynyt aika kovasti tämän myötä. Toki olen innoissani uudesta keittiöstä ja todella iloinen kun Niiskun toipuminen on todella hyvällä mallilla. Lapsetkin voivat hyvin, Bruce ei ole oireillut mahaansa ja on taas täysillä se iloinen pikkumies kuten aina, mitä nyt vähän ääni on painoksissa. Kuvia ei nyt ole lisättäväksi, mutta keittiöstä saatte kyllä kuvia koko rahan edestä.

Tai no, ehkä tämä yksi... Kjähä. Ikää otoksella on noin neljä päivää:

Instafiltteröity meikitön ankkapärstä ja LYHYT tukka!

Mitäpä tykkäätte?

Dom andra

Ette ikinä arvaa mikä meitä odottaa ensi kuussa! Uusi keittiö! Voitteko uskoa? Meidän hirvitys menee vasaran alle kuukauden päästä, jippii!

Istuimme keittiösuunnittelijoiden kanssa kolme pitkää tuntia ruokasalin pöydän ääressä ja väänsimme suunnitelmaa, välillä pompattiin mittailemaan ja ihmettelemään itse kohdetta, piirrettiin ja mietittiin. Lopulta löytyi The Suunnitelma, joka toteutuu helmikuun lopulla. Kuvia siis tulossa.

Koska olen ns. vauhtisokeutunut ja ihan seonnut uudesta keittiöstä (josta ainakin minun mielestäni tulee upea), tajusin että sitä voi käyttää hyvänä syynä reissulle länsinaapuriin. Samallahan sitä ostaa Ikeasta muutakin jännää kotiin, teinpä siis Polyvoressa kollaasin, olkaapa hyvät:

Kuvassa siis Ikean sivuilta napsittuja juttuja, kuten arvaatte. Kaikkea mahdollista maustemyllyistä kirjahyllyyn, vaikka en ole ihan varma mihin nurkkaan survon nuo taulut. Ja tuo kirjahyllykolossi tulee olohuoneeseen, joka myös uudistuu kevään aikana. Aikamoista.

Pahoin pelkään että pimahdan tyystin Ikean ihmemaassa ja lompakkoni kirkuu tuskasta, hyvästi rahat. Koska uuteen keittiöön tulee ihan älyttömästi säilytystilaa, niin tässä sekoamisen tilassani saatan haluta lisää astioita. Kääk!

Joten ei, tuossa kuvassa ei todellakaan ole kaikki.

Sua lemmin!

Nyt tulee noloa settiä. Olen nimittäin tavallaan rakastunut. Puhelimeeni. (ja kymmenen vuoden päästä nauran kippurassa tällekin)

Sain ystävältäni hänen vanhan luurinsa, Samsung Galaxy s4:n ja ensin tunsin hivenen huonoa omaatuntoa katkenneen nokialaisketjun vuoksi. Aloin tutustua omaan tahtiini uuteen kapulaani ja nyt tajusin miten ihana se on. Siinä on hilpeän keltaiset läppäkuoret, joihin on joku ystävällinen iskenyt vielä pari kimaltavaa hopeanväristä perhostarraa. Soittoäänenä räyhää Samaelin Slavocracy. Taustakuvana ei olekaan otos rakkaista Elpusta ja Brucesta, vaan Kaarle Viikate soittamassa kitaraa "sillä huikealla keikalla", hähää!

Sovelluksia on tullut ladattua muutama, kuten Pinterest, Instagram, Duolingo ja Blogger... Duolingosta verestän muistoja lukion ranskantunneilta, kyseistä kieltä on muuten paljon helpompi opiskella englanniksi kuin suomeksi. Ovatkohan kytkennät pääkopassani ihan ristissä kun en pärjää ranskan kanssa omalla kielelläni? Seuraavaksi kuulemma voisin opiskella saksaa, ehdotti Inssi.

Spotify onkin sitten sellainen juttu, mistä en edes uskalla alkaa kertomaan. Ostin premiumin ja ah, sitä autuutta. Ostoni perusteluna on uusittu salijäsenyys, koska salilla soi lähes aina hirveää musiikkia, joskus harvoin olen bongannut Judas Priestiä ja Scorpionsia. Lisäksi haluan olla omassa kuplassani treenatessa, en halua kuulla muiden ähinöitä tai sitä ällöä musiikkia, vaan keskittyä omaan juttuuni. Ja kun kerta on se premium hankittu, niin sitä pitää sitten luukuttaa yötä päivää, koko rahan edestä, eikö?

Ja kunhan saan ensimmäiset 5 kiloa pois, niin täräytän aivan uuden tukan. Luokkakaverini kauppiksesta kun valmistui personal traineriksi ja teki minulle saliohjelman, iso kiitos hänelle siitä. Ensi viikolla pääsen nostelemaan rautaa, hieman jännittää pitkän tauon jälkeen ja samalla kihelmöi innosta, tiedättehän. Mahtava päästä pitkästä aikaa hikoilemaan omassa rauhassa.

Arvatkaapa muuten mistä bloggaan! Keittiön ikkunan äärestä! Meillä on "pieni" rymsteeraus menossa, keittiössä muutettiin järjestystä siirtämällä keskellä tilaa kököttänyt saareke seinän viereen ja sen paikalle siirtyi pieni ruokaryhmä. Ihan hullun avaraa! Elpu sai oman leikkipaikan portaiden alla olevaan soppeen, se on vielä hieman kesken. Olohuoneessa haluan myös pistää tuulemaan ja yläkerta tarvitsee oman osansa. Tosi piristävää laittaa kotia uusiksi tällä tavoin, kun ei ole mahdollista tehdä remonttia tai ostella huonekaluja. Noh, uusi ruokaryhmä ostettiin ja se tulee ruokasaliin nykyisen tilalle, tämä keittiön pieni setti saa mennä sitten yläkertaan. Pienessä ylivilkkaassa mielikuvituksessani olen keksinyt sille ihan uuden tehtävän.

Tänään olisi tiedossa kahvitusta, kun menin eilen taas vanhenemaan vuodella. Että 31 olisi nyt ikää. Mikäpä siinä.

Taas kuvat puuttuvat, saatte niitä myöhemmin.

Here I am!

Uusi vuosi alkoi ja vuoden vaihtumista juhlittiin kotipaikkakunnallani hyvässä seurassa, rakettien räiskeessä. Keskiyöllä istuin isäni ja Elpun kanssa kotitaloni keittiössä, pienin reteästi pöydällä ja isäukko samaisen pöydän päässä, katsoimme kolmisin ikkunan toisella puolella loistavaa ilotulitusta ja toivotimme toisillemme hyvää uutta vuotta. Sekä Elpu sai pusun poskelleen, minä sain takaisin monta. "Äitti pusu"

Mietiskelin vuotta 2015 ja mahtuihan siihen vaikka ja mitä. Ensimmäisenä mieleen tulee tietty Bruce, syntymä ja osastojakso. Sitten Elpun synttärit, reissu Tampereelle, kulttuuri-illat Elvenpathin kanssa, etenkin Addams Family-musikaali ja uskomaton keikka 45 Specialissa, joka päättyi takahuoneeseen Kaarle Viikatteen seurassa. En vieläkään ole täysin varma oliko se sittenkin hiton hyvää unta. Sain myös uusia ystäviä, kokemuksia, menetin myös isotädin ja velipoika koiran. Sekä tietty Elvenpathin suuri suru kosketti. Huomaan vuoden aikana herkistyneeni (johtunee vauvahormoneista) uutisten suhteen, joten pysyn kaukana uutisvirrasta kun en vaan kestä hukkuneita pakolaislapsia sun muuta kamalaa.

Mutta vuosi 2015 on plussa. Paljon enemmän iloa, hymyjä ja naurua, kuin surua. Sainhan terveen vauvan, joka kävi hakemassa hieman vauhtia osasto 55:ltä, iso kiitos ja kumarrus kaikille hoitajille siellä, tiesin pikkumieheni olevan hyvässä hoidossa kun itse lähdin illaksi kotiin ja sydäntä särki jättää vauva sairaalaan.

Kiitos myös teille lukijoille, kaikille ystävilleni, sukulaisilleni ja perheelleni menneestä vuodesta. Kohti uutta ja jännittävää, taas hieman kokeneempana!

Are you listening?

Tervehdys täältä lahjojen, herkkujen ja niskajumin syövereistä. Joulu meni mainiosti ja etenkin kersat saivat paljon lahjoja. Itsekin sain muutaman paketin ja ostin ennakkoon itse itselleni pari lahjaa. Tilasin nääs erään aikakauslehden (ja nyt mietin toisen tilaamista, khöh) ja ostin aivan supermahtavan meikkipaletin, josta aiemmin olikin jo puhetta. Saanko esitellä, Viva la Diva ja Perfect nudies with a touch of plum!

(kuva: vivaladiva.se)

Ei voi kun kehua, ihana paletti! Osa napeista sopii meikäläisen kulmillekin, eikä tule sitä "piirsin ite tussilla"-efektiä, kuten usein kulmia värittäessä tuppaa tulemaan. Ainakin sellaisia virityksiä on tullut vastaan, ei oikein istu meikäamatsonin makuun. Noh, kukin tyylillään.

Lisäksi löysin ihan huipun putsarin, sillä lähtee jopa eräs tietty kajal, joka ei tahdo irrota pommillakaan. Minusta kun on tullut Dermosil-fani ja tämä tuote on sen lafkan valikoimista.

(kuva: dermoshop)

Puolukkaa sisältävä puhdistusöljy. Todellakin hintansa väärti ja erittäin riittoisaa, ihan muutama pisara riittää putsaamaan jopa sen hirviökajalin. Muutenkin jokainen ostamani Dermosilin tuote (E-vitamiini kasvovoide, muutama kynsilakka, peitevoidepaletti jne) on ollut hyvä, eikä tämä ole mikään maksettu mainos! Myös Viva la Diva on ihastuttanut tuolla mainitulla paletillaan ja ostinpa vielä itselleni huulipunan sävyssä Goth. Vai pitäisikö sanoa huulimusta. Ihan sama vaikka on mukamas "halpismerkki".

(vivaladiva.se)

(tämä on ihan itse ottamani ja sitä ei ole lupa kopioida!)

Kuvassa meikäläinen vähemmän fiksulla ilmeellä (ja kyllä, ihoni on ihan oikeasti noin vaalea), ulkoilmaoloissa. Mutta siinä on huulimustaa käytössä, pöö. Saatan ehkä sortua Viva la Divan tuotteisiin jatkossakin.

Äh, nyt piikkimatolle parantamaan ilkeää lihasjumia. Tai mikä lie kramppi onkaan. Auts!