Uusi vuosi alkoi ja vuoden vaihtumista juhlittiin kotipaikkakunnallani hyvässä seurassa, rakettien räiskeessä. Keskiyöllä istuin isäni ja Elpun kanssa kotitaloni keittiössä, pienin reteästi pöydällä ja isäukko samaisen pöydän päässä, katsoimme kolmisin ikkunan toisella puolella loistavaa ilotulitusta ja toivotimme toisillemme hyvää uutta vuotta. Sekä Elpu sai pusun poskelleen, minä sain takaisin monta. "Äitti pusu"
Mietiskelin vuotta 2015 ja mahtuihan siihen vaikka ja mitä. Ensimmäisenä mieleen tulee tietty Bruce, syntymä ja osastojakso. Sitten Elpun synttärit, reissu Tampereelle, kulttuuri-illat Elvenpathin kanssa, etenkin Addams Family-musikaali ja uskomaton keikka 45 Specialissa, joka päättyi takahuoneeseen Kaarle Viikatteen seurassa. En vieläkään ole täysin varma oliko se sittenkin hiton hyvää unta. Sain myös uusia ystäviä, kokemuksia, menetin myös isotädin ja velipoika koiran. Sekä tietty Elvenpathin suuri suru kosketti. Huomaan vuoden aikana herkistyneeni (johtunee vauvahormoneista) uutisten suhteen, joten pysyn kaukana uutisvirrasta kun en vaan kestä hukkuneita pakolaislapsia sun muuta kamalaa.
Mutta vuosi 2015 on plussa. Paljon enemmän iloa, hymyjä ja naurua, kuin surua. Sainhan terveen vauvan, joka kävi hakemassa hieman vauhtia osasto 55:ltä, iso kiitos ja kumarrus kaikille hoitajille siellä, tiesin pikkumieheni olevan hyvässä hoidossa kun itse lähdin illaksi kotiin ja sydäntä särki jättää vauva sairaalaan.
Kiitos myös teille lukijoille, kaikille ystävilleni, sukulaisilleni ja perheelleni menneestä vuodesta. Kohti uutta ja jännittävää, taas hieman kokeneempana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti