sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Itke vaan, se helpottaa

Huoh. Toissa viikko oli kyllä täysi fiasko. Pienin murhe oli, kun uskollinen puhelimeni otti osumaa asfalttiin ja räks, siinä meni näyttö. Elpu sairastui flunssaan ja on ollut välillä tosi heikkona. Itsekin sain nuhan ja tunnetusti inhoan sitä olotilaa. Argh. Mutta se pahin ja kamalin... (älkääkä luulko etteikö Elpun sairastuminen olisi kamalaa, mutta onneksi kyseessä oli "vain" flunssa)

Tiesitte varmaan Niiskun silmäongelmasta, eli perinnöllisestä silmäsairaudesta nimeltä cea (collie eye anomaly)? Se meni ja eskaloitui. Tai jotain pahaa kuitenkin tapahtui. Silmä muuttui hetkessä sumean harmaaksi, Niisku räpytteli ja kulki pääosin silmä kiinni, silmän ympäristö turposi. Koira muuttui ärtyisäksi. Joten lääkäriin, äkkiä. Diagnoosi: silmä on täysin sokeutunut, aiheuttaa painetta ja sen myötä kipua, ainoa hoito on silmän poistaminen, odotellessa kipulääkettä tuskaiselle koiralle, joka helpotti nopeasti oloa ja silmäkin alkoi pysyä auki. Sydämeni tuntui pysähtyneen hetkeksi kun tajusin, että puikkonokkani menettää toisen silmänsä. Luottoeläinlääkäri totesi tapauksen olevan täysin selvä.

Operaatio tehtiin Ouluvetissä, toimenpide onnistui täysin ja potilas on nyt toipumassa vanhempieni luona, tötterö kaulassa ja lappu siinä missä ennen oli kaunis tummanruskea, joskin huonosti näkevä, silmä. Kipeä se on varmasti, mutta varmasti myös olo on helpompi. Vasen silmä oli täysin hyödytön, se aiheutti vain ja ainoastaan kärsimystä, vaihtoehtoja ei ollut. Vanhempieni luona sen on parempi toipua, sillä meillä alkaa näillä hetkillä se keittiöremontti (viivästyksen vuoksi huomenna) ja meillä on Elpu, joka tuskin muistaisi jättää Niiskua rauhaan, vaan pian vahingossa tökkäisi kipeään kohtaan tai muuten stressaisi koiraa. Tikit poistetaan Ouluvetissä ja niihin aikoihin saamme Niiskun takaisin kotiin. Ikävä on kova ja varmasti järkytyn kun näen silmäpuoleni ensi kerran naamatusten. Mutta kuten sanottu, vaihtoehtoja ei ollut ja silmä oli täysin hyödytön, joten pakko mikä pakko, Niisku ei saa kärsiä. Loppujen lopuksi silmä on pieni hinta verraten siihen, että koira olisi lopetettu. Onneksi leikkaus on ohi ja uusi erilainen elämä Niiskun osalta alkaa.

Takki on tyhjentynyt aika kovasti tämän myötä. Toki olen innoissani uudesta keittiöstä ja todella iloinen kun Niiskun toipuminen on todella hyvällä mallilla. Lapsetkin voivat hyvin, Bruce ei ole oireillut mahaansa ja on taas täysillä se iloinen pikkumies kuten aina, mitä nyt vähän ääni on painoksissa. Kuvia ei nyt ole lisättäväksi, mutta keittiöstä saatte kyllä kuvia koko rahan edestä.

Tai no, ehkä tämä yksi... Kjähä. Ikää otoksella on noin neljä päivää:

Instafiltteröity meikitön ankkapärstä ja LYHYT tukka!
Mitäpä tykkäätte?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti