Valoa kansalle!

Illat pimenevät, valoa tarvitaan. Enkä nyt aio puhua kynttilöistä, kun niitä ei meillä voi polttaa, vaan ihan tylsästi kattovalaisimesta.

Keittiössämme nimittäin on ongelma. Katosta roikkuu kaksi teräksistä Ikean Foto-valaisinta, jotka ovat "ihan kivat". Ne tulivat talon mukana, ja roikkuvat todella alhaalla, niihin lyö päänsä. Niiden alla oli ennen saarekevaunu, joka on nykyään siirtynyt huoneen keskeltä seinän viereen. Tuskin olemme ihan heti vaihtamassa ikealaisia pois, minulle riittäisi niiden nostaminen ylemmäs (ainakin hetkeksi).

Noh, ei se silti estä minua selaamasta Finnish design shopin sivuja ja haaveilemasta, katsokaa nyt näitä!

Ylävasurilta alkaen; Louis Poulsen - Collage, Muuto - Unfold, Showroom Finland - Pilke 60, Normann Copenhagen - Norm 03 large

Valkoisten kohdalla mietin niiden käytännöllisyyttä, miten tuommoisen voi pitää puhtaana keittiössä? Muuton Unfoldin varjostinosa on kumia, joten luulisin sen kestävän surutta vettä ja tiskiharjaa. Keltainen piristäisi muuten musta-valko-harmaata keittiötä etenkin kaamosaikaan. Haluaisin vaihtaa samalla nykyisen itse ompelemani kapan toiseen, nykyinen on ommeltu Marimekon Omenapuu-kankaasta, seuraajan haluaisin olevan saman lafkan Räsymatto-kuosia.

Vähän epäilen, että uusi valaisin löytyy taas Ikeasta, kun sinne mennään loppuvuodesta.

Tämä PS 2014 on aika hauska ja meillä (kuten varmasti joka puolella) sitä puhutellaan Kuolemantähdeksi (Star Wars!). Toimisiko tuo sitten keittiössä ruokapöydän yläpuolella yleisvalona?

Keittiössä muita valaisimia ei varsinaisesti ole, toki liesituulettimessa on oma lamppunsa, sekä yläkaappien pohjissa on spotteja työvaloina. Haluaisin kääntää ruokapöydän toisin päin, se on nyt pitkä sivu ikkunaan päin ja minä haluaisin kääntää ikkunaan lyhyen sivun. Siten myös välttyisi kolhimasta päätään ihan niin helposti. Lisäksi koitan saada raivattua keittiön tasoja tyhjemmäksi, olen niin täynnä tätä tavaran määrää. Ehkä osasyyllinen on paljon julkisuutta saanut KonMari, jonka menin lukemaan, kun kerta ostinkin sen kirjan. Siitä sain inspistä siivoamiseen ja ajattelen hiukan eri tavalla entiseen verrattuna.

Arvatkaapa muuten kuinka innoissani olen sisustamassa sitä työtilaa? Melkein tässä unohtuu keittiöt tyystin! Pitänee tehdä Polyvoreen kollaaseja.

Kohti ääretöntä ja sen yli

Voi hyvänen aika!
En ole kertonutkaan, että hain piruuttani opiskelemaan vanhaan opinahjooni. Tosin en uudelleen merkonomiksi, vaan aikuiskoulutuksen puolelle ohjelmointiin. Hiukan skeptisellä ennakkoasenteella klikkasin hakemuksen matkaan ja ehdin jo hiukan sysätä asiaa taka-alalle mielessäni.

Mutta niinpä vain tällä viikolla laatikossa minua odotteli kirje ja siinä luki jotain mukavaa. Minut on hyväksytty opiskelemaan! Koulutus alkaa 3.10. infotilaisuudella, samassa paikassa missä olin merkonomin opissa. Jänskää. Tosin kyseessä on verkkokurssi, joten saan olla kotona, eikä Brucea tarvitse tunkea hoitoon näillä näkymin. Sovin Inssin kanssa pyhittäväni illat ja päiväuniajat opiskelulle, pakenen vielä yläkertaan koodaamaan. Virittelen nyt aivojani opiskelemalla ohjelmakieli Pythonia Codecademyn sivuilla. Puhelimessani on jonkunlainen sovellus samasta asiasta, mutta se on mielestäni huono, sillä se kyselee ihan typeriä ja toisaalta, läppärillä on helpompaa koodata kuin pienellä puhelimella.

Nyt on siis aihetta sisustaa yläkerran työnurkkaus viihtyisämmäksi, eilen siirtelin yläkerran aulassa kirjoja hyllystä toiseen. Harmillisesti työnurkkaus on aika pimeä, joten kunnon valaistus olisi sinne enemmän kuin tarpeen. Minulla on aavistus, että tulen istumaan siellä tunnin jos toisenkin ja harmaannutan hiuksiani siinä samalla. Vähän harmittaa, kun ei ole varsinaista tarvetta hankkia vihkoja, kyniä ja muuta sälää, kun opinnot hoidetaan sähköisesti kotoa käsin. Olisi niin hauskaa hypistellä koulutarvikkeita kuten ennen! Kaikkea sitä ihminen syksyisin kaipaakin...

Ehkäpä muutama ideakuva We Heart Itista.

Ilmeisesti muistitaulu, tai mikä onkaan, olisi aika hyvä juttu. Tuollainen ristikko olisi ihana, ainakin Granit myy sellaista ja se on aivan upea. 

Tänään aloitin päivän tekoreippaana ja koiranomistajan ominaisuudessa taapersin karvaisessa seurassa noin viitisen kilometriä. Nyt on juuri parhaat ulkoilukelit, jos minulta kysytään, lämpötila on sopiva (vaikka kesähelteistä pidänkin, mutta lenkillä se on hiukka nou nou), aurinko paistaa paljon eikä astma kiusaa. Olen innostunut pidemmistä lenkeistä, kunhan saan mennä omaa tahtiani ja ihastella maisemia. Kuvittelen nopeuden olevan keskivertoa, en pidä tukka putkella kaahaamisesta kun idea on kävellä ja ulkoiluttaa koiraa. Luonto on nyt ihanan värikäs.

(tähän piti tulla itse ottamani kuva, mutta se ei onnistunutkaan)

Myöhemmin iltapäivällä kävin Elpun ja Elvenpathin kanssa Ideaparkissa kiertelemässä, saldona lommo lompakossa ja kassillinen kivaa, tarkemmin Brucelle body, minulle tuubihuivi, kuorintavoidetta sekä alusvaatteita minulle ja Elpulle. Olen vähän kade, kun Elpu sai ihania My Little Pony-kuosisia alushousuja ja minä vaan tylsiä yksivärisiä. Kelpaisi "Reinkou Päs" minunkin kalsareihini!

Oli mukavaa kierrellä ja hypistellä, shoppailun jälkeen ajeltiin peräkanaa meille kuvaamaan Brucea. Laiska ja köyhä minä kun en ole vienyt pikkumiestä 1v-kuvauksiin, mutta onneksi minulla on lahjakas ystävä, joka tuli apuun. Elvenpath otti ihania kuvia Brucesta meidän pihalla, poika osaa todellakin poseerata! Kiitos vielä Elvenpath tästä päivästä ja erityisesti kuvauksesta! Nyt pitäisi saada jollain ilveellä tilattua itselle samanlainen kuvakansio kuin Elpusta aikanaan ja sitten sukulaisille pahvipohjukkeisia otoksia.

Että tämmöistä tällä kertaa. Aika jännä viikko takana.

Kotona on ihmisen hyvä olla

Meillä on rymsteerattu. Siirsin omin kätösin olohuoneen koirasohvan (eli susiruman kuosioksennuksen, joka on loistava tavaroiden säilytysalusta) alakerran vierashuoneeseen vanhan sänkyni mentyä uuteen kotiin. Tuli tilaa! Nyt sohvan paikalla on Ikeasta ostettu musta keinutuoli (taitaa olla Poäng-sarjaa). Haaveilen edelleen isommasta muutoksesta, mutta jos nyt vaikka saisi tuon nurkan käyttöön. Kiikkustuolissa voisi olla kiva istua lukemassa jotain, kunhan viereen saa lisää valoa ja laskutason. Olohuoneessa meillä on ennestään Ikean Maskros-sarjan jalkalamppu, vastakkaisella seinällä tosin, joka periaatteessa voisi siirtyä. Pientä sivupöytää ei ole, ellen tuunaa yläkerrassa majailevaa vanhaa tv-tasorimpulaa. Homma ei sinänsä olisi iso, siihen vain pitäisi ryhtyä. Helpommin sanottu kuin tehty!

Pihalla kukkii!

Lisäksi muutosta huutaa eteinen. Se vaan ei toimi. Komero on suuri, mutta koko ajan täynnä ja kummasti käytössä olevat lapaset, pipot sun muut jäävät eteisen pienen tason päälle keoksi. Argh! Sentään se Hullareilta ostettu Mazen Crown on saatu seinälle keväällä ja on se edelleen ihana. Haluaisin nyppiä jonkun edellisen asukkaan henkarikoukkuviritykset portaiden pilareista, ne ovat rumat. Kyllä, joku edeltäjämme on keksinyt iskeä henkarikoukkuja portaiden puisiin pilareihin naulakoksi. Korkeus on lapsille sopiva, mutta rumuuden lisäksi ne ovat potentiaalisen vaarallisia, olen nimittäin kerran meinannut kaatua naama edellä niihin ja olisi tullut todella pahaa jälkeä. Lapsille meillä on olemassa ihan oikeakin naulakko, joten sen voisi surutta ottaa käyttöön ja heivata nuo hirvitykset hukkaan. Tarvittaessa voisi ostaa kunnollisia koukkuja tai mitä lie noiden nykyisten tilalle.

Hulluutta lisää viime yön uneni. Kyllä, uni. Olimme ostaneet uuden talon, joka oli ihan hillittömän iso (ainakin se osa minkä muistan nähneeni tirsamaassa ollessani), jossa sitten tiettyjen sukulaisten kanssa purettiin muuttolaatikoita ja rymsteerattiin. Voi kun olisin kykenevä, niin tapetoisin alppimajasta monen monta huonetta! Keittiöön haluaisin aika hurjan mustavalkoisen tapetin, olohuoneeseen harmaan. Ruokasaliin olisi se kimaltava kulta-beige lintutapetti, mutta nykyisin en oikein välitä ruskeasta tai beigestä. Jostain kumman syystä olen ihastunut mustan, valkoisen ja keltaisen yhdistelmään (perversionsa kullakin, vai mitä?). Vaikka suosinkin mustia vaatteita, niin kotini haluan olevan täynnä vaaleutta ja vielä enemmän luonnonvaloa. Tulevat pimeät kuukaudet ovat minulle aina vaikeita ja ahdistaa, kun ihana aurinko menee niin pitkäksi aikaa piiloon. Jos asuisin oikein pohjoisessa, tulisin taatusti hulluksi kaamoksen keskellä, vaikka kauniin karua Lapissa onkin, mutta se pimeys puistattaa jo ajatuksena.

Lenkillä oli paljon lehtiä ja ilmassa syksyinen tuoksu

Kuten kuvasta näkyy, ilmat ovat suosineet ja meidän perhe onkin ollut aika paljon ulkona viikonloppuna, ensin käytiin lauantaina Hupisaarilla perhepäivähoidon tapahtumassa, jossa oli kaikenlaista tekemistä lapsille ja toki ihana luonto ympärillä. Ainolan puisto on niin ihana paikka. Sunnuntaina ajeltiin marjametsään ja poimittiin Elpun kanssa vähän puolukoita, kun perheen miehet keskittyivät marjojen syömiseen ja mättäillä istumiseen. Sieniäkin oli, tosi heikkokuntoisia ja etanoita täynnä. Elpua ei meinannut saada ollenkaan lähtemään, kun neiti halusi vaan poimia niitä puolukoita ja syödä eväitä. Hauskaa kyllä oli. 

Tänään kävin Brucen kanssa "vain äkkiä" kirpparilla Ruskossa, rahaa paloi päälle 30 egeä. Sillä rahalla sain ison kasan vaatteita lapsille ja itselleni kolme kirjaa. 

Brucelle tuommoinen sininen (oikeasti kirkuvan kirkkaan sininen, valaistus vääristää) haalari, kolmet housut, yhdet pitkät kalsarit ja kasa bodyja.

Elpulle farkut ja talveksi karvalakki.

Minulle kirjoja.

Pahoittelen surkeita kuvia, otin äkkiä kännykällä (kuten kaikki tämän postauksen kuvat) ruokasalin lasikantinen pöytä alustana ja se tumma kuvissa on meikäläisen varjo. Valaistus on niin ällö keltainen, että oksat pois. Taitaa vaatia sähkömiehen jos haluaa päästä eroon noista kamalista kattoon upotetuista valaisimen irvikuvista. Sama kirous on olohuoneessa ja eteisessä. Hyh, en ole ikinä pitänyt noista hirvityksistä. Inssille taitaa olla ihan sama, kunhan on valot. Miehet! 

Nyt iltatoimille ja nukkumaan, vanhuksen ruhoa kolottaa ja maha kurnii.

Pikkumies ei ole tikkumies

Viikonloppuna juhlittiin hiukan etuajassa 1-vuotiasta Brucea. Paikalla oli Elvenpath, vanhempani, veljeni avovaimoineen sekä tätini perheineen. Päivä meni seistessä ja illalla koipia särki (ja selkää myös, auts), mutta oli tosi kivaa ja kuulemma tarjoilutkin maistuivat.

Lahjasaalis sisälsi vaatteita, kengät, satukirjan, kaksi kuvakirjaa ja puisen nosturiauton palikoineen. Kyllä kelpaa!

Tänään meidän pikkuinen on sitten vuoden. Se pieni rääpäle, joka haki vauhtia OYSin osasto 55:ltä on nyt hurjan vauhdikas isopienimies, oikea aurinko. Leijonapoika. Sisupussi. Selviytyjä. Meidän ihana hurmuri Bruce.

Onnea siis rakas poikani, kiitos kun saan olla äitisi.

Baana auki, paina kaasua

Kesä alkaa olla ohi. On käyty Ranualla, anopin luona Menomestassa (eli hyvin pienessä maalaistaajamassa jossa ei oikeasti ole kovinkaan eläväinen meininki), Haaparannalla käytiin viime lauantaina ja taas oli niin älyttömän hauskaa. Elpu istui osan Ikean ihmettelyn ajasta kummiensa ostoskärryissä lampaantaljan alla ja luki mainoksia, lauloi omiaan ja kyseli kaikesta. Mitään kovin ihmeellistä ei löytynyt tällä kertaa, sain nyt viimein sen korin mistä olen haaveillut aiemmasta reissusta lähtien. Eli se Risatorp valkoisena.

Kasvihuoneeni on kokenut kesän aikana kovia ja tänään purin sen, eiköhän se pelleily riittänyt tälle vuodelle. Kun meni pieleen, niin meni pieleen. Toki se ei ollut minusta kiinni, vaan säästä, myrsky kun nakkeli sitä pitkin poikin pihaa ja sato meni siinä samalla. Että se siitä. Tälle vuodelle siis.

Tämmöisiä meillä kasvaa kaikesta huolimatta.

Pihaa huomasin miettiväni tänään kun lampsin koiraosaston kanssa iltalenkillä. Meillä kun on suhteellisen pieni piha verrattuna talon kokoon ja aitakin puuttuu. Naapurit ovat ihania ja alue rauhallinen, mutta huomaan usein haaveilevani asuntomyynti-ilmoitusten äärellä. Suurin osa minusta haluaa maalle. Syrjään. Hevonkuuseen (tai aika lähelle sitä). Iso talo hurjan isolla tontilla, hevostalli ja pieni kanala, kasvimaa, leikkimökki. Terassi, jossa voisi istua ilta-auringossa kuuntelemassa tuulen suhinaa puissa ja maistella (alkoholitonta) kuohuvaa... Pieni osa minusta kaipaa suurkaupungin sykettä, kauppoja sekä kahviloita, shoppailun sokerihumalaa ja tyylikästä cityelämää. Ja ennen kuin kukaan teistä siellä ehtii kimpaantua, niin kyllä, tyylikästä elämää voi viettää ihan missä vaan, ei se ole sijainnista kiinni, vaikka tuskin kukaan maatalon emäntä menee aamulypsylle täydessä tällingissä. (ainakin luulisin niin!)

Emme tietääkseni ole muuttamassa (vaikka eräs kohde asuntomyyntisivustolla on enemmän kuin paljon mieleeni), joten alppimaja saa olla kotimme toistaiseksi. Paitsi, jos tulee oikeasti tarve muuttaa pois, kuten paha työttömyys tai muuta kamalaa. Noh, ei maalata piruja seinille. Siivota pitäisi ja rymsteerata, sillä Bruce on keksinyt tuetta seisomisen lisäksi kiipeilyn ja että telkkarissa on johtoja, niistä on kiva vetää, tv-tasolle on tosi hauska kiivetä ja katsoa millaisen slaagin vanhemmat saavatkaan. Minusta nyt olisi "pakottava tarve" vähän siirrellä huonekaluja, harmikseni Inssi ei ole asiasta yhtä innostunut ja hänen mielestään näin on hyvä. Kyse on siis olohuoneesta, joka minun mielestäni vaatii pientä muutosta, tule apuun InnoMarko! (minulla tosin ei ole varaa sisustussuunnittelijaan, joten sori vaan Marko ja muut)

Kai pitäisi alkaa lottoamaan, niin saisin sen unelmieni maalaisunelman ja hevostallit sun muut. Samalla varmaan maagisesti laihdun 20 kiloa, autoni kuluttaa sen jälkeen paljon vähemmän, enkä ole koskaan väsynyt, vai mitä?

Kun hämärtää, muista hengittää.

Ungh. Pitkästä aikaa olen näppiksen ääressä suoltamassa tajunnanvirtaa, pää pursuaa jos jonkinlaisia mietteitä enkä jaksa nyt selostaa ihan jokaista. Uskokaa pois, te ette jaksaisi sitä paatosta.

Otsikko on lainaus Viikatteen levyltä XII Kouvostomolli ja kappaleesta Olen sees. Äitini osti sen minulle, kun loisin kotipuolessa viikon verran jälkikasvun ja koiraosaston kanssa. Nautin jälleen koko olemuksellani, näin rakkaita, söin hyvin ja mietin. Hoidin leikkauksesta toipuvaa äitiäni parhaani mukaan, eli kävin kaupassa, siivosin, ripustin pyykkejä narulle ja sellaista. Sitten sain tuon levyn ja se kappale oli kuin lohdutus.

"Kun hämärtää,

muista hengittää.

Aika kuluu

ja pelko häviää."

Välillä mietin kovin vakavia asioita ja nuo sanat osuivat juuri oikeaan saumaan. Ihan kuin lyriikat olisivat halanneet, silittäneet päätä, kyllä se siitä, kaikki on hyvin ja sinä selviät mistä vaan. Kaikki on hyvin, älkää pelätkö, äitini leikkaus meni hyvin ja kaikki läheiseni ovat hengissä, enkä minäkään ole huonossa kuosissa. Joskus vain ajatukseni kahlaavat kovin syvissä vesissä ja murehdin ties mitä. Se siitä.

Eilen kävimme perheen kesken Ranuan eläinpuistossa ihmettelemässä ja olihan se kiva reissu. Elpu sai nähdä pöllöjä, joita on pitänyt katsella joka ilta samaisen lafkan sivuilta ja Bruce yllätti innostumalla kotieläinpuiston hevosista. Samainen pikkumies on tänään 11 kuukautta "vanha". Kohta vuoden! Apua! Kohta meillä siis juhlitaan yksivuotiasta Brucea, täytyy suunnitella hyvissä ajoin yksityiskohdat kuntoon.

Ensi kuussa on edessä reissu Haaparannalle, taas kerran. En vielä tiedä tarkkaa päivää, ajatus on pikkuveikkani. Arvatenkaan en vastustellut lainkaan, vaan olin jo melkein samalla sekunnilla selaamassa Ikean sivuja kieli pitkällä. Tosin viime aikoina olen miettinyt kulkevatko hinta ja laatu käsi kädessä, onko kalliimpi tuote oikeasti hintansa väärti? En haluaisi maksaa mistään kertakäyttötauhkasta euroakaan, haluan oikeasti kestäviä ja laadukkaita tuotteita. Siksi se kaikkein halvin vaihtoehto on alkanut viime aikoina tuntua vähemmän houkuttelevalta. Niinhän sitä sanotaan, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Mutta edelleen, ovatko ne kalliimmat merkkituotteet oikeasti hyviä? Ainakin omistamani Finlaysonin ja Marimekon lakanat ovat loistokunnossa verraten itseään paljon uudempiin Ikean halvimpiin. Huonommat ovat nyppyjä täynnä ja tuntuvat välillä ikäviltä, "merkilliset" ovat taas kuin uudet, Finlaysoneissa huomasin pari nyppyä ja ne ovat yli 10-vuotiaat. Toisaalta, eräät H&M:n lakanat ovat myös kestäneet erinomaisesti aikaa, eivätkä uusia häpeä. Mahtaako tässä kohtaa materiaali olla se juttu? Ainakin Henkan ja Finskin lakanat ovat puuvillasatiinia, Marimekosta en tiedä (mutta ne ovat jo pelkästään ihanan väriset, punainen pohja ja oranssi Pienet kivet-kuosi). Mene ja tiedä. Mitä mieltä te olette? Millä merkillä/tuotteella on hinta-laatusuhde oikeasti kohdallaan?

Oma huone

Minulla on kriisi. Lapseni, prinsessani, Elpu 3 vuotta on nukkunut yhden yön kokonaisuudessaan omassa huoneessaan. Kaikki meni hyvin, lapsi meni huoneeseen itse, omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti. Nukkui sikeästi aamuun asti, samalla kun itse olin omassa pedissäni stressikertoimien huidellessa jossakin miljoonissa. Eilen illalla Elpu kävi taas kokeilemassa hetken omaa huonettaan, mutta tuli kuitenkin isänsä seurassa nukkumaan omaan sänkyynsä isoon makuuhuoneeseen, ison sängyn viereen. Elpun huoneessa kun on vielä täysi kaaos, se on alkujaan minun työhuoneeni, ompelukammioni ja vierashuone. Töitähän minulla ei ole, ompelen hyvin harvoin ja vieraita kyseisessä huoneessa ei ole nukkunut kovin usein. Päävierashuone meillä on alakerrassa.

Mutta siis. Elpun huone alkaa olla tosiasia. Täytyy remontoida ja rymsteerata. Neiti itse haluaa pinkin huoneen (yllätys!). Nykyinen värimaailma huoneessa on kelta-sininen, eli yksi ja suurin seinä on hurjan ikeasininen ja loput vaaleankeltaisia, sinisen seinän yläosassa on Nalle Puh-boordi, joka kupruilee reunoistaan, eli on huonosti kiinnitetty. Lattia on koivuparkettia ja katto lakattua mäntyä, vino sellainen kun yläkerrassa ollaan.

Ikkunaan tulee Elvenpathin tekemät uniikit vihreäsävyiset pöllöverhot. Matoksi jäänee unelmapehmeä paksu harmaa karvapörrö, siihen voi melkein nukahtaa. Kirjahylly pitänee jättää myös. Eli kaksi työpöytää, ompelukone, saumuri, tietokone, kitaroita, kankaita ja ties mitä muuta saa siirtyä, eli yläkerrassa pitänee riehua enemmän kuin yhden huoneen verran.

Huoneen seinän haluaisin tapetoida, tai edes maalata, en vaan pidä sinisestä. Joku vaaleasävyinen asukilleen sopiva tapetti olisi tosi kiva, vaikka Elpu kuulemma tykkääkin kupruilevasta Nalle Puh-boordista. Itse huolisin tämän Ferm Livingin Hairlequin-tapetin jopa pinkkinä:

(Kuva: Finnish Design Shop)

Saas nähdä mitä pikkuneiti hyväksyy omaan huoneeseensa. Se onkin ihan eri juttu se.