Syksy tulee, ota koppi

Vaatepostaus! Meikkejä! Asusteita! Sokerihumalaa!

Ostin uusia vaatteita, kahdet farkut, paidan, takin ja bonuksena himoitsemani avainkaulakorun. Satuin sopivasti HenkkaMaukalle etsiessäni keikalle paitaa (oli eilen, ja voeh, olipahan mahtavaa). No, paidan ostin, sitten silmiin osui farkkutarjous ja lievästi räkäisen naurun kanssa ahtauduin löytöjeni kanssa sovituskoppiin. Annoin lopuksi itselleni luvan napata mukaani sen mainitun avainhelyn, jota olen kuolannut jo muutaman viikon.

Takin tarve ilmeni eilen aamuna, kun koitin löytää sopivaa takkia lämmittämään alkavilla syysviileillä. No hah. Ilkeä tulos oli, ettei kaapista löytynyt ensimmäistäkään sopivaa takkia. Oli siellä lenkille sopivat tuuli- ja verkkatakki, useimmiten talvisin käyttämäni villakangastakki (joka on itseasiassa tarkoitettu välikausitakiksi, mutta on tosi lämmin) ja läjä erilaisia toppatakkeja. Kivaa. Rakkaat nahkatakkini, sekä ekana opiskeluvuonna ostettu punainen ohut "farkku"takki olivat jääneet pieniksi. Kuitenkin ahtauduin uskolliseen punaiseen ja lähdin matkaan, tapaamisen kautta etsimään uutta syystakkia, joka päällä kehtaa mennä lähikauppaa pidemmälle. Pelastusarmeijan kirppari oli taas pettymys, en ikinä löydä sieltä mitään. Onneksi hyppäsin mielenhäiriössäni bussiin ja hurautin keskustaan. Tadaa! Päädyin taas Henkalle. Jouduin pienen ärtymyksen valtaan, kun kauppa oli täynnä takkeja, jotka olivat joko liian kalliita tai liian pieniä. Enkä ole edes mitään posketonta kokoa, vaan melko rintava. Koitapa siinä löytää sopivaa takkia tai esim. paitapuseroa. Viimein kuitenkin löysin sopivan joka oli viimeinen lajiaan koko putiikissa, haa! Olen innoissani yhdestä hassusta takista. Tunnen olevani tyylikäs se päällä.

Vielä ostoslistalla olisi neulepusero, viittamallinen takki ja/tai poncho, monen muun lisäksi. Vaikka pieni epäilys herääkin, että näyttäisin viitassa enemmänkin koomiselta kuin tyylikkäältä suurkaupungin asukkaalta. Plää.

Miten vaikeaa voi ollakaan että näyttäisi hyvältä? Ehkä voisin näyttää vaatteilleni useammin tarraharjaa.

Sentään kynteni osaan jotenkuten pitää nättinä. Kuten olen tunnustanut, omistan läjän eri värisiä kynsilakkoja ja mielelläni lakkailen kynsiäni mitä kummallisimmilla väreillä. Nyt on käytössä tumma sininen, johtuen eilisestä keikasta. Yritän kovasti käyttää vähän kesympiä värejä arkisin, kun olen mennyt niitäkin ostamaan. Ja onhan se vaihtelua kaikkien niiden vihreiden ja violettien tilalle.

Saas nähdä hankkiudunko eroon näistä sinisistä, huomenna rakas avokkini soittaa bändinsä kera 45:ssa ja toki menen katsomaan. Vaatepulma nostanee taas päätään, lisäksi ongelmaksi noussee kengät. Vasen nilkkani on ollut jo useamman vuoden ajan mäsä ja tänään menin kaatamaan mikkistandin oikean jalkateräni päälle. Varpaat säästyivät, kun jalassa oli teräskärkimaiharit, mutta jalkapöytä ei. Enpä oikein tiedä miten kävelisin, kun molempia koipia kolottaa. Onneksi kumpikaan ei ole murtunut. Toivotaan, että kipu helpottaa pian ja voin kävellä normaalisti. Ehkä ottanen särkylääkettä ja koitan kestää. Luultavasti nettikauppojen, blogien ja katalogien selailu piristää.

Ai niin. Se uusi paita jonka ostin Henkalta... Se ei ollut keikalla päällä.

Alppimajan kertomuksia osa. 2

Lisää juttua rakkaasta alppimajastamme.

Aloitetaan alakerrasta ja edetään ylös.

Alakerrassa ovat olohuone, keittiö, pieni wc, sauna ja kylpyhuone, kodinhoitotila, vierasuone ja ruokasali sekä tietty eteinen. Portaiden alla on säilytystilaa, joka on tällä hetkellä aika vähällä käytöllä.

Kuten sanottu, rakas kotimme on suurilta osin alkuperäisessä tilassaan, joten tyyli on sen mukainen. Keittiö on remontoitu muutama vuosi sitten, asialla edellinen asukas omin pienin kätösinsä. Nyt vuorossa raakaa kritiikkiä. Keittiö näyttää hyvältä. Nimenomaan näyttää. Se on kirsikanväristä massiivipuuta all the way. Yläkaappeja ei ole, vaan niitä massiivipuuhyllyjä sekä astioille on metallisia hyllyjä, Ikean Grundtal nimittäin. Ajatus on varmasti keittiötä työstäessä ollut hyvä, esimerkiksi liikutettava saareke on kiva ja pidän siitä paljon, sekä kaappien vetimet. Mutta muuten... Ei, ei ja ei. Toimivuutta ei ole ajateltu loppuun asti, ovet turpoavat kostella kelillä, lasit putoavat hyllyistä (paksuja metallitankoja suurilla väleillä, nääs), avohyllyjen tuotteet keräävät rasvapölyä ja puutasot eivät kestä juuri mitään. Minä haluaisin kivitasot, mustat kivitasot, valkeat alakaapit ja lasiovet ylös alumiinikehyksin. Minulla ei ole mitään puuta vastaan, mutta joku raja nyt! Uuden keittiön saanen hyvällä tuurilla 2013. Jeejee.

Keittiöön ei mahdu isoa ruokapöytää, vaan siellä asustaa pieni pöytä kahden tuolin kanssa. Viereisessä ruokasalissa leveilee koko pituudessaan minun ruokaryhmäni, seuranaan kombikaappi, lipasto ja pari hyllyä, sekä pyörillä rullaileva mediasäilytysyksikkö. On sinne eksynyt pari kissojen raapimislautaakin. Aiemman perheen aikana ruokasali oli leffahuone, joten yksi seinä on maalattu videotykin käyttöön sopivaksi. Koska meillä ei ole tykkiä, vaan hyvin päättäväinen ja kovapäinen emäntä, niin siitä tuli ruokasali. Ihanaa ylellisyyttä! Kombikaapin lasioven takana koreilee läjä astioita ja kynttilänjalkoja, joita käytetään vain erikoistilanteissa. Hassua sinänsä, että meillä on vajaa 20 viinilasia, mutta kumpikaan meistä ei juo viiniä. Ruokasalin yhdelle seinälle kiipeää jossain välissä kullankimalteinen lintutapetti tuomaan tilaan ylellisyyttä, sillä haluan ruokasaliin sellaista henkeä, siellä kestitään vieraita ja syödään juhlavampia aterioita yhdessä. Vastapäisellä seinällä riippuu iso taulu, Alfonse Muchan Neljä vuodenaikaa. Mucha on yksi lempitaiteilijoistani, joten olen tosi iloinen että sain vuodenajat ruokasalimme seinälle. Ikkunalla on Muumiaiheinen lasitaulu, Ikuinen rakkaus, joka on lahja Inssiltä.

Muutenkin kodissamme on todella paljon rakkaita esineitä, varsinkin minä olen sellainen hamsteri, ettei mitään rajaa. Melkein joka päivä haluaisin Innon tai t.i.l.a.:n tekijät tänne hääräämään ja kaunistamaan kotiamme.

Ensi kerralla tutustutaan olohuoneeseen ja vierashuoneeseen, näihin kuviin ja tunnelmiin.

Onnea on...

Kaavoihin kangistuneena pessimistinä aion nyt keskittyä positiivisiin asioihin, mitkä tekevät minut iloiseksi ja onnelliseksi. Niitäkin kun on vaikka ja kuinka, aina vaan ei näe metsää puilta, y know.

Vaikka kesä alkaa olla lopuillaan, silti on mukavaa, että syksy tulee. Sumuisen sateisissa pimeissä syysilloissa on sitä jotain, vaikka goottiklisee onkin. Ruskan värit ovat tietty upeita, eikä aurinko ihan vielä pakene jonnekin piiloon. Minusta neljä vuodenaikaa ovat suuri rikkaus, vaikka erään sketsin mukaan talvella: lunta sataa ja kaikkia vituttaa. Totta sekin. Kylmyys ja pimeys eivät ole ihmislapsen mielelle paras mahdollinen yhdistelmä, mutta on siinä talvessakin puolensa.

Musiikki on ihanaa. Bändin kanssa treenailu ja keikat ovat todella tärkeä juttu, lisäksi on erittäin suuri asia olla Inssin kanssa samassa bändissä. Inssi soittaa kitaraa jumalaisen hyvin ja aina kun avokkini on lavalla, halkean ylpeydestä. Myös muut bändiläiset ovat todella taitavia muusikkoja, eihän tästä hommasta voi muuta kuin nauttia, iso kiitos siitä heille. Tästä olen nimittäin unelmoinut lähes koko ikäni.

Kauniit asiat ovat visuaaliselle ihmiselle tärkeitä. Koska olen vielä tyttö, niin yllättäen pidän paljon vaatteista ja asusteista. Kimaltavat korut ovat erityisen ihania, sekä vintage-tyyli, eli hattuverkot ja kynähameet ynnä muut. Kynsilakkoihin ja korvakoruihin olen ihan heikkona, ja kummasti sorrun jompiin kumpiin kaupunkireissuillani. Iiks.

Kauniita asioita ovat lisäksi tatuoinnit, suuri rakkauteni ja ovat ne lävistyksetkin kivoja. Ja tietty sisustusasiat pyörivät paljon mielessä ja minusta on todella hauskaa katsella kauniita sisustuskuvia ja selailla katalogeja. Halvat huvit, kivat kuvat.

Naisellinen hömppä, rakkausnovellit ja kosmetiikka ovat aina ilahduttavia juttuja. Vaikka hiusten kihartaminen on lähellä masokismia, palovammoja välttäen, niin onhan se kivaa onnistua. Eipä korsetitkaan ole verkkarien veroisia lötköjä, mutta ne ovat kauniita. Korkokengät ovat vielä oma lukunsa.

Mikä tekee teidät iloisiksi?

Alppimajan kertomuksia osa.1

Ehkä voisin esitellä kotiani tässä kohtaa.

Alppimajaan muutettiin Inssin kanssa hiukan ennen uutta vuotta. Talo on rakennettu vuonna 1980, eli ikää sillä on kolmisenkymmentä vuotta. Se on paikoin alkuperäisessä kunnossa, joten se tarvitsee remonttia. Neliöitä on 150, kerroksia kaksi, autokatos ja varasto. Pihassa marjapensaita, muutama hassu kukkapenkkikin. Jopa minä olen istuttanut kahteen ruukkuun kahta eri liljaa (Courier ja Lollypop) sekä yhtä ruusua, jonka nimeä en muista. Pihaa kiertää aita, edestä tiilimuuri ja muualta uusiksi menevä puu-metallikombo.

Remonttia odottaa koko huusholli, paitsi eteinen. Yläkerran aula tai wc eivät ole kiireellisten ja pakollisten listalla. Tänä vuonna ensimmäisenä uusiksi menee yläkerrasta yhden huoneen ikkunan lasi sekä koko kattoikkuna, joka on kamalassa kunnossa. Heti perään uutta ilmettä saa alakerran wc, ehkäpä lisäksi tapetoimme ruokasalin ja makkarin seinää. Eihän sitä tiedä.

Titaania, mustetta, oh my!

Sorruin! Minun piti, nimenomaan piti, käydä vain vaihtamassa uusi kielikoru. Mutta kuinkas kävikään. Uuden korun sain juu, tulipa siinä samalla otettua napakorukin, puhtaasti ex tempore. Mietin asiaa ehkä... 10 minuuttia?

Ei vaan, napakorua olen halunnut useamman vuoden. Tänään en enää voinut vastustaa kiusausta. Kjäh. Mutta on se kaunis, titaaninen kahdella punaisella kivellä. Inssi ei ihan täysin ymmärrä viehätystäni kehon koristelua kohtaan. Titaani ja muste ovat vaan niin ihania. Tatuoinnit ovatkin suuri rakkauteni, lävistykset tulevat siinä heti perässä. Oma kauneuskäsitykseni voi joidenkin mielestä olla outo, mutta omapani se on.

Syksyllä aion ottaa uuden tatuoinnin niskaani, malli pysyy salaisuutena toistaiseksi. Olen lähes täysin päättänyt tulevat kuvani ja niiden paikat, laittelen niitä sitten kroppaani tilaisuuden tullen. Ei uskoisi, että olen viimeisen päälle neulakammoinen!

Ihan tyhmää

Vietin rattoisat 4 päivää neuron vuodeosastolla, mysteeripöpön kourissa joka ei halunnut tulla tunnistetuksi. Perjantaina pääsin pois ja lauantaina kipaisin vaatimattomalla 9h reissulla päivystyksessä. Tiedoksi kaikille: Likvornäyte on saatanasta, veripaikka on kiva juttu, vaikka onkin ihan kamala laittaa. Arvatkaapa kenen selkä on nyt kipeä pienen neuloilla tökkimisen jäljiltä? En valehtele, kun sanon että minua on pistetty tällä viikolla noin 12 kertaa. Ai niin, minähän pelkään neuloja, suorastaan hysteerisesti.

Onneksi, osaston hoitajat ja lääkäri olivat mukavia, samoin huonekaverit ja rakas avokkini muisti tuoda minulle viihdykkeiden (läppäri, lukemista ja DS) lisäksi suklaata, sekä tietty joka päivä ihanan itsensä. Oli muuten aivan ihanaa päästä nukkumaan omaan sänkyyn!

No joo, olen minä miettinyt mukavia asioita. Ei kunto kestä vielä tehdä paljon mitään. Pakko myöntää, että viimeisen viikon ajan kiukku, harmi ja suru ovat olleet päällimmäisinä tunteina, mutta koitan jättää ne viimein taka-alalle.

Mukavista jutuista olen miettinyt sisustusjuttuja, koiria ja ulkoisen ulkokuoreni ehostamiseen tarvittavia tuotteita (vaatteita, kenkiä, laukkuja, kosmetiikkaa). Tiedossa on reissu Ikean ihmeelliseen kuningaskuntaan, ehkä samalla kerralla käydään jossain muuallakin. Djurmagazinet on ainakin ihan pakollinen juttu.

Näin julkisesti lupaan tässä kohtaa alkaa lenkkeillä enemmän, olenhan koiranomistaja. Harmi, ettei kumpikaan koiristani välitä leikkimisestä, tyyliin keppien noutamisesta. Jasper katsoo minuun kuin olisin idiootti ja Mammi... No, Mammi pelkää kaikkia leluja, paitsi kissan karvahiiriä. Keppien kanssa Mammi leikkii itsekseen joskus, olenpa kerran todistanut kun molemmat karvakorvani järsivät samaa keppiä. Tietenkin eri päistä.

Jasperin kunniaksi sanottakoon, että se sentään välittää tietyistä leluista, mutta noutamaan se ei alennu. Se jyrsii. Jasper on jo kypsään ikään ehtinyt, oman arvonsa tunteva señor, joka ei turhia riehu. Siksi se nappaa lelun kylmän rauhallisesti hampaisiinsa ja alkaa jyrsiä. Kongit ynnä muut ovat olleet kovin suosittuja juurikin tästä syystä.

Minä haluaisin olla hyvä koiranomistaja, sellainen joka jaksaa lenkkeillä pitkin pusikoita lähes väsymättä. Haluaisin harrastaa jotain koirajuttua. Tokoa, agilityä... Mikä nyt sopii parhaiten omalle terveydelle ja tietty koiran persoonalle.

Saas nähdä. Jospa tästä aktivoituisin, kun olen nyt julkisesti luvannut niin tehdä. Tai ainakin yrittää.

Sokerihumalassa

Viime aikoina olen kotiuttanut vaatteita ja kenkiä ynnä muuta ihanaa milloin mistäkin.

Nilkasta kun löytyi jännetupentulehdus, niin hetkeen ei tepastella korkokengissä minnekään. Vielä pari viikkoa pitänee malttaa. Höh. Onneksi rakkaat kenkäni eivät pakene minnekään. Uusia jalkineita kaappiin on nimittäin ilmestynyt kokonaiset seitsemän paria, vanhojen risojen tilalle. Rakas pikkukissa Laku 8kk, tuhosi uskolliset tekomokkasaappaani lirauttamalla niiden päälle. Ärr.

Tämä päivä on mennyt todella hyvissä tunnelmissa, sain viimein toimivan migreenilääkityksen ja se jos mikä on ihanaa! Viimeiset 1,5kk on mennyt toistuvien kohtausten kanssa taistellessa ja tänään oli ensimmäinen päivä pitkään aikaan ilman kipua. Sanat eivät riitä keromaan kuinka onnellinen olen sen vuoksi. Aamulla melkein pillahdin helpotuksen ja onnen itkuun kun tajusin olevani täysin toimintakykyinen ja kivuton. Oli ilo nousta ja lähteä liikkeelle, kun päässä ei jyskyttänyt rivi höyryvasaroita.

Tänään tiemme vei Zeppelinin kauppakeskukseen pienelle shoppailuretkelle. HenkkaMaukan alerekistä nappasin mukaani parit farkut ja Inssi löysi itselleen kengät Clicsiltä, sekä pari Asterixia Kirjakassista. Lisäksi herkuttelimme Arnold'sin bageleilla ja jälkkäriksi oli vaniljacremellä täytetty ihana pomadasydän, nam! Kotimatkalla pistäydyimme Cittarissa vaihtamassa SodaStreamin hiilihappopullon ja teimme pikkuisen ruokaostoksia. Kerrassaan mukava päivä, huomenna olisi tiedossa bänditreenit, seuraava keikka on taas hiukan lähempänä, hui!

Vielä tälle iltaa nautiskelen kotisaunan lämmöstä ja laitan kynnet. Tuli jopa kokeiltua trimmerin kanssa riehumista tuolla pihan puolella, nyt on hauiksessa pientä tärinää ja joka puolella paukamia, kiitos miljoonan sääsken. Niitä meillä riittää.