sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Ihan tyhmää


Vietin rattoisat 4 päivää neuron vuodeosastolla, mysteeripöpön kourissa joka ei halunnut tulla tunnistetuksi. Perjantaina pääsin pois ja lauantaina kipaisin vaatimattomalla 9h reissulla päivystyksessä. Tiedoksi kaikille: Likvornäyte on saatanasta, veripaikka on kiva juttu, vaikka onkin ihan kamala laittaa. Arvatkaapa kenen selkä on nyt kipeä pienen neuloilla tökkimisen jäljiltä? En valehtele, kun sanon että minua on pistetty tällä viikolla noin 12 kertaa. Ai niin, minähän pelkään neuloja, suorastaan hysteerisesti.
Onneksi, osaston hoitajat ja lääkäri olivat mukavia, samoin huonekaverit ja rakas avokkini muisti tuoda minulle viihdykkeiden (läppäri, lukemista ja DS) lisäksi suklaata, sekä tietty joka päivä ihanan itsensä. Oli muuten aivan ihanaa päästä nukkumaan omaan sänkyyn!

No joo, olen minä miettinyt mukavia asioita. Ei kunto kestä vielä tehdä paljon mitään. Pakko myöntää, että viimeisen viikon ajan kiukku, harmi ja suru ovat olleet päällimmäisinä tunteina, mutta koitan jättää ne viimein taka-alalle.

Mukavista jutuista olen miettinyt sisustusjuttuja, koiria ja ulkoisen ulkokuoreni ehostamiseen tarvittavia tuotteita (vaatteita, kenkiä, laukkuja, kosmetiikkaa). Tiedossa on reissu Ikean ihmeelliseen kuningaskuntaan, ehkä samalla kerralla käydään jossain muuallakin. Djurmagazinet on ainakin ihan pakollinen juttu.

Näin julkisesti lupaan tässä kohtaa alkaa lenkkeillä enemmän, olenhan koiranomistaja. Harmi, ettei kumpikaan koiristani välitä leikkimisestä, tyyliin keppien noutamisesta. Jasper katsoo minuun kuin olisin idiootti ja Mammi... No, Mammi pelkää kaikkia leluja, paitsi kissan karvahiiriä. Keppien kanssa Mammi leikkii itsekseen joskus, olenpa kerran todistanut kun molemmat karvakorvani järsivät samaa keppiä. Tietenkin eri päistä.

Jasperin kunniaksi sanottakoon, että se sentään välittää tietyistä leluista, mutta noutamaan se ei alennu. Se jyrsii. Jasper on jo kypsään ikään ehtinyt, oman arvonsa tunteva señor, joka ei turhia riehu. Siksi se nappaa lelun kylmän rauhallisesti hampaisiinsa ja alkaa jyrsiä. Kongit ynnä muut ovat olleet kovin suosittuja juurikin tästä syystä.

Minä haluaisin olla hyvä koiranomistaja, sellainen joka jaksaa lenkkeillä pitkin pusikoita lähes väsymättä. Haluaisin harrastaa jotain koirajuttua. Tokoa, agilityä... Mikä nyt sopii parhaiten omalle terveydelle ja tietty koiran persoonalle.

Saas nähdä. Jospa tästä aktivoituisin, kun olen nyt julkisesti luvannut niin tehdä. Tai ainakin yrittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti