Perjantaina tein hurjan jalkatreenin ja tein vielä oikein emämokan sen kanssa. Tein aivan liian kovan treenin ja olen nyt viikonlopun kärvistellyt pahasti rasittuneiden reisien kanssa. Turvotus on runsasta ja kipua on riittänyt tähän hetkeen asti. Etenkin oikea reisi oireilee kovasti ja polttava kipu on läsnä koko ajan. Jospa tästä ei tulisi isompaa vammaa ja toipuminen tapahtuisi kylmäkääreen, levon ja maltillisen lääkinnän kautta. Ei oikein houkuta lähteä lääkäriin tämän kanssa näin korona-aikaan.
Jos jotain hyvää tästä kaivetaan, niin voin paremmin olla lasteni tukena tulevissa isoissa muutoksissa, kun Elpu menee kouluun ja Bruce siirtyy perhepäivähoidosta päiväkotiin. Voin tulevan talven hioa taitojani tulevaa kevättä ajatellen. Enkä unohda tätä treenihommaakaan, talvella on hyvä vaappua toppavaatteissa salille paiskomaan rautaa ja infrapunasaunomaan. Toki on syytä varautua koronteenin jatko-osaan, en oikein uskalla ajatella että tämä on vielä ohi, vaikka rajoituksia onkin purettu. Toivottavasti joku viisas jossain keksisi tepsivän lääkkeen ja rokotteen, ettei tulisi enää kuolonuhreja, eikä vakavia jälkiseurauksia (kuten keuhkofibroosia) taudista toipuville.
Pieni ilo on ollut myös 1,5cm kasvanut hauis. Jalkojen koosta ei nyt voi puhua turvotuksen vuoksi, luultavasti koipeni ovat hieman kaventuneet karanteenin aikana, lisäksi voisin kuvitella rasvaa palaneen edes pari grammaa. Lihasmassa tuskin on lisääntynyt kun en ole uskaltanut mennä salille koko keväänä ja treeni on ollut enimmäkseen lenkkeilyä koirien kanssa, sekä satunnaista kotijumppaa. Toisaalta rennompi treeni on tullut tarpeeseen kiukuttelevan kiertäjäkalvosimen kanssa, jonka hoito-ohje oli lyhykäisyydessään lepoa, lepoa ja lepoa. Pitää myös ottaa kuntouttava jumppa vakioksi käsitreeniin, ettei se enää intoudu tulehtumaan, vaan vahvistuu ja kuntoutuu ihan oikeasti.
Tuleva kesä on oleva siis melko erikoinen, enkä tarkoita vain koronaa. Lapset juhlivat synttäreitään, kummipoikani viettää rippijuhliaan (ei hyvänen aika miten vanha olo tulee ajatuksestakin!)... En saanut hankittua itselleni hirmuista sixpackia aloitettuani tämän matkan terveellisempään elämään, mutta olen totta vie täysin erinäköinen kuin viime kesänä! Painoa on pudonnut noin 15 kiloa, vyötärö on myös kaventunut useita senttejä (tarkka luku lienee 7) ja olo on parempi kuin vuosi sitten, koska kehon lisäksi olen työstänyt myös henkistä puolta (se on välistä aika raskasta, mutta palkitsevaa).
Nyt siis nokka kohti kesätuulta, valoisia öitä ja ensi vuoden kevättä, josko silloin olisi parempi tuuri ja pääsisin opiskelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti