Pelko häviää

Jopa on ollut taas. Opiskelu alkoi ja ensimmäisen luennon jälkeen olen hiukan pyörällä päästäni, ihmekö tuo. Eilinen päivä meni päänsäryn kanssa tapellessa, sekä pohtiessa miksi jotkut asiat vaan ovat tympeämpiä kestää. Miksi joku pettymys nostaa kyyneleet silmiin ja särkee sydäntä, kun taas toiset menevät olankohautuksella? Koin nimittäin sen ensin mainitun ja kuivasin pitkän tovin silmiäni, niistin nenää, sekä piipitin nenäliinaan kuinka paha mieli on, miten harmittaa ja surettaa. Nyt on jo parempi olo ja silmätkin ovat olleet kuivat vuorokauden verran.

Kuitenkin viikko on ollut mukava ja näitä ikävyyksiä on mahtunut kuvioihin vain tuo yksi. Opiskeluista on hyvä fiilis, lasten kanssa menee edelleen hyvin, Bruce on syönyt suhteellisen hyvin verrattuna tavalliseen nälkälakkoonsa. Eilen varsinkin poika söi niin hyvin etten uskaltanut hengittää kunnolla, jospa nuorimies tajuaisi alkaa syödä ihan oikeasti eikä vain roikkuisi rinnalla.

Hullut Päivät ovat tulevalla viikolla todennäköisesti viimeistä kertaa näillä leveysasteilla, joten ehkä sieltä voisi ostaa jotain. Inssille jo vihjaisin, että Escadan Cherry in the air olisi kiva löytää lahjapaketista, kun se joulukin lähestyy kovaa vauhtia. Pitänee tutustua valikoimaan hyvissä ajoin, veikkaan että Vimman ihanat lettikuosiset legginssit jäävät saamatta.

Maanantaina opiskelujen aloitustilaisuudessa oli tuttu kyltti ja pöljähkö ilme. (huomatkaa uusi Cubuksesta ostettu huivi ja sen väri!)

Tänään vietämme Inssin kanssa vuosipäivää, olemme katselleet toisiamme jo kuusi kokonaista vuotta. KUUSI! Miten aika kuluukin niin hirveän nopeasti? Vastahan me tapasimme!