Samainen kaksivuotias on muuten kunnon Avulias Aulis, ruokaa ei saa tehdä ilman että Elpu auttaa. Sama juttu leipomisessa, pyykkien ripustamisessa, siivouksessa... Muistan lukeneeni joskus että välillä kaksivuotias on sama kuin tehosekoitin ilman kantta. Samaistun lausahdukseen toisinaan, etenkin kun Elpu totesi haarukan olevan likainen ja kipitti pesemään sitä elukoiden vesikuppiin. Olin noin sekunnin hitaampi, eli haarukka meni vaihtoon. Nyt naurattaa, mutta silloin piti laskea kymmeneen aika monta kertaa. Elpu reippaana ja tomerana tyttönä työntää porrasjakkaraa edellään ja ilmoittaa tulevansa auttamaan. Ruuanlaitossa apulaiseni hämmentää kastiketta ja ripottelee juustoraastetta kaksivuotiaan loputtomalla tarmolla, eli sotku on toisinaan aikamoinen, mutta minusta on mukava saada täystuho vapaaehtoisesti avuksi. Luulisin yhdessä kokkaamisen ja leipomisen sekä muun vastaavan tekemisen olevan hyödyllistä tulevaa ajatellen, Elpu pääsee osalliseksi arjen puuhiin, luomme porukalla mukavia muistoja ja tyttö oppii samalla hyödyllisiä asioita ja että ne kuuluvat päivittäiseen elämään, ruuanlaitot ja siivoukset sun muut. Voi olla että isompana käyn aiheesta keskustelua Elpun kanssa, muistan joskus oman huoneeni olleen aika... Kaoottinen.
Lauantaina juhlittiin Brucen nimiäisiä. Poika kulkee varmaan täällä blogissa edelleen nimellä Bruce, vaikka virallisen etu- ja kutsumanimen ensimmäinen kirjain on L. Oli todella kivat pirskeet, evästä riitti jokaiselle ja meillä syödään nyt kakkua aika paljon... Päivitän tuonne ruokablogin puolelle tarkempaa selvitystä tarjoiluista. Pikkumies sai lahjaksi kaksi bodya, puolipotkarit, pörröisen nallehupparin, hammasharjan, Jolly Roger-tutin, vaunulelun, überpehmeän peiton, villasukkia, tinaisen junapankin, kummilusikan, collegehaalarin, Muumimukin ja -lusikan. Suurkiitokset kaikista pikku Brucen puolesta, ihania lahjoja kaikki. Ja kiitos vielä tätäkin kautta Elvenpathille loistavista kuvista, vaikka itse näytänkin joka kuvassa ihan pöljältä, mutta vika on tässä kohtaa kuvatussa eikä kuvaajassa.
Maistuis varmaan sullekin?
Yllä kuvassa meidän ruokasalia ja se Marimekon liian pitkä pöytäliina (3,2m), jota en ehtinyt lyhentää. Niinpä taitoin sen tuolta toisesta päästä ja jätän ompeluhommat toiseen kertaan.
Harkitsen tässä jonkinlaista liikuntahaastetta tai muuta kannustetta että saan itseni kuosiin, kun kerta sain Loopin ladattua, päivitettyä ja juttelemaan H7:n kanssa. Onneksi sokerirasitus meni loistavasti ja nyt voin palata normaaliin elämään. Toki riski sairastumiseen on ja siksikin haluan itseni kuntoon ja pysyä terveenä maallisen vaellukseni loppuun asti. Eli salaattia pöytään (vaikka nyt mussutankin kakunjämiä), lenkkarit jalkaan ja menoksi! Lisäksi elättelen toivoa pysyvämmästä siisteydestä, sillä nyt alppimajassa on suurimmalta osin siistiä ja haluaisin pitää siitä kiinni. Toki pari huonetta vaatisi vielä työtä, mutta yleistilanne on kannustava. Jospa tämä mörskä olisi jatkossakin siisti ja kaaos olisi hallittu joka kammarissa. Ehkä osallistun tavara pois päivässä-juttuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti