Tästä se lähtee. Blogi vol. miljoona jota en aio lopettaa ensimmäiseen viestiin. Olen suorastaan hurahtanut blogeihin ja monia seurailen silmät kiiluen, imen vaikutteita ja ideoita. Sisustusjutut nappaavat juuri nyt, kun muutan juhannuksen jälkeen ihanasta yksiöstäni upeaan kaksioon. Olen viihtynyt tässä ihanassa pienessä kodissa hyvin ja tulen kaipaamaan sitä paljon muutettuani pihan toiselle puolelle b-taloon. Ajattelin napata pihalla kauniina kukkivan ruusun mukaani muistoksi ensimmäisestä asunnosta joka oli alusta alkaen Minun Kotini. Asuin ennen tätä solussa ystäväni kanssa ja siitä ei tullut mitään, solu oli Kämppä, paikka josta koko ajan halusin jonnekin muualle. Ennen solua asuin milloin missäkin exäni kanssa. Jokainen niistä asunnoista oli Koti ja pysyy aina muistoissani, niissä neliöissä kasvoin vaikeuksien kautta nuoresta aikuiseksi (ainakin iän puolesta). Tämä yksiö on ollut ensimmäinen etappi, base-camp, matkalla opiskelijasta työelämän puurtajaksi. Vielä vajaa kaksi viikkoa ja sitten minun täytyy sanoa hyvästit ja siirtyä uusiin neliöihin. Miten asuntoon voikaan kiintyä tällä tavalla? Minulle on aina käynyt niin, jokainen muutto on vihlaissut sydämestä ja olen sekavin tuntein pakannut tavarani. Niin paljon muistoja mahtuu jokaiseen elettyyn neliöön, iloja ja suruja.
Ristiriitaista onkin kun odotan uuteen asuntoon pääsemistä ja arkea siellä. Oikea makuuhuone on ollut jo jonkin aikaa haaveissa ja nyt se toteutuu, pihakin suurenee. Toivottavasti yksiön seuraava asukas saa tuntea samoja onnen hetkiä kuin minä tämän kuluneen vuoden aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti