keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Eiih!

Voi yhden jos toisenkin kerran. Minulle napsahti lauantainakki, eli joku lauantai pitää mennä töihin. Jippii. Syynä väärin ymmärretty sairasloman pituus. Onneksi kyseessä on vain yksi päivä ja se on äkkiä lusittu. Voisihan sen oikein lusmusti hajottaa kahdeksi pätkäksi, jos nyt ei kuitenkaan. Ensi viikolla vaihdan osastoa, tähän asti olen ollut elintarvikepuolella hikoilemassa ja vielä on kolme osastoa jäljellä plus tutustuminen kassahommiin. Olisihan se aika herkkua vaihtaa hetkeksi istumahommiin yleisen ees taas ravaamisen sijaan. Plää.

Enää yksi työpäivä ja sitten onkin aika lähteä kotipuoleen juhannuksen viettoon. Ah! Pääsevätpä koirat juoksentelemaan kun laiska ja jalkavaivainen mamma ei ole jaksanut lenkittää pienokaisiaan kovin paljoa. Ihmekö tuo, ottaen huomioon työni tämän hetkisen laadun ja ennestään rämän nilkkani. Tulee silti huono äiti fiilikset kun ei jaksa joka välissä olla koirapuistossa ja tekemässä tottisharjoituksia. Pässit ovat taas alkaneet rähistä vastaan tuleville koirakoille. Just kun sain homman pelaamaan, niin käy näin. Oma vikani, mitäs en käy pitkiä lenkkejä. Yritän ryhdistäytyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti