Mutta kun mä haluun!

Olen suunnattoman kateellinen kaikille niille joiden kodin sisustus on yhtenäinen ja noudattaa jotain tyyliä. Oma huushollini kun on iloinen sekamelska eri puun sävyjä ja täynnä koirankarvoja. Äh. Olisihan se aika siistiä jos kodissani olisi vain yhtä ainoaa sävyä huonekaluissa (mustaa luultavasti), kaksikin olisi jo tosi hyvin (punaista siis kaveriksi). Mutta ei niin ei. En raaski maalata mööpeleitäni, vaikka ruokapöydän kansi tulee jossain välissä kokemaan pientä elvytystä. Ei voi mitään, en ole tyylikäs persoona vaan asun kiltisti koirankarvojen keskellä tyylien sekasikiöasunnossani. Tunnustan että rakastan kotiani ja sydämeni itkee verta jo pelkästä poismuuttamisen ajatuksesta, sillä se on välttämättä edessä. Voi surku.

Ollapa sitä kyhnyä niin ostaisin vaatteita, kenkiä ja sisustusjuttuja sokerihumalasta sammumiseen asti. Nyt olen muuten vaan väsynyt ja silmät eivät halua pysyä auki. Taitaa olla päiväunien paikka.

En uskalla mennä minkään valtakunnan nettikaupan sivuille koska siellä olisi kuitenkin jotain aivan ihanaa ja välttämätöntä (TM). Ei sillä, ettenkö tarvitsisi uusia vaatteita, kun entiset ovat joko liian pieniä, rikki tai muuten sellaisia mitä en pidä. Säästökuuri, here I come.

Sunnuntai ja sataa

Ihana päivä, katson äidin kanssa Metsoloita ja haaveilen koneen ääressä tulevasta elämästäni. Tunnustan selanneeni huutonettiä antaumuksella ja löysin sieltä muutaman kivan jutun, katsoo sitten huudanko niitä. Tykkään kovasti kirppareista ja muista vastaavista paikoista, ainakin näin opiskelijan kannalta on mukavampaa ostaa tarpeelliset tavaransa käytettynä, onhan se huomattavasti halvempaa ja toisaalta myös ekologisempaa, kuin ostaa aina uutta. Toki käytettynä ostaminen vaatii hiukan enemmän vaivaa kun toisinaan haluttu tavara voi olla kiven alla. Omalle kohdalle on onneksi sattunut monta kertaa niin että olen vain sattumalta kävellyt kiertikseen (eli naapurin kierrätyskeskukseen) ja vastaan tullut milloin mitäkin, sohvasta astioihin. Viime käynnillä bongasin sieltä nojatuolin ja sohvan, taisivat tosin ehtiä mennä uusiin koteihin, harmin paikka.

Usein monet luulevat että kirppareilta ja muista ostetut tavarat ovat surkeassa kunnossa olevia homeisia jätteitä ja käytetyllä tavaralla sisustettu koti on tyylitön ja kaikin puolin surkea ilmestys. Tämä ei pidä paikkaansa! Nykyään kierrätyskeskukset eivät huoli mitä tahansa, eikä huonokuntoinen tavara myy kirpparilla. Käytettyä tavaraa voi tuunata halutessaan ja niistä saa luotua ihan yhtä kivan sisustuksen kuin uudestakin tavarasta. Silmä oppii katsomaan asioita ajan mittaan kun koluaa kirppareita ja kiertiksiä.

Omaa elämää olen miettinyt aika paljon viime aikoina, kun valmistun jo ensi keväänä. Muutaman kaupungin olen valinnut ja johonkin niistä tie vie jos töitä vaan löytyy. Äiti pitäisi minut mielellään täällä seudulla mutta tosi asia on että joskus pitää muuttaa kauas työn perässä. Eräs etelän kaupunki minua houkuttaisi kovasti, mutta en lähde monen sadan kilometrin päähän vain nostamaan työttömyyskorvauksia. Toivottavasti löydän kivan työn itselleni kunhan saan paperit käteen, hoidetaan koulu ensin pois. Keväämmällä alan katsella eri vaihtoehtoja ja teen ratkaisun siltä pohjalta.

Hän meikkaa, hän kampaa, aivan liikaa

Taas löysin itseni meikkihyllyltä. Taas olin päälläni huulipunien, hajuvesien ja kynsilakkojen seassa kikatellen sokerihumalan huuruissa. Työpisteeseen tässä pitäisi keskittyä eikä kampauspöydän täyttämiseen! Äiti ihanainen osti minulle hiusvärin ja hauskan roll on hajuveden, joka tuoksui aivan Escadan Rockin' Riolta! Kyseessä on Jeanne Arthesin Love Generation Pink. Ainakin omasta mielestäni se menee Escadasta kuin väärä raha.



Oma roll onini on yllättäen eri näköinen, mutta tuota samaa ainetta se sisältää ja hyvälle tuoksuu. Se meni heilahtaen joululahjalistalle, samoin sinne päätyivät Christina Aguileran nimikkotuoksu, johon tutustuin töissä. Neitokaisen musiikista en välitä, mutta hajuvesi oli oikein mukava yllätys.
Lisäksi pidän Adidaksen Fruity Rhytmistä, olen heikkona kaikkiin hedelmäisiin ja raikkaisiin tuoksuihin.

Ja ehdottomasti haluaisin lisää Naomi Cambellin Cat Deluxe at nightia sekä Puman Womania. Plus miljoona muuta.

Pikkutytöstä asti olen haaveillut vanhan aikasesta hajuvesipullosta. Minusta ne ovat sellaisenaan aivan ihania ja mielestäni jokaiselle kampauspöydälle kuuluu sellainen.

Eikö olekin ihana?
(kuvat tarjosi Google)

Career gal

Vihdoinkin sain sen! Työpöydän! Isot kiitokset veljelleni joka jaksoi itsekseen kantaa virityksen sisälle ja siihen kohtaan minne isosisko käski, onneksi olin jo ajat sitten päättänyt minne perustan kotitoimistoni. Siksipä olen selannut epätoivoisesti netin syövereitä inspiraation perässä valitettavan laihoin tuloksin. Joko netissä on huonosti kuvia työpisteistä (ainakin inspiroivista) tai minä en osaa etsiä. Uskoisin syyn olevan jälkimmäinen.

Työssäoppimiseni sitten loppui ja haikeissa tunnelmissa lähdin kotipuoleen, kouluun palailen hiljalleen maanantaista alkaen ja luultavasti tulen istuksimaan koulun työtilassa vaikka lukujärjestykseni on tyhjä vielä tämän kuun ja sen jälkeenkin on todella niukka. Minun on ihan pakko saada itseni noudattamaan jonkinlaista aikataulua että saan hommani tehtyä



Koska olen koiranomistaja, en uskalla jättää työpöydälle mitään läppärin ja muutaman paperin lisäksi, sillä molemmilla koirillani tuntuu olevan viehätys kynien jyrsimiseen. Luultavasti piilotan kaiken houkuttelevan pöydän pieneen kaappiin ja tuskailen sitten myöhemmin kun se on niin täynnä tavaraa.

Oma työtuolini on muuten punainen. Tosin jos löydän jostakin ergonomisemman vaihtoehdon, vaihdan luonnollisesti tuolia. Joudun kuitenkin kökkimään koneen ääressä melko runsaasti ja haluan välttyä kaikilta mahdollisilta kolotuksilta ja jumituksilta. Toki nyt koulun alkaessa aion kulkea enempi lenkillä, kun kerran jaksan. On ihanaa käydä haistelemassa merituulia koirien kanssa ja samalla reissulla voi aivan hyvin kipaista koirapuistossa, koirat saavat juosta ja minä hengähtää tarvittaessa.

Minulla epäillään rasitusastmaa, joten olen kahden viikon seurannassa, joudun aamuin ja illoin puhkumaan PEF-mittariin. Lisäksi kuljetan mukanani inhalaattoria kaiken varalta. Huokaus.


Tuo etualalla oleva palikka on samanlainen kuin se mihin itse höngin joka päivä. Inhalaattorini ei suinkaan ole perinteinen piippu, vaan lieriön muotoinen kapine jota on helppo käyttää yhdellä kädellä, läheisilleni olen opettanut kaiken varalta sen käyttöä jos en jostain syystä voisi itse laittaa sitä käyttövalmiiksi.

Eli tuo keskimmäinen on samanlainen kuin minun kiekkoni.

20.9. selviää onko minulla astma vai ei. Pitäkäähän peukkuja!

(kuvat Googlen kuvahaku)

Lisää täytettä meikkipussiin ja naama nätiksi!

(kuva Googlen kuvahaku)

Kuten jo aiemmin mainitsin, meikkiarsenaalini on melkoinen ja silti kovin usein sorrun ostamaan uutta kynsilakkaa/huulikiiltoa/what ever, sekä viime aikoina olen löytänyt itseni erilaisten nettikauppojen syövereistä. Yksi suosikeistani aiemmin mainitun pretty.fi:n lisäksi model's own:n sivut, varsinkin ne ihanat kynsilakat saavat pienen pääni pyörälle.


(kuva model's own)

Laitan kynnet noin kerran viikossa ja tykkään vaihdella värejä. Seuraavaksi taidan laittaa tummansiniset kynnet näiden smaragdinvihreiden tilalle. Vielä haluaisin lisää lakkoja, varsinkin kaikki tumman vihreät ja siniset sävyt ovat suosikkejani.

Haluaisin oppia käyttämään enemmän värejä silmämeikissä, erityisesti oikein voimakasta pinkkiä (vaikka vaaleanpunaisia vaatteita en suostu käyttämään, yäk yäk). Oppia ikä kaikki, ei kai tässä muu auta kuin ottaa pensseli kauniiseen käteen.

Tyttöjen juttuja

Mustaa pitsiä blogista bongasin taas yhden ihanan nettikaupan, pretty.fi. Kampauspöytääni odotellessa olen ehtinyt haaveilla sen täyttämisestä kaikella ihanalla jo luvattoman monta kertaa. Meikkejä, meikkejä! Ihan niin kuin nykyisellään minulla ei olisi tarpeeksi pakkelia, ehei.


Olen aivan surkea meikkaamaan tai laittamaan hiuksiani, silti minusta on ihanaa omistaa paljon kaikenlaisia tuotteita surkeiden yritysteni tarpeisiin. Onhan se mukavaa meikata ja laittaa kun osaa. Tällainen tumpelokin kokee joskus iloisia onnistumisen hetkiä ja silloin onkin ihan voittajafiilikset. Hyvin tehty meikki kaunistaa ja omalla kohdallani nostaa itsetuntoa väliaikaisesti. Tunnustan olevani kovin mukavuudenhaluinen ja usein jätän pakkelit pussiin, ellei ole ihan pakko näyttää naamaansa ihmisten ilmoilla. (lähikauppaa ei lasketa, huom huom)

Harmikseni olen muutaman kerran eksynyt lähellä olevaan kierrätyskeskukseen ja onhan siellä taas kaikkea kivaa! Ainakin yhden senkin ja hyllyn olisin voinut kotiuttaa saman tien, mutta neliöni ovat rajalliset. Työpiste ja aiemmin mainittu kampauspöytä kun eivät ole vielä löytäneet tietään kotiini. Pakko myöntää että sängyssä paperihommien tekeminen ei ole a) mukavaa, b) käytännöllistä. Varsinkin silloin kun talossa asuu 30kg sylivauvahauva jonka elämäntehtävä on maata kainalossa rapsutettavana tai pahoinpidellä omistajansa rapsutusten toivossa. Hauiksessani on todella ilkeän näköinen mustelma, joka nimenomaan on musta. Sattuuhan näitä.

(kuvat taas kerran Googlen kuvahausta)

Kaikki ei aina mene kuten Strömsössä

Joo, ei todellakaan. Varoitus herkille että tässä postauksessa tullaan puhumaan joitakin inhottavista asioista kuten verestä.

Olen nimittäin sairaana. Viime viikon perjantaina aloin oirehtia kotopuolessa, kurkku oli kipeä ja veto tyystin pois. Kuitenkin olo siitä koheni kuuman kaakaon ja levon avulla. Muutama päivä myöhemmin se iski; The flunssa. Torstaina olin melko räkäinen ja perjantai olikin sitten ihan helvetistä. Voitte varmasti kuvitella etten ollut kovin pirtsakka myyjä. Lauantaina olo alkoi parantua, yskä alkoi silloin ja voi jessus sitä köhän määrää. Kurkku ärsyyntyi niin pahasti että yskin hyvin minimaalisia määriä verta. Lauantai-sunnuntai yö oli muutenkin suoraan perseestä. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään yskimisien takia ja muutenkin oli huono olo, joka huipentui norjan kielikurssiin ja ämpärin halailuun. Nyt olen paremmassa voinnissa ja tuntuu että jaksan mennä huomenna töihin. Äiti ja isä olisivat tulleet käymään, mutta taudista johtuen se sitten peruuntui.

Huipennuksena olen tänään viettänyt vähän liian kauan aikaa kylppärissä nenäverenvuodon kanssa kaiken sen niistämisen takia. Lisäksi koitin tehdä currykermakastiketta, josta tuli pahaa. En suostu syömään sitä, vaikka varmasti mausteinen litku auttaisi minua toipumaan. Mutta se on niin pahaa ettei se kelpaa edes koirille! Ja minun koirani syövät melkein mitä vaan, jopa raakaa sipulia sopivan mielenhäiriön sattuessa. Nautiskelen siis riisini ja kanafileet gordon bleu sellaisenaan, vihannesten kanssa totta kai.

Aurinkoista sunnuntaita kaikesta huolimatta!