Me käymme joulun viettohon

Olohuoneessa on kyseenalaisesti koristeltu muovikuusi, kaikki pallot sun muut ovat tekopuun yläoksilla, vain nauhoja sekä kynttilöitä on ulottunut alemmas (miksikö? Koska meillä asuu noin 83cm pitkä ja 1,5-vuotias superutelias täystuho, siksi). Keittiön ikkunassa tuikkii kynttelikkö ja ylempänä ekaa kertaa ikinä roikkuvat jouluverhot. Ruokasalin ikkunassa ovat ne "pauliserkut". Eilen leivoin toistakymmentä pellillistä pipareita, jauhotahroja oli paidan rinnuksissa, vatsalla ja housujen reisissä. Samoin ipana onnistui sotkemaan itsensä taikinaan, jauhoihin, maitoon ja suklaaseen, on se etevä.

Huomenna tekaisen jonkunlaisen porkkanalaatikkokyhäelmän. Aattona vihreä kolossini, joka myös Opelina tunnetaan, suuntaa keulansa etelään ja kyydittää perheemme vanhempieni luo. Ennen automatkaa syödään riisipuuroa ja katsotaan Lumiukko. Kyllä, joulutunnelma on jo hyvässä mallissa, joten Snögubbe täytyy nähdä ja puurot syödä.

Sunnuntaina kävin perheen ja puolen suvun kanssa isovanhemmillani joulusyömingeissä, kuten joka vuosi. Piti melkein huudon kanssa syödä, kuten meillä päin sanotaan eli ruoka oli taivaallista. Vaikka tarjottavien määrä oli hieman pienempi kuin yleensä, joka on enemmän kuin ymmärrettävää, oli taas pöytä koreana ja vatsa täyttyi. Ihan harmitti kun ei voinut ottaa lisää, oli se vaan niin hyvää.

Aattona muonituksen hoitaa poikkeuksellisesti veljeni avokkinsa kera. Sauna ja lahjasouvi on sitten vanhemmillani, sielläkin on joulukuusi samankaltaisessa koristuksessa kuin omassa olohuoneessani. Elpu nimittäin tykkää kovasti napsia kaikki roikkuvat koristukset mukaansa ja muutama on kokenut aika koviakin otteita. Ensi vuonna voi olla sama meininki. Meille ei muuten tule pukkia tänä vuonna, kun pienin ei siitä mitään ymmärrä, saa nähdä tuleeko ikinä, katsotaan.

Lapsen myötä joulussa on erilaista taikaa, vähän sitä samaa kun itse olin pieni ja aatto tuntui olevan aina niin kaukana. Lahjoja tuli aina hirveästi, ainakin se siltä tuntui ja ne muutamat perinteet ovat pysyneet mukana alusta asti. Kuusen koristelu on ainoa mistä on poikettu nyt parina jouluna, siis kotipuolessa. Täällä alppimajassa kuusi on koristeltu ennen aatonaattoa jo pelkästään siksi, että siitä ehtii nauttia. Viime vuonna päästiin kotipuoleen vasta aattona, joten silloin koristelin sen puun. Tänä vuonna aiemmin, eli viime lauantaina. Perinne on ollut siis aatonaatto, ei päivääkään ennen tai jälkeen. Lumiukosta, riisipuurosta ja isovanhempien tapaamisesta en luovu. Enkä muuten lahjoistakaan, haluan kiduttaa pankkitiliäni ja hemmotella läheisiäni. (enkä todellakaan osta mitään pilipalikrääsää)

Ehkä joku vuosi juhlimme joulua alppimajassa, ken tietää. Toivon mukaan pöydän ääressä on meidän pienen perheen lisäksi myös vanhempani ja veljeni avokkeineen. Se olisi kiva se.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, blogi hiljenee jouluun ja toivotan teille kaikille oikein ihanaa joulua, nauttikaa!