Crises, crises

Täytän ensi kuussa tasan 30 vuotta. Pitäisikö kehittää jonkinlainen ikäkriisi? Koska ei ole joulustressiäkään, niin kai joku hiusten harmaannuttaja pitää keksiä. Ensi kuussa Elpu menee päivähoitoon, siinä on kriisiä minulle liiankin kanssa, kiitos vaan.

Tunnustan muuten ostaneeni itselleni jotain. Heijastimen. Ideaparkissa kun on Marimekon outlet ja sieltä minua kuikuili Nanuk.

(kuva googlettimen kuvahausta)

Ipana tykkää siitä kovasti ja oli hieman näreissään kun julma äiti kiinnitti nallen omaan takkiinsa eikä antanut lapsiparan survoa sitä suuhunsa. Kova maailma.

Lisää heijastimia voisi hankkiakin, ei yksi oikein riitä mihinkään. Kyllä, omistan heijastinliivit, samoin koiraosastokin. Silti olisi hyvä olla takissa se 2-3 heijastinta, ainakin kun hyppään autoon näen valitettavan usein "pimeitä" jalankulkijoita ja niitä vekkuleita säikähtää toisinaan.

(kuva We heart it)

Ajatella, jouluaattoon on enää alle pari viikkoa, ei uskoisi. Vielä pitäisi kaivaa kuusi esille ja koristella se, tehdä pari settiä pipareita, torttuja ja porkkanalaatikkokin. Eikä tosiaan stressaa yhtään! Outoa. Tajusin muuten, että yksi lahja on vielä työn alla. Iik. Se onkin mallia vaativa, kun se pitää tehdä ihan itse, enkä voi tässä paljastaa sitä, jos lahjan saaja sattuisi eksymään tänne. 

(kuva We heart it)

Hitto, taas niin paljon asioita mielessä, mutta ne eivät tule järkevässä muodossa näppikselle asti. No ei sitten! Onhan tätäkin postausta väännetty torstaista asti. Puuh. Siinä ajassa on ehditty käydä toistamiseen salilla, muutaman kerran kaupassa, kerran kirjastossa ja useamman kerran lenkillä. Veikaltani sain suosituksen Vares-kirjasarjaan, joten ahneena nappasin hyllystä kolme osaa. Eka menossa ja hyvältä vaikuttaa. Samalla kirjastoreissulla lainasin pari kirjaa aiheesta kuntosaliharjoittelu, noin niin kun lyhyesti. Nyt on tietoa kansissa, joten ehkä haba kasvaa ja vyötärö kapenee viimein! Päällimmäisenä, eli ykköstavoitteena, on selän kuntouttaminen, tein laitteella selkää ja painoa oli 10 kiloa, se tuntui olevan paikoin liikaa, joten siirryn omaan painoon siinä hommassa näin alkuun. Samoin vanha olkapäävamma hirvittää hetkittäin, joten sitäkin pitää vahvistaa. Eilen käydessä Kärkkäisellä ostin salihanskat ja -vihkon, saa laittaa ylös miten edistyy. Iips.

Tein muuten äskettäin jonkunlaiset hahmotelmat henkilökohtaiseksi saliohjelmaksi, hirvittää jo valmiiksi. Penkkipunnertamaan en ala yksinäni, en missään nimessä. Jotenkin näen itseni tukehtumassa tangon alla ja muut kuntoilijat siinä lähistöllä tukehtumassa nauruunsa. Jos keväällä katsotaan uudestaan, toiveena olisi silloin lisätä kymppi maksimeihin. Enkä tosiaankaan haaveile kehonrakennuksesta enkä halua näyttää tältä:

(kuva googlen kuvahausta)

Ennemmin jotain tätä osastoa:

(googlen kautta tämäkin, kuvassa Abby Huot)

Töitä on siis kovasti tiedossa, enkä ajatellut alkaa millekään raejuusto + maitorahka-ruokavaliolle, vaan noudatan mielummin vanhaa kunnon lautasmallia tai ruokapyramidia. Toki pitää miettiä proteiinilisää ja palautusjuomia, ovatko ne oikeasti tarpeellisia vai markkinointihuttua? (ja palautusjuomat eivät varsinaisesti hivele makuhermoja, bleurgh) Gotta do some research!

Taidanpa tästä lähteä tutkimusmatkalle ja sen kautta mahdollisesti kaupan protskuhyllyä ihmettelemään, buhahha.

Ai niin, eka kirja Vareksista on noin puolessa välissä, hyvältä vaikuttaa, ei pelota tätä nössöäkään liikaa. Sopivasti jännä.