Huomenna (tänään) raahaan armaan aviomieheni neuvolaan kuuntelemaan juttuja ja tietty itse joudun ties minkä mittausten kohteeksi. Torstaina edessä on liian monta verikoetta.
Viime aikoina olen potenut voimakasta ikävää Tampereelle. Jostain syystä mieleen on tulvinut välähdyksiä elämästä siellä, vaikka kaupunki on muuttunut kovasti, sen sain todeta elokuussa. Mutta haluan kovasti takaisin Manseni syliin. Ehkä pääsen taas kesäreissulle seuraneidiksi Chilifesteille. Tosin ensi kesästä alkaen elämäni on aivan toisenlaista kuin nyt. Pysäyttävä ajatus.
Minua alkoi ärsyttää lakkiasiat. Lakki on siis tilattu aikapäivät sitten, mutta unohdin maksaa sen. Nyt pitäisi kaivaa jostakin joku, joka osaa sanoa onko sitä enää koululla ja kelle sen voisi maksaa että saan mokoman haltuuni. Pienet on ihmisellä murheet, yksi ainoa lippalakki!
Jospa saisin lisääntyvästä valosta energiaa siivota tämän mörskän ja liikkua enemmän, nyt väsymys on vienyt kaiken halun lähteä lenkille tai jumpata. Vielä kun voisi kasvattaa kipukynnystä, se olisi mahtavaa.
Pakko hehkuttaa vielä että tein tänään ensimmäistä kertaa elämässäni risottoa italialaisittain ja se onnistui oikein mainiosti, hyvä minä!
Nyt nukkumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti