Onnea sankarille

Ei mulla muuta.

Ättä!

Pieni ihminen toistelee usein ättä. Tarkoittaakohan se äitiä? Entä onko mystinen titii sittenkin isi? Myös ommom, mämmä, dät dät ja muut vastaavat kiekaisut ovat meillä usein kuultuja. Juttua ipanalla riittää, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Mutta samapa tuo. Vekaran sekalaiset selvitykset ovat erinomaista kuunneltavaa.

Olen tuhlannut itseeni taas kerran. Hyi.
Ei riitä että tilasin saumurin, joka maksoi luonnollisesti kolminumeroisen summan. Ehei. Ostin farkut, maksoivat kympin. Sekä kolme mustaa neuletta, yhden valkoisen, kaksi kaulakorua, meikkejä.... Auuh. Alkoi ahdistaa. Toki tyttärellekin olen ostanut yhtä sun toista, olen huomannut olevani täysin voimaton lastenvaatteiden edessä. Etenkin värit ja kuviot ovat lähes kohtalokkaita. Sekoan aina.

Koska olohuoneessamme kököttää uusi tv-taso, koitan muiluttaa uusia tuulia sisustukseen. Haluan vaihtaa kaikki hyllyt valkoisiksi. Miksi? Jaa-a. Valoisuus lienee selitys. Haaveilen maalikerroksista ja tapeteista, taas vaihteeksi.

Eilinen reissu länsinaapuriin kevensi tuntuvasti kukkaroa, olipahan pikkuihmisen ihan ensimmäinen reissu ulkomaille. Perheen pienin jaksoi aivan uskomattoman hyvin istua ostoskärryissä ja ihmetellä ihmisvilinää. Vasta hetkeä ennen kotimatkaa iski väsymys ja kitinä alkoi. Ikää viikon vajaa 8 kuukautta, vauvavuosi on pian ohi.

Nyt on siis koettu Ikean ihmemaa lapsiperheenä, tosin lapsi on sen verta pieni, ettei juurikaan viihdykettä kaipaa. Mutta pisteet Ikealle ravintolan syöttötuolivuoresta, muoviaterimista (tosin tarvitut lusikat puuttuivat, tsot tsot) ja ruokalapuista. Ainakin pikkuneiti oli aivan innoissaan kun sai paukuttaa pieniä käsiään syöttötuolin tarjottimeen ja leikkiä hienoilla kertakäyttöisillä ruokalapuilla. Pienet näppärät sormet ovat nääs hyvin taitavia irrottamaan sen lapun kaulalta ja heiluttamaan sitä ympäriinsä innostuneen kiljahtelun säestyksellä.

Tämä päivä on mennyt toipuessa eilisestä, viisaina kokosimme eilen ostetut huonekalut, työpöytä ja aputaso, korivaunu, keinutuoli ja lopuksi kaikkein ärsyttävin, laatikko kirjahyllyyn. Tauluja kotimme seinille on tulossa vaatimattomat reilu 20 kipaletta, nyt vaan pitää päättää minne ne tunkee. Keittiön seinälle jo sommittelin mukamas kätevänä kollaasin postikorteista, joista osa menee eilen ostettuihin kehyksiin, joten uusiks meni.

Ai niin, ostin itselleni möhkäleen nimeltä saumuri. Singerin karvalakkimallinen järkäle, jonka kanssa en ole vielä kovin kaveria, mutta opettelen. Ensimmäiseksi yritykseksi ajattelin tehdä ipanalle trikoopipon. Näin päiväuniaikaan sen sitä viitsi tehdä, vaan nautin hiljaisuudesta ja selaan blogeja.

Elämä on aika hyvällä mallilla, etten sanoisi.

Kuulumisia, long taim nou sii?

Hei rakkaat lukijani, täällä ollaan taas! Pahoittelen hiljaisuutta blogosfäärissä.

Olen pidemmän tovin taistellut ilman uskollista läppäriäni Riesaa, joka joutui telakalle viime vuoden puolella. Niisku-koira kompastui sen virtajohtoon, kuului vain naps ja johto olikin sitten poikki. Ipad pelasti sen verran, että olen saanut luettua koulun wilmat ja roikuttua facebookissa, heh heh. Ipana on pitänyt hyvän huolen viihdyttämisestä, jos niin voi sanoa. On meinaan melkoista hulinaa nämä päivät, ensin rääpäle alkoi ryömiä takaperin, sitten pikkuneiti hoksasi 7kk täytettyään että pääseehän sitä eteenpäinkin! Eilen tyttö ponnahti seisomaan tukea vasten ja harjoittelee ahkerasti konttaamista. Mainio vekara.

Uusi johto on siis saatu jokin aika sitten ja nyt Riesa käy ja kukkuu entiseen malliin. Uusia vaatteita olen ostanut tenavalle ja jopa muutaman itselleni, hurraa. Toki jouluna sain yhtä sun toista kivaa, kuten Ritari Ässä-mukin ja sängyn. Kyllä, sängyn! Nyt mahtuu nukkumaan samaan petiin koko perheellä, kun on tilaa. Aiemmin meillä oli 120cm runkopatja, mikä oli kahdelle oikein jees, mahtui siihen kasaan muutamana yönä pikkuinen ihmislapsi. Sitten ihmislapsi alkoi kasvaa ja viihtyä enemmän vieressä, joten ahdasta tuli. Kovin monta yötä on mennyt osittain pinnasängyssä. Vaan eipä enää! Nyt petinä on 160cm jenkkihirviö, oi onnea, jumittunut ja vaivainen ruhoni kiittää.

Sisustuskärpänen on taas päässyt puremaan, haluaisin niin laittaa kotia kuntoon, vaikka aika on jo ennestään kortilla. Eikä tietenkään ole niin paljoa rahaa, että saisi koko kämpän tuosta vaan edustuskelpoiseksi, uusi keittiö tulee varmasti maksamaan muutaman tuhatlappusen verran. Hng. Mutta jos nyt saisi kevään aikana pari seinää tapetoitua ja sitä rataa, tietty aina voi siirrellä huonekaluja paikasta toiseen, jos ei muuta keksi. Yllättäen haluan kotiini valoa. Ihana kun päivä on pidentynyt ja aurinko ei ole enää satunnainen pilkahdus jossakin kaukana. Kummasti on parempi olo kun aurinko paistaa ja ihanasti paistaakin!

Olen iskenyt ahneet silmäni String Pocket-hyllyyn, joka on esiintynyt sen seitsemässä blogissa ja on varmaan ihan boring ja passé. Mutta meikäläisen silmissä se on oikein kiva ja mielelläni iskisin sen keittiön seinälle, jotenkin kuvittelen sen heti sinne koreilemaan. Kyseessä siis tämä hylly, Finnish Design Shop myy tätä hintaan 136 egeä:

Kuva samaisesta puljusta, jonka antimista olen löytänyt paljon muutakin kivaa, iik. Ehkä vanhuudenhöperyyteni on alkanut toden teolla. Uskokaa tai älkää, haluan silti käyttää vinyylihameita, nilkantappajakenkiä, rastalisäkkeitä ja kuunnella mättömetallia, mutta kotiini ottaisin mielelläni Finnish Design Shopista nämä:

Marimekon Karkuteillä-pahvisalkut, tässä kuvassa se pienin, joka on vielä alessa. Yllättäen ipanan huoneeseen, kuten myös Oiva Toikan Dodo-keinutuoli (joka näyttää olevan paljon, paljon halvempi kuin kuvittelin!)

Huh, siinäpä pari haavetta sisustuksen saralla. Tällä hetkellä olohuoneen pöydällä majailee läjä maalilastuja sun muuta asiaan kuuluvaa. Phoenix haluaa seiniin väriä!

Kurussa on nähty hirvi, menen paikalle

Nonniin, uusia neronleimauksia. Aloin haikailla otsatukan perään ja eräänä iltana aviomieheni kannustaessa nappasin sakset käteeni. Nips, naps ja tukka pois! Tai ainakin vähän. Tulos? Minulle siitä tulee mieleen Mauno Ahonen, eli tämä kaveri:

Vertailun vuoksi, tässä Phoenix tyylikkäästi omassa vessassaan:

Pokat ovat vähän pienemmät.

Syysvetten portaisiin

Voi apua, nyt on syksy! Minne se kesä oikein menikään? Omalla kohdallani se taisi hurahtaa vauvan seurassa, yllättäen, kotiuduin hetki sitten vaunulenkiltä ja pari päivää sitten ajelin kotiin vanhempieni luota, jossa vietin vajaa viikon vauvan ja koiraostaston kanssa nollaten stressitasoa, kiitokset sen nostattamisesta saa armas opinahjoni. Noh, asiat etenevät omalla painollaan ja pää ei vielä leviä, joten mikäs tässä on naputellessa.

Ensi viikolla pikku ihmeeni täyttää kokonaiset 3 kuukautta. Huh. Aika tosiaan rientää ja samalla sisuksia kalvaa tunne etten ehdi olla tarpeeksi hänen kanssaan, vaikka olenkin todella kiinni lapsessa, melkein 24/7. Joudun joskus jättämään ipanan isänsä seuraan, kun menen istumaan koulunpenkille. Onneksi eroaikaa ei tule kuin pari tuntia kerrallaan, vaikka taatusti tekee hyvää itse kullekin.

Huomenna liityn Elvanpathin seuraan kaupungille ja shoppailen itseni sokerihumalaan, sain tehtäväksi mystery shoppingin, joten on ihan pakko!

Kyllä, ei ole kauaa kun kävin aleshoppailemassa, mutta entä sitten! Vastikään siivosin vaatehuoneesta kassillisen vanhoja kuteita, jotka joutavat uusiin koteihin, jossa niitä käytetään eikä makuuteta hyllyntäytteenä. Muutaman ihanuuden olen bongannut nettikauppojen syövereistä ja toivon mukaan pääsen kotiuttamaan ne huomenna. Saas nähdä. Huomenna on varmasti kiva päivä, vaikka en ostaisikaan mitään. Vielä kun osaisi päättää minkä kuljetusvälineen valitsen itselleni ja ipanalle, sekä otanko vaunut vai matkarattaat, kas siinäpä pulma.

Riivinrauta, riivinrauta ja kahvi oli kylmää, jumankauta!

Huoh, koulu alkoi, mutta enpä ole laitoksessa käynyt ihmettelemässä ja kohta on elokuu lusittu! Voi itku. Noh, ehkä saan anteeksi edes vähän kun on tullut synnytettyä ja tulos tuhisee lähietäisyydellä. Huomenna on jälkitarkastus, eli lääkärin ronkittavaksi, onneksi tuo on viimeinen kerta hetkeen sitä kiusaamista.

Ilmeisesti olen laihtunut, kun vasta ostamani housut putoavat vallan päältä! Tai sitten ostin liian isot housut... Hah.

Alkava syksy mietityttää, haluaisin palata rakkaan harrastuksen, ratsastuksen, pariin. Tatamille minua ei kuulemma päästetä, äiti jopa vannoi raahaavansa minut korkeimman omakätisesti niskaperseotteella pois jos uskaltaudun palaamaan tatamille mäiskimään. Myönnetään, aikani on ehkä ohitse, kun olkapäät ja nilkat ovat kaput ja selkäkin on kokenut kovia. Muistiini on jäänyt merkintä monesta tuskaisesta hetkestä ja liimasiteestä, etenkin oikean olkapään särkyminen ja selän välilevyjen pullistumat ovat sellaisia mitä en enää ikipäivänä halua kokea uudelleen. Ratsastushan on hyvä laji selälle ja koko korsetille, eikä satu nilkkoihin, toisin kuin vaikka juokseminen. Rakas rämänilkkani piti taas sellaista ääntä vaunulenkillä että oksat pois.

Noh, mietitään. Ainakin ipanan kanssa tulen käymään Esikkokerhossa, jota pidetään peräti 200 metrin päässä ja toivon mukaan tarjoaa vertaistukea ja henkireiän. Nimikin jo sanoo, että kyseessä on ensimmäisen lapsensa saaneiden kerho, jonne saa vapaasti raahautua kahvittelemaan muiden vanhempien kanssa. Apua, taas näitä vauvajuttuja! Pahoittelen, rakkaat lukijani, ymmärtänette että päivistäni valtaosa menee vaippoja vaihdellessa ja pieni kuusikiloinen rääpäle sylissä, joten väkisinkin aihe tunkee tännekin, lupaan pyhästi jättää kertomatta mitä niistä vaipoista löytyy milloinkin.

Take me out

Niin ihanaa kun elämä kotona vaaleanpunaisessa pumpulissa onkaan, täytyy joskus päästä postilaatikkoa ja lähikauppaa kauemmas. Joten armas aviomieheni yllätti ja vei meikäläisen hankkimaan sokerihumalaa Zeppeliiniin, jee jee.

Rahaa paloi rapiat neljäkymppiä ja sillä sai melko hyvän läjän kamaa! Ostoksista ei tietenkään ole kuvia, kun kamerasta on akku loppu ja olen surkea kuvaaja, pahoitteluni.

JC:stä ostin uudet farkut ja pari paitaa, Seppälästä legginssit (joissa näytän ihan tolkuttoman tyhmältä), alusvaatteita (piti ostaa pienempiä, voi moro) ja housut. Henkalta olisin halunnut eräät toiset legginssit, mutta nepäs oli loppu, yyyy. Ei kauheasti houkuta tilata niitä, verkkokaupan postikulut ovat mielestäni ihan törkeät.

Jälkikasvukin jaksoi hienosti istua kaukalossaan koko rumban ajan, yleensä jossain vaiheessa alkaa kitinä kun tyttö ei tykkää yhtään olla köytettynä turvakaukaloon. Tuttiahan ei voi syödä, se pitää sylkeä pois! Phyi!

Seppälään jäi muuten vielä yksi paita jota himoitsen. Inssi ei oikein lämmennyt sille, mutta siltä ei kysytä. Kyllä tämän ikäinen voi vielä käyttää heppapaitoja!

Tänään on yleisen hästäämisen lisäksi käyty tsekkaamassa pari autoliikettä, nykyiset kiesimme ovat mahdollisesti lähdössä pois yhden tilaihmeen tieltä. Nykyään meillä siis asustelee VW Bora ja Opel Vectra, eli Volsku ja Vekkuli. Molemmat ovat hyviä pirssejä, imaisevat sisuksiinsa hyvän läjän tavaraa, mutta eivät ihan niin paljoa kun tarvisi, lisäksi Vekkulissa ei ole ilmastointia. Joten, nyt olen myöntynyt tila-autoon, tai ainakin julmetun isoon farmariin/maasturiin. Mutta mitään bussia tai kirahvinkuljetusvälinettä muistuttavaa ylikasvanutta koppimopoa en meille huoli!

Lisäksi Haltijapolun Elvenpath kävi kylässä ja toi ipanalle tullessaan Ainun ensipupun, sekä itse tekemänsä villasukat (mustat valkoisilla kalloilla, tiätty!) ja lepakko- eli batmobilen. Kiitokset vierailusta ja ihanista jutuista, kyllä Toukan nyt kelpaa kun on kunnon iso unikaveri ja viimesen päälle päheät sukat sekä mobile, eipä ole joka kersalla!